Ystäväni kertoi että hänellä on pahanlaatuinen kasvain..... mitä tai mitä mä nyt tekisin? Miten tuen häntä?
Miten tuen ystävääni?
vittujenvittu
6150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä on kieltämättä kova uutinen sinullekin. Ole edelleen ystävänä rinnalla, kuuntele jos ystävä haluaa puhua mutta jos hän haluaa leputtaa ajatukisaan pois huolestaan niin, älä käännä ajatuksia sairauteen.
Sinä varmaan tunnet parhaiten ystäväsi ja luota vaistoon, miten toimia. Kun saat tuollaisen diagnoosin, niin asia pyörii paljon mielessä. On hyvä jos ystävä voi joustaa ja satsata aikaa tarpeen mukaan.
Olet ihana ystävä kun mietit asiaa ja olet valmis tukemaan ystävääsi. Itse olisin halunnut, että useampi olisi kysynyt vointiani ja antanut aikaansa. Kun olin todella huonossa kunnossa, olisin toivonut apua arkiaskareissa. Ei siis missään suursiivouksessa, vaan ihan kaupassa käynnissä.
Mulla on sama tilanne...sen oon huomannu,että pitää valita sanansa huolelle,loukkaantuu nykyisin herkästi...parempi kun ei kysele,kuuntelee vain.Vaikea sitä on toisen asemaan asettua,vaikka itekkin on kokenu kaikenlaista...nyt jälkikäteen muistaa monia hänen oireita,jotka ovat kielineet sairastumisesta,mutta hän on nähnyt asian toisin.Eli on siirtänyt sairauden diagnosointia viimeseen tappiin...ei ole halunnut uskoa miten huono on tilanne.
No ei tuo kiroilu ainakaan auta ole ystävä edelleen sillä lailla ja lääkärit ne parantaa
usein nuokin vaivat.Siitä on tulossa kansan vaiva tuosta syövästä.
Itse poden samaa proplemaa... Kaksoissiskoni sairastaa syöpää, joka jo kerran leikattu ja nyt uusinut ja levinnyt. Hän oli itse kauhean pirteä kertoessaan kaiken ja taas oma maailmani romahti. En voisi kestää että oma rakas siskoni menehtyisi. Tottakai on enemmän mahdollista että kaikesta selvää voittajana, mutta kuitenkin se mahdolisuus ettei kuitenkaan. Se vaan kalvaa sisintä. Olen niin down kuin olla voi. Ei kukaan voi ymmärtää. Sisko oli vaan iloinen ja itsestä tuntuu että paniikkihäiriö josta luulin päässeeni ottaa taas vallan. :(
Ainoa mitä voin sanoa on, että älkää omaiset kokonaan hylkää sairastunutta! Vaikka itse ette kestäisi ja henkinen kantti olisi loppu, pitäkää vaikka tauko yhteydenpidossa ja muutenkin pitäkää huolta omasta voinnistanne, mutta älkää katkaisko välejä!