Sinulle, mies

Joudun lopultakin myöntämään, että olen vain kuvitellut kaiken. Näin jälkeenpäin tuntuu typerältä tajuta, miten naiivi ja hölmö olen ollut. Kuinka saatoin uskoa, että sinulla olisi tunteita minua kohtaan? Minähän olen vain hauras ja hiljainen tyttö, eivät sinun kaltaisesi puheliaat, hauskat ja menevät miehet ihastu minuun. Sinulla on varaa valita seurasi, ei sinun tarvitse tuhlata aikaasi minunlaiseeni ujoon tarkkailijaan, jolle pelkkä silmiin katsominen on jo työn takana.

Samalla minulla on ristiriitainen olo. En voi olla ajattelematta, että kyllähän sinäkin osoitit kiinnostustasi minua kohtaan. Katseet, hymyt, seuraan hakeutuminen. Se jännitys ja hermostuneisuus, joka väreili ilmassa jäätyämme hetkeksi kahden. Kuvittelinko kaiken? Tunnepuoli minussa toistelee, että tunne oli molemminpuolinen. Luotan kuitenkin järkeen. Kenties sekoitin vain normaalin ystävällisyyden ja kohteliaisuuden ihastumiseen, eihän kukaan mies aikaisemmin ole osoittanut minulle positiivista huomiota. Annoin vaiston viedä - ja sain pettymyksen kautta tajuta, ettei vaistoon voi luottaa. Tein itsestäni narrin, olen varmasti sinulle ja ystävillesi vain pelkkä vitsi.

Minua ei ole helppo lähestyä, eikä minun ole helppo tutustua ihmisiin. Aiemmat kokemukseni ovat tehneet minusta aran ja varovaisen, epävarman. Minun on vaikea uskoa ihmisten vilpittömyyteen ja ystävällisyyteen. Toivoin, hetken jo uskalsin uskoakin, että sinulla, mies, oli kiinnostusta ja kärsivällisyyttä tutustua minuun, halua etsiä se, mitä tylsän ja hillityn ulkokuoreni alla piilee. Ymmärrän, ettei kovinkaan moni ole jaksanut uhrata aikaansa tutustuakseen minuun, enhän ole itsekään tyrkyttämässä seuraani. Viihdyn taustalla tarkkailemassa, mutta pitemmän päälle sivullisena on yksinäistä olla.

Jätän sinut rauhaan, mies, ja yritän jatkaa elämääni. Se tulee olemaan vaikeaa, sillä olemme jatkossakin tekemisissä. Arvostan sinua ja toivon, ettet ahdistu seurassani. Tunnen kiitollisuutta siitä, että sait minut hetkeksi tuntemaan itseni erityiseksi, oli kaikki sitten mielikuvitukseni tuotetta tai ei. Ne hetket talletan sydämeeni, pidän siellä lämpimänä muistona kuukausista, joina tunsin pitkästä aikaa olevani taas elossa.
3279
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat
Hieno kirjoitus

Äänestä

Ehkä kaikki ei ole vielä ohi. Sinuun joskus ihastunut (rakastunut) mies haluaa varmaan viimeiseksi sitä, että jätät hänet rauhaan. On selvittämättömiä asioita, jotka pitää käsitellä, jotta voi jatkaa elämää. Myös hänellä. Muutenhan tästä kaikesta jää rauhaton, mietteliäs olo ehkä koko loppuelämäksi tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa.

Äänestä

Tsemppiä, tiedän tunteen. Itselläkin tapana ihastua niihin suosittuihin ja meneviin. Tietäähän siinä miten käy.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


_sivullinen_ kirjoitti:

Joudun lopultakin myöntämään, että olen vain kuvitellut kaiken. Näin jälkeenpäin tuntuu typerältä tajuta, miten naiivi ja hölmö olen ollut. Kuinka saatoin uskoa, että sinulla olisi tunteita minua kohtaan? Minähän olen vain hauras ja hiljainen tyttö, eivät sinun kaltaisesi puheliaat, hauskat ja menevät miehet ihastu minuun. Sinulla on varaa valita seurasi, ei sinun tarvitse tuhlata aikaasi minunlaiseeni ujoon tarkkailijaan, jolle pelkkä silmiin katsominen on jo työn takana.

Samalla minulla on ristiriitainen olo. En voi olla ajattelematta, että kyllähän sinäkin osoitit kiinnostustasi minua kohtaan. Katseet, hymyt, seuraan hakeutuminen. Se jännitys ja hermostuneisuus, joka väreili ilmassa jäätyämme hetkeksi kahden. Kuvittelinko kaiken? Tunnepuoli minussa toistelee, että tunne oli molemminpuolinen. Luotan kuitenkin järkeen. Kenties sekoitin vain normaalin ystävällisyyden ja kohteliaisuuden ihastumiseen, eihän kukaan mies aikaisemmin ole osoittanut minulle positiivista huomiota. Annoin vaiston viedä - ja sain pettymyksen kautta tajuta, ettei vaistoon voi luottaa. Tein itsestäni narrin, olen varmasti sinulle ja ystävillesi vain pelkkä vitsi.

Minua ei ole helppo lähestyä, eikä minun ole helppo tutustua ihmisiin. Aiemmat kokemukseni ovat tehneet minusta aran ja varovaisen, epävarman. Minun on vaikea uskoa ihmisten vilpittömyyteen ja ystävällisyyteen. Toivoin, hetken jo uskalsin uskoakin, että sinulla, mies, oli kiinnostusta ja kärsivällisyyttä tutustua minuun, halua etsiä se, mitä tylsän ja hillityn ulkokuoreni alla piilee. Ymmärrän, ettei kovinkaan moni ole jaksanut uhrata aikaansa tutustuakseen minuun, enhän ole itsekään tyrkyttämässä seuraani. Viihdyn taustalla tarkkailemassa, mutta pitemmän päälle sivullisena on yksinäistä olla.

Jätän sinut rauhaan, mies, ja yritän jatkaa elämääni. Se tulee olemaan vaikeaa, sillä olemme jatkossakin tekemisissä. Arvostan sinua ja toivon, ettet ahdistu seurassani. Tunnen kiitollisuutta siitä, että sait minut hetkeksi tuntemaan itseni erityiseksi, oli kaikki sitten mielikuvitukseni tuotetta tai ei. Ne hetket talletan sydämeeni, pidän siellä lämpimänä muistona kuukausista, joina tunsin pitkästä aikaa olevani taas elossa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu