Etäisyys kahden ihmisen välillä

Eikö vaistomainen refleksi ole kavahtaa kauemmaksi jos toinen tulee "iholle kiinni" jos sen kokee kiusalliseksi tai epämiellyttäväksi?

Palaat ja tulet syliini kasvot liekkeihin päin. Kiedon käteni ympärillesi ja vedän sinut tiukasti itseäni vasten.

Kai se on henkilöistä kiinni. Itse koen tunteeni niin valtaviksi (ei taida enää olla pelkkää viatonta ihastumista), että hänen läheisyytensä melkein ahdistaa: huippaa, syke nousee, rupeaa tärisyttämään. Toisaalta kaipaan hänen lähelleen. Välillä pelkkä silmiin katsominen aiheuttaa paniikin, enkä silti saa silmiäni irti hänestä, kun hän katsoo minua. Välillä molemmat säpsähdellään katseitamme.

Taidetaan molemmat olla samanlaisia kosketuskammoisia, mitä nyt välillä ohimennessä "vahingossa" hipaistaan toisiamme. Vahingossa lainausmerkeissä, koska kosketuksen voisi välttää niissä tilanteissa, jos tahtoisi ;)

Pitkään uskoin, että tämä on pelkkää kuvitelmaa. Katseet, kosketukset, hymyily...ei ne kerro mitään. Sanat ja käyttäytyminen sen sijaan kertovat. Nyt pitäisi vielä saada jollain nämä tunteet ulos, hänen tietoonsa.

Hän on myös koskettanut minua "vahingossa"? kun kerran kulki ohitseni hipaisten aavistuksen verran käsivarttani (tilaa olisi ollut kävellä kauempaakin ohi). Kun ojenna hänelle yhden lapun, niin lähes poikkeuksetta hän avaa kätensä niin, että sormeni koskettavat hänen kämmenttään.

Ei taida minunkaan tunteeni pelkkää viatontonta ihastusta olla. Henkeni tuntuu salpautuvan kun hän on lähelläni, hänen tuoksustaan huumannun. Tuntuu, että järki kaikkoaa päästä...

Kahvi ei maistu. Mielessä ei ole muuta kuin vilahdus Hänestä. Ja muistot. Ja ikävä. Ja tuttu kutina selkärangassa.