Olen vajaa 20 vuotias mies. Sairastan vakavaa masennusta ja vaikea sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Olen rampannut kaiken maailman psykiatreilla päiväsairaalassa syönyt 5 eri masennuslääkettä mikään ei tehoa, elämässäni ei ole mitään miksi ees yrittää kerran olen rakastunut muutama vuosi sitten mutta pakithan heti tuli. Olen PA ja koulusta potkittiin kun en enää pystynyt siellä käymään. Onko minulla vaan nii paska luonne ettei minua ole tarkoitettu elämää mikään ei kiinnosta ja kaikki ihan täyttä P'''''''. Enää ei auta itseään niskasta ottaminen ollaan koitettu niin monta kertaa ja aina vaa takapakkia. En kestä enää olla ihmisten ilmoilla ja nähä onnellisia ihmisiä. Suurin unelmani on saada kiltti tyttöystävä jota voisi pitää sylissä ja halia ja muutenki nauttia toisistaan, mutta koska olen tälläinen lusmu ni siihen ei koskaan tule olemaan mahollisuutta,kun normaalillakin miehellä vaikeuksia saada seuraa. Itsetuhoisia ajatuksia ollut puoli vuotta mutta olen päättänyt anta itselleni kesän aikaa jos asiat eivät muutu niin on kyl varmat keinot päästä pois täältä.
En tiedä ees miksi kirjoitan tänne. Jos joku keksii syyn jatkaa elämää kertokaa, saa haukkua vapaasti ku sitä olen kuunnelut koko elämäni.
En tiedä ees miksi kirjoitan tänne. Jos joku keksii syyn jatkaa elämää kertokaa, saa haukkua vapaasti ku sitä olen kuunnelut koko elämäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No eipäs sinua tässä haukkumaan ole syytä alkaa. Hyvä että olet antanut itselles aikaa katsella kesä, ja varmaan sittenkin ei kuolemaa kannata alkaa tavoittelemaan. Elämästään teitää vain jäleenpäin - tulevaisuus on aina toivoa ja mahdollisuukia täynnä. Niin sinunkin kohdalla. Jospa eteesi tulisi se kiva tyttöystävä ja muitakin kivoja ihmisiä ja asioita.
Ihan hyvä kirjoittaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, sillä se jo jollain tapaa auttaa ja keventää mieltä.
Et sinä mikään lusmu ole. Ei sairaus vie ihmisarvoa.
Älä luovuta, ihan hyvin voit löytää sen tyttöystävän. Jatka vaan etsimistä, älä lannistu. Jos ei natsaa, niin älä ajattele että syy on sinussa; todennäköisesti ette vain olisi sopineet toisillenne. -> Yritä uudestaan, hae parempaa...!
Masennuksen kanssa pitää vaan taistella, Vähän kerrassan eteenpäin ja ylöspäin. Onneksi se ei estä ihmissuhteita.
Äläkä anna kenenkään sanoa sinulle, että et voisi toteuttaa unelmiasi.