Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    mun elämä

    mun viime talvi oli täyttä paskaa,silloin sain ymmärtää,että yksinkin vaan täytyy jaksaa.Tärkein ystäväni jätti,nyt kysyen miten meille näin kävi,haluaisin huutaa:kyllä sä tiedät.Siitä alkoi pimeyteni,yhden illan rakkauteni,pienen pieni bulimiani.Hoin itselleni:kyllä sä selviit,älä anna kenenkään koskettaa pintaa syvemmälle.Ole vahva ja kaunis.Näytin kaikille että ei,muhunhan ei satu.Monet yritti ja luulivat etteivät onnistuneet,mutta muhun sattui ja vielä todella kovaa.Kesä antoi mulle toivoa paremmasta,tiesin että en kestäisi enää talvea samanlaista.Syksy tuli nyt pilleripurkkiin tarttuen kysyn itseltäni onko tässä järkee,elämästäni voi tulla vielä tärkee.Mä niin pelkään tulevaa talvea,mä pelkän tätä yksinäisyyttä,enkä tiedä enää jaksanko...
    3728
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Yritä löytää itsellesi jokin paikka, missä voit tavata ihmisiä ja keskustella tunteista. On tosi kovaa, jos on vain yksi tärkeä ihminen elämässä ja hän sitten jättää. Ihmisellä pitäisi olla ainakin kymmenen sellaista ihmistä, joiden kanssa voi puhua kun on siihen tarve. Sitten ei ole koskaan yksin eikä riippuvainen kenestäkään, jaksaakin paremmin.

    Äänestä

    • ...mutta todella vaikea toteuttaa ei niitä ystäviä ole aina niin helppo löytää. Mutta yritä jaksaa, ole avoin tutustumaan outoihin ihmisiin.
      Positiivinen asenne muita kohtaan varmasti auttaa..

      Äänestä

    Heips kohtalotoveri täällä, et ole yksin ja ainut. Missä asut? Itse asun TRE:lla, 31v ja yksin.. Muutin tänne keväällä, pakoon menneisyyttä ja pidemmän työsopimuksen perässä. Myös minua pelottaa pitkä pimeä talvi.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    luminenenkeli_ kirjoitti:

    mun viime talvi oli täyttä paskaa,silloin sain ymmärtää,että yksinkin vaan täytyy jaksaa.Tärkein ystäväni jätti,nyt kysyen miten meille näin kävi,haluaisin huutaa:kyllä sä tiedät.Siitä alkoi pimeyteni,yhden illan rakkauteni,pienen pieni bulimiani.Hoin itselleni:kyllä sä selviit,älä anna kenenkään koskettaa pintaa syvemmälle.Ole vahva ja kaunis.Näytin kaikille että ei,muhunhan ei satu.Monet yritti ja luulivat etteivät onnistuneet,mutta muhun sattui ja vielä todella kovaa.Kesä antoi mulle toivoa paremmasta,tiesin että en kestäisi enää talvea samanlaista.Syksy tuli nyt pilleripurkkiin tarttuen kysyn itseltäni onko tässä järkee,elämästäni voi tulla vielä tärkee.Mä niin pelkään tulevaa talvea,mä pelkän tätä yksinäisyyttä,enkä tiedä enää jaksanko...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu