Elikkä haluaisin tietää onko tässä maailmassa yhtäkään tästä sosiaalisten tilanteiden pelosta parantuneita, sen tuomasta stressistä, punastumisesta, hikoilemisesta, yksinäisyydestä, masennunsesta jne..yli päässeitä. Jos on niin miten pääsitte siitä eroo, kuinka paha oli ja kauan oli. Olisi tosi lohduttavaa jos sais ede pienenpienen toivonkipinän
Sos-pelosta parantuneita??
Turhautunut738377
4185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole vielä täysin parantunut, mutta minua auttoi kun tutustuin uuteen ystävään. Tuli tunne, että en olekaan niin suunnattoman vastenmielinen ihminen. Myöskin auttoi, kun hankin tietoa sosiaalisista peloista ja siitä kuinka niitä voidaan hoitaa.
Täällä yks.
Lääkityksellä ja rauhottavilla pääsin pahimmista yli. Sitten oli vaan pakko juosta normaaleilla asioilla vaikka välillä tuli tilanteita että sydän tuli rinnasta läpi ja ruokaostokset oli pakko jättää hihnalle ja poistua kaupasta. Lataamossakin kävin pari kertaa hakemassa vauhtia, mutta se on toinen tarina.
Aika kului ja oireet lieventyi ja sitä kautta itsetunto nousi, kun huomas että selviää yhä paremmin sosiaalisista tilanteista. Luin hirveesti psykologiaa ja sosiaalipsykologiaa ja oivalsin paljon eri asioita omasta käyttäytymisestä ja käyttäytymismalleista ja uskon että se on auttanut myös paljon että nykyään ei ole mitään ongelmia, missään tilanteissa.
Hei te kaksi, AP tässä.
Olen iloinen teidän puolesta, ja uskomatonta että olet päässyt tästä kokonaan yli, on varmasti helpottunut oli ja helpompi elää, olen iloinen puolestasi.
Sain itse juurikuulla että sairastan kilpirauhasen liikatoimintaa, eikä mitään lievää sellaisa. Lääkärini oli sitä mieltä että tämä sos- pelkoni ja punastuminen on kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttamaa ja kaikki oireeni viittaa siihen, kuten lisääntynyt hikoilu ja että en siedä hellettä ollenkaan. Olen alkanut uskoa, että parannun tästä, sillä nuo kilpirauhas-sairaudet saadaan hoidettua hyvin ja oireet piilotettua. En löydä tälle muutakaa syytä, joten toivon että kilpirauhasen parantumisen myötä ja itsetunnon noston avulla pääsen eroon tästä.
Kehotan kaikkia jolla on tällaisia oireita, pyytämään lääkäriä tarkastamaan kilpirauhasen kunto, se ei ole iso homma. Näitä on nimittäin paljon diagnotisoimattomia, koska lääkärot eivät ymmärtä epäillä tätä, itse olen todella onnekas että lääkärini oli pätevä ja päätti tarkastaa kilpirauhas-arvoni. Jotla olivat siis todella vinksvonks.
Kiitos vielä kerran vastauksistanne.
Iän myötä sosiaaliset tilanteet on hiukan lieventyneet. Osaksi siksi, etten mene ihmisten pariin juurikaan, eli onhan sos-pelot romuttaneet ja rapauttaneet pahasti elämääni.
Kuitenkaan en lähtisi Lappiin erämaamökkiin vaikka viihdyn mieluummin yksin elellen.