Miten olette selvinneet puolisonne pettämisestä?
Voiko sitä antaa koskaan anteeksi?
Miten luottamus sen kokemuksen jälkeen?? Voiko se palata? Kuin kauan siihen menee?
Kertokaa omia kokemuksia...onko mahdollista tasapainoinen yhdessäolo?
Pettäjät,,,kertokaa miksi teitte sen? Ymmärrättekö miten paljon se loukkaa?
Voiko sitä antaa koskaan anteeksi?
Miten luottamus sen kokemuksen jälkeen?? Voiko se palata? Kuin kauan siihen menee?
Kertokaa omia kokemuksia...onko mahdollista tasapainoinen yhdessäolo?
Pettäjät,,,kertokaa miksi teitte sen? Ymmärrättekö miten paljon se loukkaa?
Vastaukset 42
Vanhimmat
ei ole (onneksi) kokemusta pettämisestä. Mutta olettaisin että siitä on paluu normaaliin mikäli luottamuksen rakennettua uudestaan
..luulet että se palaa, koeta eläytyä tilanteeseen..tekee kerran...seuraava kerta on vielä helpompi..
..ja ole onnellinen ettet ole sitä kokenut..kiitos mielipiteestäsi ja toivon ettet tee sitä ikinä elämänkumppanillesi, ihanaa syksyä sinulle.
Tarkoitin että mikäli(!) luottamus saadaan uudelleen rakennettua niin on mahdollisuus jatkaa pettämisen jälkeen yhdessä. Ilman luottamusta on mielestäni turha "pyristellä". Tietysti aito ja syvä katumus ja anteeksipyyntö kuuluvat asiaan pettämisen jälkeen.
Tietysti sekin vaikuttaa - vaikka karulta kuulostaa - että millaisessa tilanteessa pettäminen on tapahtunut eli onko ollut suunnitelmallista tai jopa tunteita pelissä?
Pettämisen jälkeen voisi olla hyvä esim. käydä parisuhdeterapiassa kokeilemassa että onko tulevaisuutta - yhteistä sellaista enää.
Jos kuitenkin jatkatte yhdessä niin silloin pitää tehdä ehdottoman selväksi että seuraavalla kerralla ei enää kysellä vaan ero tulee ehdottomasti mikäli toinen pettää.
Meinaan luottamus,ei sitä voi enään luottaa, kun
toinen on pettänyt ja varsinkin kun on sanonut,
ettei ole ketään toista, kun on epäillyt toisen
menojen tarkoituksia, voisihan sitä heti sanoa,
että mikä on meininki, ei ainakaan voisi sanoa
toisen valehdelleen ja jos sitten meinaa olla vie-
lä yhdessä, tietäisi ainakin, että voisi toiseen
luottaa..
Siinäpä se, mikäli luottamus saadaan rakennettua, sä et ehkä ymmärrä että se vie aikaa...paljonko?..
Luulen ettei tunteita ole hirveemmin ollut, koska ihana perhe lapsineen kotona, tapahtunut alkoholin myötävaikutuksella...mutta se ei ole selitys..
Sit yleensä vedotaan että vaimo pihtaa, sekään ei ole selitys tähän tapaukseen..
Parisuhdeterapiaan on aikamoiset jonot, ei sinne pääse.
Kun on pieniä lapsia, se ero on vaan niin vaikea, kun lapset haluavat sen isän ja äidin, ne ei nätä asioita ymmärrä, ei heille voi selittää että toinen pettää siks haluan että muutamme pois, on vaan kestettävä?
Kiitos tarkennuksestasi, toivon sinulle myönteistä elämää kumppanisi kanssa ja ettet tarvitse näitä asioita omalta kohdaltasi miettiä..
Minä olen pettänyt miestäni. Siitä on kyllä jo monia vuosia. Syitä oli useita, ja meidän avioliitto tarvi tämän karille ajon. Luottamuksen takaisin saaminen ei ollut vaikeaa, anteeksiantamus oli täydellinen, koska mieheni tunsi olevansa myös vikapää tilanteeseen. Kyllä se pettäjä rakastuu useinmiten rakastumisen tunteeseen. Se on melkein sama kuka se kohde on, kun on tarpeeksi heikoilla. Molemminpuolinen kunnioitus on lisääntynyt, mutta se ei onnistu, ellei vastapuolikin huomaa omat virheensä. Yksi kivi ei kolisi, niitä tarvitaan kaksi.
Niin se että miten pian luottamus palaa (vai palaako ollenkaan) on tapauskohtaista. Ei varmasti kovin nopeasti unohdu puoli eikä toisin tapahtunut. Ei kannata siis tehdä hätiköityä johtopäätöksiä kumpaakaan suuntaan mielestäni.
Lapset on monesti (hyvä) syy yrittää vielä kerran. Mikäli molemmat haluavat täysillä yrittää niin mielestäni yrittäminen kannattaakin. Mielestäni jos on tahtoa niin on mahdollisuutta!
Toivottavasti tulevaisuus on kuitenkin sinulle valoisa. Oli se millainen sitten tahaansa.
..ja olen iloinen puolestanne, te selvisitte.
Kivaa syksyn jatkoa ja onnellisia yhteisiä vuosia toivottelen.
Asioilla on tapana järjestyä kunhan antaa ajan kulua
Vaimo ihastui toiseen mieheen 5 v sitten ja homma päättyi aikuisten tavoin. Vaikka tapahtuneesta on 5 vuotta, asia ei ole unohtunut. Luottamus meni kaikkiin ihmisiin. Parisuhdeterapia ei ole auttanut. Elellään kämppisten tavoin ja pyöritetään sujuvaa arkea ja kasvatellaan lapsia. Ja sitten, kun lentävät pesästä... Vremja pokazet:=) Jos teillä, hyvät ihmiset, asiat olivat kunnossa ennen sivuaskeleita, kannattaa tsempata ja yrittää petrata. Onnea ja aurinkoista syksyä! On muuten suppilovahveroita pk-seudulla - siis sieneen...
Mikäs tuossa pettämisessä niin luonnolle ottaa?
Nainen suuttuu kun tulee petetyksi mutta ei lotkauta kummoisesti korvaansa vaikka perjantaipullon jälkeen saa köniinsä tai kärsii pitkäaikaisesta henkisestä väkivallasta, mutta auta armias kun mies menee väärälle kololle niin sitten on maailmankirjat sekaisin.
Sama tietysti toisinpäin!
Itseäni myös risoi se kun ex-eukko petti minua, witutti ankarasti aikansa kunnes sain mielessäni asiat selitettyä että itseensähän se siinä pelleksi tekee eikä minua, sen toiminta oli täysin minusta riippumatonta joten asia ei sen jälkeen minua kiusannut.
Olisi pitänyt vain tajuta erota ajoissa, ihminen kai on vaan muutoksille arka ja jää suhteeseen norkoilemaan toivoen että se siitä vielä paremmaksi muuttuisi, Typerää!!
Ja sitten kun itse olen käynyt vieraissa, voi helkkari mikä pettymys.
Alkaa nyt aikuinen ihminen vieraan ihmisen kusivehkeitä roplaamaan, ilman tunteita ja kiintymystä. Siinä nyt ei ole mitään järkeä!
Se taas on ihan holtitonta jos elää parisuhteessa ja antaa itsensä ihastua toiseen ihmiseen niin pahasti että alkaa pettämään vakikumppaniaan,
Hyvä, Petetty-Pettäjä, ilmaisit railakkaasti mutta raikkaasti asian, josta näillä palstoilla ei liiemmälti puhuta. Minäkin olen päätellyt, että vennonvieraan ihmisen kanssa seksi ei voi olla järin ihanaa, vaan hapuilevaa äherrystä, kun toista ei tunne. En ole koskaan myöskään ymmärtänyt, mikä logiikka sisältyy ajatukseen, että pitkässä parisuhteessa seksi jonkun ulkopuolisen kanssa jotenkin elvyttää vakitusta suhdetta. Miten se tapahtuu?
Puhuttelin sinua väärällä nimimerkillä. Olen pahoillani, Minä vaan. Sisällöstä olen edelleen samaa mieltä.
Railakkaasti? Kai kellonaika hieman vaikutti asiaan?
Jos suhdetta alkaa korjaamaan "ulkopuolisella lääkityksellä" niin milloin sen lääkityksen voisi lopetettaa?
Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa, kaikkea ihmiset kokeilee milloin mistäkin syystä mutta vakisuhdetta ei rakenneta eikä varsinkaan peruskorjailla sillä että hypitään vieraissa.
Jos suhde on siinä mallissa että vieras alkaa kiinnostaa enemmän kuin oma vakikumppani niin kai silloin kannattaa miettiä miksi olla yhdelle suruksi kun voi olla monelle iloksi.
Sitten vielä tuohon viimeiseen "Miten se tapahtuu?"
Oletetaan että minulla olisi pitkä sammumaisillaan oleva liitto, eukko alkaisi olla jo ajanpatinoima, kuten minä itsekin, päättäisin panna pitkän suhteemme kerralla kuntoon ja hankkituisin päiväkahville nuoren kiihkeän neitokaisen kuumaan syliin, miten helkkarissa minulle tuon kahvittelun jälkeen oma ajanpatinoima eukkoseni maistuisi enään ollenkaan?
Niin,ne minun tekemät pettämiset aikoinaan eivät tapahtuneet tuolta pojalta vaan olin silloin nuori ja kiihkee, ja aika komeekin;D ja "Jorma" muistutti olamassa olostaa liiankin usein ja kun tilaisuus joskus harvoin sattui niin...
Onpa virkistävää löytää näiltä palstapoluilta mies, joka ymmärtää, mitä tässä nimenomaisessa asiassa olen ihmetellyt. Tai siis mies, jonka puheita minä tässä nimenomaisessa asiassa ymmärrän. Tai siis... no, ihan miten päin vaan. Mukava kumminkin.
Minulle kävi niin, että petin vaimoani ensimmäisen kerran kun istuttiin iltaa toisella paikkakunnalla. Sitten viinanhöyryssä tuli ne sellaiset mieliteot. Sattui kohdalle "elämäni nainen". Aamulla oli huono omatunto. Kas kummaa seuraavilla kerroilla ei olo ollutkaan enää paha. Sitä vaan jatkui, kunnes yksi naisista soitti kotiini jne. Sain sen anteeksi, mutta jonkin ajan kuluttua taas palasin pettäjän polulle. Sitten suutuin jo itseeni ja muutin pois kotoani ja sanoin vaimolleni, etten näköjään osaa elää kunnolla. Vaimo hyväksyi tilanteen ja käyn joskus muutoin vain kylässä ilman seksiä. En ole sitoutunut enään kehenkään, vaikka naisia on useampiakin. On vähän irtonainen olo, mutta siedettävä, eikä loukkaa ketään.
..punastella. No, kiitos kuitenkin että mielipiteeni ainakin tässä asiassa jakaa joku muukin itseni lisäksi;)
Olen joskus aikoinaan lukenut itseäni huomattavasti viisaamman/avarakatseisemman ajatuksia seksielämän ja pettämisen vaikeasta tulkinnasta pohjimiltaan, josta mieleeni jäi jotain tuollaista:
Miksi minulla pitäisi olla oikeus rajoittaa kumppanini seksielämää? ja jos minulla siihen on oikeus niin miten pitkälle?, entä voinko kieltää häneltä haaveilut ja masturboinnin jne?
Mistä oikeastaan on kysymys sitten kun tuntisin itseni petetyksi, olisiko se vain omaa pelkoani siitä että olen menettämässä kumppanin, onko rakkautta edes olemassa? vai lähteekö kaikki itsekkyydestä että tämä on minun ja siihen ei kosketa?
No, oman mielipiteeni jo kerroinkin aiemmin, mutta jos jotain ajatuksia tästä lähtisi?
Eli tuosta on hyvä lähteä liikkeelle.. tilaisuus tekee varkaan.
Jotenkin ehkä nyt ymmärrän tuollaista tapaa toimia koska itselleni kävi aikoinaan aivan samoin.
Sillonkaan en olisi varmaankaan voinut itseltäni mitenkään hyväksyä sitä että olisin solminut jotain oikeata rinnakkaissuhdetta jossa piipahtaa tarpeen vaatiessa,eikä ollut tarpeenkaan (ex-vaimoni Nr:o1 piti siitä niin tehokkaasti huolen), ei silloin tosin sattunut kohdallenikaan sellaista naista että olisi suostunut jalkavaimoksi,ehkä minun onneni niillä harvoilla kerroilla kuiteski.
Käry kävi minullakin kerran, anteeksi sain ja samalla tunnustuksen hänen omista retkistään, joten puntit oli tasan eikä kyräilty siinä vaiheessa asiasta kumpikaan.
Nyt on ihan hyvä, elelen yksin katselen josko maailmalla olisi vielä "vanhalle masille" jotain tarjottavaa, kai sitä taas jo suhteen uskaltaisi solmia periaatteella: Yksi lupaus, En petä!
Minun näkökulmastani pettäjä pettää ennen kaikkea itseään, sillä hän ei ole halunnut tietää omia motiivejaan. Joskus me ihmiset toimimme niin, että emme halua tietää, miksi jotakin teemme, koska on niin mukava olla tietämättä.
En usko vahinkoihin. Se, että on seksuaalisessa kanssakäymisessä jonkun muun kuin vakituisen kumppaninsa kanssa, on aina valinta. Ihastuahan voi. Eikä tunteita saa tahtomalla loppumaan, mutta siihen on mahdollista vaikuttaa, miten tunteittensa kanssa toimii. Parisuhteessa elävän aikuisen kohdalla ihastuminen on usein jonkun oman pään sisäisen ristiriidan ratkaisuyritys, eikä sillä ole juuri tekemistä kohteen ihanuuden kanssa. Sitä, että ollaan seksuaalisessa kanssakäymisessä jonkun sellaisen ihmisen kanssa, johon ei ole mitään tunnesuhdetta, en kykene ymmärtämään. Mutta minä olenkin nainen. Lisäksi minulla on pikkuinen sielu ja olen muutenkin monin tavoin rajoittunut.
Aivan oikein, Pettäjä todellakin pettää vain itseään, motiivin jokainen pettäjä tietysti keksii teoilleen. Oli se miten hatara tahansa.
"Meidän tapauksessa" olimme ehkä sitoutuneet toisillemme liian nuorina, sitten tuossa noin 25-28wee:n kohdalla kummalekin taisi tulla fiilis että elämä menee ohi ja nyt pitää kokea kaikkee ja nopeesti, tuon tarkemmin en osaa selittää noinkin vanhoja tapahtumia. Tuo liitto kuitenkin päättyi aivan muista syistä.
Vahinkoja tuskin pääsee käymään, kyllä tilanteet on itsehakuisia, tavalla tai toisella. Ihastuminen on varmaan se kaikkein kauhein vaihtoehto, sitä ei saisi antaa tapahtua, silloin ihmisen tekemisiä ei enää järki aina ohjaa.
Kaipa tuo ihastuminen on seurausta oman suhteen ongelmista lähtöisin, ruoho on vihreempää jne.
Tunneside? Voi sitä tuntea sympatiaa ensisilmäyksellä, siinähän sitä kasvualustaa jo onkin, tuollaiseen varmaan minäkin aikoinaan retkahdin.
Minua myös "täysin tunteeton" seksi vrt.prostituoidut. on todella sairasta, siis jotenkin tuntuu uskomattomalta että joku voi pokkana kävellä "myymälään" ja alkaa hommiin muutaman minuutin varoitusajalla?? Täytyy sanoa että käsistään kätevä ihminen saa siinä hyvän palkan omalle työlle.
Me kaikki ollaan jollakin tavalla rajoittuneita, ja pikku sieluja jonkin asian suhteen, sinä et kuitenkaan kuullosta ihan toivottomalta;D
Todellakin tässä on paljon pohdiskelun ja itsetutkiskelun aihetta...
Olen myös hyvin paljon samaa mieltä monestakin asiasta mistä kirjoitit, kiitos rehellisistä ajatuksista.
..kai se on että eka repsahduksen jälkeen se on jo tottumus, mikä on mielestäni erittäin ikävää.
Onnea valitsemallesi tielle..
kykene ymmärtämään...ehkä meitä on kaksi pikkusieluista..
Mikä saa miehen lähtemään aamuyöllä baarista sikajurrissa jonkun sutturan luo panemaan, ja sit kotia pokkana...ja aamulla voi helvetti että kaduttaa...
..ei ymmärrä..
Pohdintaa, itsetutkiskelua ja hengitysharjoituksia jne, siitä se lähtee.
Historiansa tuntemalla voi ennakoida tulevat vaaratilanteet ja ohittaa ne ongelmitta, väärennetyllä historialla ei ole mitään käyttöä!
"Se taas on ihan holtitonta jos elää parisuhteessa ja antaa itsensä ihastua toiseen ihmiseen niin pahasti että alkaa pettämään vakikumppaniaan".
Tämä lauseesi pysäytti minut täysin miettimään omaa näkökulmaa tästä asiasta. Tuli vähän sellainen fiilis, etten voisi antaa itselleni ikinä edes lupaa ihastua toiseen.
Holtitonta se on, ihastumiselle ei kukaan voi mitään. Oikeastaan pitäisi muotoilla tuo uudestaan niin että pitää ihastua, jolloin se pitää ihmisen virkeenä ja reippana mutta tuo ihastuksesta saatu lisäenergia pitäisi kohdentaa omaan vakisuhteeseen. Tuolla lisäpotkulla en nyt sitten varmasti tarkoita seksiä. Pientä flirttiä kyllä;)
Vanha viidakon sanonta, kun kumarrat yhteen suuntaan niin toiseen suuntaan pyllistät.
Enintään on soveliasta ihastua omaan kumppaniinsa uudelleen, eikä ulkopuolisiin tuttavuuksiin. Jos sortuu ihastumisen muihin, on parempi pitää taukoa niistä tuttavuuksista.
Ei ole kummoinenkaan ihme jos joku vaikka ihastuu johonkin Hollywood tähteen, sit vaan kuvittelee vaikka että se oma kulta on se ihastus ja johan on taas vipinää;D
Nuo Hollywood tähtiin ihastumiset tapahtuivat alle teini-iässä, mutta ei nykypäivänä enää.
..sitten voisit ihastua?
Itse ihastun monenmoisiin asioihin ihmisissä, kesällä ollessani pankkiautomaatilla jonottamassa, takanani ollut nainen otti jalkansa hollanikkaasta ja sillä oli todella söpöt kippuraiset pikkuvarpaat, enkä voinut olla sitä hänelle sanomatta.
No, niitä varpaita sitten ihasteltiin yhdessä ja lopuksi huomasin että naiseen olisi ollut helppo ihastua enemänkin,
Josta päästäänkin siihen että vaikka elämässä tulee hetki jossa saattaa ihastua johonkin piirteeseen toisessa ihmisessä niin se ei tarkoita että sillä vielä pitkälle pötkittäisiin rakkauden kivikkoisella polulla!
Palaan vielä tuohon "kippuravarpaaseen" ja aiempaan viestiini, noista kippuravarpaista olisin saattanut innostua hieromaan vaikkapa oman armaani jalkoja illalla,
Itse flirttailin erään komean nuoren miehen kanssa ruokaostoksilla, satuttiin luvattoman usein kohdakkain, ai'että hiveli itsetuntoa hänen hurmaavat hymynsä.
Kotiin kun pääsin sai oma ukko kyytiä...oli ukko vähän ihmeissään ja kyseli mitä olin syönyt. ;)
-ei sinänsä kokemuksia, vaikka kaikenlaista on tullut vastaan (huom. ei negat. naisille)
Eiköhän naimisiinmeno kunnon iässä ja se etä tietää mitä tekee niin oo ok.
Kumma juttu tää netti eka viikko netissä ja vaimo lomilla niin tämmöisiä. No ei muutakaan tekemistä. Sitäpaitsi näistähän on ok jutella. toisin kuin kapakassa jossa näitä järjenjätiläisiä aina löytyy
Miehelläni on toinen. Minun ajatukseni on, että sopimus minun kanssani kestää vain niin kauan kuin osapuolet tai toinen osapuolista haluaa. Silti toistaiseksi asumme yhdessä.
Nythän näyttäiskin siltä, että minä olisin kypsä ja viisas, petetty, mutta oikeassa oleva ja kaiken myötätunnon ja säälin ansaitseva ihminen, eikö totta.
Mutta oikeasti olenkin virheitä tekevä, epäkypsä ja tyhmä. Sanaakaan en ole puhunut miehelleni hänen naisestaan, enkä muitakaan ongelmiamme käsitellyt. Olkoon onnellinen valitsemallaan tiellä!
Nyt on avioliitossa elävä, mitään yhteistä tulevaisuutta lupaamatta, pyytänyt minua suhteeseen kanssaan.
Siis te viisaat, hyvät, järkevät, moraaliset palstalaiset, muitahan täällä ei ole tyhmiä, kuin minä. Mitä sanotte?
Ilman moralisointia, miksi laittaisit "vahingon kiertämään" valitsemalla tuon varatun?
Toisaalta jos pystyn pettämään yhtä niin mikä estää minua pettämästä myös toistakin?
Mitäs jos napakasti potkaset sitä omaa miestäsi vähän kyljykseen ja katsotte onko teidän yhteinen peli todella loppuun pelattu?
Olen kauan ihmetellyt tuttavaani, hän aloitti
suhteen varattuun mieheen ja oli aluksi hyvin
tyytyväinen ja tietysti rakastunut. Ei ollut
väliä vaikka mies oli jo ilmoittanut ettei eroa.
Nyt yli vuoden jatkuneena on tilanne muuttunut
ja hän haluaa ehdottomasti miehen jättävän
vaimonsa, "eikä voi elää ilman rakkauttaan".
Ristiriita on kova, välillä tunteet kuumina,
välillä aallonpohja, kun mies on matkoilla
vaimonsa kanssa.
Tätäkö on rakkaus !
Eiköhän pettämiseen ole aina jokin syy. Silloin ei avioliitto/suhde ole onnellinen jos jompikumpi pettää.
Ihastuin pitkän(yli 20v) suhteen jälkeen vieraaseen mieheen, koska mieheni lopetti huomioimiseni. Työ oli kaikkein tärkein, paljon pois kotoa työn takia vuosien ajan. Minä yksin lasten kanssa, vastuu yksin kaikesta. Hän oli lopulta rahan ansaitsija. Taistelin tuota asiaa vastaan vuosikausia, mutta lopulta murruin. Tästä lähes 3 vuotta, olemme edell. naimisissa. mutta...
Ainahan syitä löytyy omiin tekemisiin. Avioliitto on kahden kauppa ja kumpikin joutuu yrittämään suhteen eteen. Jos suhde ei toimi, niin voisi kysyä mitä voin tehdä asian eteen, ei asiat syyttelyllä parane. Olisin kumminkin odottanut näiden vuosien jälkeen vähän arvostusta. Olisit tuon voinut sanoa minullekkin ... no jokainen elää tyylillään
Toivottavasti vieras oli sinun arvoinen.
Sattui ja tapahtui kun matkustin ulkomaille "tyttöjen kanssa" niin kohtasin miehen joka oli symppis ja heti huomasin että tämä on se mitä halusin. Olin yli 10 vuotta ollut kotona ja tehnyt duunia kodin ulkopuolella ja hoitanut lapsia ja kotia enkä ehtinyt ja jaksanut harrastaa muuta. Mies hoiti työnsä mutta käytti vapaa-aikansa miten halusi.
Olin paljon yksin lasten kanssa ja tuntui että kotona oli kahden lapsen lisäksi kolmas aikuinen lapsi.
Tapasin sitä unelmamiestä monta vuotta kun se duuniasioiden takia kävi Suomessa pari kertaa vuodessa ja itse matkustin naisporukassa pari kertaa vuodessa ja voin tavata sitä.
Sitten sen duunit vaihtui eikä se enää matkustellut ja juttu lopahti aikanaan.
Se juttu ei loukannut ketään mutta ilman sitä olisin takuulla muuttanut muualle.
Pahantekijä olin mutta en kylläkään tiedä ketä se loukkasi? Ainakaan ei kummankaan aviopuolisoa....
Ei se niin helposti käynyt. Yritin puhua asiasta todella monta vuotta, mutta mieheni mielestä kaikki oli hyvin. Ei mitään ongelmaa. Hän eli aivan eri maailmassa kuin minä ja lapset.
En voi sanoa kokemuksia petetyksi tulemisesta, sillä kukaan kumppaneistani ei ole sellaista tunnustanut koskaan tehneensä. Itselläni on sen sijaan ollut seurustellessani useita lenmmenseikkailuja satunnaisten kumppaneiden kanssa. Tähän mennessä en ole syrjähyppyjäni yhdellekään naisistani paljastanut, enkä myöskään tunne minkäänasteista syyllisyyttä teoistani. Epäilemättä he eivät tekojani hyväksyisi, mutta koska olen jonkin sortin egoisti-hedonisti, tunnen tarvitsevani useampia naisia samanaikaisesti täyttämään moninaiset tarpeeni. Kyse on ollut aina puhtaasti seksistä, minkäänlaista läheisyyden tai syvemmän yhteyden tarvetta en ole kokenut. En liiemmin piittaa siitä loukkaako toimintani jotakuta vai ei.
Useimmat pitävät minua epäilemättä moraalittomana miehenä, mutta itse en koe asian liittyvän mitenkään itselleni tärkeisiin arvoihin. Oma elämänjanoni kanavoituu tällä tavoin ja keräilen kokemuksia maailmasta naisseikkailujeni kautta. Mieluummin olen kosketuksissa todellisuuteen lukuisten sukupuoliyhteyksien kautta, kuin esimerkiksi tuijottamalla päivittäin televisiosta tosi-tv:n puuduttavaa ohjelmavirtaa.
Minulla on kokemusta myös petetyksi tulemisesta.
Ensimmäisen jätin, mutta tämän toisen kanssa olen yhä aviossa, vaikka tiedänkin hänen pettäneen.Miksi? Lasten takia, aion odottaa kunnes nuorimmaiseni on vähintään 18 eli pitäisi kestää vielä n. 6-7 vuotta. Tosin nykyisin olen aamusta iltaan töissä 7 pv viikossa joten kotona olen tosi vähän. Ainoastaan jos kuopus tarvitsee ja iltaisin.
Kokemusta on myös pettämisestä. En saa kotoa riittävästi seksiä, itse asiassa en ollenkaan enää, koska en voi luottaa siihen ettei ukko toisi tauteja.Tilanne on tehnyt minustakin avionrikkojan, mutta osaan hoitaa asian niin, ettei miehellä ole syrjähypyistäni mitään tietoa. Matkustelen aika paljon, chattaan ja liftaankin joskus. Minusta on mukava jutella ja tutustua sillä lailla ihmisiin. Pettymyksiä on tullut erittäin harvoin, mutta uusia ihania ihmissuhteita sen sijaan roppakaupalla. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun kuopus tulee täysi-ikaiseksi..