Sallitut soittimet.

Meillä on lapsesta asti opetettu, mitkä ovat sallittuja soittimia ja mitkä eivät sovi uskovaisille. Sinänsä hauskaa, koska kaikilla soittimilla voi soittaa kaikenlaista musiikkia. Miksi on tehty erotteluja epäsopivien ja sopivien soittimien välillä?
Eikö tärkeämpää olisi puuttua musiikin sisältöön, kuin siihen, millä soittimilla se on soitettu.

Meillä vanhoillislestadiolaisilla hyväksyttyjä soittimia ovat lähinnä barokkiajan soittimet, kirkoissa ja rauhanyhdistyksillä säestyssoittimena käytetään joko harmoonia tai nykyisin urkuja.
Listaan alle sallittuja soittimia, joita nykyään voi hyvillä mielin uskovaisten keskinäisessä talostelussa käyttää:
- Piano (kunhan soitat asiallisesti)
- Urut (säestyssoittimena hyvät, koska kuuluu hyvin laulun alta)
- Huilut (heleäsointisuuden vuoksi)
- Kantele (ehkä sen takia, kun se on Suomen kansallissoitin)
- Viulu (ollut aiemmin sopimaton, mutta myöhemmin sallittu)
- Nylonkielinen kitara (Sallittu myöhemmin, kuin viulu)
- teräskielinen kitara (varauksin. Lähinnä näppäillen, rämpyttäminen ei suotavaa)
- Sello (kunhan ei soita liian raskasta musiikkia)
- Kontrabasso (käytä harkiten)
- Klarinetti
- Tuuba
- Trumpetti
- Käyrätorvi
- Triangeli (sallittu lasten musiikissa)
- Rytmikapulat (sallittu lasten musiikissa)

Sopimattomina pidettyjä soittimia ovat mm.
- Sähköakustinen kitara (näitä näkee jo jonkin verran meikäläisillä)
- Sähkökitara
- Bassokitara
- Rautalankakitara
- Harmonikka
- Sähköviulu
- Rummut
- Synteettiset soitinäänet (Jos muistuttaa aitoja sopivia soittimia, niin silloin ovat sopivia)
- Huuliharppu (näitä on uskovaisten kotien lapsilla kuitenkin)

Listauksessa oli joitakin soittimia. Näin nyrkkisääntönä pidetään sitä, että mitä särösoundisempi tai rämisevämpi soitin on, sen sopimattomampi se on.
Toisaalta väärinsoittamisen riski huomioidaan kanssa. Mutta kuka määrittelee, miten soitinta soitetaan väärin. Onko se aina niin väärin, jos vähän irroittelee kitaralla. Tai jos irroittelee vaikkapa pianolla tai viululla. Kuka määrittelee ehdottomasti sopivan tyylin soittaa kutakin soitinta?

Tästä voi joku lakihenkisempi pahentua, mutta minä en näe esimerkiksi siinä mitään väärää, jos ostan itselleni sähkökitaran. En edes siinä, jos päätän soittaa säröllä. Ratkaisevampaa mielestäni on musiikin sisältö. Jos soitan siionin lauluja säröäänellä, tai joku tuottaa jostain rakkaasta siionin laulusta discoversion, ei se mun mielestä sen tyylin takia pilalle mene, eikä ole myöskään pilkkaa. Sen sijaan jos musiikki sisältää muuten kristillisyydellemme vieraita elementtejä, kuten kerrontaa päihteistä, lihanhimoista jne, niin sellainen musiikki mielestäni on vasta sopimatonta.
Kuka oikeasti määrittelee, mitkä soittimet ovat kulloisenakin aikana meille sopivia?
Afrikkalaiset rummuthan ovat ruvenneet rantautumaan myös uskovaisiin koteihin. Alkuun pelkkinä sisustuselementteinä, mutta kyllä niillä nykyään paljon myös paukutellaan. Nähdään, että pelkkä rummun paukuttelu ei ole niin pahaa, kuin että sen yhdistää sävelmusiikkiin. Aiemmin pelkkää paukutteluakin paheksuttiin. Tavat ja käsitykset muuttuvat, mutta kyllä mekin pystymme vaikuttaa niihin eikä orjallisesti vain pyrkiä noudattamaan yleisiä usein kirjoittamattomiakin ohjeistuksia. Jos haluat ostaa rummut, osta. Jos haluat ostaa sähkökitaran, osta. Ei usko itse soittimien soittamiseen mene!