On tässä tullut suvun puitteissa nähtyä, että yksinäisistä ihmisistä ei pahemmin välitetä. Ennen kuin alkavat tulla vanhoiksi ja sairastella. Silloin yksi jos toinenkin miesvainaan veljen kaima on yhtäkkiä lämmintä ystävää ja ryhtyy kyläilemään ahkerasti. Jaksaen muistuttaa mitä vanha ja yksinäinen ihminen ei tarvitse; ensinnä autoaan, jonka voi antaa pois. Se onkin sopivana aasinsiltana muuhun omaisuuteen, jota tunnetun sanonnan lausein "ei kukaan täältä mukaansa saa". Koittaa hetki jolloin yksinäinen ihminen puhutaan menemään pankkiin ja tekemään testamentti tämän nopeasti aktivoituneen ystävänsä eduksi. Lopun voimme arvata; kun perinnönjaon aika koittaa, lähemmät sukulaiset ovat ällikällä lyötyjä omaisuuden mennessä aivan yllättävälle taholle. Yksin eläneiden, säästeliäiden ihmisten kohdalla puhutaan usein vielä merkittävistä summista.
Yksinäiset, varokaa perintöhaukkoja!
tarkkana saa olla
3150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On hyvä saada maallinen omaisuus tasaiseen kiertoon.
Kun lähemmät sukulaiset (lue perilliset) jättävät aukon, niin onhan se lähimmäisen rakkautta valmentaa vanhaa ja sairasta kuolemaa varten. Kivut ovat luku sinänsä, mutta hyvää valmennusta kuolemaan on nimenomaan luopuminen. Jos läheiset ovat jo heistä luopumisen pedanneet, niin korvikkeena ajo-oikeuden/kyvyn menettäneelle voi parhaiten toimia juuri autosta luopuminen ja vähitellen myös mammonasta.
Kun "haukat" liitelevät edes laillisuuden rajamailla, niin toiminta voi olla ystävyyttä!!
Tai sitten se ''lähiomainen'' haetaan holhouksen alaiseksi ja suljetaan johonkin laitokseen. Vaikkapa dementian varjolla. Ja kas, päästään varoihin käsiksi ''holhousperiaatteella''. Kyllä se on sisarustenkin rakkaus kyseenalaista, kun kyse n rahasta ja vallasta.
Läheltä olen nähnyt juurikin, miten on autot sun muu omaisuus viety vanhukselta muka apuna. Ja tietenkin niin, että ei edes hiiskuta asiasta kovaan ääneen. Suku on pahin.