Niin hiljaa valtasit sen pienen kulmasi sydämestäni, asetuit sinne oleskelemaan ja levittäydyit hiljalleen laajemmalle.
Murhehan siitä syntyi kun huomasin ettet tahdo omaa sydäntäsi minulle raottaa, et sinne päästää.
Nyt hiljaa kumarassa kuljen ja haavojani nuolen, toivon että suostuisit jättämään sydämeni josta hiljalleen minuun tuskaa ruokit.
Murhehan siitä syntyi kun huomasin ettet tahdo omaa sydäntäsi minulle raottaa, et sinne päästää.
Nyt hiljaa kumarassa kuljen ja haavojani nuolen, toivon että suostuisit jättämään sydämeni josta hiljalleen minuun tuskaa ruokit.
Vastaukset 3
Vanhimmat
loppu häiritsi.. tunteesi ei ole toisen vika.
Joo ei varmaan joo. Hieno runo on ja aito kaikkine tunteineen. Täällä taas vauhdissa ihminen, joka on olevinaan niin kehittynyt, että arvostelee toisen kirjoitusta.
Koskettavia mietteitä, uskon myös että aito.
Lämmin halaus virtuaalimaailmasta :)
Moninaiset on tunteet ihmispoloisten, omat tuhannen kerran sekoittaneet pään. Nykyään en halua ruokkia niitä, mutta käyn kyllä täällä, joskus ohimennen jotakin höpisemässä.