Asia on niin, että minulla on tunteita vanhempaa miestä kohtaan. Hänellä on vaimo ja lapsia, mikä tekee tilanteesta vaikean. En halua kertoa hänelle tunteitani, koska en halua pilata hänen elämäänsä. Järkeni sanoo, että tilanne on mahdoton. Moraalimmekaan eivät kohtaa. Tunteet kuitenkin sekoittavat päätäni aina kun näen hänet, enkä pysty ajattelemaan järjellä. Tekisi mieli jättää hänet rauhaan ja antaa hänen elää omaa elämäänsä, mutta en pysty siihen. Hän on minulle kaikkeni. Kaiken lisäksi tämä kyseinen mieshenkilö antaa minulle sekavaa viestiä joka päivä. Hän flirttii, kuuntelee huoliani, ottaa minua huomioon, kehuskelee, lohduttaessaan koskettaa minua yms. Meillä on yhteys toisiimme ja tiedän sen... Minä tunnen mielessäni aina kun hän on lähellä ja hän löytää minut aina, ihan sama missä olen. Opiskelen oppilaitoksessa, jossa hän on. Joka päivä näemme toisemme. Se tekee kipeää. Kun hän juttelee minulle, hän on tosi lähellä, hiplaa partaansa ja näyttää hermostuneelta, silmäilee olkansa yli ja hänen silmänsä kostuvat aina. En tiedä mistä se johtuu. Ruokalassa ja tunneilla yritän olla katselematta häntä, mutta tunnen silmät selässäni ja kun käännyn, huomaan hänen katselevan minua ja räpyttelevän silmiään. Vaikeaa. Todella vaikeaa. Kun olen hänen lähellään, tunnen oloni raukeaksi ja tekee mieli koskettaa häntä. En kuitenkaan saa. Se ei ole oikein. Mitä tehtävissä?
Järki päässä, mutta tunteet kimpussa
epätoivoinen
12539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
moi mulla oli sama tilanne
sama oppilaitoksessa opiskelemme
väärin käsitys halusin vai olla kaveri
olemme puhuneet puhelimessa ja sähköpoistissa
en saa lähetää viestiä tai soitaa hänelle koskaan
selvä...
hei
mulla oli sama tilanne
sama oppilaitoksessa opiskelemme
väärinkäsitys halusin vai olla kaveri
olemme puhuneet puhelimessa ja sähköpoistissa
en saa lähetää viestiä tai soitaa hänelle koskaan
mies on vapaa
Kuullosti niin minulta että hui. Mietin edelleen maailma jossa olisimme tapaneet eri merkeissä ja elänneet yhdessä. Muttanyt asiat ovat näin. Ja näin niiden on tarkoitus olla.
Tiedätkö kaiken sen toisen elämäntilanteesta? Kokemuksesta voin sanoa, että ulospäin iloinen ihminen saattaa olla rankoissakin oloissa elävä ja oloistaan murtautuva.
On se kyllä kummallista, miten elämä järjestäytyy aivan eri tavalla kuin haluaisi...
aivan...
Elämä tuntuu menevän jatkuvasti niin kuin ei tahtoisi
Älä tunge itseäsi perheellisen miehen elämään äläkä ala sekoittamaan hänen päätään. Tunteet tulevat ja menevät, ihastuksia tulee ja menee. Kunnioita toisen liittoa ja perhettä ja lakkaa kyttäämästä ja altistamasta itseäsi toisen halulle pettää ja jättää perheensä jonkun opiskelijahupakon tähden. Kyllä näitä varattuihin ihastuneita riittää pilaamaan ja rikkomaan ja tekemään onnettomaksi perheellisten elämän ajattelemalla vain itseään ja ajattelemattomuudessaan ei tajuta kuinka isoista asioista erossa lopulta on kysymys.
Pysy sinä erossa varatuista ja etsi itsellesi vain vapaita. Kyllä sinäkin vielä opit läksysi kunhan olet samassa tilanteessa, että sinulta viedään mies, jota rakastat ja johon luotat. Mieti aina omalle kohdallesi. Älä tee sitä toiselle mitä et haluaisi itsellesikään tehtäväksi.
Sanoisinpa tuohon Lottamarin viestiin, että itse ajattelen ja toimin aina niinkuin toivoisin minullekin toimittavan. Siispä: jos joku veisi minun mieheni niin sittenpä veisi. Ensinnäkin en haluaisi olla kenenkään rakkauden esteenä tai toisaalta pitää ihmistä joka noin vaan lähtisi. Minun mielestä ihmisiä ei omisteta! Vapaaehtoisuuteen ja haluun olla yhdessä kaikki perustuu.
mm
Tunteet tekevät joskus niin kipeää, että joskus toivon ettei niitä olisikaan