Mustat sukat

Elikkä tilanne on nyt se, että ollaan oltu yhdessä n.7-8 kk. Minä en vaan vieläkään pysty antamaan sitä täyttä luottamusta ja rakkautta, tiedä sitten, pystynkö ikinä siihen. :/

Olemme kummatkin nuoria,minä tosin nuorempi ja kokemattomampi parisuhteen osilta, siis eka parisuhteeni, joten mulla kai enemmän läpi käymättömiä pelkoja? Omien rajojen hakeminen ja sääntöjen luominen? Uusia tilanteita? Haen omaa paikkaani suhteessa, kun toinen jo tietää suhteen kuviot ja säännöt?

Tällä hetkellä tuntuu sille, että välitän sanattoman paljon ja tuntuu, että sisältöni valtaa pakokauhu, jos tunnen jonkin ns.uhkaavan tilanteen. Näitä tilanteita mä vähän luettelen:

1.) Toiset naiset, KAUNIIMMAT! Siis voi olla ihan absurdikin tilanne, vaikka jossain uimahallissa mua alkaa ahdistamaan kun menee parempi kroppaisia naisia ja tiedän, että mies vilkuilee. Meidän suhteen alussa se saattoi usein todeta mulle, että "jes, mullon silmäruokaa",mutta ei enää sitä tee, kun tietää, että minä en siitä tykkää yhtään.

2.) Miehen halu ottaa alkoholia... kun minä taas en ota. Tämä on sellainen mistä kiukuttelen aika usein. Jos hän lähtee yksin baariin, menen täysin pois tolaltani. Pelkään että siellä on jotain kivempaa, kuin minä. On sanonut, että tule sinäkin, mutta minua ei kiinnosta juoda/bilettää.

3.) Muutenkin, ylipäätään mä roikun enemmän... teen vähemmän omia juttujani, kuin hän, tuntuu, että elän vain hänelle. Ja jos hän ei 'tee samoin', tunnen syvää loukkaantumista.

Mustasukkaisuuteni ja omistushaluisuuteni pystyn kyllä hallitsemaan, enkä nyt kauheasti vainoharhailekaan, mutta takaraivossa on mielikuva siitä petetyksi tulemisesta, mikä pelottaa. Miestä nyt ei vielä ole alkanut jurpimaan kovin pahasti, mutta pelkään nyt sitäkin, että omalla käytökselläni ajan suhteen kivikolle... mitä teen?