Kukaan ei uskoisi, jos kertoisin elämästäni irl. Vaikutan ihan normaalilta, mitä en todellakaan ole. Niin kauan kuin muistan, olen elänyt kuvitellussa maailmassa. Tämä kaikki alkoi jo alle kouluikäisenä. Minulla oli kavereita, kuviteltuja sellaisia. Oikeassa elämässä jouduin aina porukan ulkopuolelle. Mielessäni olin koko porukan suosituin ja ihailluin tyyppi, todellisuudessa pelkkä naurettava hylkiö.
Siinä iässä, kun ihastuin ensimmäistä kertaa, aloin elää ihastukseni "kanssa". Ei se oikeasti huomannut minua, mutta minun päässäni meillä oli yhdessä ihanaa monta vuotta. Eristäydyin kaikista, jotta saisin viettää aikaani ihastukseni "kanssa".
Tuli uusia ihastuksia ja elämä heidän "kanssaan" jatkui. Olen kyllä seurustellut ihan oikeastikin.
Ajattelin joskus, että tämmöinen käyttäytyminen kuuluu nuoruuteen...kunnes löysin itseni jälleen elämästä kuviteltua rakkautta. Mielikuvitukseni on sitä luokkaa, että voin kuulla hänen sanovan äänellään kauniita asioita minulle tai kuvitella hänen kosketuksensa. Ainoa ongelma on se, että kaikki: seksi, läheisyys, tunteet, kaikki on pelkkää kuvitelmaa. Ne hetket, kun voin ajatella selkeästi, särkevät sydämeni ja tahtoisin kuolla. Tiedän, että tosielämässä kukaan ei halua minua.
Joskus epäilen, että kärsin jostain mielenterveyden häiriöstä. En uskaltaisi koskaan kertoa näitä juttuja ääneen. Tiedän kuitenkin kaiken olevan pelkkää mielikuvitusta.
Siinä iässä, kun ihastuin ensimmäistä kertaa, aloin elää ihastukseni "kanssa". Ei se oikeasti huomannut minua, mutta minun päässäni meillä oli yhdessä ihanaa monta vuotta. Eristäydyin kaikista, jotta saisin viettää aikaani ihastukseni "kanssa".
Tuli uusia ihastuksia ja elämä heidän "kanssaan" jatkui. Olen kyllä seurustellut ihan oikeastikin.
Ajattelin joskus, että tämmöinen käyttäytyminen kuuluu nuoruuteen...kunnes löysin itseni jälleen elämästä kuviteltua rakkautta. Mielikuvitukseni on sitä luokkaa, että voin kuulla hänen sanovan äänellään kauniita asioita minulle tai kuvitella hänen kosketuksensa. Ainoa ongelma on se, että kaikki: seksi, läheisyys, tunteet, kaikki on pelkkää kuvitelmaa. Ne hetket, kun voin ajatella selkeästi, särkevät sydämeni ja tahtoisin kuolla. Tiedän, että tosielämässä kukaan ei halua minua.
Joskus epäilen, että kärsin jostain mielenterveyden häiriöstä. En uskaltaisi koskaan kertoa näitä juttuja ääneen. Tiedän kuitenkin kaiken olevan pelkkää mielikuvitusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos joku antaa mielikuvitukselle tuulta siipien alle se on tämä,
Siinä olet harvinaisen oikeassa, vaikka en minä tätä palstaa tarvitse uskoakseni unelmiin...Joku muu sen sijaan saattaa joutua harhan valtaan juuri täällä.
Suosittelen kirjailijan uraa.
Lyö rahoiksi harvinainen ominaislaatusi!
Haaveilussa ei ole mitään pahaa, niin kauan kuin erottaa todellisuuden haaveista. Varmasti aika yleistäkin silloin kun arki tylsää tai uuvuttavaa. Hyvä tietysti olisi oppia elämään enemmän tässä ja nyt tai/ ja tehdä kuten ylläoleva ehdotti eli kirjoittaa haaveita tarinoiksi.