niistä pienistäkin hetkistä.
Olisit onnellinen
voi antaa aikaa
10190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olinkin, aluksi, aika pitkäänkin. Vaan asiat muuttuu...
Miksi tyytyisin vähään, jos joku muu voi antaa enemmän? Miksi pitkittää pieniä hetkiä, kun voi etsiä jonkun, jonka kanssa on koko elämä? Kysy sitä itseltäsi. Varmaan tiedät silloin vastauksen.
Haluan miehen joka viihtyy kanssani kokonaisvaltaisesti, ei tietenkään tarvitse olla 24/7 yhdessä, mutta pienet hetket eivät riitä. Tulee mieleen että olen joku korvike, ja jossain on toinen elämänkumppani jos miehellä ei ole aikaa tapaamisiin. Haluan miehen joka haluaa olla kanssani.
Kyllä. Jonkun joka ottaa osaksi elämäänsä. Pitää hyvänä ja hellittelee. Jonka kanssa on turvassa. Ei mitään 24/7 meininkiä, mutta aikaa ja piiiitkiä hyviä hetkiä. Hyvää arkea.
Aloitus kertoneekin tilanteesta, jossa kaikki ei ole mahdollista.
Jos tunteet syvenevät ei pysty tuollaiseen "satunnaiseen kohtaamiseen". Tulee mieleen etten ole tärkeä. Jos kyse on varatuista, niin en ikinä suostuisi olemaan kakkosnainen.
Joskus on myös tilanteita, että tietää olevansa tärkeä, muttei ole myöskään kakkonen, ja omat tunteet on suuria. Silloinkin voi olla vaikea nauttia vain siitä, että ylipäätään näkee joskus.
Olen onnellinen pienistä hetkistä ja suht tyytyväinen tähän astiseen.
Toiselle voi myös tulla tunne pelimiehestä/naisesta jos ei ole aikaa tavata kovin usein. Eli henkilöllä on silloin useampia seuralaisia. Silloin ei tule mukava olo ja tahtoo pois tilanteesta.
Olen onnellinen niistä pienistä hetkistä sitä en kiellä. Ne antaa voimaa jaksaa tässä ikävässä. Haluaisin vain niiden pienien hetkien lisäksi hieman läheisyyttä ja kosketusta...ihan vain hieman. Aikaa on pakko antaa, jos sitä tarvitaan...mutta hieman sitä tunnetta siitä, että ehkä vielä joskus...ei mitään täysin varmaa, mutta ehkä niin, että kerrottaisiin toisillemme rehellisesti tunteemme ja keskusteltaisiin asiasta...mietittäisiin mitä tehdään..