Silloin minuun sattui

Jo nyt jokainen lankeaa, milloin mihinkin.

Koko kertomuksen ydin jäi kuulematta. Kutsuitko Unelman kahville, vai et?
Tuliko?
Kehittyikö romanssia?
Vai konttasitko kotiisi?

Tiedän tunteen.
Yks kevät oli ja postia menin hakemaan. Vei jalat alta vetinen jää, pihakiveyksen päällä vielä, että kova oli alusta. Sekunnissa selälleni. Kuperana kuin keinutuolin jalka kiepahdin - pää ei osunut.
Hitsit, että voi sattua jälkeenpäin. Ja kauan. Makasin sohvalla kivuissa ja tuntui, että näin kamala tuska ei voi olla totta.
Mitään vaivoja ei jäänyt muistoksi.

Minen kyllä muista et oisko multa koskaan menneet "jalat alta" sillain.

aloittajalle

Voi hitsi. Romanttinen luonne kun olen niin innolla odotin jatkoa juttuun, siis muutakin kuin että onko olkapää tai peese vielä 10 vuoden jälkeenkin kipeä...;-D))

Päästä jo meidät (tai ainakin minut) uteliaisuuden tuskasta! Oletan että kahville pyytäminen jäi? Eikö sievä rouva tullut hätiin? Et tainnut muistaa kaatua juuri hänen ikkunansa alla?

Tuosta kaatumisesta: olen kerran lentänyt kyljelleni kotipihassa (kevyttä lunta jään päällä, ja huiskista!), olkapäästä kuului ruts. Aikanaan piikitettiin kortisonilla pariinkin kertaan kun ei kipu hellittänyt. Vieläkään ei liikerata ole yhtä laaja kuin toisessa kädessä.

Minua huolestuttaa, kun ne pullat jäi sinne uuniin ja kahvi tippumaan. Ehtikö pullat palaa pahasti?

Oi miten mukava aloitus kaiken väkivallan, tappelujen ja hautajaisriitojen jälkeen.
Pullia minäkin mietin, mutta olkoon.....
Miten onnistui aloittajalla, onko mämmilautasia katettu kahdelle pääsiäispöydässä?

Hyi Sinua aloittaja, ettäs kehtaatkin kiusata meitä tällä tavalla.
Kerro heti, mitä niille pullille tapahtui. (pilkettä silmäkulmassa, ettei kukaan vaan käsitä väärin).

...maassa lojuessani tunsin heti että tämä ei ollut mikä tahansa kompastuminen, kipu sykki olkapäässä ja kirveli kyynärpäissä. Takapuoleenkaan ei ollut koskaan ennen sattunut niin paljon. Kun pahin pelästys oli kaikonnut ja olin todennut että jalat liikkuvat, katsoin ympärilleni että näkikö kukaan. Tietenkin näki. Autokatoksilta kotiinsa kävelevä mies, jota en koskaan muistanut tavanneeni, näki kuperkeikkani ja tokaisi lupsakkaasti ”tekisikkö uudestaan, näytti niin hauskalta”. Sai varmaan minusta tosikkomaisen kuvan kun en pukahtanut mitään, en vain keksinyt mitään sanottavaa. Myöhemmin kotona keksin paljonkin.

Nousin varovasti jaloilleni tunnustellen samalla olotilaa ja raajoja. Joka paikkaan sattui, mutta tuskin mitään oli kuitenkaan murtunut... paitsi mieli. Romanttiset ajatukset ja vaivoin kasattu rohkeus olivat tiessään. Nilkutin takaisin sisään jossa kahvinkeitinkin jo roplotteli viimeisiään. Mieleni oli mustana ja paistuvan pullan tuoksukin tuntui lähinnä ärsyttävältä. Mitä olin oikein kuvitellut? Luulinko oikeasti että voisin onnistua hupsussa suunnitelmassani? Ehkä oli hyväkin että nolasin itseni etupihallani, enkä naapurin ihanaisen ovella.

Juuri kun kuvittelin marinoituvani syvimmässä mahdollisessa itsesäälissä, huomasin että toisen kyynärpään iho oli kokenut kovia ja saanut vertavuotavan vekin. Uusi paitakin oli siis pilalla. Paidan kohtalo ei onnistunut lisäämään pahaa mieltäni, joten totesin että syvällä ollaan ihan oikeasti eikä vain kuvitella. Apaattisena otin puustit uunista, riisuuduin ja menin lämpimään suihkuun hautomaan vammojani.

Suihkuttelu ja siihen käytetty aika kohensivat oloani sen verran, että päätin unohtaa äskeisen takaiskun katsomalla jonkun lempielokuvistani. Kourallisen dollareita lopputekstien alkaessa vieriä, oli juonut lähes litran kahvia ja syönyt kulhollisen hieman raakoja korvapuusteja. Vatsaani kouri ja nipisteli, mutta mieltäni enää ei. Päätin että aiempi oli vain huonoa tuuria, ei mikään merkki aikeitteni typeryydestä. Suunnitelmani oli siis edelleen elossa ja voi hyvin, ajankohta vain olosuhteiden pakosta siirtyi hieman tuonnemmaksi.

expimot,

Kiva oli juttusi, kerro kuinka lopulta kävi, tuliko teistä pari ?

expimot, juttu on kuin suoraan turhapuro-filmistä, ei päätä, ei häntää......"vaimo teki ruokaa, mutta laittoi pikkiriikkisen liikaa maustetta..no eihän sitä sit enää syöny naapurin labradorin noutajakaan, mut silti se tuli kipeeks".....:)

Kertomus oli kyllä loistava, hyvä että kaaduit, oli aika teennäinen pullineen
ja paitoineen. Sinuna kyllä odottaisin että nainen pyytää kahville. Kohtalo puuttui
peliin ja katkaisi pelleilysi.
Pullatkin raakoja!
Naapurin toteamus oli hauska, sinun lentosi ei näyttänyt vaaralliselta, liioittelit
hieman. No, jokainen kaatuu joskus ja vanhana ne vaivaa, varsinkin olkapää.
Pyydä seuraavalla kerralla elokuviin, kaikilla mausteilla.

" yrittänyttä "

älä mollaa, expimottia,


expimotille semmoset terveiset, heti uudelleen tekemään kahvi kutsu, siitä se alkaa,

vai joko olette tutustuneet kunnola toisiinne,

Jos menee miehen asuntoon voi joutua raiskatuksi, miehet on niin seksihulluja.

Haluatko 60 auttaisivat sinua vai haluatko myötätuntoa, annamme ilomielin sitä sinulle roppakaupalla

Haluamme auttaa sinua kerro minkälaista myötätuntoa haluat

"Voimia"
Kyllä, voimia silloin tarvitaan, sekä fyysisiä että henkisiä.
Mies on naista voimakkaampi fyysisesti, joten "helisemässä" nainen on siinä tilanteessa. Että semmosta mukavaa kun työntää nenänsä jokapaikkaan.
Nyt Ruotsinlaivoilla menossa sesonkiaika.
Se vasta sattuu.

minusta tämä oli hyvin kuvattu, tuokin et esipaistetut pulla uuniin, kukapa ei joskus unelmoi, et naapuri olis rohkeampi :)

10 vuotta sittan.

Kompurointiani seuraava yö meni erittäin vähillä unilla, lähinnä sängyssä kieriskellen ja kivutonta asentoa tavoitellen. Voi olla että litran iltakahveillakin oli oma osuutensa yön vähäiseen unikertymään. Sen lisäksi että ei nukuttanut milliäkään, jouduin ravaamaan pissalla toistuvasti. Kofeiinihan on tunnetusti diureetti ja kiihdyttää elimistön aineenvaihduntaa sekä nesteen poistumista kehosta.

Sanotaankin että yhtä kahvikupillista kohden tulisi juoda kaksi lasillista vettä, jotta elimistön nestetasapaino pysyisi hyvänä. ...toisaalta kun hiilihydraattien nauttimisen tiedetään aiheuttavan nesteen keräytymistä, voisikohan syömällä kahvin kanssa palan ruisleipää, vähentää korvikeveden juonnin kahden sijasta yhteen lasilliseen?

Pala palalta katastrofiviikko eteni kohti loppuaan ja samaan tahtiin myös itsetuntoni rypyt oikenivat kohti normaalia. Se että valloitusretkeni ei osoittautunutkaan aivan läpihuutojutuksi, lisäsi kaipuutani ja nosti naapurin ihanuuden mielessäni ihan uudelle tasolle. Ne veikeät naurunrypyt silmäkulmissa kun hän hymyili, se tuoksu joka hänen ympärillään leijui, se ehkä kaunein näkemäni takapuolen keinahtelu hänen sauvakävellessään...

Vihdoin sunnuntaina aamupäivällä roskapussia katokseen kiikuttaessani huomasin pystyväni kävelemään ontumatta, kunhan astelin rauhallisesti enkä kyykistellyt tai harpponut menemään. Hännänseutu oli kyllä hellänä ja vihlaisi jos tein jotain uhkarohkeaa, kuten nousin portaita tai kyykistyin. Heitin kaikki kolme nyyttiä omiin keräyslaatikoihinsa, biojätteet (biohajoavassa pussissa), kuivajätteet muovikassissa (kiinni solmitussa) ja maitopurkit pestyinä, auki revittyinä, litistettyinä ja sisäkkäin yhden sisään sullottuna. Kun sullomisvaiheessa työntää joka toisen littanan pohja- ja joka toisen yläpää edellä, mahtuu pakettiin enemmän.

”Huomenta!” kuului iloinen toivotus selkäni takaa. Ihanaisenihan se siinä sporttinen ulkoilupuku yllään. ”Ajattelin käydä pienellä kävelyllä, tuletko seuraksi?” En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta minulle tuli epätodellinen olo ja korvissani alkoi humista. Tilanne ikään kuin pysähtyi ja tuntui kuin olisin seurannut asiaa sivusta. ”En nyt valitettavasti pysty kun on jalka vähän kipeä”. kuulin sopertavani. ”Voi kun ikävää, no parempi on antaa sen levätä.” ”Hoidahan itsesi kuntoon”, toivotti nainen ja kääntyi lenkilleen.

Humina poistui, mutta oloni tuntui yhä pysähtyneeltä ... ja tyhmältä. Yritin ymmärtää mitä juuri äsken tapahtui. HÄN pyysi minua mukaansa lenkille ja mitä minä tein? Minä kieltäydyin... minä kieltäydyin vedoten typerän surkean noloon hätävalheeseen! Miksi en voinut kertoa totuutta ja todeta lähteväni mielelläni jos hän malttaisi kävellä takalistoni sallimaa vauhtia. Miten tyhmä voi ihminen (mies) olla? Tyhmä! Avuton! Idiootti!

Saatettuani itseruoskinnan päätökseensä ja mieleni tasaantumaan, tein tilanteesta yhteenvedon.
Huonot asiat: jäädyin, käyttäydyin kuin ujo teini, valehtelin, menetin tilaisuuteni
Hyvät asiat: hän pyysi minua lenkille, kukaan ei onneksi koskaan saisi tietää miten avuton tossukka olenkaan viime päivinä ollut.

Nyt on löysät otettu pois ja mokailut mokailtu. Vihreää valoakin on vilautettu, joten kyllä tämä vielä onnistuu kunhan alan käyttäytyä kuin aikuinen mies ja lopetan turhan vätystelyn. Hyvä minä! Minä pystyn siihen! Pystyn!

Nyt olen tullut siihen tulokseen että kerrot omaa rakkaustarinaasi. Olette
pari ja kerrot meille kuinka tapasitte. Toivottavasti kuulemme vielä tämän toisen osapuolen version tapahtumista. Osuinko oikeaan?

Harvakseltaan palstaa lukevana: tämä oli niitä hauskimpia aloituksia ja ”jatkiksia” :D

- eikä täällä ole edes esiintynyt noita ilkeitä "hyppyheittoja pimeydestä" :D

Hyvää Pääsiäistä.


Onko takapuoli kunnossa?

Peräsin on Tärkeä kun on elämää.