Avioliitossa asuvat kumppanit ovat turvassa yhteisten tai toisen kumppanin lasten lakiosaa koskevasta vaatimukselta. Laissa leskeä on suojattu ns. vähimmäissuojalla, jolla leski saa pitää hallinnassaan kuolemaansa saakka kumppanien yhteisen kodin tai muun kuolinpesään kuuluvan asunnon, joka lesken asumiseen on sopiva (ellei leskellä itsellään jo ole omistuksessaan sopivaa asuntoa).
AVOliitossa tätä lain suojaa ei ole olemassa. Joskus kumppanit yrittävät suojata leskeksi jäävää tekemällä hallintatestamentin joko kaikesta omaisuudesta tai yhteistä kotia koskien.
Valitettavasti järjestely ei lain edessä ole tehokas tapa turvata avolesken asema toisen kumppaneista kuollessa.
1. Jos avoliitossa olevalta perittävältä ei jäänyt muuta omaisuutta jälkeensä kuin asunto, jota on käytetty kumppanien yhteisenä kotina, lakiosaa vaativa lapsi voi syrjäyttää tehokkaasti lesken testamenttiin perustuvan hallintaoikeuden. Testamenttia ei silloin voida toimeenpanna, vaan lakiosaa varten se on annettava rintaperillisen omistukseen ja hallintaan.
Eräs palstan kirjoittaja on tilannetta varten esittänyt vaihtoehtoa, että rintaperillinen tässä tilanteessa tekisi KOMPROMISSIN ja myisi puolet kuolinpesään kuuluvasta asunnosta testamentisaajana olevalle leskelle. Samalla sovittaisiin siitä, että rintaperillinen LUOPUU lakiosastaan. (Kauppahinta on tällöin lakiosan suuruinen, koska oletetaan, että mitään lakiosaan vaikuttavia lisäyksiä ei ole voitu vaatia.)
Järjestely ei sisällä mitään kompromissia, koska rintaperillinen voi toteuttaa lakiosaoikeutensa vaatimalla lakiosaa testamentinsaajalta (=leski). Lakiosavaatimus aiheuttaa sen, että lesken oikeus väistyy, koska testamentti estää saamasta lakiosaa täysimääräisesti eli niin, että perilliselle tulee lakiosa kokonaan omistukseensa. Näin rintaperillinen saa KOKO ASUNNON omistukseensa ja hallintaansa ja voi sen vaikka myydä (leskelle tai kenelle haluaa).
Ainoa joka luopuu jostakin on rintaperillinen! Se ei ole kompromissi.
2. Testamentin tekijä olisi kuitenkin tämän sanotun järjestelyn voinut toteuttaa testamentillaan, määräämällä testamentissa puolet kuolinpesään kuuluvasta asunnosta lesken omistukseen ja toisen puolen "lakiosana" rintaperilliselle, joka osa kuitenkin jäisi avolesken hallintaan hänen kuolemaansa saakka. Tällainenkin testamentti estää rintaperillistä saamasta lakiosaa täysimääräisesti, joten sekin on tehoton, jos perillinen vaatii lakiosaansa.
Olisiko kompromissi tässä viimeksi mainitussa tapauksessa se, että rintaperillinen luopuu lakiosastaan??
Ei tietenkään. Se ero aiempaan tilanteeseen olisi, että avoleskellä olisi kuitenkin mahdollisuus tällaisessa tapauksessa maksaa lakiosa rahana rintaperilliselle. Lakiosana maksettava osuus olisi tässä tapauksessa puolet asunnon arvosta. Toisin sanoen järjestely olisi sama kuin edellä esitetty kompromissi, mutta nyt leski voisi toteuttaa sen omin toimin, maksamalla rahana lakiosan. Tämä ei ole suuri etu, koska leski maksaa vain asunnon puolikkaan hallintaoikeudesta, joka jää perillisen haltuun.
Toki voivathan osapuolet tehdä nytkin kaupan asunnon toisestakin puolikkaasta, jolloin leski saa koko asunnon omistukseensa, kun samalla sovitaan lakiosasta luopumisesta rintaperillisen kanssa.
3. Vielä parempi ratkaisu olisi määrätä testamentilla koko kuolinpesään kuuluva asunto leskelle täysin omistusoikeuksin ja jos rintaperillinen vaatii lakiosaa, niin siihen testamentisaajana olevalla leskella on suoraan lain mukainen oikeus.
Tässä vaihtoehdossa testamentitekijän tarkoitus toteutuu!!!
AVOliitossa tätä lain suojaa ei ole olemassa. Joskus kumppanit yrittävät suojata leskeksi jäävää tekemällä hallintatestamentin joko kaikesta omaisuudesta tai yhteistä kotia koskien.
Valitettavasti järjestely ei lain edessä ole tehokas tapa turvata avolesken asema toisen kumppaneista kuollessa.
1. Jos avoliitossa olevalta perittävältä ei jäänyt muuta omaisuutta jälkeensä kuin asunto, jota on käytetty kumppanien yhteisenä kotina, lakiosaa vaativa lapsi voi syrjäyttää tehokkaasti lesken testamenttiin perustuvan hallintaoikeuden. Testamenttia ei silloin voida toimeenpanna, vaan lakiosaa varten se on annettava rintaperillisen omistukseen ja hallintaan.
Eräs palstan kirjoittaja on tilannetta varten esittänyt vaihtoehtoa, että rintaperillinen tässä tilanteessa tekisi KOMPROMISSIN ja myisi puolet kuolinpesään kuuluvasta asunnosta testamentisaajana olevalle leskelle. Samalla sovittaisiin siitä, että rintaperillinen LUOPUU lakiosastaan. (Kauppahinta on tällöin lakiosan suuruinen, koska oletetaan, että mitään lakiosaan vaikuttavia lisäyksiä ei ole voitu vaatia.)
Järjestely ei sisällä mitään kompromissia, koska rintaperillinen voi toteuttaa lakiosaoikeutensa vaatimalla lakiosaa testamentinsaajalta (=leski). Lakiosavaatimus aiheuttaa sen, että lesken oikeus väistyy, koska testamentti estää saamasta lakiosaa täysimääräisesti eli niin, että perilliselle tulee lakiosa kokonaan omistukseensa. Näin rintaperillinen saa KOKO ASUNNON omistukseensa ja hallintaansa ja voi sen vaikka myydä (leskelle tai kenelle haluaa).
Ainoa joka luopuu jostakin on rintaperillinen! Se ei ole kompromissi.
2. Testamentin tekijä olisi kuitenkin tämän sanotun järjestelyn voinut toteuttaa testamentillaan, määräämällä testamentissa puolet kuolinpesään kuuluvasta asunnosta lesken omistukseen ja toisen puolen "lakiosana" rintaperilliselle, joka osa kuitenkin jäisi avolesken hallintaan hänen kuolemaansa saakka. Tällainenkin testamentti estää rintaperillistä saamasta lakiosaa täysimääräisesti, joten sekin on tehoton, jos perillinen vaatii lakiosaansa.
Olisiko kompromissi tässä viimeksi mainitussa tapauksessa se, että rintaperillinen luopuu lakiosastaan??
Ei tietenkään. Se ero aiempaan tilanteeseen olisi, että avoleskellä olisi kuitenkin mahdollisuus tällaisessa tapauksessa maksaa lakiosa rahana rintaperilliselle. Lakiosana maksettava osuus olisi tässä tapauksessa puolet asunnon arvosta. Toisin sanoen järjestely olisi sama kuin edellä esitetty kompromissi, mutta nyt leski voisi toteuttaa sen omin toimin, maksamalla rahana lakiosan. Tämä ei ole suuri etu, koska leski maksaa vain asunnon puolikkaan hallintaoikeudesta, joka jää perillisen haltuun.
Toki voivathan osapuolet tehdä nytkin kaupan asunnon toisestakin puolikkaasta, jolloin leski saa koko asunnon omistukseensa, kun samalla sovitaan lakiosasta luopumisesta rintaperillisen kanssa.
3. Vielä parempi ratkaisu olisi määrätä testamentilla koko kuolinpesään kuuluva asunto leskelle täysin omistusoikeuksin ja jos rintaperillinen vaatii lakiosaa, niin siihen testamentisaajana olevalla leskella on suoraan lain mukainen oikeus.
Tässä vaihtoehdossa testamentitekijän tarkoitus toteutuu!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eräs kirjoittelija jaksaa vängätä vänkäämästä päästyään ihan mistä vain, niin kuin nyt tuosta kompromissista! Kirjoituksesta ilmenee, ettei edes kompromissin käsite, saati sitten juridiset käsitteet, ole hänellä hanskassa.
>>Järjestely ei sisällä mitään kompromissia, koska rintaperillinen voi toteuttaa lakiosaoikeutensa vaatimalla lakiosaa testamentinsaajalta (=leski).
Väität että jos avoleski ei kykene suorittamaan asunnosta lakiosaa siirtyisi se kokonaisuudessaan perilliselle.
Kyllä se todellisuudessa menee siten että käräjäoikeutta pyydetään määräämään pesänjakaja/-selvittäjä joka myy viimeisenä vaihtoehtona tuon asunnon ja tilittää loppusummasta (vähennettynä jakajan palkkion sekä myyntikulut) puolet perillisille ja toisen puolen avoleskelle.
Tässä tapauksessa kumpikaan ei välttämättä saa asuntoa (jollei jompi kumpi osta sitä).
Testamentti ei muutu mitättömäksi jos lakiosia ei voi toteuttaa, testamentti on pätemätön vain ja ainostaan siltä osin kun se loukkaa lakiosaa.
Ps. en ole vänkääjä mutta menne vähän ulalle nämä kirjoittelut ja itsensä korostamiset (kaikilla).
Tässä taas yksi näitä, jota innoissaan ryntäävät foorumille esittelemään oivalluksiaan ottamatta ensin selvää, mistä oikeastaan on kysymys. Et varmaan olekaan (ainakaan tässä vaiheessa vänkääjä), sillä tuskin jatkat linjallasi huomattuasi, että olet ollut väärässä - toisin kuin tuo toinen.
>>Kyllä se todellisuudessa menee siten että käräjäoikeutta pyydetään määräämään pesänjakaja/-selvittäjä joka myy viimeisenä vaihtoehtona tuon asunnon ja tilittää loppusummasta (vähennettynä jakajan palkkion sekä myyntikulut) puolet perillisille ja toisen puolen avoleskelle.
Vai sivistyssanakirjasta piti katsoa, mitä se kompromissi tarkoittaa. Näinhän se on, että kompromissi on sopua ja pyrkimystä tasapuolisuuteen!!
Katsotaanpa sitten, miten asiassa voitaisiin päästä tasapuolisuuteen ja miten TESTAMENTINTEKIJÄ itse voisi edistää sen tarkoituksen toteutumista, että leski saa asuntoa hallita kuolemansa saakka
Esitin kolme vaihtoehtoista testamenttia: 1) täysi hallintatestamentti, jolla rintaperillinen saa koko asunnon omistukseensa ja leskelle annetaan siihen hallintaoikeus, 2) hallintatestamentin ja omistusoikeustestamentin yhdistelmä, jolla pyritään suoraan tasapuoliseen ratkaisuun, missä leski ja rintaperillinen yhdessä omistavat asunnon ja leski hallitsee sitä (tark. asunnon toista puolta), ja 3) täysi omistusoikeustestamentti, jolla leski saa asunnon itselleen omistukseensa ja lakiosa maksetaan rintaperilliselle lain suomin oikeuksin.
Nix_nax tarkastelee asiaa kohdan 1 kannalta. On tehty täysi hallintatestamentti.
Tässä vaihtoehdossa testamentintekijä on tehnyt huonon valinnan. Hän on pyrkinyt turvaamaan lesken asemaa antamalla hallintaoikeuden leskelle omaisuuteen, joka menee muuten rintaperillisen omistukseen perintönä.
Ratkaisu on epäonnistunut, koska tekemällä täyden omistusoikeustestamentin hän olisi päässyt huomattavasti lähemmäs tavoitettlemaansa ratkaisua, sillä viimeksi mainitussa vaihtoehdossa kysymys on ainoastaan, saako leski jostain varoja lakiosan maksuun perillisen sitä vaatiessa. Leskellä on lain nojalla aina oikeus maksaa lakiosa rahasuorituksella.
VAIN VAIHTOEHDOSSA 3 VOIMME PUHUA KOMPROMISSISTA, jossa testamentintekijä on ottanut huomioon sekä lesken tarpeen asumiseen parhaalla mahdollisella tavalla ja samalla rintaperillisen lakiosaoikeuden. On myös huomattava perintöveroseuraamukset, joita hallintatestamentti aiheuttaa. Rintaperillinen joutuu maksamaan koko omaisuudesta perintöverot vähennettynä lesken saaman hallintaoikeuden pääomitetulla arvolla. Leski pääsee ilman veroja.
Vaihtoehdossa 1, mistä Nix_nax edelleen vänkää, ei tietenkään voi tulla mitään kompromissia, kun rintaperillisellä on lakiosaa vaatimalla oikeus saattaa tyhjäksi koko lesken hallintaoikeus asuntoon. TOSIASIASSA EI OLE EDES MITÄÄN NEUVOTELTAVAA.
Lakiosasta luopuminen olisi rintaperillisen armon varassa, jolla hän ainoastaan ja vain luopuu oikeudestaan lesken hyväksi, vaikka lain mukaan voisi vaatia asunnon itselleen. Ei ole mitään vastakkaisia etuja, joita soviteltaisiin jollakin neuvotteluratkaisulla yhteen.
Vaihtoehdossa 2, jossa testamentintekijä antaa leskelle suoraan testamentilla puolet asunnosta lesken omistukseen tavoittelee kompromissia, koska rintaperillinen ja leski tulevat molemmat asunnon omistajiksi. Tässä vaihtoehdossa saavutetaan Nix_naxin ihannoima kompromissi.
Nix_nax:
>>- Molemmat ovat tyytyväisiä: Avoleskelle asunto on turvattu (vaikka perillisen ei olisi tarvinnut asunnon puolikasta myydä ja hän olisi voinut hakea leskelle häädön) ja perillinen saa lakiosan heti haltuunsa (vaikka testaattorin tahdon mukaisesti hän olisi perintönsä saanut vasta avolesken kuoltua).>>
Tämäkään ratkaisu ei ole onnistunut, koska asunnon jäädessä kokonaan (tarkemmin sanottuna rintaperillisen omistama puolisko) leskelle hallintaan, lopputulos on kestävä vain rintaperillisen luopuessa lakiosastaan. Jos rintaperillinen lakiosaa vaatii ehdottomasti, järjestely kaatuu, ellei leski ole valmis maksamaan kuten vaihtoehdossa 1 lakiosaa ainoastaan asunnon hallintaoikeuden saadakseen (vaihtoehdossa 2 asunnon puolikkaan hallintaoikeuden saadakseen).
Vasta vaihtoehdossa 3 molemmat voivat saavuttaa tyydyttävän lopputuloksen. Koska leski on testamentin nojalla saanut koko asunnon omistukseensa, leski ei joudu sen tilanteen eteen, että joutuisi maksamaan hallintaoikeuden saamisesta. Hän on saanut omistusoikeuden asuntoon ja lakiosan maksamalla saa asumisensa turvattua.
Ainoastaan vaihtoehdossa 3 voidaan tehdä LAKIOSAN KUITTAAMINEN siinä tapauksessa, että leski MYY puolet asunnosta rintaperilliselle lakiosan maksaakseen. Kuittaaminen tarkoittaa juridisesti sitä, että vastakkaiset saatavat lakkaavat osapuolten ollessa toistensa velkojia ja velallisia.
Tässä tilanteessa (vaihtoehto 3) rintaperillisellä on lakiosasaatava leskeltä, ja jos he sopivat asunnon puolikkaan kaupasta, leskellä on lakiosan suuruinen kauppahintasaatava rintaperilliseltä. Saatavat voidaan kuitata, eikä rahaa liiku kummallekaan osapuolelle. Vaihtoehdossa 1 rintaperillisellä on asunnon puolikkaasta kauppaa tehtäessä sekä lakiosasaatava että kauppahintasaatava. Kuittaamista ei voida tehdä, koska ei ole vastakkaisia saatavia. Ainoa oikeustoimi, mikä siinä vaihtoehdossa voi johtaa sanottuun lopputulokseen, on kaupan ohella tehtävä lakiosasta luopuminen.
Johtopäätös on: Kirjoituksesta ilmenee, ettei edes kompromissin käsite, saati sitten juridiset käsitteet, ole Nix_naxilla hanskassa.
>>Nix_nax tarkastelee asiaa kohdan 1 kannalta. On tehty täysi hallintatestamentti.>Vaihtoehdossa 1, mistä Nix_nax edelleen vänkää, ei tietenkään voi tulla mitään kompromissia, kun rintaperillisellä on lakiosaa vaatimalla oikeus saattaa tyhjäksi koko lesken hallintaoikeus asuntoon. TOSIASIASSA EI OLE EDES MITÄÄN NEUVOTELTAVAA.> Ainoa oikeustoimi, mikä siinä vaihtoehdossa voi johtaa sanottuun lopputulokseen, on kaupan ohella tehtävä lakiosasta luopuminen.>Vasta vaihtoehdossa 3 molemmat voivat saavuttaa tyydyttävän lopputuloksen. Koska leski on testamentin nojalla saanut koko asunnon omistukseensa
>>Totta kai tarkastelen asiaa hallintatestamentin kannalta, koska nimenomaan hallintatestamentista on ollut kysymys. Muut vaihtoehdot ovat spekulaatiota.>>
Ajatuksen juoksusi on erikoista. Kaikki kolme esittämääni vaihtoehtoa lesken aseman turvaamiseksi ovat vaihtoehtona olemassa testamentintekijän käytettävissä.
>>Neuvoteltavaa ei ole, jos asennoituminen on "Lakiosan" kaltaista.>>
Niin, näin käytännössä asiat kulkevat elävässä elämässä. Jos perillinen voi lain nojalla saavuttaa päämääränsä, joka toteuttaa hänen etunsa, voidaan todeta, että mitään vastakkaista ja yhtä vahvaa etua ei ole olemassa. Neuvotteluja riitatilanteissa käydään silloin, kun osapuolilla on vastakkaisia todellisia vaateita keskenään ristiriidassa. Silloin on löydettävä sovinto. Muussa tapauksessa voi käydä niinkin huonosti, että molemmat osapuolet häviävät riidan jatkuessa.
Esimerkin vaihtoehdot 1 ja 2 eivät aiheuta tilannetta, jossa olisi vastakkaisia vaateita, joista neuvotella. Toki leski voi anoa, että rintaperillinen luopuu lakiosasta joitakin ehtoja hyväksymällä. Vastaus voi olla lyhyt: en suostu.
>>Jospa testaattori kuitenkin luotti siihen, että perillinen hänen viimeistä tahtoaan kunnioittaisi ja siten saisi KOKO asunnon eikä vain puolta omistukseensa ja aikanaan myös hallintaansa.>>
Vaihtoehdossa 3 lesken asema on jonkin verran parempi, koska hänellä on testamentin nojalla asunnon omistus. Kun mietitään yllä sanomaasi tätä vasten, antamalla testamentilla koko asunnon omistuksen leskelle, testamentintekijä turvaa tahtonsa toteutumisen parhaiten, vaikka lakiosa on toki nytkin jotenkin maksettava.
>>Ehkäpä testaattori myös tällä tavoin uskoi leskensä paremmin tulevan toimeen jokapäiväisessä elämässä vähine rahoineen.>>
Ei ole reilua sälyttää perintöveroja vain rintaperilliselle, kun hän ei hallintatestamentilla saa mitään itselleen. Testamertia laadittaessa pitäisi aina pyrkiä ottamaan huomioon, miten perintöverot maksetaan, jolloin testamentintekijän tahtokin toteutuu paremmin.
>>Kaikkein varmin ja paras tapa tietysti olisi ollut solmia avioliitto ennen kuolemaa. Silloin rintaperillisellä ei olisi ollut nokan kopauttamista asiassa.>>
Avioliiton solmiminen ei ole yksin testamentintekijänä olevan avopuolison päätettävissä. Voi olla, että hänen kumppaninsa ei halua naimisiin.
>>Ei ole reilua sälyttää perintöveroja vain rintaperilliselle, kun hän ei hallintatestamentilla saa mitään itselleen.
Jos menehtyneellä avopuolisolla ei ole rintaperillisiä ja hän on tetsmanetilla määrännyt omaisuutensa täydellä omistusoikeudella menevän avo puolisolleen, niiin sisaruksilla ei ole sanan sijaan mitään sanomista.