salattu yksinäisyys

yksinyksin kirjoitti:

Ulkopuolisen silmin en ole yksinäinen ,onhan mulla paljon kavereita,, vai onko ? Onko kaveruus sitä että aina itse on ottamassa yhteyttä , soittelmassa kun ei kukaan soita mulle päin ,kuin harvoin. Hengaillaan kuitenkin paljon yhdessä monenkin eri ystävän kanssa.. Silti tunnen hirveätä yksinäisyyttä . Olen käynyt läpi paljonkin raskaita asiota joiden läpi olen taistellut , pojan ja koiran takia. Itse aina tsemppaan itseäni että olenpa vahva ja kyllä minä kestän.. Joskus sitä odottaa jonkun ulkopuolisen sanovan sen tai joku osaisikin arvostaa minua ihmisenä.. olisin se taistelija ja upea. Oma tapani on kysellä facenkn kautta kavereilta mitä kuuluu yms. mietin tuossa juuri että koskahan joku olisi kysyny minulta että mitä mulle kuuluu ?? en edes muista .. olen se kaveri joka löytää aina sanat kun toista tarvii tukea tai lohduttaa.. kuitenkaan minä en saa sitä kaipaamaani tukea mistää.. voin vaa haaveilla että olis joku joka sanoisi sen että olen tärkeä ja että kyllä me pärjätään. Kamalinta on se että olen aina ollut työelämässä mukana ja nyt työt loppui taloudellisten syiden vuoksi , niin varmana lisää tätä jäätävää yksinäisyyden tunnetta kun töissä oli kuitenkin ihmisiä ympärillä koko ajan. Mutta näin huomaa että sosiaalinen ihminenkin valitsee mielummin kotisohvan kuin että lähtisi ihmisten ilmoille.. ja sori oli pakko avautua

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä