Mieheni äidin mökki oli pari vuotta sitten siirretty mieheni ja hänen siskonsa omistukseen. Maksoivat siitä jonkin nimellisen summan rahaa paperilla (n.20000), käytännössä raha ei varmaan vaihtanut omistajaa.
Mieheni sisko ilmoitti viime kesänä, että haluaa nyt myydä mökin.
Heidän äidillä on mökkiin elinikäinen oikeus oleskella ja ilman hänen suostumusta ei voi myydä. Mutta hänkin oli halukas myymään.
Mieheni totesi, ettei hän voi mielestään olla myyjänä, koska tuleva kauppahinta on paljon isompi kuin heidän maksamansa summa. Koki että verottaja voisi pitää sitä veronkiertona?
Mieheni ilmoitti, että toki äitinsä voi mökin myydä halutessaan ja niinpä sopivat että omistajuus palautetaan äidille.
Sitten ei muutamaan kk yhtäkkiä vastattu puhelimeen/yhteydenottoihin, kunnes ilmeni äskettäin että kyseinen mökki on myyty liki 3000000 eurolla. Myyjinä sekä mieheni sisko, että äitinsä. Eli sisko ei ollutkaan palauttanut omistajuuttaan äidilleen.
Onkohan tuossa nyt menetelty ihan oikein? Tarkoituksena oli varmaan vaan ns puhaltaa mieheni välistä pois.
On surullista, miten toisille merkitsee enemmän raha kuin ihmiset. Meillä ei ole aikomusta riitauttaa asiaa, tai olla muutoinkaan sotkuissa mukana. Lähinnä kiinnostaisi tietää, että mitähän tuosta vielä voi seurata? Ja onko tässä nyt menetelty täysin oikein? Ei jotenkaan kuulosta menneen ihan kaikkien lainoppien mukaisesti.
Mieheni sisko ilmoitti viime kesänä, että haluaa nyt myydä mökin.
Heidän äidillä on mökkiin elinikäinen oikeus oleskella ja ilman hänen suostumusta ei voi myydä. Mutta hänkin oli halukas myymään.
Mieheni totesi, ettei hän voi mielestään olla myyjänä, koska tuleva kauppahinta on paljon isompi kuin heidän maksamansa summa. Koki että verottaja voisi pitää sitä veronkiertona?
Mieheni ilmoitti, että toki äitinsä voi mökin myydä halutessaan ja niinpä sopivat että omistajuus palautetaan äidille.
Sitten ei muutamaan kk yhtäkkiä vastattu puhelimeen/yhteydenottoihin, kunnes ilmeni äskettäin että kyseinen mökki on myyty liki 3000000 eurolla. Myyjinä sekä mieheni sisko, että äitinsä. Eli sisko ei ollutkaan palauttanut omistajuuttaan äidilleen.
Onkohan tuossa nyt menetelty ihan oikein? Tarkoituksena oli varmaan vaan ns puhaltaa mieheni välistä pois.
On surullista, miten toisille merkitsee enemmän raha kuin ihmiset. Meillä ei ole aikomusta riitauttaa asiaa, tai olla muutoinkaan sotkuissa mukana. Lähinnä kiinnostaisi tietää, että mitähän tuosta vielä voi seurata? Ja onko tässä nyt menetelty täysin oikein? Ei jotenkaan kuulosta menneen ihan kaikkien lainoppien mukaisesti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä se todella ketkuttelulta vaikuttaa, jos pari vuotta sitten mökki on myyty 20.000 eurolla ja siitä nyt on saatu liki 3.000.000 euroa! Ja oudolta vaikuttaa sekin, että myyjänä ovat sekä äiti että tytär. Jos äiti myi mökkinsä tyttärelle, myyjänä nyt olisi vain tytär. Jos omistajuus olisi (kaupalla tai lahjalla) palautettu äidille, myyjänä olisi nyt vain äiti. Olisikohan ap:n syytä tarkistaa asioita ja kertoa oikeat faktat? Maanmittaustoimistosta voi tilata ko. kiinteistön lainhuutotiedot ja jäljennökset kauppa- tai lahjakirjoista.
Luin vähän huolimattomasti, että mökki olisi siirretty miehen siskon nimiin, kun oikeasti oli siirretty "mieheni ja hänen siskonsa" nimiin. Jos miehesi sitten on oman osansa siirtänyt takaisin äidilleen, myyjänä nyt ovat tietysti, jos miehen sisko ei vastaavaa siirtoa ollut tehnyt, tuo sisko ja äiti.
Mutta silti on kovin kummallista, että jos mökin arvo on ollut liki 3.000.000 euroa, siitä ei olisi mojovia lahjaveroa tuon 20.000 euron kaupan perusteella olisi ostajille määrätty. No, tuosta kaupasta puolet eli 1.500.000 euroa ilmeisesti kuuluu äidille ja - veroilla vähennettynä - lienee aikanaan äidin perintöä. Äidin perintöä jaettaessa miehesi voi vaatia hänen siskonsa saaman lahjan ottamista huomioon ennakkoperintönä.
Oudolta lähinnä kuulostaa miksi miehesi lahjoitti mökin takaisin. Sisko oli järkevämpi ja kuittasi isot rahat. En näe tuossa sinänsä mitään verotuksellista tai muuta ongelmaa. Valtio kyllä kuittaa myyntivoitosta omansa pois. Laki ei kiellä omaisuuden lajoittamista tai myymistä alihintaan. Vaikka haluaisitte, en näe miten pystyisitte asian riitauttamaan.
Miehesi on tehnyt valeoikeustoimen äitinsä kanssa, jossa myös sisko oli mukana.
Miehellä ei ole valeoikeustoimen purkamisen jälkeen tietenkään mitään laillista oikeutta riitauttaa mitään. Eihän miehesi edes oikeasti omistanut kiinteistöä.
Verottajaa saattaa kiinnostaa, miten siskon osuutta mökistä on kaupassa käsitelty. Jos hänenkin osaltaan on edelleen kysymys valeoikeustoimesta omistuksen saamisessa, niin ainakin siskon maksettavaksi tulevaa lahjaveroa on kierretty reippaan laisesti silloin kuin osa mökistä siirrettiin valekaupalla hänen omsitukseensa.
Oli tullut yksi nolla liikaa, eli äskettäin olivat tehneet kaupat ja uusi omistaja kertoi kauppahinnaksi vajaan 300 000euroa.
Mieheni palautti omistajuuden äidilleen, kun oli sovittu että myöskin sisko palauttaa. Ja äiti myy mökin itse. Sitten iskikin rahan ahneus tms siskolla. Heidän äiti on jonkun verran vietävissä, ja tekee kyllä juuri kuten tyttärensä sanoo. :(
Mutta oli niin tai näin, mitään rahoja ei olla vailla tai haluamassa.
Lähinnä kiinnosti tuo käytäntö, että esim 290t mökin voi myydä vaikka pojalleen 20t, joka myy sen melkein heti eteenpäin edellämainittuun hintaan. Näppärä tapa tehdä muut perinnöttömäksi, jos haluaa jotakin "suosia"..
>>Lähinnä kiinnosti tuo käytäntö, että esim 290t mökin voi myydä vaikka pojalleen 20t, joka myy sen melkein heti eteenpäin edellämainittuun hintaan. Näppärä tapa tehdä muut perinnöttömäksi, jos haluaa jotakin "suosia".>>
Tällainen kauppa, jos se olisi aito (ei siis valeoikeustoimi), olisi luonteeltaan lahjanluontoinen, eli se on alle 60 - 70 % käyvästä arvosta. Silloin kaupasta menee lahjavero.
Myös mökin eteenpäin myymisessä on veroseuraamuksia, kun luovutsvoitoksi tulee 290.000 - 20.000 = 270.000 euroa. Luovutusvoittovero on nykyisin 32 %, kun voitto on > 50.000 euroa.
Perintöä ei vielä jaeta, kun miehesi äiti on elossa.
Aikanaan äidin kuoltua, on mahdollista ottaa huomioon lahjanluontoinen kauppa vaatimalla suosiolahjavaatimuksella suurempaa lakiosaa äidin pesästä. Jos pesän varat eivät riitä lakiosaan, voi vaatia lahjansaajalta (=sisko) lakiosan täydennystä.