Lewyn kappale -dementia ja harhat

Minä menin kyllä mukaan harhoihin, tai siihen tunteeseen , en ainakaan koittanut oikasta. Ainakin meillä yltyi vaan levottomuus ja harhat jos oikaisi. Lisäksi koitin harhauttaa, keksii muuta. En tiedä , mutta nykykäytännön mukaan , suositellaan että ollaan mukana harhassa, ainakin meillä se toimi. Sairaillehan se on todellista ja tulee hätä jos sanoo että kuvittelee vaan.

Kiitos vastauksesta! Joo, minäkin yritän aina päästä siihen tunteeseen mukaan ja ymmärtää, että tämä on isäni todellisuutta. Usein kuitenkin isälläni toistuva harha siitä, että esimerkiksi hoitopaikan käytävällä kerätään porukkaa kokoon ja heille ollaan tekemässä jotain pahaa, tai että siellä ammuskellaan - ja kun minähän tulen isäni huoneeseen tämän kyseisen käytävän kautta. Yleensä tähän sanon, että "minä näin ihmisiä katsomassa televisiota" tai että "en ainakaan huomannut mitään epäilyttävää" ja yritän sitten rauhoitella ja silitellä. Usein hän myös pian häätää pois (noin 10 minuutin oleilun jälkeen), koska "on liian vaarallista". Inhottaa vain, kun ei voi oikein toista auttaa tai houkutella häntä tekemään mitään mielekästä, koska hänen maailmansa on täynnä vaaroja ja uhkakuvia. Äitini onnistuu saamaan iskän joskus ulkoilemaan, mutta minä harvemmin saan. Pelottaa myös välillä lähteä, jos toinen on kovin harhainen, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Jotenkin vain tuntuu, etten tee tarpeeksi, en yritä tarpeeksi, pelkään liikaa ja en osaa toimia oikein.

Teet ihan tarpeeksi, etkä enempää voi. Miulla oli harhainen ja väkivaltainen alzheimerhoidettava . pelotti välillä ja sain vartioida yötä päivää. Pitää aina muistaa, että sairaille tuo on todellisuutta, eikä terve pysty enempää , kuin mihin ymmärrys ja välittäminen riittää. Parasta olla itse rauhallinen ja olla läsnä , ja poistuu paikalta jos on vaarallista. Kyllä sitä tuntee itsensä tosi riittämättömäksi, kun ei mitään voi.
Jos sinua pelottaa , älä pakota itseäsi. ja pyydä vaikka joku hoitaja mukaan/ vierelle kun olet siellä hoitokodissa, kyllä siellä ymmäretään, tai pitäisi ymmärtää.
Meillä oli harhat niin valtavia ja niitä ihmisiä oli välillä jopa saunan uunissa ja sota oli käynnissä. Sohvalla istui aina joku näkymätön, ja telkkari pelotti , siellähän aina porukkaa :)
Vaikeeta se on katsella vierestä , mutta muokkaa kohtaamisista sellaisia, että sinulla on hyvä ,pieniä hetkiä ja usko pois, et pysty enempää tekemään.

Hoidan itse dementoituneita vanhuksia. Harhat ovat helle todellisuutta ja ei niitä millaan oikaise. Adistaa vain, jos alkaa inttämään.
Kerran eräs mummo sanoi, että tyynyn alle meni haavoitettu eläin ja kotistetyyny on päältäkinpäin veressä. Tyynyliinassa oli punaisia valkoisella pohjalla.
Otin tyynyn ilmaan, katsottiin yhdessä että alla ei ollut mitään ja sanoin että en kuule korvillani valitusta. Sitten selitin että tyynyliinan punaiset täplät ovat ruusuja, kukkia.
No vanhus rahoittui ja sillä kertaa harha unohtui.

Itse koen joskus, että on tärkeää olla vain läsnä ja kuunnella vanhuksen ahdistusta. Harhat aiheutuvat aivojen rappeutumisesta ja mikään inttäminen ei auta ja paranna tilannetta.
Pitää hyväksyä sairas sellaisena kuin hän on. Jos harha on hirveä, niin on oltava vain levollinen, ja rauhoiteltava että mitään pahaa ei tapahdu. Asiat järjestyy. Näin olen itse päässyt eteenpäin.