Ei tietoakaan "pyhästä" samat työt ja muut ei eroa oliko juhlapyhä tai arki.
Toivottasti vieraita ei tule pääsiäisenä passattavaksi, hoidettavassa on aivan tarpeeksi työtä.
Sitä samaa oli arki tai pyhäpäivä
(8)9
19
289
Vastaukset
Hyvää kevättä, kaikesta huolimatta. Mie ostin narsisseja, ja koristelin koivunoksia , ja tietty vähän herkkuja. Meille ei tule kukaan , mut itsekseni viihdyn.
Tänään allekirjoitin sen lopullisen laitospaikkahaun. Vähän surullistahan tää on....mut jospa elämä kantaa ...- Pirre*
Niin, samanlaisia ovat päivät, onneksi voimme lähteä täältä kerrostalosta maaseutu taloomme, pääsee edes ulos päätään selvittämään.
Kaikesta huolimatta Hyvää Pääsiäistä Sinulle ketjun aloittaja ja kaikille omaishoitajille kautta maan.
p.s. tänä iltana Inhimillisessä tekijässä on teemana omaishoitajuus. - itsekäskö hoitaja?
Hyvää kevättä teille omaishoitajat! Tätä pyöritystähän tämä on jo vuosikausia ja yksinäistä touhua. Mutta arvatkaas mitä,nyt ole ottanut toisen asenteen tähän,kutsun vieraita ja menen vain kuka pyytää kun on aikaa vähänkin. En jaksa olla enää erakkona,haluan vaihtaa ajatuksia vaikka kuinkaki hulluja sillä olen seurallinen luonteeltani.
Stopin olen tehnyt hoidettavalleni monessa asiassa p-tuolista en nosta 5min.istumisen jälkeen pois.Alsheimeri kun ei osaa aina aikaa mitata,teettää mitä päähän pälkähtää.Siis olen tietyssä määrin itsekäs muuten en jaksaisi tätä hullunmyllyä. - itskäskö hoitaja?
Peruutan puheeni,Olen tuo edellinen nimimerkki.....itsekäskö hoitaja....Tuleeko meistä omaishoitajista todella tälläisiä erakkoja.Olen nauttinut vapaaviikolla vain omasta seurastani.Ei ole tehnyt mieli kuunnella kenenkään asioita,kun puhelinkin soi niin tulee mieleen kukahan siellä on jotakin vailla vaikkapa huomiota.
Turhaa kai puhua että muutan nyt tapaani ja kyläilen ja kutsun vieraita.Olen liikkunut tuolla ihmisten seassa joilla ei minuun ole mitään sidoksia.Tälläisiäkö meistä tulee kun omaishoitajuus vaatii arkipäivien voimat?- Kaipuu on lohduton
Minusta on tullut erakko. Olin omaishoitaja ja mieheni nukkui pois viime syksynä. Hän oli täysin avustettava.
Olen omissa oloissani ja nukun paljon.
En halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä. Harvoin siskojeni.
En ole murheenmurtama,mutta kaipuu on suuri. Murtaa sydämen ja sielun.
Aamulla ja illalla sanon ääneen,ota minut lämpimään syliisi. Kyyneleet valuu. Mies ei koskaan enää tule. Se on niin lohduttoman lopullista.
Kääriydyn peittoihin ja muistelen elämäni miestä.
Kiitollinen olen 20 vuodesta. - itsekäskö hoitaja
Kaipuu on lohduton kirjoitti:
Minusta on tullut erakko. Olin omaishoitaja ja mieheni nukkui pois viime syksynä. Hän oli täysin avustettava.
Olen omissa oloissani ja nukun paljon.
En halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä. Harvoin siskojeni.
En ole murheenmurtama,mutta kaipuu on suuri. Murtaa sydämen ja sielun.
Aamulla ja illalla sanon ääneen,ota minut lämpimään syliisi. Kyyneleet valuu. Mies ei koskaan enää tule. Se on niin lohduttoman lopullista.
Kääriydyn peittoihin ja muistelen elämäni miestä.
Kiitollinen olen 20 vuodesta.Sinulle Kaipuu on lohduton.Vaikka meidän puolisomme on raskas hoidettava,silti se luopuminen on vaikeaa.Sitä kun on tunnesiteillä puolisoon liimautunut.
Minun mieheni vielä on hoidettavanani,hän on jo iäkäs.Monesti ajattelen kun tuo katse on sammunut eikä huulet enää lausu nimeäni miten ihmeessä sen kestää.:
Puhutaanhan surutyöstä joka kestää toisilla lyhyemmän ja toisilla pitemmän aikaa.Yleensä se lasketaan yhdeksi vuodeksi.
Uskon että sinäkin tulet selviämään tuosta surusta.Surrahan se täytyy että siitä yli pääsee ja omille jaloilleen.
Meillä on pitkä yhteinen taival myös takana.
En oikein löydä sanoja miten sinua lohduttaisin mutta ymmärrän tunteesi ja haluan olla vaikka hiljaa vierelläsi puhumatta mitään. - kaipuu on lohduton
itsekäskö hoitaja kirjoitti:
Sinulle Kaipuu on lohduton.Vaikka meidän puolisomme on raskas hoidettava,silti se luopuminen on vaikeaa.Sitä kun on tunnesiteillä puolisoon liimautunut.
Minun mieheni vielä on hoidettavanani,hän on jo iäkäs.Monesti ajattelen kun tuo katse on sammunut eikä huulet enää lausu nimeäni miten ihmeessä sen kestää.:
Puhutaanhan surutyöstä joka kestää toisilla lyhyemmän ja toisilla pitemmän aikaa.Yleensä se lasketaan yhdeksi vuodeksi.
Uskon että sinäkin tulet selviämään tuosta surusta.Surrahan se täytyy että siitä yli pääsee ja omille jaloilleen.
Meillä on pitkä yhteinen taival myös takana.
En oikein löydä sanoja miten sinua lohduttaisin mutta ymmärrän tunteesi ja haluan olla vaikka hiljaa vierelläsi puhumatta mitään.Kiitos kauniista sanoista. Aina niistä saa voimaa. Pakotin itseni liikkeelle ja näin kyllä luonnon heräämisen.
Kyllä hoitaminen tuntui raskaalta. Yöllä aina heräili ja katsoi nukkuvaa. Onko kuumetta jne. Jatkuva hälytystila.
Aamut oli ihania,kun sain miehen nostettua sängyn laidalle. Hänen ilkikuriset silmänsä säteilivät. Oli aivoverenvuodon jälkeen opetellut syömään itse. Kahvikuppi pysyi kädessä ja voileipä maistui. Nämä aamut olen tallettanut sielun sopukoihin.
Hän,iso mies, 67v, oli liikuttavan hurmaava. Taas jaksoin alkaa päivän työt. Sain myös apua.
Olen onnellinen,että sain hänet kotiin.Että uskalsin ottaa suuren vastuun hoitamisesta.
Kun hän on nyt poissa,ei jäänyt mitään asioita kesken. Kaikki olimme 20 vuoden aikana puhuneet. Kun arkun vieressä kumarsin hänelle,se oli kunnianosoitus hänen persoonalleen.
Voih :( .... Mulla vähän samanlainen olo, ei jaksa osallistua muiden juttuihin oikein.Tuttava kun valitti sydänoireistaa, ja sanoin vaan aijaaa...sain kuulla olevani vaan omassa surussani, muiden ei mitään. No , niinhän se on...Tuska ja suru , mun ystävät. Oikeastaan ei tätä tunnetta tiedä kuin toinen omaishoitaja....
- 6086
Eipä niitä vieraitakaan paljon kaipaa kyläilemään, ei niistä ole kuin lisää työtä jota jo ennestään on aivan tarpeeksi.
Omaa elämää ei enää ole kaikki pyörii hoidettavan ehdoilla.
Haaveissa päästä viikoksi lomalle jonnekin mökille ja hoidokki intervallihoitoon siksi aikaa. - Äitiliini
Minä elän omaishoitajan arkea lievästi kehitysvammaisen aikuisen poikani kanssa,joka on aina kotona,koska hänelle ei ole löytynyt kaupungilta tukityötä,vaikka sellainen kuuluisi järjestää lakisääteisesti.Poika on liikuntakykyinen,käy itsekseen pyöräilemässä,piirtelee,pelaa,katsoo telkkua...yritän keksiä jotain virikkeitä,kuten siivotaan yhdessä,tekee kyllä mielellään,mutta tarvii kovasti ohjausta.Työ kokeilutkin on kaatuneet siihen kun ei ole saanut tarpeeksi ohjausta,sillä ongelmaa on enempi kongetiivisen ajattelun puolella.Arki ja pyhät on sitä samaa,joskus käydään shoppaileen,kierretään kirppareita,vieraita meillä ei käy,eikä me käydä kyläileen,päivät kuluu omaa tasaista rataansa...kohta on kesä,ruvetaan kulkeen järvessä uimassa.Sellaisia pieniä arjen tähtihetkiä...
- omaishoitaja
On se ihmeellistä näin ajattelen vaikka mieheni on raskas hoidettava vuodepotilaana niin silti kaipaan ja odotan häntä kotiin.Silloin kun raskaimmalta tuntunut,olen toivonut kumpa tää jo loppuisi.Nyt odotan että hän vielä palaisi kotiin ajatuksena että hoidan häntä miten kauan tahansa kun hän vain on läsnä vaikka sekavanakin ja paljon voimiani vaativana.
Onkohan tämä sitä rakkautta jota kerran alttrilla lupasin myötä-ja vastoinkäymisissä? - hoitajana 5 vuotta.
Nyt on minulle tullut mitta täyteen ku tämä hoidon raskaus on uuvuttavaa.Alsheimer etenee hurjan nopeasti.Viimeinen tunne kuin olisin ulkopuolinen mieheni elämässä,ei kaipaa minua ihmisenä vaan hoitajana.Olemme olleet aina läheisiä,nyt katselen kuin vierasta ihmistä jolta tunteet kuolee.Ei sama lämmin puoliso.
Onkohan tämä se kaikkein kipein paikka joka minun on vain hyväksyttävä.- ******
Hidasta kuolemaa.
On rankkaa nähdä rakkaansa hitaasti lipuvan pois, ulottumattomiin, tuntemattomaksi.
Mieheni ei enää vastaa kun kysyn, kahden viikon aikan taisi yhden kerran tunnistaa, luulen niin. Ei puhu.Katse on sammunut ja tuijottaa tyhjyyteen. Se on siinä nyt.
Ei ole mitään enää jäljellä miehestäni. Pitkä saattohoito, surua ja luopumista.
Mieheni on vain kuori , jossa sydän lyö....surullista. Kohta ei varmaan jalat kanna enää, sit muuttuu loppuelämä makaamiseksi.- 1952+
Tiedän omaishoidon, hoidin yli kymmenen vuotta miestni, hän oli hyvin sairas.
Arki ja pyhä, ihan sama, paitsi että joinakin juhlapyhinä tytär tuli käymään. Hän piti seuraa, ei uskaltanut jäädä niin huonon ihmisen kanssa kahdestaan.
Nyt se on loppu. En varmaan koskaan palaa entiselleni.- omaishoitaja velvoll
Olen ollut puolisoni molempien vanhempien omaishoitaja. Molemmat ovat jo nukkuneet pois. Mutta nyt minulle on taas vieritetty uusi hoidettava. Mieheni. Hän on psyykesairas ja hänellä on persoonallisuushäiriö. Hän pystyisi pieniin askareisiin, mutta motivaatio puuttuu täysin. Päivät hän makoilee sohvalla ja ajelee autolla aikansa kuluksi. Hän on valtavan vaikean luontoinen, eikä koskaan tyytyväinen mihinkään. Kehuu vain itseään ja aliarvioi minua joka ikisessä asiassa...kiusaa henkisesti. Haukkuu sukuani, puhevaltaa minulla ei ole. Nykyään tulee heti riita, jos sanon mielipiteeni tai puhun tai nauran. Hän on karkoittanut pois kaikki ystäväni eikä minulla ole enään sosiaalista verkostoa ympärilläni. Mitään tunteita ei enään ole toisiamme kohtaan. On vain tämä hoitosuhde ja velvollisuus mikä on lyöty harteilleni.
Nyt minulla vain on tunne etten jaksa enään. Välillä olen niin väsynyt, että illalla kaadun väsymyksestä sänkyyn. Tunnustan, että olen myös henkisesti väsynyt. Haluaisin vain pois tästä kaikesta ja elää ihan normaalia viisikymppisen naisen elämää. Olen huomannut, että minäkin hakeudun omaan rauhaani aina kun se on mahdollista. Olen yrittänyt kertoa tätä terveydenhoitajalla, kun olen ollut siellä mieheni kanssa käyneet, mutta kukaan ei tunnu välittävän mitä sanon. Tämän parikymmentä vuotisen omaishoito-ajan aikana en ole pitänyt päivääkään lomaa. Koskaan ei ole ollut mahdollisuutta viedä hoidettavaa inttervallihoitoon.
Voi kuinka nauttisin edes tuosta viikosta...
Niin haluaisin vain pois tästä kaikesta ja elää hetken vain itselleni, ennen kuin olen itsekin hoidettavana vuodeosastolla.
- ristiina 1
Juu , meilläkään ei kukaan reagoinut minun uupumiseen, tässä ollaan nyt , uupunut.
- riri1
ristiina1 oletko Ristiinasta?
- ristiina 1
en ole :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3076992Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652089- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151307- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71176RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541086Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288992