Yhteiskunnan tukipilarit rappeutumassa

Lounastaessani eilen krapulapäissäni anoppilassani Tohlopissa, jonne olin monen mutkan kautta ajautunut, sain tekstiviestin puhelimeeni. Minulle kerrottiin, että yhtieskunta on lopullisesti murentunut, eikä enää kanna ollenkaan huolta päihteiden kanssa piehtaroivien vaikeuksista. Kuulin, että joku Kokoomuslainen moderaattori oli tuohtunut valistusmielessä tälle palstalle avaamani keskustelun kannabiksen, eli tuttavallisemmin kantsun vaaroista.

Olen pöyristynyt! Yhteiskunta haluaa lakaista ihmisen hädän ja ahdingon maton alle samaan aikaan kun saamme tuijottaa televisiolaitteissamme kaiken maailman Tähtösiä ja muita kumipovisia tätösiä.

Ennen asiat olivat paremmin. Asiat osattiin pistää tärkeysjärjestykseen, ja kaukana olivat ne päivät, jolloin päivän suurin puheenaihe olisi se, että Kimi Räikkösen on nähty ostavan kioskilta maitoa.

Koskan olen vasta viime aikoina muuttanut autiolta saarelta kulutusyhteiskuntaan, tuli tällainen leväpeäisyys ja vastuuttomuus minulle totaalisena yllätyksenä. Mitä tekevät maamme poliitikot? Mitä tekee Johan Backman tai Hannu Karpo?

Minä ainakin itken. Itken vetisiä kyyneliä ja tupruttelen hätääni kokonaisen pellollisen juuri kulotettua, ihan sulavalinjaisesti ja pittoreskisti tuoksuvaa kantsua keuhkoihini samalla kun pudottelen suolaisia kyyneliä pyhäpukuni miehustalle. Kenties ankara saunominen ja tuoreilla koivuvastoilla vihtominen saa aivokäyräni liikkumaan taas edes miten kuten tasaisesti. Ei minulla kuitenkaan riitä enää uskoa maamme hallintoon...

Mikäli kuitenkin maailma makaa, niin kuin se petaa, ja jatkaa kulkuaan muuttumattomana tällä uudeksi omaksumallaan kieroon kasvaneella radallaan, en näe muuta vaihtoehtoa kun muuttaa Kouvolaan ja ryhtyä kokopäivätoimiseksi kantsuttelijaksi.

Milloin ihmisen hädästä tuli leikkikalu, moderaattorien sylkykuppi tai Suomi24:nkin parjaama kiusattu äpärälapsi, jolle isot pojat näyttävät ilkeilymielessä sotkeutuneita pyllyjään? Minkälaisesta hädästä saa ihminen enää pitää meteliä, jollei edes henkilökohtainen kantsuhelvetti täytä nykyään määreitä saada vertaustukea ja kenties päiväkahviseuraakin...

Rajut on ajat. Sitä täytyy vain nöyrtyä ja sukia naama yrmyssä kauhtunutta risupartaansa. Ennen asiat olivat totta vie paremmin, ihminen ihmiselle ihminen...