joka vitun päivä on taistelua oman mielen kanssa. oon ollu 12-vuotiaasta asti masentunut, käynyt terapioissa, syönyt lääkkeitä ja välillä on parempia kausia mut ei tästä paskasta pääse eroon. ainut ilo ja asia mitä tykkään tehä on vetää kuosit. en käy töissä, en opiskele, mikään ei kiinnosta. kaverit on kusipäisiä hyväkskäyttäjiä.
pitäskö vaan tappaa ittensä?
fuckthis
10132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anna palaa vaan. Tosin taidat olla vellihousu etkä uskalla sitä tehdä.
Asenne! Kun siihen liittää muutoksen, lopputulema on asennemuutos.
Pakota itsesi (jos se ei luonnostaan onnistu) kokemaan asioita positiivisina. Näe ympäristösi mahdollisuutena, anna kavereillesi mahdollisuus olla kavereita.
Jos aina jo etukäteen päätät, että kaikki on paskaa, se on sitä. Mutta useimmiten koko paska on vain omassa sisäisessä maailmassa, ei siinä maailmassa, jossa elät.
Älä usko tuohon nykypäivän trendiin masentuneisuudesta. Se on ylimainostettu ja turhan useasti myös ostettu tuote. Mieti tarkoin oletko oikeasti masentunut. Voisiko vain olla kysymys siitä, että et vielä ole löytänyt asiaa, joka oikeasti sinua kiinnostaa? Jatka etsimistä, kokeile eri asioita - uskon, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin omaa. Täydellistä ei ole olemassakaan ja sekin on hyväksyttävä.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
Mitäs jos vähentäisit doussii ja panostaisit ruokaan sekä liikuntaan/erilaisiin harrastuksiin. Usko tai älä mutta monella se auttaa.
Kertomuksesi on tyypillinen esimerkki kannabiksen käyttäjästä.
Olet kierteessä---helpotusta saat vain seuraavasta pössyttelystä--mutta se vain pitää sinut oravanpyörässä--etkä pääse ulos.
Ainoa keino on pakottaa itsesi ulos tuosta huumatusta tilasta.
Yksinkertaisesti lopeta pössyttelyn ja kestät sen kun mies. Ehkä se kestää jopa muutaman vuoden-mutta se kannattaa.
Tyypillinen kannabiksen aktiivinen käyttäjä on 25-40 vuotias perheellinen, jolla on säännölliset tulot. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa alkoholin kanssa, selvinpäin olo oli masentavaa ja niitä selviä päiviä tuskin olisi edes ollut ellei elimistö olisi viestittänyt että nyt tarvitaan pari raitista päivää.
Kannabis päinvastoin auttoi eroon alkoholista ja nykyisin nollaan satunnaisesti kannabiksella tai jos kannabista ei ole saatavilla, oluella. En näe muutamassa oluessa ja jointissa muuta eroa kuin sen että oluesta tulee epämiellyttävä krapula.
Jokainen eläköön tavallaan, mun mielestä kannabiksen käyttö ja kotikasvatus tulisi vapauttaa kuten oluen, viinin, sahdin tai kiljun valmistus kotona. Molempien eteenpäin myyminen voisi olla rangaistavaa, turvallisuussyistä.
Itseäni auttoi se kun tajusin haluavani tappaa itseni ja ymmärsin että jos on niin masentunut niin sillon millään ei ole mitään väliä ja sain kamalasti lisää energiaa ja masennus on hävinnyt hiljalleen. Se että oli kasvotusten sen asian kanssa sai minut heräämään elämään uudestaan ja olemaan pelkäämättä elämää, mitä hävittävää siinä vaiheessa on? :)
Suosittelen psykedeelejä, ne viimeistäänkin herättävät eloon juuri tuollaisista masentuneista harhaluuloista. Kunnon LSD-kokemus saattaisi jopa saada sinut haluamaan elää.
Niin tai taikasienet,ite hoitanu masennusta ja ahdistusta taikasienillä,pitää olla vaa set&settings kunnos ennen ku lähtee korjailee itteensä,syksyllä vaa pelloille ettimään ja kyllä se luonnossa liikkuminen itsessään poistaa jo masennusta ;) LSD:n avulla sain aikuiselämäni onnellisimmat päivät kertaheitolla ja annos oli suhteellisen pieni mutta toimiva n.110ug. Ei todellakaan oo kivaa olla masentunu.
Kylläkai tuon psykedeelien päätä selventävän vaikutuksen voi saada aikaan ihan selvinpäinkin, mutta se kyllä voi olla masentuneena vaikeaa. Se on vähän kuin olisit käynyt lomailemassa jossain missä olisit nähnyt omin silmin ihmeen ja kokenut jonkinlaisen ajatusten selkiytymisen. Se voi olla myös hyvin aikuistava kokemus.
Näinpä. Psykedeelit on wanha intiaanien juttu jotka ovat sekä uskonnollinen sakramentti (kuten ganja rastoille) että lääkitystä juuri masennukseen, elämän suunnan puutteeseen ja kaikkeuden tasapainon löytämiseen. Suomalaisessa ja saamelaisessa kulttuurissa sieniä on alunperin pidetty samanlaisena sakramenttina. Kaikki luonnosta löytyvä huume on lääkettä, se vain pitää oppia näkemään sellaisena. Rispektit äiti luonnolle, sehän on meidän kaikkien äiti kuitenki.