Mitä tehdä testamentin ja perinnön kanssa

Onko jo kiire?

Sukulainen menehtyi äkillisesti ja hän oli ennen menehtymistään
tehnyt testamentin vain toisen lapsensa hyväksi. Tämä toinen
sisarus vaatii lakiosaansa eli hänelle kuuluu siis yksi osaa neljästä.
Perijä jolla on itsellään vaimo ja neljä lasta on pohtinut luopuvansa testamentista.

Tuttu kaveri heitti juttuun omat mausteensa. Kokemuksiinsa
perustuvana tietona hän sanoi että testamentin mukainen perijä
voi luopua perinnöstään lakiosan ylittävältä osuudelta siskonsa
hyväksi vaikka hänellä onkin omia lapsia. Miten tämä luopuminen
omien lasten ohi voisi olla käytännössä ja laillisesti mahdollista?
Se mitä tapahtuu perinnönjaon jälkeen vaikkapa lahjoituksena
tuskin liittyy mitenkään itse perinnönjakoon. Ei kai se ole mitään
luopumista vaan päin vastoin lahjoittamista. Jos perijä haluaa
määrätä perinnön kohtalosta niin samallahan hän alkaa perintöön
ja sehän tekee luopumisen tyhjäksi.

Eikös käytännössä jos testamentin saaja luopuisi oikeudestaan
testamenttiin koko omaisuus palautuisi kuolinpesään? Toimitaan
siis kuin testamenttia ei olisikaan. Mutta kun testamentti on
olemassa ja testamentin saajalla on lapsia.

Tähän sama tuttu kaveri väitti kiven kovaan että sisarukset voivat
ihan hyvin keskenään sopimalla myös repiä testamentin. Eikös
tuo testamentin repiminen loukkaa perijän neljän lapsen oikeuksia,
vainajan tahtoa ja lisäksi perijän sisko hyötyy merkittävästi? Jos
sisko siis suostuu tuohon petolliseen toimintaan hänhän voi
menettää perintöään jos asia tulee tietoon? Ei kai tällaisille
asiakirjoille voi tehdä mitä vain?

Muuttuuko tilanne sitä mukaan kuka tietää testamentin olevan
olemassa? Jos testamentista ei tiedetä voiko sen repiä? Jos
kaikki tietävät testamentista, niin eikö ole ihan liian riskialtista
repiä testamentti?

Luottaisin mielelläni tuohon tuttuun kaveriini joka sanoo olevansa
asiantuntija alalla mutta osa lausunnoista tuntuu hämäriltä.

141

2143

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • =)=)=)
    • Normaali tapa

      Normaali käytäntö on se, että sen sijalle, joka luopuu testamentista ei tule kukaan ja silloin toimitaan kuin testamenttia ei olisikaan ja omaisuus palautuu kuolinpesään.

      Testamentin saa kyllä repiä mutta pitää olla varovainen, ettei siitä jää kiinni. Ei ole rikoslain kohtaa jossa kielletään tuollaisen asiakirjan repiminen.

      • EI noin

        Toisen tekemää testamenttia ei ole lupa peruuttaa. Testamentin repiminen ei ole normaalin ihmisen tai sivistyneen ihmisen toimintatapa.

        Jotta testamentti saisi lainvoiman, tulee testamentti antaa lain tarkoittamalla tavalla tiedoksi testaattorin kuoleman jälkeen. Jos testamentista on kopioita ja alkuperäinen avataan vaikkapa perunkirjoittajan, uskotun miehen, kuolinpesän ilmoittajan, asianhoitajan... läsnä ollessa, niin silpuksi repimisestä ei hyvät heilu.

      • Anna ennakkotap!

        "Normaali käytäntö on se, että sen sijalle, joka luopuu testamentista ei tule kukaan ja silloin toimitaan kuin testamenttia ei olisikaan ja omaisuus palautuu kuolinpesään."

        Väärin.

    • Ammattilaisen neuvo

      Kaveriin, joka antaa tuollaisia neuvoja, luottaisin saman verran kuin paperiseen auton vetoköyteen. Kysäise asiaa oikealta lakimieheltä, se on varmasti hintansa arvoista (200 euroa).

      • Ap.

        Kiitos vinkistä, tämä on varmasti paras vaihtoehto ellei
        asia selviä muuten.

    • 3+1

      En ole lakimies, mutta mielestäni kaverisi on suunnilleen oikeassa. Kun testamenttia repimättä/hävittämättä ilmoitat perunkirjoituksessa, että et ota testamenttia vastaan, niin perintö verotetaan/jaetaan perintökaaren mukaan, eli saatte perinnön puoliksi. Uskoakseni voit myös luopua omasta puolikkaastasi, jolloin se menee sinun perillisillesi (lapset).
      Perintöhän saadaan jakaa miten perilliset tahtovat, mutta nuo muotoseikat perukirjaan merkittynä vaikuttaa verottajan ratkaisuihin ja myöhemmin tehtävä oleellisesti poikkeava jakokirja saattaa tuoda lisälappuja lahjaverosta.

      • Ap.

        "En ole lakimies."

        Ymmärrän. Ei ole tuo tuttu kaverikaan.

        "Kun testamenttia repimättä/hävittämättä ilmoitat perunkirjoituksessa, että et ota testamenttia vastaan, niin perintö verotetaan/jaetaan perintökaaren mukaan, eli saatte perinnön puoliksi.

        Tuttu kaveri suosittelee repimään testamentin.
        Mitä mieltä olet siitä?

        Jos perijä luopuu testamentista eikö
        perijän osuus mene silloin neljälle lapselle
        perimysjärjestyksen mukaan?

        "Perintöhän saadaan jakaa miten perilliset tahtovat."

        Eli kuten tuttu kaverikin suosittelee testamentin voi
        vapaasti repiä ja ohittaa vainajan tahdon. Testamentista
        ei siis tarvitse välittää? Mitä jos useat ovat sen jo nähneet
        niin miten se voidaan repiä?

      • 777777777777
        Ap. kirjoitti:

        "En ole lakimies."

        Ymmärrän. Ei ole tuo tuttu kaverikaan.

        "Kun testamenttia repimättä/hävittämättä ilmoitat perunkirjoituksessa, että et ota testamenttia vastaan, niin perintö verotetaan/jaetaan perintökaaren mukaan, eli saatte perinnön puoliksi.

        Tuttu kaveri suosittelee repimään testamentin.
        Mitä mieltä olet siitä?

        Jos perijä luopuu testamentista eikö
        perijän osuus mene silloin neljälle lapselle
        perimysjärjestyksen mukaan?

        "Perintöhän saadaan jakaa miten perilliset tahtovat."

        Eli kuten tuttu kaverikin suosittelee testamentin voi
        vapaasti repiä ja ohittaa vainajan tahdon. Testamentista
        ei siis tarvitse välittää? Mitä jos useat ovat sen jo nähneet
        niin miten se voidaan repiä?

        http://opuslex.fi/perimyksen-yleiset-esteet/

      • Ap.
        777777777777 kirjoitti:

        http://opuslex.fi/perimyksen-yleiset-esteet/

        Kiitos linkistä.

        Tuttu kaveri on siis puhunut läpi päähänsä, testamenttia
        ei saa repiä.

        Tuo sijaantulo taas tarkoittaisi sitä että sisarukset eivät voi
        keskenään sopia siitä miten perintö jaetaan jos perinnöstä
        testamentilla määrätään. Tutun kaverin neuvot ovat olleet
        yhtä päteviä kuin kenen tahansa muurarin neuvot.

      • 3+1
        Ap. kirjoitti:

        "En ole lakimies."

        Ymmärrän. Ei ole tuo tuttu kaverikaan.

        "Kun testamenttia repimättä/hävittämättä ilmoitat perunkirjoituksessa, että et ota testamenttia vastaan, niin perintö verotetaan/jaetaan perintökaaren mukaan, eli saatte perinnön puoliksi.

        Tuttu kaveri suosittelee repimään testamentin.
        Mitä mieltä olet siitä?

        Jos perijä luopuu testamentista eikö
        perijän osuus mene silloin neljälle lapselle
        perimysjärjestyksen mukaan?

        "Perintöhän saadaan jakaa miten perilliset tahtovat."

        Eli kuten tuttu kaverikin suosittelee testamentin voi
        vapaasti repiä ja ohittaa vainajan tahdon. Testamentista
        ei siis tarvitse välittää? Mitä jos useat ovat sen jo nähneet
        niin miten se voidaan repiä?

        En suosittele repimistä, ettei kenellekään tule myöhemmin epäilyä sen sisällöstä.
        Päättelen vain maallikkona, että olisi kummallista ellei voisi testamentilla määrätystä lisäosuudesta kieltäytyä ilman että menettäisi koko perintönsä. Ei pidä sekoittaa testamentista kieltäytymistä ja perinnöstään luopumista.
        Perinnöstä luovuttaessa luovutaan koko perintöosastaan, jolloin sijaan tulijat saavat perinnön kuin luopuja olisi kuollut ennen perinnönjättäjää.

      • 3+1
        Ap. kirjoitti:

        Kiitos linkistä.

        Tuttu kaveri on siis puhunut läpi päähänsä, testamenttia
        ei saa repiä.

        Tuo sijaantulo taas tarkoittaisi sitä että sisarukset eivät voi
        keskenään sopia siitä miten perintö jaetaan jos perinnöstä
        testamentilla määrätään. Tutun kaverin neuvot ovat olleet
        yhtä päteviä kuin kenen tahansa muurarin neuvot.

        Saamasi asiantuntijan linkki ja sen sanktiot pätevät testamentin saajan vahingoksi tehdyille kolttosille. Tässähän junnataan testamentin saajan oikeutta jakaa perintö testamentista poiketen sisaruksensa kanssa tasan. Kyllä testaattorin tahdosta saa vapaasti poiketa kun sitä ei tehdä testamentin saajien vahingoksi heidän hyväksymättä. Jos poiketaan myös perintökaaresta, niin verottaja voi lätkäistä lahjaveroa liikaa saaneelle.

      • -erkki
        Ap. kirjoitti:

        "En ole lakimies."

        Ymmärrän. Ei ole tuo tuttu kaverikaan.

        "Kun testamenttia repimättä/hävittämättä ilmoitat perunkirjoituksessa, että et ota testamenttia vastaan, niin perintö verotetaan/jaetaan perintökaaren mukaan, eli saatte perinnön puoliksi.

        Tuttu kaveri suosittelee repimään testamentin.
        Mitä mieltä olet siitä?

        Jos perijä luopuu testamentista eikö
        perijän osuus mene silloin neljälle lapselle
        perimysjärjestyksen mukaan?

        "Perintöhän saadaan jakaa miten perilliset tahtovat."

        Eli kuten tuttu kaverikin suosittelee testamentin voi
        vapaasti repiä ja ohittaa vainajan tahdon. Testamentista
        ei siis tarvitse välittää? Mitä jos useat ovat sen jo nähneet
        niin miten se voidaan repiä?

        Tuttu kaveri onkin tainnut antaa fiksun käytännön neuvon. Jos nimittäin testamentti otetaan vastaan, niin mikäänhän ei estä testamentinsaajaa sen jälkeen, jos hän haluaa siskolleen tasapuolisuuden vuoksi perintöään jakaa, lahjoittamasta vaikkapa puolet siitä siskolleen. Tällainen menettely ei loukkaa kenenkään etua, se on täysin laillinen toimenpide.

        Jos siis isä testamenttasi koko omaisuutensa 200.000 pojalleen, ja tytär vaati lakiosansa 50.000, niin poika ottaisi vastaan 150.000 ja sitten lahjoittaisi sisarelleen 50.000 eli kumpainenkin olisi saanut 100.000. Tämä on täysin laillista.

        Verotuksellisesti tämä vain ei kovin järkevää ole, sillä ensin poika maksaa perintöveroa 15.200 € ja tytär perintöveroa 2.500 € lahjaveroa 11.280 € eli veroja yhteensä 28.980 €. Ilman testamenttia, kun isän perintö olisi mennyt puoliksi hänen lapsilleen, verot olisivat olleet yhteensä 17.400 €.

        Kerrotulla pojan sisarta hyvittävällä menettelyllä ei loukata kenenkään oikeutta, ei myöskään pojan lapsien, jotka olisivat pojan sijaantulijoita vain siinä tapauksessa, että poika isänsä perinnöstä luopuisi. Poika voi siis jakaa isänsä perinnön sisarensa kanssa täysin laillisesti ottamalla sen vastaan ja lahjoittamalla osan edelleen.

        Muuten vähän farisealainen näkyy ap:n suhtautuminen testamentin tekijän tahtoon olevan. Väliin se sopii ohittaa (kuten avoleskelle testamentattu asunnon hallinta), väliin sen mukaan on mentävä, vaikka se maksaisi veroina maltaita.

      • Ap.
        3+1 kirjoitti:

        Saamasi asiantuntijan linkki ja sen sanktiot pätevät testamentin saajan vahingoksi tehdyille kolttosille. Tässähän junnataan testamentin saajan oikeutta jakaa perintö testamentista poiketen sisaruksensa kanssa tasan. Kyllä testaattorin tahdosta saa vapaasti poiketa kun sitä ei tehdä testamentin saajien vahingoksi heidän hyväksymättä. Jos poiketaan myös perintökaaresta, niin verottaja voi lätkäistä lahjaveroa liikaa saaneelle.

        "Kyllä testaattorin tahdosta saa vapaasti poiketa kun sitä ei tehdä testamentin saajien vahingoksi heidän hyväksymättä."

        Testamentin lakiosan ylittävästä osuudesta voi siis luopua ihan vapaasti jo perinnönjaon aikana? Sisarukset voivat keskenään päättää asioista ilman että testamentin saajan lapsilla on asiaan mitään sanomista? Ymmärsin kylläkin linkistä juuri toisin perin.

        Voitko lähettää tuosta jonkinlaista ennakkotapausta?

      • Ap.
        -erkki kirjoitti:

        Tuttu kaveri onkin tainnut antaa fiksun käytännön neuvon. Jos nimittäin testamentti otetaan vastaan, niin mikäänhän ei estä testamentinsaajaa sen jälkeen, jos hän haluaa siskolleen tasapuolisuuden vuoksi perintöään jakaa, lahjoittamasta vaikkapa puolet siitä siskolleen. Tällainen menettely ei loukkaa kenenkään etua, se on täysin laillinen toimenpide.

        Jos siis isä testamenttasi koko omaisuutensa 200.000 pojalleen, ja tytär vaati lakiosansa 50.000, niin poika ottaisi vastaan 150.000 ja sitten lahjoittaisi sisarelleen 50.000 eli kumpainenkin olisi saanut 100.000. Tämä on täysin laillista.

        Verotuksellisesti tämä vain ei kovin järkevää ole, sillä ensin poika maksaa perintöveroa 15.200 € ja tytär perintöveroa 2.500 € lahjaveroa 11.280 € eli veroja yhteensä 28.980 €. Ilman testamenttia, kun isän perintö olisi mennyt puoliksi hänen lapsilleen, verot olisivat olleet yhteensä 17.400 €.

        Kerrotulla pojan sisarta hyvittävällä menettelyllä ei loukata kenenkään oikeutta, ei myöskään pojan lapsien, jotka olisivat pojan sijaantulijoita vain siinä tapauksessa, että poika isänsä perinnöstä luopuisi. Poika voi siis jakaa isänsä perinnön sisarensa kanssa täysin laillisesti ottamalla sen vastaan ja lahjoittamalla osan edelleen.

        Muuten vähän farisealainen näkyy ap:n suhtautuminen testamentin tekijän tahtoon olevan. Väliin se sopii ohittaa (kuten avoleskelle testamentattu asunnon hallinta), väliin sen mukaan on mentävä, vaikka se maksaisi veroina maltaita.

        "mikäänhän ei estä testamentinsaajaa sen jälkeen, jos hän haluaa siskolleen tasapuolisuuden vuoksi perintöään jakaa, lahjoittamasta vaikkapa puolet siitä siskolleen."

        Kyse on nyt vainajan perinnönjaosta. Voiko testamentin mukainen perijä
        luopua perinnönjaossa lakiosan ylittävältä osuudelta siskonsa
        hyväksi vaikka hänellä onkin omia lapsia? Miten tämä luopuminen
        omien lasten ohi voisi olla käytännössä ja laillisesti mahdollista? Sehän on selvää että kun vainajan perintö on pistetty täytäntöön perinnönsaaja jakakoon koko omaisuutensa miten tahtoo lahjaveroineen päivineen. Mutta perinnönjaoen jälkeinen lahjoittelu ei liity itse perinnönjakoon?

        "Poika voi siis jakaa isänsä perinnön sisarensa kanssa täysin laillisesti ottamalla sen vastaan ja lahjoittamalla osan edelleen."

        Tämähän on ihan selvää, perinnönjaoen jälkeinen lahjan antaminen on asia erikseen. Mutta voiko perijä luopua testamentista perimysjärjestyksessä seuraavana olevien lastensa tappioksi itse perinnönjaossa? Onko antaa ennakkotapausta?

        Miten suhtaudut testamentin repimiseen jota on suositeltu?

      • -erkki
        Ap. kirjoitti:

        "mikäänhän ei estä testamentinsaajaa sen jälkeen, jos hän haluaa siskolleen tasapuolisuuden vuoksi perintöään jakaa, lahjoittamasta vaikkapa puolet siitä siskolleen."

        Kyse on nyt vainajan perinnönjaosta. Voiko testamentin mukainen perijä
        luopua perinnönjaossa lakiosan ylittävältä osuudelta siskonsa
        hyväksi vaikka hänellä onkin omia lapsia? Miten tämä luopuminen
        omien lasten ohi voisi olla käytännössä ja laillisesti mahdollista? Sehän on selvää että kun vainajan perintö on pistetty täytäntöön perinnönsaaja jakakoon koko omaisuutensa miten tahtoo lahjaveroineen päivineen. Mutta perinnönjaoen jälkeinen lahjoittelu ei liity itse perinnönjakoon?

        "Poika voi siis jakaa isänsä perinnön sisarensa kanssa täysin laillisesti ottamalla sen vastaan ja lahjoittamalla osan edelleen."

        Tämähän on ihan selvää, perinnönjaoen jälkeinen lahjan antaminen on asia erikseen. Mutta voiko perijä luopua testamentista perimysjärjestyksessä seuraavana olevien lastensa tappioksi itse perinnönjaossa? Onko antaa ennakkotapausta?

        Miten suhtaudut testamentin repimiseen jota on suositeltu?

        Testamentin repiminen ei tietenkään pieteettisyistä kovin mukavalta tuntuisi. Mitään sanktiota siitä kuitenkaan ei seuraisi, jos testamentin repii testamentin ainoa edunsaaja.

        Jos testamentti on tehty vain A:lle ja A sen repii, niin kenen etua se loukkaisi? Ei A:n velkojia, koska A voisi velkojansa jättää näppejään nuolemaan luopumalla perinnöstä. Ei myöskään A:n sijaantulijoita, koska A voisi, otettuaan testamentin vastaan, saman tien lahjoittaa perinnön X:lle.

        Joten suosittelun asemesta kertoisin, että testamentin voi säilyttää tai hävittää, valinta on testamentinsaajan.

    • Numerus Clausus

      Olet saanut kaikenlaista vastausta, niin kuin asiaan täällä kuuluu. Diletanttien puuhasteluahan tämä on vakavissa asioissa.

      Testamentissa määrätty perijä, jolla on lapsia, ei voi luopua perinnöstään lakiosan ylittävältä osuudeltaan siskonsa tai kenenkään muunkaan hyväksi. Jos perinnönsaaja perinnöstä luopuessaan haluaa määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavalla tavalla, hän samalla ryhtyy perintöön. Jos perillinen siis ryhtyy perintöön, luopumisesta tulee tehoton. Testamentin saaja joko ryhtyy perintöön ja ottaa testamentin vastaan tai ei ryhdy.

      Perinnönjako on tehtävä lakimääräistä perimysjärjestystä vastaavalla tavalla, ei testaattorin lasten nyt keskenään sopimalla tavalla. Mikäli testamentin saaja nyt haluaa luopua oikeuksistaan, hänen sijaansa tulevat lapset. Omaisuus ei siis palaudu kuolinpesään ja sitä kautta jaettavaksi.

      Testamenttia ei voi repiä eli neuvonantajasi ei varmuudella ole käynyt lähelläkään todellista lakimiestä. Kyseeseen tulisi juridisesti testamentin tahallinen hävittäminen ja perintöoikeuden menettäminen. Jos on tiedossa, että testamentista on kopio, voidaan vain arvailla, mitä revitystä testamentista seuraisi. Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset.

      Sen lisäksi, että repimisestä saattaa seurata perintöoikeuden menetys, kyseeseen voi tulla myös petos. Jos testamentin saaja tai testaattorin lapset yksissä tuumin ja harkiten hankkivat toista erehdyttämällä - testamentin tahallaan hävittämällä tai salaamalla - oikeudetonta taloudellista hyötyä jollekin (nyt sisarelle) ja siten samalla aiheuttavat taloudellista vahinkoa perimysjärjestyksessä seuraaville (nyt perijän lapsille), he saattavat syyllistyä myös petokseen.

      Perijän lasten taloudellinen vahingoittamistarkoitus saattaa olla vaikeasti todennettavissa, mutta sisaren eduntavoittelusta lienee selkeä näyttö. Ei siis ole epäselvyyttä siitä, etteikö testamentin repimisessä olisi kyseessä lainvastainen teko - kyse on vain siitä voiko teon tehdä jäämättä siitä kiinni.

      On selvää, että testamentin salaamalla, repimällä tai muutoin tuhoamalla, testamentin saaja loukkaa omien lapsiensa eli lakimääräisessä perimysjärjestyksessä seuraavien etuja. On juridisesti ja veroteknisesti aivan eri asia luopua testamentista tai perinnöstä kuin ottaa se vastaan ja lahjoittaa saamaansa omaisuutta perinnönjaon jälkeen.

      1. Perintöön ryhtymättä mutta lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan etenemällä testamentin saaja aiheuttaa laskennallisella miljoonan euron perinnöllä yhteensä 109 900 euron perintöveron (1 x 29 700 euroa 4 x 20 050 euroa). 25 % lakiosa sisarelle 75 % lapsille.

      2. Testamentin repimällä sen saaja aiheuttaa toimillaan laskennallisella miljoonan euron summalla joko 139 400 euron perintöveron (2 x 69 700 euroa; sisarille tasaosuudet) tai perinnöstä luopumalla 127 810 euron perintöveron (71 810 4 x 14 000 euroa; sisarelle 50 % lapsille 12,5 % kullekin).

      Testamentin repimällä testamentin saaja aiheuttaa edelleen lapsilleen merkittävät taloudelliset menetykset: kullekin jopa yli 50 000 euron menetykset.

      3. Ryhtymällä testamenttiin ja lakimääräisesti edeten, jonka jälkeen lahjoittamalla erotuksen summasta sisarelleen testamentin saaja aiheuttaa 216 000 euron perintö- ja lahjaveroseuraamukset (109 700 29 700 77 000 euroa). Kohdassa 3 ei ole mitään laitonta, mutta testamentin saajan henkinen tila tulisi asettaa kyseenalaiseksi.

      Esimerkkilaskelma osoittaa, että sisarten tahallisilla toimilla (testamentin repiminen) voi olla testamentin saajan lasten taloudellinen vahingoittamistarkoitus, joka saattaa täyttää myös petoksen tunnusmerkistön.

      • -erkki

        Ap tarjoilee samaa soopaa, mitä hän toisella nimimerkillä jakoi aiemmin. Varsinkin puheet perinnön menettämisestä tai jopa petoksesta ovat "sitä ihteään".

      • N.C.
        -erkki kirjoitti:

        Ap tarjoilee samaa soopaa, mitä hän toisella nimimerkillä jakoi aiemmin. Varsinkin puheet perinnön menettämisestä tai jopa petoksesta ovat "sitä ihteään".

        --- Varsinkin puheet perinnön menettämisestä tai jopa petoksesta ovat "sitä ihteään". ---

        Ei nyt ihan niinkään ja olen asiani perustellut, vaikka periaate onkin kaukaa haettua. Testamentin repimällä ja perinnöstään luopumalla testamentin saaja saattaa aiheuttaa lapsilleen merkittävät taloudelliset menetykset: kullekin lapselle jopa yli 50 000 euron menetykset.

        Antamani esimerkkilaskelma osoittaa, että sisarten tahallisten toimien (testamentin repiminen) taustalla voi olla testamentin saajan lasten taloudellinen vahingoittamistarkoitus, joka saattaa täyttää myös petoksen tunnusmerkistön. Jos testamentin saajan sisar on toiminut asiassa yllyttäjänä tai repijänä yhdessä testamentin saajan kanssa, sisar saattaa syyllistyä myös petokseen, jos voidaan todistaa että taustalla on ek. taloudellinen vahingoittamistarkoitus ja oma hyötyminen.

        Kuten alla sattuvasti kuvataan: "Periminen tekee ihmisistä juonikkaita ja katalia - nyt ja aina."

    • Perinnön luovutus

      Numerus Clausuksella on muutoin oikein annettu vastaus, mutta testamentinsaaja saa luopua perintöosuudestaan.

      >>Testamentissa määrätty perijä, jolla on lapsia, ei voi luopua perinnöstään lakiosan ylittävältä osuudeltaan siskonsa tai kenenkään muunkaan hyväksi. Jos perinnönsaaja perinnöstä luopuessaan haluaa määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavalla tavalla, hän samalla ryhtyy perintöön. Jos perillinen siis ryhtyy perintöön, luopumisesta tulee tehoton.>>

      Tässä tapauksessa testamentinsaajan lapset tulevat sijaisperillisinä testamentinsaajan sijaa, jos hän luopuu perinnöstä kokonaan tai luopuu testamentista. PK 11:6 määrää lakimääräisen perimyksen sijaisperillisten hyväksi.

      Mutta testamentisaaja voi luovuttaa perintöosuutensa (osittain) ennen perinnönjakoa sisarukselleen vaikkapa niin, että tämä saa lakimääräisen perintöosuutensa kokonaan.

      Perintö- ja lahjaveroseuraamukset ovat toki silloin erilaiset kuin perinnöstä tai testamentista luovuttaessa. Testamentinsaaja joutuu perintöosuudesta luovuttaessaan maksamaan perintöveron koko testamentin mukaisesta osuudestaan ja sisarus maksaa sen liäski lahjaveron perintöosuuden luovutuksesaajana lakiosan lisäksi saamastaan osuudesta.

      • N.C.

        "Mutta testamentisaaja voi luovuttaa perintöosuutensa (osittain) ennen perinnönjakoa sisarukselleen vaikkapa niin, että tämä saa lakimääräisen perintöosuutensa kokonaan."

        Perinnöstä ei voi koskaan luopua nimetyn henkilön hyväksi, kuten mainitun siskon hyväksi, vaan perimys määräytyy sen mukaan kuin luopuja olisi kuollut jo ennen perittävää. Nyt luopujalla on lapsia, joten perintö menee näille luopujan sijaan sillä ehdolla, että lapset ovat samalla myös perittävän perillisiä. Jos luopuja perinnöstä luopuessaan haluaakin määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti, hän samalla ryhtyy perintöön, ja luopuminen on sitä kautta tehoton. Siis joko ryhtyy tai ei ryhdy, mutta ei sekä että.

      • -erkki
        N.C. kirjoitti:

        "Mutta testamentisaaja voi luovuttaa perintöosuutensa (osittain) ennen perinnönjakoa sisarukselleen vaikkapa niin, että tämä saa lakimääräisen perintöosuutensa kokonaan."

        Perinnöstä ei voi koskaan luopua nimetyn henkilön hyväksi, kuten mainitun siskon hyväksi, vaan perimys määräytyy sen mukaan kuin luopuja olisi kuollut jo ennen perittävää. Nyt luopujalla on lapsia, joten perintö menee näille luopujan sijaan sillä ehdolla, että lapset ovat samalla myös perittävän perillisiä. Jos luopuja perinnöstä luopuessaan haluaakin määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti, hän samalla ryhtyy perintöön, ja luopuminen on sitä kautta tehoton. Siis joko ryhtyy tai ei ryhdy, mutta ei sekä että.

        Asia on kuten N.C. kertoo. Jos testamentinsaaja "luopuu" testamentista nimeämällä sijaantulijan, hän "luopuu" ns. tehottomasti eli hän ryhtyy perintöön määräämällä muun kuin lakimääräisen sijaantulijan. Testamentinsaaja on siten ottanut testamentin vastaan ja sen jälkeen luovuttanut saamastaan perinnöstä osan tuolle sivulliselle, olkoon vaikka sisarelleen. Tästä seuraa "luopujalle" perintövero ja sisarelle lahjavero, kuten ylempänä olen esittänyt.

        Kenen oikeutta olisi loukattu, jos sama lopputulos - halvemmalla - olisi saatu aikaan toisella tapaa? Ei "luopujan" lasten, ei velkojien, ei kenenkään muun kuin testamentinsaajan itsensä. Ja siitäkö hän muka perintöoikeutensa menettäisi?! Tai saisi rangaistuksen petoksesta?! HAH!

      • Perinnön luovutus
        N.C. kirjoitti:

        "Mutta testamentisaaja voi luovuttaa perintöosuutensa (osittain) ennen perinnönjakoa sisarukselleen vaikkapa niin, että tämä saa lakimääräisen perintöosuutensa kokonaan."

        Perinnöstä ei voi koskaan luopua nimetyn henkilön hyväksi, kuten mainitun siskon hyväksi, vaan perimys määräytyy sen mukaan kuin luopuja olisi kuollut jo ennen perittävää. Nyt luopujalla on lapsia, joten perintö menee näille luopujan sijaan sillä ehdolla, että lapset ovat samalla myös perittävän perillisiä. Jos luopuja perinnöstä luopuessaan haluaakin määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti, hän samalla ryhtyy perintöön, ja luopuminen on sitä kautta tehoton. Siis joko ryhtyy tai ei ryhdy, mutta ei sekä että.

        >>Perinnöstä ei voi koskaan luopua nimetyn henkilön hyväksi, >>

        En ole puhunut perinnöstä luopumisesta vaan perintösouuden luovuttamisesta, mikä on täysin eri asia kuin jankuttamasi luopuminen.

        Numerus Clausuksella on muutoin oikein annettu vastaus, mutta testamentinsaaja saa luopua perintöosuudestaan.

        Perintöökaati 17 luku 3 §
        "Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti."

        Kun testamentinsaaja tässä tapauksessa luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen, joutuu sisarus maksamaan siitä lahjaveroa. Testamentinsaaja maksaa luovutuksestaan huolimatta perintöveron koko osuudestaan.

        >> Jos luopuja perinnöstä luopuessaan haluaakin määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti, hän samalla ryhtyy perintöön, ja luopuminen on sitä kautta tehoton.>>

        Niinpä, mutta perintöosuuden luovuttaminen on laillista ja tehokasta. Perintöosuuden luovuttamisen voi tehdä heti, kun perittävä on kuollut. Ennen kuolemaa tehtävät perintöosuuteen kohdistuvat luovutustoimenpiteet ovat kiellettyjä sopimuksia elossa olevan henkilön perinnöstä. (Ennakkoluopuminen koko perinnöstä on tässäkin eri asia ja se on sallittu.)

        Täytyy tuntea lakitermit, jotta ei sekoile näissä asioissa!

      • Perinnön luovutus
        -erkki kirjoitti:

        Asia on kuten N.C. kertoo. Jos testamentinsaaja "luopuu" testamentista nimeämällä sijaantulijan, hän "luopuu" ns. tehottomasti eli hän ryhtyy perintöön määräämällä muun kuin lakimääräisen sijaantulijan. Testamentinsaaja on siten ottanut testamentin vastaan ja sen jälkeen luovuttanut saamastaan perinnöstä osan tuolle sivulliselle, olkoon vaikka sisarelleen. Tästä seuraa "luopujalle" perintövero ja sisarelle lahjavero, kuten ylempänä olen esittänyt.

        Kenen oikeutta olisi loukattu, jos sama lopputulos - halvemmalla - olisi saatu aikaan toisella tapaa? Ei "luopujan" lasten, ei velkojien, ei kenenkään muun kuin testamentinsaajan itsensä. Ja siitäkö hän muka perintöoikeutensa menettäisi?! Tai saisi rangaistuksen petoksesta?! HAH!

        >>Asia on kuten N.C. kertoo.>>

        Höpsis. Täytyy tuntea ero perinnöstä luopumisen ja perintöosuuden luovuttamisen kesken. Jälkimmäinen on täysin sallittua.

      • -erkki
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        >>Asia on kuten N.C. kertoo.>>

        Höpsis. Täytyy tuntea ero perinnöstä luopumisen ja perintöosuuden luovuttamisen kesken. Jälkimmäinen on täysin sallittua.

        Mitähän tuokin kommentti tarkoittanee???

        N.C.
        "Perinnöstä ei voi koskaan luopua nimetyn henkilön hyväksi, kuten mainitun siskon hyväksi, vaan perimys määräytyy sen mukaan kuin luopuja olisi kuollut jo ennen perittävää. Nyt luopujalla on lapsia, joten perintö menee näille luopujan sijaan sillä ehdolla, että lapset ovat samalla myös perittävän perillisiä. Jos luopuja perinnöstä luopuessaan haluaakin määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti, hän samalla ryhtyy perintöön, ja luopuminen on sitä kautta tehoton."

        Millä lailla edellä ei olisi tunnettu mainittua eroa? Pitäisi tuntea, mitä kommentoi, jotta ei kommentoisi puuta heinää.

        Lisään vielä, että kun "luopumisessa" on määrätty sijaantulija lakimääräisestä sijaantulijasta poiketen, kysymyksessä ei ole (tehokas) luopuminen, vaan luovuttaminen, mikä puolestaan edellyttää testamentin vastaanottamista. "Luopuja" siis ei ole luopunut testamentista, vaan on tuolla määräämistoimellaan vastaanottanut testamentin ja sitten jakanut osan eteenpäin. Se, että hän on käyttänyt termiä "luopuminen" ei ole ratkaisevaa seurauksen kannalta, vaan oikeustoimen tosiasiallinen sisältö. Toimi on luopumisena tehoton, mutta luovuttamisena pätevä. Sisar saa veljeltään lahjana omaisuutta, joka oli tullut veljelle vanhemman testamentilla.

      • N.C.
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        >>Perinnöstä ei voi koskaan luopua nimetyn henkilön hyväksi, >>

        En ole puhunut perinnöstä luopumisesta vaan perintösouuden luovuttamisesta, mikä on täysin eri asia kuin jankuttamasi luopuminen.

        Numerus Clausuksella on muutoin oikein annettu vastaus, mutta testamentinsaaja saa luopua perintöosuudestaan.

        Perintöökaati 17 luku 3 §
        "Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti."

        Kun testamentinsaaja tässä tapauksessa luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen, joutuu sisarus maksamaan siitä lahjaveroa. Testamentinsaaja maksaa luovutuksestaan huolimatta perintöveron koko osuudestaan.

        >> Jos luopuja perinnöstä luopuessaan haluaakin määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti, hän samalla ryhtyy perintöön, ja luopuminen on sitä kautta tehoton.>>

        Niinpä, mutta perintöosuuden luovuttaminen on laillista ja tehokasta. Perintöosuuden luovuttamisen voi tehdä heti, kun perittävä on kuollut. Ennen kuolemaa tehtävät perintöosuuteen kohdistuvat luovutustoimenpiteet ovat kiellettyjä sopimuksia elossa olevan henkilön perinnöstä. (Ennakkoluopuminen koko perinnöstä on tässäkin eri asia ja se on sallittu.)

        Täytyy tuntea lakitermit, jotta ei sekoile näissä asioissa!

        --- Täytyy tuntea lakitermit, jotta ei sekoile näissä asioissa!... Niinpä, mutta perintöosuuden luovuttaminen on laillista ja tehokasta. ---

        En hyvästä ulosannistasi huolimatta täysin ymmärrä sanomaasi.

        Etsin tukea väitteelleni verojuristi Georg Rosbäckin lausumana: "Perinnöstä luopumisen seurauksena perintöosuus menee sille henkilölle, joka olisi saanut perinnön, mikäli perinnöstä luopuja olisi kuollut ennen perittävää."

        Jos luen tekstiä oikein, perintö ml. perintöosuus siis menee lakisääteisessä perimysjärjestyksessä luopujan lapsille. Kysyn siis sinulta uudelleen, mihin perustat väitteesi siitä, että testamentinsaaja voisi nyt luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen?

        Jos perillinen haluaa määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti, hän samalla ryhtyy perintöön. Jos perillinen siis puuttuu sijaantulomääräykseen, kyse ei ole enää mistään luopumisesta vaan koko perintöosuuden luovutuksesta. Luopujan katsotaan silloin ottaneen perintöosuutensa vastaan täydestä määrästään, ja siitä syntyy perintöveron maksuvelvollisuus samalla tavoin kuin hän ottaisi itse osuutensa vastaan.

        Perinnönjako on tehtävä lakimääräistä perimysjärjestystä vastaavalla tavalla, ei testaattorin lasten nyt keskenään sopimalla tavalla. Jos luovuttaja haluaa puuttua sijaantulomääräykseen, hän tulee samalla ryhtyneeksi perintöön, josta yksi osa voi olla juurikin perintöosuuden luovutus veron maksuvelvollisuuksineen. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin "luopua perinnöstä ja silti määrätä siitä."

      • Tehokas luo
        -erkki kirjoitti:

        Asia on kuten N.C. kertoo. Jos testamentinsaaja "luopuu" testamentista nimeämällä sijaantulijan, hän "luopuu" ns. tehottomasti eli hän ryhtyy perintöön määräämällä muun kuin lakimääräisen sijaantulijan. Testamentinsaaja on siten ottanut testamentin vastaan ja sen jälkeen luovuttanut saamastaan perinnöstä osan tuolle sivulliselle, olkoon vaikka sisarelleen. Tästä seuraa "luopujalle" perintövero ja sisarelle lahjavero, kuten ylempänä olen esittänyt.

        Kenen oikeutta olisi loukattu, jos sama lopputulos - halvemmalla - olisi saatu aikaan toisella tapaa? Ei "luopujan" lasten, ei velkojien, ei kenenkään muun kuin testamentinsaajan itsensä. Ja siitäkö hän muka perintöoikeutensa menettäisi?! Tai saisi rangaistuksen petoksesta?! HAH!

        Älä nix_nax nyt viitsi, miksi et kirjoita vakionikilläsi?

        Sinulle on kerrottu asia jo muissa yhteyksissä.

      • Perinnön luovutus
        N.C. kirjoitti:

        --- Täytyy tuntea lakitermit, jotta ei sekoile näissä asioissa!... Niinpä, mutta perintöosuuden luovuttaminen on laillista ja tehokasta. ---

        En hyvästä ulosannistasi huolimatta täysin ymmärrä sanomaasi.

        Etsin tukea väitteelleni verojuristi Georg Rosbäckin lausumana: "Perinnöstä luopumisen seurauksena perintöosuus menee sille henkilölle, joka olisi saanut perinnön, mikäli perinnöstä luopuja olisi kuollut ennen perittävää."

        Jos luen tekstiä oikein, perintö ml. perintöosuus siis menee lakisääteisessä perimysjärjestyksessä luopujan lapsille. Kysyn siis sinulta uudelleen, mihin perustat väitteesi siitä, että testamentinsaaja voisi nyt luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen?

        Jos perillinen haluaa määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti, hän samalla ryhtyy perintöön. Jos perillinen siis puuttuu sijaantulomääräykseen, kyse ei ole enää mistään luopumisesta vaan koko perintöosuuden luovutuksesta. Luopujan katsotaan silloin ottaneen perintöosuutensa vastaan täydestä määrästään, ja siitä syntyy perintöveron maksuvelvollisuus samalla tavoin kuin hän ottaisi itse osuutensa vastaan.

        Perinnönjako on tehtävä lakimääräistä perimysjärjestystä vastaavalla tavalla, ei testaattorin lasten nyt keskenään sopimalla tavalla. Jos luovuttaja haluaa puuttua sijaantulomääräykseen, hän tulee samalla ryhtyneeksi perintöön, josta yksi osa voi olla juurikin perintöosuuden luovutus veron maksuvelvollisuuksineen. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin "luopua perinnöstä ja silti määrätä siitä."

        >>En hyvästä ulosannistasi huolimatta täysin ymmärrä sanomaasi. >>

        Tältä osin en voine muuta kuin pahoitella puolestasi.

        >>Jos luen tekstiä oikein, perintö ml. perintöosuus siis menee lakisääteisessä perimysjärjestyksessä luopujan lapsille. Kysyn siis sinulta uudelleen, mihin perustat väitteesi siitä, että testamentinsaaja voisi nyt luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen?>>

        Vastaus (kuten edellisessä viestissäni):
        Kun testamentinsaaja tässä tapauksessa luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen, joutuu sisarus maksamaan siitä lahjaveroa. Testamentinsaaja maksaa luovutuksestaan huolimatta perintöveron koko osuudestaan.

        Vastaukseni oli ap:n tapauksessa selvä.

        Alkuperäinen kysyjä:
        >> testamentin mukainen perijä
        voi luopua perinnöstään lakiosan ylittävältä osuudelta siskonsa
        hyväksi vaikka hänellä onkin omia lapsia. Miten tämä luopuminen
        omien lasten ohi voisi olla käytännössä ja laillisesti mahdollista? >>

        Testamentinsaaja voi LUOVUTTAA PERINTÖOSUUTENSA siskonsa hyväksi, vaikka hänellä on omia lapsia eli rintaperillisiä. Omien lasten ohi voi perintöosuuden luovuttaa siten, että ottaa perinnön vastaan ja antaa sen lahjaksi tai vastiketta vastaan rintaperilliselle. Ap käyttää sanaa "luopuminen", mutta juridisesti oikea termi on "luovuttaa perintöosuuden". Siten se on laillisesti mahdollista.

        >>Perinnönjako on tehtävä lakimääräistä perimysjärjestystä vastaavalla tavalla, ei testaattorin lasten nyt keskenään sopimalla tavalla.>>

        Mitäköhän tällä tarkoitat? Perinnönjako on aina mahdollista tehdä osakkaiden sopimalla tavalla.

      • Numerus Clausus
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        >>En hyvästä ulosannistasi huolimatta täysin ymmärrä sanomaasi. >>

        Tältä osin en voine muuta kuin pahoitella puolestasi.

        >>Jos luen tekstiä oikein, perintö ml. perintöosuus siis menee lakisääteisessä perimysjärjestyksessä luopujan lapsille. Kysyn siis sinulta uudelleen, mihin perustat väitteesi siitä, että testamentinsaaja voisi nyt luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen?>>

        Vastaus (kuten edellisessä viestissäni):
        Kun testamentinsaaja tässä tapauksessa luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen, joutuu sisarus maksamaan siitä lahjaveroa. Testamentinsaaja maksaa luovutuksestaan huolimatta perintöveron koko osuudestaan.

        Vastaukseni oli ap:n tapauksessa selvä.

        Alkuperäinen kysyjä:
        >> testamentin mukainen perijä
        voi luopua perinnöstään lakiosan ylittävältä osuudelta siskonsa
        hyväksi vaikka hänellä onkin omia lapsia. Miten tämä luopuminen
        omien lasten ohi voisi olla käytännössä ja laillisesti mahdollista? >>

        Testamentinsaaja voi LUOVUTTAA PERINTÖOSUUTENSA siskonsa hyväksi, vaikka hänellä on omia lapsia eli rintaperillisiä. Omien lasten ohi voi perintöosuuden luovuttaa siten, että ottaa perinnön vastaan ja antaa sen lahjaksi tai vastiketta vastaan rintaperilliselle. Ap käyttää sanaa "luopuminen", mutta juridisesti oikea termi on "luovuttaa perintöosuuden". Siten se on laillisesti mahdollista.

        >>Perinnönjako on tehtävä lakimääräistä perimysjärjestystä vastaavalla tavalla, ei testaattorin lasten nyt keskenään sopimalla tavalla.>>

        Mitäköhän tällä tarkoitat? Perinnönjako on aina mahdollista tehdä osakkaiden sopimalla tavalla.

        > Tältä osin en voine muuta kuin pahoitella puolestasi.

        Et voi pahoitella minun puolestani sitä, että täällä puhutaan ilmeisesti samoista asioista, mutta eri termeillä. Luopumisesta ja luovuttamisesta tulisi puhua eri tekoina.

        Aloittaja: "Perijä jolla on itsellään vaimo ja neljä lasta on pohtinut luopuvansa testamentista.... Kokemuksiinsa perustuvana tietona hän sanoi että testamentin mukainen perijä voi luopua perinnöstään lakiosan ylittävältä osuudelta siskonsa hyväksi vaikka hänellä onkin omia lapsia. Miten tämä luopuminen omien lasten ohi voisi olla käytännössä ja laillisesti mahdollista? "

        Siis pohtinut luopuvansa... Luopuvansa siskonsa hyväksi... Luopuminen omien lastensa ohi.

        Luopua, ei luovuttaa.

        > Kun testamentinsaaja tässä tapauksessa luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen, joutuu sisarus maksamaan siitä lahjaveroa. Testamentinsaaja maksaa luovutuksestaan huolimatta perintöveron koko osuudestaan.

        Kyse on nyt eri asiasta - perinnöstä tai perintöosasta luopumisesta tai perinnön tai perintöosan luovutuksesta. Perintöosuuden luovutuksesta voidaan käyttää myös termiä ”suunnattu luopuminen", mutta se ei ole sama asia kuin "luopuminen". Vrt. suunnattu osakeanti.

        Puhdas luopuminen ei voi olla sellaisenaan kohdistettu, siis suunnattu kenellekään. Luopumisessa luopujalle ei muodostu perintöveron maksuvelvollisuutta. Luovutuksessa tai suunnatussa luopumisessa luopujan katsotaan ottavan perintöosuutensa vastaan täydestä määrästään, ja maksavan siitä syntyvan perintöveron kokonaisuudessaan.

        > Testamentinsaaja voi LUOVUTTAA PERINTÖOSUUTENSA siskonsa hyväksi, vaikka hänellä on omia lapsia eli rintaperillisiä.

        Pitää täysin paikkansa, mutta hän ei voi siitä luopua kenenkään (nimeltä mainitun) hyväksi ryhtymättä perintöön - jos luopuu suunnatusti, ryhtyy perintöön Voi luovuttaa eli luopua suunnatusti mutta ei luopua ryhtymättä perintöön. Näillä kahdella termillä on aivan eri seuraamukset.

        > Omien lasten ohi voi perintöosuuden luovuttaa siten, että ottaa perinnön vastaan ja antaa sen lahjaksi tai vastiketta vastaan rintaperilliselle.

        Perintöosuudesta ei voi luopua omien lastensa ohi, sen sijaan sen voi luovuttaa (= ottaen myös vastaan) tai lahjoittaa seuraamuksineen myös muille kuin rintaperillisille.

        > Mitäköhän tällä tarkoitat? Perinnönjako on aina mahdollista tehdä osakkaiden sopimalla tavalla.

        Kuten sanottua, olen perustellut että testamentti repimällä aiheutetaan luopujan perillisille taloudellista vahinkoa.

      • Perinnön luovutus
        Numerus Clausus kirjoitti:

        > Tältä osin en voine muuta kuin pahoitella puolestasi.

        Et voi pahoitella minun puolestani sitä, että täällä puhutaan ilmeisesti samoista asioista, mutta eri termeillä. Luopumisesta ja luovuttamisesta tulisi puhua eri tekoina.

        Aloittaja: "Perijä jolla on itsellään vaimo ja neljä lasta on pohtinut luopuvansa testamentista.... Kokemuksiinsa perustuvana tietona hän sanoi että testamentin mukainen perijä voi luopua perinnöstään lakiosan ylittävältä osuudelta siskonsa hyväksi vaikka hänellä onkin omia lapsia. Miten tämä luopuminen omien lasten ohi voisi olla käytännössä ja laillisesti mahdollista? "

        Siis pohtinut luopuvansa... Luopuvansa siskonsa hyväksi... Luopuminen omien lastensa ohi.

        Luopua, ei luovuttaa.

        > Kun testamentinsaaja tässä tapauksessa luovuttaa perintöosuutensa (osittain) sisarukselleen, joutuu sisarus maksamaan siitä lahjaveroa. Testamentinsaaja maksaa luovutuksestaan huolimatta perintöveron koko osuudestaan.

        Kyse on nyt eri asiasta - perinnöstä tai perintöosasta luopumisesta tai perinnön tai perintöosan luovutuksesta. Perintöosuuden luovutuksesta voidaan käyttää myös termiä ”suunnattu luopuminen", mutta se ei ole sama asia kuin "luopuminen". Vrt. suunnattu osakeanti.

        Puhdas luopuminen ei voi olla sellaisenaan kohdistettu, siis suunnattu kenellekään. Luopumisessa luopujalle ei muodostu perintöveron maksuvelvollisuutta. Luovutuksessa tai suunnatussa luopumisessa luopujan katsotaan ottavan perintöosuutensa vastaan täydestä määrästään, ja maksavan siitä syntyvan perintöveron kokonaisuudessaan.

        > Testamentinsaaja voi LUOVUTTAA PERINTÖOSUUTENSA siskonsa hyväksi, vaikka hänellä on omia lapsia eli rintaperillisiä.

        Pitää täysin paikkansa, mutta hän ei voi siitä luopua kenenkään (nimeltä mainitun) hyväksi ryhtymättä perintöön - jos luopuu suunnatusti, ryhtyy perintöön Voi luovuttaa eli luopua suunnatusti mutta ei luopua ryhtymättä perintöön. Näillä kahdella termillä on aivan eri seuraamukset.

        > Omien lasten ohi voi perintöosuuden luovuttaa siten, että ottaa perinnön vastaan ja antaa sen lahjaksi tai vastiketta vastaan rintaperilliselle.

        Perintöosuudesta ei voi luopua omien lastensa ohi, sen sijaan sen voi luovuttaa (= ottaen myös vastaan) tai lahjoittaa seuraamuksineen myös muille kuin rintaperillisille.

        > Mitäköhän tällä tarkoitat? Perinnönjako on aina mahdollista tehdä osakkaiden sopimalla tavalla.

        Kuten sanottua, olen perustellut että testamentti repimällä aiheutetaan luopujan perillisille taloudellista vahinkoa.

        >>Luopua, ei luovuttaa.>>

        Koska ap ei tunne selvästikään näiden käsitteiden edellä, olen selostanut ne edellä lukijoille.

    • 242242

      Periminen tekee ihmisistä juonikkaita ja katalia - nyt ja aina.

      Kun vaikkapa isä kuolee aikaisin tekemättä testamenttia, alkaa leski ja poika juonitella tytärtä vastaan. Tämäkin on niin nähty.

      Itse piruko ihmisiin asettuu, kun on rahasta kyse. Siltä se ainakin vaikuttaa. Järkyttävää käytöstä ja juonittelua nähty. Eikä se ole edes päättynyt,

      Omasta perheestään ei haluaisi uskoa pahinta. Mitä sitten on jäljellä, kun ns perhekin miettii vain omia taloudellisia intressejään ja pitää pimennossa osaa kuolinpesän osakkaita.

    • Ap.

      Kiitos vastaajille.

      "Koska ap ei tunne selvästikään näiden käsitteiden edellä, olen selostanut ne edellä lukijoille."

      Sen takia asiaa on nyt laajalti käsitelty täällä. Tuttu kaveri on
      ammatissaan hyvä mutta on neuvonut minua asiassa yhtä hyvin
      tai huonosti kuin kuka tahansa maallikko. Pitää siis unohtaa
      hänen neuvonsa.

      Testamentin mukainen perijä ei voi luopua ilman
      verojen maksua perintöosastaan siskonsa hyväksi koska
      hänellä on omia lapsia. Ainakaan verojen välttämiseksi.
      Mutta hän voi luovuttaa tai lahjoittaa perintöntöosansa tai
      osan siitä haluamalleen mutta maksaasilloin perintöverot
      täydestä summastaan.

      Ja sisarukset eivät voi missään tapauksessa repiä
      testamenttia.

      • 3+1

        Kylläpä juttu monimutkaistettiin, luopumisiin/sijaan tuloihin, osittain luopumisiin ja lahjoittamisiin, vaikka testamentin saaja halusi vain "unohtaa" itseään suosivan testamentin voimaan saattamisen.

        Testamenttihan ei tule itsestään perinnönjaon, saati perintöveron perusteeksi.
        Olisihan se hemmetin kummaa jos tätä voimaan saattamisen "unohtamista" ei saisi ilmoittaa heti perunkirjoituksessa ilman muita seuraamuksia, kuin että perintö jaetaan perintökaaren mukaan. Se menee kysytyssä tapauksessa sisaruksille tasan.

      • 1:4 lapsi
        3+1 kirjoitti:

        Kylläpä juttu monimutkaistettiin, luopumisiin/sijaan tuloihin, osittain luopumisiin ja lahjoittamisiin, vaikka testamentin saaja halusi vain "unohtaa" itseään suosivan testamentin voimaan saattamisen.

        Testamenttihan ei tule itsestään perinnönjaon, saati perintöveron perusteeksi.
        Olisihan se hemmetin kummaa jos tätä voimaan saattamisen "unohtamista" ei saisi ilmoittaa heti perunkirjoituksessa ilman muita seuraamuksia, kuin että perintö jaetaan perintökaaren mukaan. Se menee kysytyssä tapauksessa sisaruksille tasan.

        Eikö mielestäsi olekin tehtävä niin kuin on lainmukaista, oikein ja kohtuullista?

        Millä tavoin sinun mielestäsi on oikein ja kohtuullista repiä testamentti, olla noudattamatta kuolleen henkilön viimeistä tahtoa ja aiheuttaa sillä tavoin taloudellista vahinkoa omille lapsilleen? Noin yleisellä tasolla.

        Terveisin yksi neljästä lapsesta.

      • N.C.
        1:4 lapsi kirjoitti:

        Eikö mielestäsi olekin tehtävä niin kuin on lainmukaista, oikein ja kohtuullista?

        Millä tavoin sinun mielestäsi on oikein ja kohtuullista repiä testamentti, olla noudattamatta kuolleen henkilön viimeistä tahtoa ja aiheuttaa sillä tavoin taloudellista vahinkoa omille lapsilleen? Noin yleisellä tasolla.

        Terveisin yksi neljästä lapsesta.

        Jos perillinen "unohtaa, repii tai muutoin tuhoaa" testamentin, perillinen syyllistyy lainvastaiseen tekoon.

        Jos perillinen kuitenkin haluaa aktiivisesti luopua perinnöstä itsensä ja koko oman sukuhaaransa osalta, hänen perillisensä keinot tehdä asialle yhtään mitään ovat varsin mitättömät, elleivät toimet täytä petoksen määritelmää.

        Lapsilleen (taloudellisesti) järjettömissä vaihtoehdossa perillinen ottaa vastaan koko testamentatun omaisuuden ml. perintöosuutensa ja lahjoittaa sen edelleen sisarelleen tai luovuttaa vastaavan osuuden sisarelleen. Lapset eivät saa mitään, mutta valtio saa miljoonan euron perinnöstä perintö- ja lahjaveroa parhaimmillaan 340 000 euroa. Valtio kiittää periaatteen ihmistä.

      • 3+1
        1:4 lapsi kirjoitti:

        Eikö mielestäsi olekin tehtävä niin kuin on lainmukaista, oikein ja kohtuullista?

        Millä tavoin sinun mielestäsi on oikein ja kohtuullista repiä testamentti, olla noudattamatta kuolleen henkilön viimeistä tahtoa ja aiheuttaa sillä tavoin taloudellista vahinkoa omille lapsilleen? Noin yleisellä tasolla.

        Terveisin yksi neljästä lapsesta.

        Mielestäni en ole esittänyt laittomuuksia, en myöskään testamentin repimistä ja esitän omia mielipiteitäni moraalin osalta yleensä pidättyväisesti, jätän sen kysyjän pohdittavaksi jo kysymyksen muotoilussa.

        Kun toimeen pantavaa testamenttia tulkitaan, niin silloin testaattorin oikealle tarkoitukselle perintönsä jakamiseksi annetaan laissa suuri arvo, jopa tekstistä poiketen, mutta laki ei velvoita ottamaan testamenttia vastaan.
        Jos testaattorin oikea tarkoitus on ollut lisätä lapsenlastensa perintöä, niin vain heidän vanhemmalleen omistusoikeuksin osoitettu testamentti on tökerösti kirjoitettu. Lapsenlapsille osoitettu toisiomääräys muuttaisi tilanteen oleellisesti.

        On ennenaikaista arvioida seuraavan polven vahinkoja perinnön menetyksestä ja on hyvä muistaa, että ennen perinnönjättämän kuolemaa perillisten tekemät sopimukset perinnöstä ovat laittomia/mitättömiä. Noin yleisellä tasolla.

      • Saivartelua.
        3+1 kirjoitti:

        Mielestäni en ole esittänyt laittomuuksia, en myöskään testamentin repimistä ja esitän omia mielipiteitäni moraalin osalta yleensä pidättyväisesti, jätän sen kysyjän pohdittavaksi jo kysymyksen muotoilussa.

        Kun toimeen pantavaa testamenttia tulkitaan, niin silloin testaattorin oikealle tarkoitukselle perintönsä jakamiseksi annetaan laissa suuri arvo, jopa tekstistä poiketen, mutta laki ei velvoita ottamaan testamenttia vastaan.
        Jos testaattorin oikea tarkoitus on ollut lisätä lapsenlastensa perintöä, niin vain heidän vanhemmalleen omistusoikeuksin osoitettu testamentti on tökerösti kirjoitettu. Lapsenlapsille osoitettu toisiomääräys muuttaisi tilanteen oleellisesti.

        On ennenaikaista arvioida seuraavan polven vahinkoja perinnön menetyksestä ja on hyvä muistaa, että ennen perinnönjättämän kuolemaa perillisten tekemät sopimukset perinnöstä ovat laittomia/mitättömiä. Noin yleisellä tasolla.

        Alä nix_nax viitsi saivarrella.

        Mitä eroa on repiä testamentti tai "unohtaa" testamentti? Sinä puhut tietoisesta unohtamisesta, toinen puhuu repimisestä. Molemmat ovat tahallisina tekoina lainvastaisia.

        Vastaa siihen, velvoittaako laki noudattamaan testamenttia ja ottamaan sen esille perunkirjoituksessa vai ei. Antaako laki varta vasten mahdollisuuden testamentin unohtamiseen?

      • nix_nax
        Saivartelua. kirjoitti:

        Alä nix_nax viitsi saivarrella.

        Mitä eroa on repiä testamentti tai "unohtaa" testamentti? Sinä puhut tietoisesta unohtamisesta, toinen puhuu repimisestä. Molemmat ovat tahallisina tekoina lainvastaisia.

        Vastaa siihen, velvoittaako laki noudattamaan testamenttia ja ottamaan sen esille perunkirjoituksessa vai ei. Antaako laki varta vasten mahdollisuuden testamentin unohtamiseen?

        Typerys! En ole edellä olevaa kirjoittanut. Täällä vain näkyy olevan muitakin, jotka ymmärtävät sen, että laki ei velvoita ottamaan testamenttia vastaan.

        3 1 esittää tärkeän huomion, että "jos testaattorin oikea tarkoitus on ollut lisätä lapsenlastensa perintöä, niin vain heidän vanhemmalleen omistusoikeuksin osoitettu testamentti on tökerösti kirjoitettu. Lapsenlapsille osoitettu toisiomääräys muuttaisi tilanteen oleellisesti."

        Kuinka vaikeaa voikaan jollekulle olla sen ymmärtäminen, että jos testamentin ainoa edunsaaja "unohtaa" testamentin tai jopa sen repii (mikä moralistille on ahdistava ajatus), ainoa oikeuden menettäjä (eli uhri) on hän itse. Kun hän ei itseensä rangaistus- tai muuta vaadetta kohdista, ei sitä voi tehdä kukaan muukaan.

        Tiesitkö, että laki velvoittaa pyöräilijän käyttämään pyöräilykypärää? Jos tiesit, niin tiedätkö senkin, onko käyttämättä jättäminen säädetty rangaistavaksi - vai onko pyöräilijän vapaassa valinnassa, käyttääkö vai eikö käytä?

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        Typerys! En ole edellä olevaa kirjoittanut. Täällä vain näkyy olevan muitakin, jotka ymmärtävät sen, että laki ei velvoita ottamaan testamenttia vastaan.

        3 1 esittää tärkeän huomion, että "jos testaattorin oikea tarkoitus on ollut lisätä lapsenlastensa perintöä, niin vain heidän vanhemmalleen omistusoikeuksin osoitettu testamentti on tökerösti kirjoitettu. Lapsenlapsille osoitettu toisiomääräys muuttaisi tilanteen oleellisesti."

        Kuinka vaikeaa voikaan jollekulle olla sen ymmärtäminen, että jos testamentin ainoa edunsaaja "unohtaa" testamentin tai jopa sen repii (mikä moralistille on ahdistava ajatus), ainoa oikeuden menettäjä (eli uhri) on hän itse. Kun hän ei itseensä rangaistus- tai muuta vaadetta kohdista, ei sitä voi tehdä kukaan muukaan.

        Tiesitkö, että laki velvoittaa pyöräilijän käyttämään pyöräilykypärää? Jos tiesit, niin tiedätkö senkin, onko käyttämättä jättäminen säädetty rangaistavaksi - vai onko pyöräilijän vapaassa valinnassa, käyttääkö vai eikö käytä?

        nix_nax: Typerys"

        Hauska tutustua, minä olen Pena. Sinullako paloivat nyt käämit?

        nix_nax: "Kuinka vaikeaa voikaan jollekulle olla sen ymmärtäminen, että jos testamentin ainoa edunsaaja "unohtaa" testamentin tai jopa sen repii (mikä moralistille on ahdistava ajatus), ainoa oikeuden menettäjä (eli uhri) on hän itse."

        Juurihan täällä on yksissä tuumin sovittu, että testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista, ja ko. esimerkin luopujan lapset saattavat hyvinkin olla taloudellisen vahingon kärsijöitä. Lainataan: "Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset."

        Miten haluat perustella tuon yhtälön ja testamentin repimisen muille rintaperillisille? Onko siis oikein repiä tai unohtaa testamentti, vaikka testamentin saajalla on rintaperillisiä?

        Lainataan: "Hän sanoi että testamentin mukainen perijä voi luopua perinnöstään lakiosan ylittävältä osuudelta siskonsa hyväksi vaikka hänellä onkin omia lapsia."

        Oletko samaa mieltä, että tuo neuvojaan jaellut kaveri oli väärässä, eikä perijä voi luopua (perinnöstään...) siskonsa hyväksi? Sen sijaan perijä voi halutessaan ryhtyä perintöön, luovuttaa ja edelleen lahjoittaa vaikka koko omaisuutensa sisarelleen. Joka perinnön luovuttaa, se perintöön ryhtyy. Nämä ovat kuitenkin faktisesti aivan eri asioita, vai mitä?

        nix_nax: "Kun hän ei itseensä rangaistus- tai muuta vaadetta kohdista, ei sitä voi tehdä kukaan muukaan."

        Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa. Millaisen ohjeen annat lapsille? Syyllistyykö sisko eduntavoittelussaan lainvastaisuuksiin ja mitä tehdään löydetylle testamentin kopiolle?

        Lainataan: "Normaali käytäntö on se, että sen sijalle, joka luopuu testamentista ei tule kukaan ja silloin toimitaan kuin testamenttia ei olisikaan ja omaisuus palautuu kuolinpesään."

        Mitä mieltä olet tuosta lausunnosta?

        nix_nax: "tiedätkö senkin, onko (kypärän) käyttämättä jättäminen säädetty rangaistavaksi"

        Kyseessä on siis kypärän käyttösuositus. Onko vastaava analogian mukaan sinun antamasi suositus, että testamentin esittäminen lain vaatimalla tavalla onkin vapaaehtoista? Haluatko näyttää tähän sopivan lainkohdan?

    • nix_nax

      Sianajaja on sen laatuinen vihoviimeinen jankkaaja, että kun jo kerran lopetin hänen oikomisensa, niin en sitä uudelleen aloita.

      Totean vain, että se mitä tyyppi selittää "täällä yksissä tuumin sovitun", on hänen omaa yksityistä "sopimustaan", josta hän itsensä kanssa ehkä eri nimimerkillä on sopinut. Lainaus on siis tyypin omia ajatuksia:

      >>Juurihan täällä on yksissä tuumin sovittu, että testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista, ja ko. esimerkin luopujan lapset saattavat hyvinkin olla taloudellisen vahingon kärsijöitä. Lainataan: "Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset."

      • Sianajaja

        > Sianajaja on sen laatuinen vihoviimeinen jankkaaja, että kun jo kerran lopetin hänen oikomisensa, niin en sitä uudelleen aloita.

        Ymmärrän, että esittämäni kysymykset ovat sinulle vaikeita. Onhan sa vaikeaa myöntää olleensa väärässä kun on kymmenen vuotta jo jakanut "tietoa" eri foorumeilla.

        Ja eipä ole ensimmäinen kerta, kun joudut lopettamaan leikin kesken - ensin haukut vastapuolen, huomaat olevasi väärässä jonka jälkeen pakenet paikalta.

        http://www.some24.net/yhteiskunta/laki-ja-rikos/perinto-ja-testamentti/perinnosta-kieltaytyminen-566288.html

        Heh!

      • nix_nax

        Jaarittelija-Sianajajan kanssa en jatka, mutta jos muita asia vielä jaksaa kiinnostaa, niin sattumoisin joku oli nostanut esiin reilun neljän vuoden takaisen keskustelun "Salainen tallelokero", jota olen kommentoinut ja jossa on yhtymäkohta tähän keskusteluun.
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/8576510#comment-40660907

        Oleellinen ero on kuitenkin siinä, että nyt käydyssä debatissa testamentin ainoa edunsaaja, jättäessään testamenttiin vetoamatta ja sen "unohtaessaan", ei kenellekään muulle testamentinsaajalle aiheuta oikeudenmenetystä, ainoa, joka jotain menettää, kun on hän itse, mutta tuossa vanhassa keskustelussa testamentin salaa perillinen, joka salaamisestaan hyötyy sen, mitä testamentinsaaja salaamisesta menettää. Senpä tähden mahdolliset seuraamuksetkin ovat tyystin erilaiset.

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        Jaarittelija-Sianajajan kanssa en jatka, mutta jos muita asia vielä jaksaa kiinnostaa, niin sattumoisin joku oli nostanut esiin reilun neljän vuoden takaisen keskustelun "Salainen tallelokero", jota olen kommentoinut ja jossa on yhtymäkohta tähän keskusteluun.
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/8576510#comment-40660907

        Oleellinen ero on kuitenkin siinä, että nyt käydyssä debatissa testamentin ainoa edunsaaja, jättäessään testamenttiin vetoamatta ja sen "unohtaessaan", ei kenellekään muulle testamentinsaajalle aiheuta oikeudenmenetystä, ainoa, joka jotain menettää, kun on hän itse, mutta tuossa vanhassa keskustelussa testamentin salaa perillinen, joka salaamisestaan hyötyy sen, mitä testamentinsaaja salaamisesta menettää. Senpä tähden mahdolliset seuraamuksetkin ovat tyystin erilaiset.

        >>> että nyt käydyssä debatissa testamentin ainoa edunsaaja, jättäessään testamenttiin vetoamatta ja sen "unohtaessaan", ei kenellekään muulle testamentinsaajalle aiheuta oikeudenmenetystä, >>>

        1. Testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista. Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset.

        2. Ko. esimerkin luopujan lapset saattavat hyvinkin olla taloudellisen vahingon kärsijöitä ja kärsiä siten oikeudenmenetyksiä, koska luopujan ilmeinen aktiivinen halu luopua perinnöstä (testamentista) koko sukuhaaran osalta sisältää aktiivisuuden lisäksi myös lainvastaisuuksia.

        3. Onko siis oikein repiä tai lainvastaisesti unohtaa testamentti, vaikka testamentin saajalla on rintaperillisiä?

        4. Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa, millaisen ohjeen annat lapsille?

        5. Syyllistyykö sisko eduntavoittelussaan lainvastaisuuksiin ja mitä tehdään testamentin oikeaksi todistetulle kopiolle?

        >>Jaarittelija-Sianajajan kanssa en jatka

      • nix_nax
        nix_nax kirjoitti:

        Jaarittelija-Sianajajan kanssa en jatka, mutta jos muita asia vielä jaksaa kiinnostaa, niin sattumoisin joku oli nostanut esiin reilun neljän vuoden takaisen keskustelun "Salainen tallelokero", jota olen kommentoinut ja jossa on yhtymäkohta tähän keskusteluun.
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/8576510#comment-40660907

        Oleellinen ero on kuitenkin siinä, että nyt käydyssä debatissa testamentin ainoa edunsaaja, jättäessään testamenttiin vetoamatta ja sen "unohtaessaan", ei kenellekään muulle testamentinsaajalle aiheuta oikeudenmenetystä, ainoa, joka jotain menettää, kun on hän itse, mutta tuossa vanhassa keskustelussa testamentin salaa perillinen, joka salaamisestaan hyötyy sen, mitä testamentinsaaja salaamisesta menettää. Senpä tähden mahdolliset seuraamuksetkin ovat tyystin erilaiset.

        Havainnollistanpa konkreettisella esimerkillä muille lukijoille jankuttaja-Sianajajan virheellistä uskomusta siitä, että "testamentin unohtaminen tai repiminen on lainvastaista, johtaa aina perinnön menettämiseen jne. jne." (Sianajaja on osoittautunut toivottomaksi tapaukseksi, joten hän olkoon rauhassa.)

        Testaattori T määrää testamentillaan poikansa A:n perinnöttömäksi (PK 15:4). A:lla on poika a.

        Jos A ei riitauta testamenttia, vaan sen hyväksyy, hänen sijaantulijansa a saa testamentin nojalla koko T:n perinnön.

        A ja a kuitenkin sopivat, että "unohdetaanpa" testamentti (miksi perukirjaa rasitettaisiin ikävällä testamentilla, jonka perustekin on kyseenalainen), A luopuu perinnöstä, jolloin perinnön saa sijaantulija a; lopputulos on siis sama kuin mihin testamentin perusteella olisi päädytty.

        Vänkääjä-Sianajajan mukaan tämä ei käy: "unohtamalla" testamentti on menetelty "lainvastaisesti", mistä seuraa, että perintö on menetetty; sekä A että a jäävät perinnöttä ja perinnön saa T:n sisarus tai muu kaukaisempi perillinen.

        Näinhän juttu ei mene, minkä jokainen lukija vänkääjää lukuun ottamatta ymmärtänee.

        Edellä oleva osoittanee Sianajajaa lukuun ottamatta niille lukijoille, jotka tänne asti ovat jaksaneet vänkäilyä seurata, että kaikki ei ole sitä, miltä se asiaan perehtymättömän silmissä voi näyttää. Perinnön menettäminen voi seurata ainoastaan, jos testamentin "unohtamisella" on loukattu jonkun testamentinsaajan oikeutta. Jos tällaista loukkaamista ei tapahdu, "unohtaminen" on täysin laillinen menettely.

        Lakikirjan alkuun on vuoden 1734 laista lähtien liitetty Olaus Petrin tuomarinohjeet ("Muutamia yleisiä ohjeita, joita tuomarin tulee tarkoin noudattaa"). Ohje nro 10 kuuluu: "Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana."

        Jaarittelijan kysymykset ovat typeriä, irrelevantteja, eivät muussa mielessä "vaikeita".

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        Havainnollistanpa konkreettisella esimerkillä muille lukijoille jankuttaja-Sianajajan virheellistä uskomusta siitä, että "testamentin unohtaminen tai repiminen on lainvastaista, johtaa aina perinnön menettämiseen jne. jne." (Sianajaja on osoittautunut toivottomaksi tapaukseksi, joten hän olkoon rauhassa.)

        Testaattori T määrää testamentillaan poikansa A:n perinnöttömäksi (PK 15:4). A:lla on poika a.

        Jos A ei riitauta testamenttia, vaan sen hyväksyy, hänen sijaantulijansa a saa testamentin nojalla koko T:n perinnön.

        A ja a kuitenkin sopivat, että "unohdetaanpa" testamentti (miksi perukirjaa rasitettaisiin ikävällä testamentilla, jonka perustekin on kyseenalainen), A luopuu perinnöstä, jolloin perinnön saa sijaantulija a; lopputulos on siis sama kuin mihin testamentin perusteella olisi päädytty.

        Vänkääjä-Sianajajan mukaan tämä ei käy: "unohtamalla" testamentti on menetelty "lainvastaisesti", mistä seuraa, että perintö on menetetty; sekä A että a jäävät perinnöttä ja perinnön saa T:n sisarus tai muu kaukaisempi perillinen.

        Näinhän juttu ei mene, minkä jokainen lukija vänkääjää lukuun ottamatta ymmärtänee.

        Edellä oleva osoittanee Sianajajaa lukuun ottamatta niille lukijoille, jotka tänne asti ovat jaksaneet vänkäilyä seurata, että kaikki ei ole sitä, miltä se asiaan perehtymättömän silmissä voi näyttää. Perinnön menettäminen voi seurata ainoastaan, jos testamentin "unohtamisella" on loukattu jonkun testamentinsaajan oikeutta. Jos tällaista loukkaamista ei tapahdu, "unohtaminen" on täysin laillinen menettely.

        Lakikirjan alkuun on vuoden 1734 laista lähtien liitetty Olaus Petrin tuomarinohjeet ("Muutamia yleisiä ohjeita, joita tuomarin tulee tarkoin noudattaa"). Ohje nro 10 kuuluu: "Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana."

        Jaarittelijan kysymykset ovat typeriä, irrelevantteja, eivät muussa mielessä "vaikeita".

        Taas kuumana kuin pizzauunin pohja, vai?! Ja juovuksissa jälleen?

        >>> Havainnollistanpa konkreettisella esimerkillä muille lukijoille jankuttaja-Sianajajan virheellistä uskomusta siitä, että "testamentin unohtaminen tai repiminen on lainvastaista, johtaa aina perinnön menettämiseen jne. jne." >>>

        Äläpä nyt, änkyrä, ryhdy vääristelemään tietoja. Luulisi että kymmenen vuoden kokemukselle pystyisit jo puhumaan välillä tottakin. Laki ei ota mitään kantaa kohtaan "aina". Ainoa joka on käyttänyt sanaa "aina" olet sinä - vääristelytarkoituksessa.

        >>> (Sianajaja on osoittautunut toivottomaksi tapaukseksi, joten hän olkoon rauhassa.)

      • Perinnön luovutus
        Sianajaja kirjoitti:

        Taas kuumana kuin pizzauunin pohja, vai?! Ja juovuksissa jälleen?

        >>> Havainnollistanpa konkreettisella esimerkillä muille lukijoille jankuttaja-Sianajajan virheellistä uskomusta siitä, että "testamentin unohtaminen tai repiminen on lainvastaista, johtaa aina perinnön menettämiseen jne. jne." >>>

        Äläpä nyt, änkyrä, ryhdy vääristelemään tietoja. Luulisi että kymmenen vuoden kokemukselle pystyisit jo puhumaan välillä tottakin. Laki ei ota mitään kantaa kohtaan "aina". Ainoa joka on käyttänyt sanaa "aina" olet sinä - vääristelytarkoituksessa.

        >>> (Sianajaja on osoittautunut toivottomaksi tapaukseksi, joten hän olkoon rauhassa.)

        Luulin, että tämä asia oli jo pulkassa, mutta jostakin syystä samaa asiaa vaan kierrätetään uudestaan.

        Kommentoin osaltani kysymyksiä:
        1. Testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista. Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset.

        Vastaus: testamentinsaaja ei saa hävittää tai "unohtaa" testamenttia tässä esimerkin tapauksessa, koska siitä olisi vahinkoa hänen rintaperillisilleen.

        Testamentinsaaja voi "luopua" koko sukuhaaran osalta (siis myös lastensa osalta) testamentista, mutta silloin on kysymys PERINTÖOSUUDEN LUOVUTUKSESTA. Tällöin perintöveroseuraamukset ovat erilaiset kuin perinnön/testamentin luopumisessa (kuten aiemmissa vastauksissani on kerrottu)

        2. Ko. esimerkin luopujan lapset saattavat hyvinkin olla taloudellisen vahingon kärsijöitä ja kärsiä siten oikeudenmenetyksiä, koska luopujan ilmeinen aktiivinen halu luopua perinnöstä (testamentista) koko sukuhaaran osalta sisältää aktiivisuuden lisäksi myös lainvastaisuuksia.

        Vastaus: perintökaari on selvä. Perillinen tai testamentisaaja, joka hävittää testamentin, voidaan julistaa menttäneeksi oikeutensa perintöön tai testamentin saamiseen hyväkseen.

        3. Onko siis oikein repiä tai lainvastaisesti unohtaa testamentti, vaikka testamentin saajalla on rintaperillisiä?

        Vastaus: ei.

        4. Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa, millaisen ohjeen annat lapsille?

        Vastaus: lapset voivat hakea pesänjakajaa ja saada oikeutensa perintöön sijaantulijana toteutettua, mikäli näyttöä em. lain vastaisuudesta on riittävästi.

        5. Syyllistyykö sisko eduntavoittelussaan lainvastaisuuksiin ja mitä tehdään testamentin oikeaksi todistetulle kopiolle?

        Vastaus: myös sisko voidaan julistaa menettäneensä oikeutensa perintöön.

      • Perinnön luovutus
        nix_nax kirjoitti:

        Havainnollistanpa konkreettisella esimerkillä muille lukijoille jankuttaja-Sianajajan virheellistä uskomusta siitä, että "testamentin unohtaminen tai repiminen on lainvastaista, johtaa aina perinnön menettämiseen jne. jne." (Sianajaja on osoittautunut toivottomaksi tapaukseksi, joten hän olkoon rauhassa.)

        Testaattori T määrää testamentillaan poikansa A:n perinnöttömäksi (PK 15:4). A:lla on poika a.

        Jos A ei riitauta testamenttia, vaan sen hyväksyy, hänen sijaantulijansa a saa testamentin nojalla koko T:n perinnön.

        A ja a kuitenkin sopivat, että "unohdetaanpa" testamentti (miksi perukirjaa rasitettaisiin ikävällä testamentilla, jonka perustekin on kyseenalainen), A luopuu perinnöstä, jolloin perinnön saa sijaantulija a; lopputulos on siis sama kuin mihin testamentin perusteella olisi päädytty.

        Vänkääjä-Sianajajan mukaan tämä ei käy: "unohtamalla" testamentti on menetelty "lainvastaisesti", mistä seuraa, että perintö on menetetty; sekä A että a jäävät perinnöttä ja perinnön saa T:n sisarus tai muu kaukaisempi perillinen.

        Näinhän juttu ei mene, minkä jokainen lukija vänkääjää lukuun ottamatta ymmärtänee.

        Edellä oleva osoittanee Sianajajaa lukuun ottamatta niille lukijoille, jotka tänne asti ovat jaksaneet vänkäilyä seurata, että kaikki ei ole sitä, miltä se asiaan perehtymättömän silmissä voi näyttää. Perinnön menettäminen voi seurata ainoastaan, jos testamentin "unohtamisella" on loukattu jonkun testamentinsaajan oikeutta. Jos tällaista loukkaamista ei tapahdu, "unohtaminen" on täysin laillinen menettely.

        Lakikirjan alkuun on vuoden 1734 laista lähtien liitetty Olaus Petrin tuomarinohjeet ("Muutamia yleisiä ohjeita, joita tuomarin tulee tarkoin noudattaa"). Ohje nro 10 kuuluu: "Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana."

        Jaarittelijan kysymykset ovat typeriä, irrelevantteja, eivät muussa mielessä "vaikeita".

        >> ja a kuitenkin sopivat, että "unohdetaanpa" testamentti (miksi perukirjaa rasitettaisiin ikävällä testamentilla, jonka perustekin on kyseenalainen), A luopuu perinnöstä, jolloin perinnön saa sijaantulija a; lopputulos on siis sama kuin mihin testamentin perusteella olisi päädytty. >>

        Tapaus eroaa alkuperäisestä esimerkistä siten, että kukaan kärsi testamentin lainvastaisesta hävittämisestä. Silloin ei varmaankaan ole perusteita tuomita ketään menettämään oikeuttaan perintöön. Lain mukaan perillinen tai testamentinsaaja VOIDAAN julkistaa menettäneensä perinnön tai testamentissa olevan asemansa.

        Viimeksi sanottu lienee itsestään selviö.

      • .sama
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        >> ja a kuitenkin sopivat, että "unohdetaanpa" testamentti (miksi perukirjaa rasitettaisiin ikävällä testamentilla, jonka perustekin on kyseenalainen), A luopuu perinnöstä, jolloin perinnön saa sijaantulija a; lopputulos on siis sama kuin mihin testamentin perusteella olisi päädytty. >>

        Tapaus eroaa alkuperäisestä esimerkistä siten, että kukaan kärsi testamentin lainvastaisesta hävittämisestä. Silloin ei varmaankaan ole perusteita tuomita ketään menettämään oikeuttaan perintöön. Lain mukaan perillinen tai testamentinsaaja VOIDAAN julkistaa menettäneensä perinnön tai testamentissa olevan asemansa.

        Viimeksi sanottu lienee itsestään selviö.

        Tapaus eroaa alkuperäisestä esimerkistä siten, että kukaan kärsi testamentin lainvastaisesta hävittämisestä. Korjaus: Tapaus eroaa alkuperäisestä esimerkistä siten, että kukaanEI kärsi testamentin lainvastaisesta hävittämisestä.

      • Sianajaja
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        Luulin, että tämä asia oli jo pulkassa, mutta jostakin syystä samaa asiaa vaan kierrätetään uudestaan.

        Kommentoin osaltani kysymyksiä:
        1. Testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista. Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset.

        Vastaus: testamentinsaaja ei saa hävittää tai "unohtaa" testamenttia tässä esimerkin tapauksessa, koska siitä olisi vahinkoa hänen rintaperillisilleen.

        Testamentinsaaja voi "luopua" koko sukuhaaran osalta (siis myös lastensa osalta) testamentista, mutta silloin on kysymys PERINTÖOSUUDEN LUOVUTUKSESTA. Tällöin perintöveroseuraamukset ovat erilaiset kuin perinnön/testamentin luopumisessa (kuten aiemmissa vastauksissani on kerrottu)

        2. Ko. esimerkin luopujan lapset saattavat hyvinkin olla taloudellisen vahingon kärsijöitä ja kärsiä siten oikeudenmenetyksiä, koska luopujan ilmeinen aktiivinen halu luopua perinnöstä (testamentista) koko sukuhaaran osalta sisältää aktiivisuuden lisäksi myös lainvastaisuuksia.

        Vastaus: perintökaari on selvä. Perillinen tai testamentisaaja, joka hävittää testamentin, voidaan julistaa menttäneeksi oikeutensa perintöön tai testamentin saamiseen hyväkseen.

        3. Onko siis oikein repiä tai lainvastaisesti unohtaa testamentti, vaikka testamentin saajalla on rintaperillisiä?

        Vastaus: ei.

        4. Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa, millaisen ohjeen annat lapsille?

        Vastaus: lapset voivat hakea pesänjakajaa ja saada oikeutensa perintöön sijaantulijana toteutettua, mikäli näyttöä em. lain vastaisuudesta on riittävästi.

        5. Syyllistyykö sisko eduntavoittelussaan lainvastaisuuksiin ja mitä tehdään testamentin oikeaksi todistetulle kopiolle?

        Vastaus: myös sisko voidaan julistaa menettäneensä oikeutensa perintöön.

        Tässäpä oli asia siististi ja moitteettomasti sanottu.

        nix_nax, tämä käyköön sinulle malliesimerkkinä.

      • nix_nax
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        Luulin, että tämä asia oli jo pulkassa, mutta jostakin syystä samaa asiaa vaan kierrätetään uudestaan.

        Kommentoin osaltani kysymyksiä:
        1. Testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista. Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset.

        Vastaus: testamentinsaaja ei saa hävittää tai "unohtaa" testamenttia tässä esimerkin tapauksessa, koska siitä olisi vahinkoa hänen rintaperillisilleen.

        Testamentinsaaja voi "luopua" koko sukuhaaran osalta (siis myös lastensa osalta) testamentista, mutta silloin on kysymys PERINTÖOSUUDEN LUOVUTUKSESTA. Tällöin perintöveroseuraamukset ovat erilaiset kuin perinnön/testamentin luopumisessa (kuten aiemmissa vastauksissani on kerrottu)

        2. Ko. esimerkin luopujan lapset saattavat hyvinkin olla taloudellisen vahingon kärsijöitä ja kärsiä siten oikeudenmenetyksiä, koska luopujan ilmeinen aktiivinen halu luopua perinnöstä (testamentista) koko sukuhaaran osalta sisältää aktiivisuuden lisäksi myös lainvastaisuuksia.

        Vastaus: perintökaari on selvä. Perillinen tai testamentisaaja, joka hävittää testamentin, voidaan julistaa menttäneeksi oikeutensa perintöön tai testamentin saamiseen hyväkseen.

        3. Onko siis oikein repiä tai lainvastaisesti unohtaa testamentti, vaikka testamentin saajalla on rintaperillisiä?

        Vastaus: ei.

        4. Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa, millaisen ohjeen annat lapsille?

        Vastaus: lapset voivat hakea pesänjakajaa ja saada oikeutensa perintöön sijaantulijana toteutettua, mikäli näyttöä em. lain vastaisuudesta on riittävästi.

        5. Syyllistyykö sisko eduntavoittelussaan lainvastaisuuksiin ja mitä tehdään testamentin oikeaksi todistetulle kopiolle?

        Vastaus: myös sisko voidaan julistaa menettäneensä oikeutensa perintöön.

        Sianajaja pitäköön käsityksensä. Mutta yo. nimimerkille, niin Sianajajan myötäilijältä kuin vaikuttaakin, kommentoin paria kohtaa:

        >>1. Testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista. Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset.

        Vastaus: testamentinsaaja ei saa hävittää tai "unohtaa" testamenttia tässä esimerkin tapauksessa, koska siitä olisi vahinkoa hänen rintaperillisilleen.>luopujan ilmeinen aktiivinen halu luopua perinnöstä (testamentista) koko sukuhaaran osalta sisältää aktiivisuuden lisäksi myös lainvastaisuuksia.> perintökaari on selvä.>Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa, millaisen ohjeen annat lapsille?

        Vastaus: lapset voivat hakea pesänjakajaa ja saada oikeutensa perintöön sijaantulijana toteutettua, mikäli näyttöä em. lain vastaisuudesta on riittävästi.

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        Sianajaja pitäköön käsityksensä. Mutta yo. nimimerkille, niin Sianajajan myötäilijältä kuin vaikuttaakin, kommentoin paria kohtaa:

        >>1. Testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista. Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset.

        Vastaus: testamentinsaaja ei saa hävittää tai "unohtaa" testamenttia tässä esimerkin tapauksessa, koska siitä olisi vahinkoa hänen rintaperillisilleen.>luopujan ilmeinen aktiivinen halu luopua perinnöstä (testamentista) koko sukuhaaran osalta sisältää aktiivisuuden lisäksi myös lainvastaisuuksia.> perintökaari on selvä.>Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa, millaisen ohjeen annat lapsille?

        Vastaus: lapset voivat hakea pesänjakajaa ja saada oikeutensa perintöön sijaantulijana toteutettua, mikäli näyttöä em. lain vastaisuudesta on riittävästi.

        Pelkkää liirum-laarumia.

        Yhteenvetona voidaan pitää sitä, nix_nax kehottaa rikkomaan lakia (= tarkoituksellisesti unohtamaan, salaamaan, repimään tai polttamaan testamentin), jos siitä on hyötyä itse kullekin.

        Tiedoksi muille, että perintökaaren mukaan kukaan ei saa hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä.

        >>> Mitä pesänjakajaan tulee, a ei ole T:n kuolinpesän osakas, joten hän ei edes voi vaatia pesänjakajaa määrättäväksi. >>>

        Mutta a voi tehdä kanteen, ja toimittaa oikeuteen ko. jutun testamentin kopion. Paha paikka selittää, että alkuperäinen tuli revityksi tai poltetuksi.

        Perijä, jolla on lapsia, ei voi luopua (perinnöstään...) siskonsa hyväksi. Perijä ei voi lain mukaan polttaa, repiä tai muutoin tuhota tai salata testamenttia. Sen sijaan perijä voi halutessaan ryhtyä perintöön, luovuttaa ja edelleen lahjoittaa vaikka koko omaisuutensa sisarelleen. Joka perinnön luovuttaa, se perintöön ryhtyy. Nämä ovat kuitenkin faktisesti aivan eri asioita.

      • Perinnön luovutus
        nix_nax kirjoitti:

        Sianajaja pitäköön käsityksensä. Mutta yo. nimimerkille, niin Sianajajan myötäilijältä kuin vaikuttaakin, kommentoin paria kohtaa:

        >>1. Testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista. Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset.

        Vastaus: testamentinsaaja ei saa hävittää tai "unohtaa" testamenttia tässä esimerkin tapauksessa, koska siitä olisi vahinkoa hänen rintaperillisilleen.>luopujan ilmeinen aktiivinen halu luopua perinnöstä (testamentista) koko sukuhaaran osalta sisältää aktiivisuuden lisäksi myös lainvastaisuuksia.> perintökaari on selvä.>Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa, millaisen ohjeen annat lapsille?

        Vastaus: lapset voivat hakea pesänjakajaa ja saada oikeutensa perintöön sijaantulijana toteutettua, mikäli näyttöä em. lain vastaisuudesta on riittävästi.

        >>Testamentin "unohtamisen" vaihtoehto, kun A haluaa osan perinnöstä päätyvän sisarelleen B:lle, on että A ottaa testamentti vastaan ja luovuttaa osan B:lle.>>

        Juuri näin asia on. A tekee perintöosuuden luovutuksen sisarelleen.

        >> Kun A saa saman lopputuloksen aikaan "unohtamalla" testamentin, hän ei siten loukkaa kenenkään etua - eikä B saa "laitonta" etua.>>

        VÄÄRIN!!!

        A ei saa samaa lopputulosta "unohtamalla" testamenttia, koska hänen rintaperillisensä tulevat hänen sijaansa. Testamentti ei OIKEASTI katoa mihinkään, vaikka A saisi päähänsä sen "unohtaa".

        A:n rintaperilliset voisivat heti vedota sijaantuloonsa "unohdetun" testamentin perusteella. A loukkaa rintaperillistensä etua ja B saa laitonta etua.

        >>Kuka sitten olisi kantaja/asianomistaja, jos A:n menettelyn ("unohtamisen") lainmukaisuus tulisi oikeuden ratkaistavaksi? Ei kukaan! >>

        A.n rintaperilliset voivat vaatia jakoa sijaisperillisinä suoraan esittämällä testamentin. Pesänjakaja toteaa heidän asemansa kuolinpesän osakkaina ja suorittaa laillisen perinnönjaon.

        >>Kun T on testamentannut omaisuutensa A:lle, A voi ilmoittaa luovuttavansa testamentin tuoman oikeuden (poikansa a:n asemesta) sisarelleen B:lle. Tällöin hänen määräämistoimellaan katsotaan ottaneen testamentin vastaan (koska ei voi luovuttaa sellaista, mitä ei ole omistanut) ja luovuttaneen (siirtäneen) testamentin tuoman oikeuden B:lle. Tämä kai on Pl:llekin selvää? >>

        Minulle tämä on ollut koko ajan selvää. Ks. edelliset vastaukseni.

        >>Näin A voi tehdä eikä tekeminen (eli a:n sukuhaaran sulkeminen testamentista) ole - päin vastoin kuin Pl esittää - millään tavoin lain vastaista. >>

        Mitä ihmettä???? Perintöosuuden luovuttaminen on laillista, jolloin A.n koko sukuhaara sulkeutuu pois perinnöstä. Olen todennut tämän jo aiemmin. Se on laillista.

        Testamentin hävittäminen ei edellä sanotusta huoimatta ole laillista tai muutu lailliseksi, kuten Nix_nax esittää.

        >>>>Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa, millaisen ohjeen annat lapsille?

        >>Vastaus: lapset voivat hakea pesänjakajaa ja saada oikeutensa perintöön sijaantulijana toteutettua, mikäli näyttöä em. lain vastaisuudesta on riittävästi.>Höpsistä edelleen. A:n lapsella a ei ole, kuten edellä jo olen selvittänyt, mitään oikeudellista intressiä puuttua isänsä testamenttiasiassa tekemiseen tai tekemättä jättämiseen.>>

        Täyttä sekoilua. Lapset voivat vedota testamenttiin. Ei se mihinkään laillisesti katoa testamentinsaajan toimenpitein.

        >>Mitä pesänjakajaan tulee, a ei ole T:n kuolinpesän osakas, joten hän ei edes voi vaatia pesänjakajaa määrättäväksi.>>

        Rintaperilliset ovat testamentintekijän kuolinpesän osakkaita, jos testamentinsaaja luopuu testamentista (ilmoittamatta kenen hyväksi sen tekee). PK 11:6 mukaan "Jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä."

        Jollei testamentin tulkinnasta muuta johdu, sovelletaan Pk 11:6 säännöstä.

        >>Jos taas pesässä (vaikkapa B:n syystä tai toisesta vaatimana) olisi pesänjakaja, A esittäisi tälle testamentin (joka löytyi jostain) ja kertoisi ottavansa sen vastaan sekä luovuttavansa oikeuden B:lle. Mitä a tästä kostuisi? Ei mitään.>>

        Jos pesässä olisi pesänjakaja, jolle A:n sijaisperilliset esittäisivät testamentin todeten A:n luopuneen testamentista, heille jaettaisiin perinnönjaossa heille kuuluva perintöosuus.

    • Sianajaja

      Saatan tähän nax_naxille opetustarkoituksessa näytille ja muillekin muistin virkistämiseksi muutaman avainkohdan:

      1. Testamentin "repiminen tai unohtaminen" on lainvastaista. Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Nyt hyötyjänä olisi sisko ja vahingonkärsijänä perijän lapset.

      - Väite pitää paikkansa.

      2. Ko. esimerkin luopujan lapset saattavat hyvinkin olla taloudellisen vahingon kärsijöitä ja kärsiä siten oikeudenmenetyksiä, koska luopujan ilmeinen aktiivinen halu luopua perinnöstä (testamentista) koko sukuhaaran osalta sisältää aktiivisuuden lisäksi myös lainvastaisuuksia.

      - Tämäkin väite pitää paikkansa.

      3. Onko siis oikein repiä tai lainvastaisesti unohtaa testamentti, vaikka testamentin saajalla on rintaperillisiä?

      - On väärin ja lainvastaista tarkoituksellisesti unohtaa, repiä, polttaa tai muutoin tuhota testamentti.

      4. Mitäpä, jos lapset tietävät testamentin revityksi yhteistuumin siskon kanssa, millaisen ohjeen annat lapsille?

      - Jos asiasta on todisteita, niin haastetta vain vetämään, kuuluu ohje.

      5. Syyllistyykö sisko eduntavoittelussaan lainvastaisuuksiin ja mitä tehdään testamentin oikeaksi todistetulle kopiolle?

      - Se on mahdollista, ja ellei jutussa muu auta, niin oikeaksi todistettu kopio seuraa haasteen mukana. Oikeus sitten päättää.

      6. Lainataan: "Hän sanoi että testamentin mukainen perijä voi luopua perinnöstään lakiosan ylittävältä osuudelta siskonsa hyväksi vaikka hänellä onkin omia lapsia."

      Väärin neuvottu. Perijä, jolla on lapsia, ei voi luopua (perinnöstään...) siskonsa hyväksi. Sen sijaan perijä voi halutessaan ryhtyä perintöön, luovuttaa ja edelleen lahjoittaa vaikka koko omaisuutensa sisarelleen. Joka perinnön luovuttaa, se perintöön ryhtyy. Nämä ovat kuitenkin faktisesti aivan eri asioita.

      Ja lopuksi.

      nix_nax: "Testamentista luopujan sijaan ei tule ketään. Perintö jaetaan tällöin siten kuin testamenttia ei (luopujan osalta) olisi tehtykään."

      Väärin neuvottu! Testamentista luopuneen sijaan tulevat hänen rintaperillisensä, jos heilläkin olisi oikeus periä testaattori. On eri asia, jos testamentissa on toissijaismääräys.

      • nix_nax

        >>Ja lopuksi.

        nix_nax: "Testamentista luopujan sijaan ei tule ketään. Perintö jaetaan tällöin siten kuin testamenttia ei (luopujan osalta) olisi tehtykään."

        Väärin neuvottu! Testamentista luopuneen sijaan tulevat hänen rintaperillisensä, jos heilläkin olisi oikeus periä testaattori. On eri asia, jos testamentissa on toissijaismääräys.

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        >>Ja lopuksi.

        nix_nax: "Testamentista luopujan sijaan ei tule ketään. Perintö jaetaan tällöin siten kuin testamenttia ei (luopujan osalta) olisi tehtykään."

        Väärin neuvottu! Testamentista luopuneen sijaan tulevat hänen rintaperillisensä, jos heilläkin olisi oikeus periä testaattori. On eri asia, jos testamentissa on toissijaismääräys.

        >>> Se, että hän asianlaidan tuntien koettaa vippaskonstein saattaa asiantuntemukseni kyseenalaiseksi, vain vahvistaa hänestä saamaani kuvaa: diletantti mikä diletantti. >>>

        Heh! Jäit kiinni epäpätevyydestä silloin ja jäit siitä kiinni nyt.

        Se, että olet kehottanut rikkomaan lakia tässä avauksen tapauksessa, saattaa tarkoittaa sitä, että saatat kehottaa siihen muissakin tapauksissa. Toisaalta, olen lukenut muutaman muunkin vastauksesi, eikä niissä ole ollut mitään huomautettavaa. Varsinkin kohdat, joissa lainaat yhtä tai kahta kirjaa, ovat usein virheettömiä.

        Kyllä sinullekin virheet on sallittuja! Niitä olet tehnyt, mutta virheet pitää oppia myös myöntämään. Ethän sinä kuitenkaan mikään oikea lakimies ole, joille heillekin saattaa sattua virheitä. Silloin ne tosin ovat kalliimpia kuin täällä ilmaisfoorumilla.

      • nix_nax
        Sianajaja kirjoitti:

        >>> Se, että hän asianlaidan tuntien koettaa vippaskonstein saattaa asiantuntemukseni kyseenalaiseksi, vain vahvistaa hänestä saamaani kuvaa: diletantti mikä diletantti. >>>

        Heh! Jäit kiinni epäpätevyydestä silloin ja jäit siitä kiinni nyt.

        Se, että olet kehottanut rikkomaan lakia tässä avauksen tapauksessa, saattaa tarkoittaa sitä, että saatat kehottaa siihen muissakin tapauksissa. Toisaalta, olen lukenut muutaman muunkin vastauksesi, eikä niissä ole ollut mitään huomautettavaa. Varsinkin kohdat, joissa lainaat yhtä tai kahta kirjaa, ovat usein virheettömiä.

        Kyllä sinullekin virheet on sallittuja! Niitä olet tehnyt, mutta virheet pitää oppia myös myöntämään. Ethän sinä kuitenkaan mikään oikea lakimies ole, joille heillekin saattaa sattua virheitä. Silloin ne tosin ovat kalliimpia kuin täällä ilmaisfoorumilla.

        >>Heh! Jäit kiinni epäpätevyydestä silloin ja jäit siitä kiinni nyt.

      • Perinnön luovutus
        nix_nax kirjoitti:

        >>Heh! Jäit kiinni epäpätevyydestä silloin ja jäit siitä kiinni nyt.

        >>KKO on lopulta, 49 vuotta perintökaaren säätämisen jälkeen, 31.3.2014 tehdyllä ennakkopäätöksellään, poistanut epävarmuuden tilan, kun se on vahvistanut sen, miten testamentista luopuminen on tulkittava: luopumiseen sovelletaan ex analogia PK 11:6:n säännöstä, jonka mukaan luopujan sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, jos heillä on oikeus periä testamentin tekijä. >>

        Kun asia on näin,miksi vänkäät muuta???

      • nix_nax
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        >>KKO on lopulta, 49 vuotta perintökaaren säätämisen jälkeen, 31.3.2014 tehdyllä ennakkopäätöksellään, poistanut epävarmuuden tilan, kun se on vahvistanut sen, miten testamentista luopuminen on tulkittava: luopumiseen sovelletaan ex analogia PK 11:6:n säännöstä, jonka mukaan luopujan sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, jos heillä on oikeus periä testamentin tekijä. >>

        Kun asia on näin,miksi vänkäät muuta???

        Kun on vähällä siunattu, ei voi paljoa vaatia - sinulta nimittäin (sama vielä paremmin pätee Sianajaja-jankkaajaan). Tyypillisen diletantin tapaan et ymmärrä, että tuo KKO:n päätös ei kerro mitään nyt käsiteltävään asiaan vaikuttavaa. Loogisen ajattelukyvyn puutetta vaikea pelkällä innokkuudella korvata.

        Sanon nyt vihoviimeisen kerran, että testamentin "unohtaminen" eli salaaminen EI ole testamentista luopumista (jota taas tuo KKO:n päätös koskee). Luopuminen on ihan oikea oikeustoimi, mitä testamentin "unohtaminen" ei ole (toisin kuin toisaalla luulit). Luopuminen on jopa määrämuotoinen, kun sen, ollakseen pätevä, tulee lain mukaan olla kirjallinen (PK 17:2a), mitä testamentin "unohtaminen" tuskin on.

    • 1+16

      Kuinka ne lapset voi olla vahingonkärsijöitä, niidenhän isä vielä elää? Vaikka ottaisi koko perinnön itselleen ja ryyppäisi sen, sehän on ihan laillista.

      • Perinnön luovutus

        Kertaus on opintojen äiti.

        On tehty testamentti A:lle, jolla on lapset B ja C.

        A luopuessa testamentista, A:n sijaa tulevat hänen lapsensa B ja C. Lapset saavat sen osuuden perittävän tekemän testamentin mukaisesti, joka testamentilla on määrätty A:lle.

        Jos A hävittää testamentin, B ja C eivät voi vedota hyväkseen testamentista luopumiseen vaan kärsivät vahinkoa.

      • nix_nax
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        Kertaus on opintojen äiti.

        On tehty testamentti A:lle, jolla on lapset B ja C.

        A luopuessa testamentista, A:n sijaa tulevat hänen lapsensa B ja C. Lapset saavat sen osuuden perittävän tekemän testamentin mukaisesti, joka testamentilla on määrätty A:lle.

        Jos A hävittää testamentin, B ja C eivät voi vedota hyväkseen testamentista luopumiseen vaan kärsivät vahinkoa.

        Kerrataan nyt Pl:llekin:

        A:n ollessa vetoamatta ("unohtaessa") hyväkseen tehtyyn testamenttiin perintö jakaantuu puoliksi A:lle ja A:n sisarelle B:lle. Toinen vaihtoehto, joka johtaa samaan tulokseen perinnön jakautumisen osalta on, että A ottaa testamentin vastaan ja luovuttaa perinnöstään puolet sisarelleen B:lle. A saavuttaa tarkoittamansa lopputuloksen molemmissa tapauksissa. A:n jälkeläiset eivät ole kärsineet vahinkoa siitä, että A on toteuttanut tarkoittamansa lopputuloksen ensiksi mainitulla tavalla. Ainoa, joka jotain menettää, on verottaja, veroja kun ensiksi mainitussa vaihtoehdossa maksetaan vähemmän kuin viimeksi mainitussa.

        Se, että A luovuttamisesta käyttää sanaa luopuminen, ei merkitse mitään. Luopuminenkin, kun edun saajaksi on määrätty muu kuin lain mukainen sijaantulija, on tosiasiallisesti luovuttamista (siihen liittyvine veroseuraamuksineen). Se on täysin laillista ja oikeudellisesti pätevää.

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        Kerrataan nyt Pl:llekin:

        A:n ollessa vetoamatta ("unohtaessa") hyväkseen tehtyyn testamenttiin perintö jakaantuu puoliksi A:lle ja A:n sisarelle B:lle. Toinen vaihtoehto, joka johtaa samaan tulokseen perinnön jakautumisen osalta on, että A ottaa testamentin vastaan ja luovuttaa perinnöstään puolet sisarelleen B:lle. A saavuttaa tarkoittamansa lopputuloksen molemmissa tapauksissa. A:n jälkeläiset eivät ole kärsineet vahinkoa siitä, että A on toteuttanut tarkoittamansa lopputuloksen ensiksi mainitulla tavalla. Ainoa, joka jotain menettää, on verottaja, veroja kun ensiksi mainitussa vaihtoehdossa maksetaan vähemmän kuin viimeksi mainitussa.

        Se, että A luovuttamisesta käyttää sanaa luopuminen, ei merkitse mitään. Luopuminenkin, kun edun saajaksi on määrätty muu kuin lain mukainen sijaantulija, on tosiasiallisesti luovuttamista (siihen liittyvine veroseuraamuksineen). Se on täysin laillista ja oikeudellisesti pätevää.

        Tuntuu jatkuvasti siltä, että kehotat tarkoituksellisesti rikkomaan lakia. Miksi?

        Perintökaaren mukaan kukaan ei saa hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. "Vetoamatta oleminen", "unohtaminen", "tarkoituksllinen unohtaminen", "repiminen", "polttaminen" ovat salaamista ja hävittämistä yhtä kaikki.

      • Perinnön luovutus
        nix_nax kirjoitti:

        Kerrataan nyt Pl:llekin:

        A:n ollessa vetoamatta ("unohtaessa") hyväkseen tehtyyn testamenttiin perintö jakaantuu puoliksi A:lle ja A:n sisarelle B:lle. Toinen vaihtoehto, joka johtaa samaan tulokseen perinnön jakautumisen osalta on, että A ottaa testamentin vastaan ja luovuttaa perinnöstään puolet sisarelleen B:lle. A saavuttaa tarkoittamansa lopputuloksen molemmissa tapauksissa. A:n jälkeläiset eivät ole kärsineet vahinkoa siitä, että A on toteuttanut tarkoittamansa lopputuloksen ensiksi mainitulla tavalla. Ainoa, joka jotain menettää, on verottaja, veroja kun ensiksi mainitussa vaihtoehdossa maksetaan vähemmän kuin viimeksi mainitussa.

        Se, että A luovuttamisesta käyttää sanaa luopuminen, ei merkitse mitään. Luopuminenkin, kun edun saajaksi on määrätty muu kuin lain mukainen sijaantulija, on tosiasiallisesti luovuttamista (siihen liittyvine veroseuraamuksineen). Se on täysin laillista ja oikeudellisesti pätevää.

        Voihan hel.etti!!

        Miksi Nix_nax minulle selität, että perintöosuuden luovuttaminen ei eroa perinnöstä luopumisesta toisen hyväksi lopputulokseltaan. Tätä samaa olen itse kertonut lukuisissa viesteissäni.

        En voi ymmärtää. Onko lukutaito hukassa???

      • nix_nax
        Sianajaja kirjoitti:

        Tuntuu jatkuvasti siltä, että kehotat tarkoituksellisesti rikkomaan lakia. Miksi?

        Perintökaaren mukaan kukaan ei saa hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. "Vetoamatta oleminen", "unohtaminen", "tarkoituksllinen unohtaminen", "repiminen", "polttaminen" ovat salaamista ja hävittämistä yhtä kaikki.

        Sianajaja-diletantti jankkaa jankkaamasta päästyäänkin omassa päässään kehittämäänsä "perintökaarta":

        "Perintökaaren mukaan kukaan ei saa hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. "Vetoamatta oleminen", "unohtaminen", "tarkoituksllinen unohtaminen", "repiminen", "polttaminen" ovat salaamista ja hävittämistä yhtä kaikki."

        Ei tuollaista säännöstä perintökaaresta löydy.

        PK 15:2-3
        "Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.

        Mitä 1 ja 2 §:ssä on sanottu, sovelletaan myös siihen, joka on ollut osallinen niissä tarkoitettuun tekoon."

        Hyödystä, saati siitä, että "kukaan" ei saisi hyötyä, säännöksessä ei mainita mitään, sen on puupää itse sinne liittänyt.

        Oleellista on, että vaikka testamentti on salattu, oikeuden harkinnassa on ("oikeus voi ..."), aiheutuuko siitä mitään seuraamusta. Jos menettelystä ei kukaan testamentinsaaja ole kärsinyt, mitään seuraamusta tuskin määrätään. Selkein tilanne on, jos testamentin ainoa edunsaaja (kun testamentissa ei ole toissijaissaajaakaan) itse ei halua ottaa testamenttia vastaan, vaan sen "unohtaa". Jos "unohtamisen" ainoa konkreettinen seuraus on verojen säästäminen (jolloin joku saa hyötynä tuon säästön), mitään sanktiota tuskin myöskään määrätään.

        Jos sen sijaan perillinen salaa testamentin, joka vähentää hänen perintöään, kun omaisuutta on testamentattu muulle taholle, joka sen salaamisen takia menettäisi, on todennäköistä, että salaaja-perillisen oikeus perinnön tai testamentin saamiseen kokonaan tai osaksi julistetaan menetetyksi.

        Keskustelussa oli kysymys siitä, millä tavoin perillinen-testamentinsaaja A voisi edullisimmin saattaa osattomaksi jätetyn sisarensa B:n osalliseksi perinnöstä. A voi sen saada aikaan joko a) luovuttamalla osan perinnöstään B:lle tai b) "unohtamalla" hyväkseen tehdyn testamentin, jolloin B saa osuutensa suoraan perittävältä eikä A:n välittämänä.

        Kun A joka tapauksessa voi laillisesti tarkoittamansa tuloksen saada aikaan, hän b-kohdassa mainitun menettelyn valitsemalla ei aiheuta vahinkoa kenellekään. Kysymys on laillisesta verosuunnittelusta, a-kohdan menettelyssä kun verot ovat b-kohtaa huomattavasti suuremmat.

      • Perinnön luovutus
        nix_nax kirjoitti:

        Sianajaja-diletantti jankkaa jankkaamasta päästyäänkin omassa päässään kehittämäänsä "perintökaarta":

        "Perintökaaren mukaan kukaan ei saa hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. "Vetoamatta oleminen", "unohtaminen", "tarkoituksllinen unohtaminen", "repiminen", "polttaminen" ovat salaamista ja hävittämistä yhtä kaikki."

        Ei tuollaista säännöstä perintökaaresta löydy.

        PK 15:2-3
        "Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.

        Mitä 1 ja 2 §:ssä on sanottu, sovelletaan myös siihen, joka on ollut osallinen niissä tarkoitettuun tekoon."

        Hyödystä, saati siitä, että "kukaan" ei saisi hyötyä, säännöksessä ei mainita mitään, sen on puupää itse sinne liittänyt.

        Oleellista on, että vaikka testamentti on salattu, oikeuden harkinnassa on ("oikeus voi ..."), aiheutuuko siitä mitään seuraamusta. Jos menettelystä ei kukaan testamentinsaaja ole kärsinyt, mitään seuraamusta tuskin määrätään. Selkein tilanne on, jos testamentin ainoa edunsaaja (kun testamentissa ei ole toissijaissaajaakaan) itse ei halua ottaa testamenttia vastaan, vaan sen "unohtaa". Jos "unohtamisen" ainoa konkreettinen seuraus on verojen säästäminen (jolloin joku saa hyötynä tuon säästön), mitään sanktiota tuskin myöskään määrätään.

        Jos sen sijaan perillinen salaa testamentin, joka vähentää hänen perintöään, kun omaisuutta on testamentattu muulle taholle, joka sen salaamisen takia menettäisi, on todennäköistä, että salaaja-perillisen oikeus perinnön tai testamentin saamiseen kokonaan tai osaksi julistetaan menetetyksi.

        Keskustelussa oli kysymys siitä, millä tavoin perillinen-testamentinsaaja A voisi edullisimmin saattaa osattomaksi jätetyn sisarensa B:n osalliseksi perinnöstä. A voi sen saada aikaan joko a) luovuttamalla osan perinnöstään B:lle tai b) "unohtamalla" hyväkseen tehdyn testamentin, jolloin B saa osuutensa suoraan perittävältä eikä A:n välittämänä.

        Kun A joka tapauksessa voi laillisesti tarkoittamansa tuloksen saada aikaan, hän b-kohdassa mainitun menettelyn valitsemalla ei aiheuta vahinkoa kenellekään. Kysymys on laillisesta verosuunnittelusta, a-kohdan menettelyssä kun verot ovat b-kohtaa huomattavasti suuremmat.

        >>Kun A joka tapauksessa voi laillisesti tarkoittamansa tuloksen saada aikaan, hän b-kohdassa mainitun menettelyn valitsemalla ei aiheuta vahinkoa kenellekään. Kysymys on laillisesta verosuunnittelusta, a-kohdan menettelyssä kun verot ovat b-kohtaa huomattavasti suuremma>>

        Kysymys kohdassa b on lain vastaisesta menettelystä, koska siitä syntyy vahinkoa A:n rintaperillisille.

        Nix_naxin kieltämättä luovassa laintulkinnassa on jäänyt hieman hämäräksi, mitä hän "testamentin unohtamisella" tarkoittaa. Lain mukaan testamentti on liitettävä perukirjaan, joka menee myös verottajan tietoon. Kun A menettelee laillisesti, verottaja saa tiedon testamentista eikä A, mikäli luovuttaa perintöosuutensa sisarukselleen, voi välttää siitä seuraavia veroseuraamuksia.

        Jos A kuitenkin sitten esittää verottajalle jotakin "testamenttiin vetoamattomuutta", verottaja varmaankin pyytää lisätietoja mainitusta oikeustoimesta. "Testamentin unohtaminen" ei ainakaan ole mikään pätevä oikeustoimi.

        Verottaja voisi tiedustella esim:
        1. Luovutteko testamenttiin perustuvasta oikeudestanne?
        2. Mikäli luovutte testamenttiiin perustuvasta oikeudesta, ilmoitatteko samalla, kenen hyväksi sen mukainen lakimääräisen perintöosanne ylittävä osuus on menevä?
        3. Jos ette ilmoita, kenen hyväksi perintöosanne yli menevä osuutenne menee, mihin perustatte toteamuksenne, että testamenttiin perustuva perintöosanne ylimenevä osuutenne menisi siaruksenne osuuteen? Onko testamenttia mahdollisesti tulkittava sen sanamuodon vastaisesti joiltakin osin? Esittäkää lisäselvitystä perusteistanne viimeksi mainitusta seikasta.

        Sen jälkeen verottaja ratkaisee asian. Jos kuitenkin verottajalta salataan perukirjassa testamentin olemassaolo, voidaan syyllistyä veropetokseen.

      • nix_nax
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        >>Kun A joka tapauksessa voi laillisesti tarkoittamansa tuloksen saada aikaan, hän b-kohdassa mainitun menettelyn valitsemalla ei aiheuta vahinkoa kenellekään. Kysymys on laillisesta verosuunnittelusta, a-kohdan menettelyssä kun verot ovat b-kohtaa huomattavasti suuremma>>

        Kysymys kohdassa b on lain vastaisesta menettelystä, koska siitä syntyy vahinkoa A:n rintaperillisille.

        Nix_naxin kieltämättä luovassa laintulkinnassa on jäänyt hieman hämäräksi, mitä hän "testamentin unohtamisella" tarkoittaa. Lain mukaan testamentti on liitettävä perukirjaan, joka menee myös verottajan tietoon. Kun A menettelee laillisesti, verottaja saa tiedon testamentista eikä A, mikäli luovuttaa perintöosuutensa sisarukselleen, voi välttää siitä seuraavia veroseuraamuksia.

        Jos A kuitenkin sitten esittää verottajalle jotakin "testamenttiin vetoamattomuutta", verottaja varmaankin pyytää lisätietoja mainitusta oikeustoimesta. "Testamentin unohtaminen" ei ainakaan ole mikään pätevä oikeustoimi.

        Verottaja voisi tiedustella esim:
        1. Luovutteko testamenttiin perustuvasta oikeudestanne?
        2. Mikäli luovutte testamenttiiin perustuvasta oikeudesta, ilmoitatteko samalla, kenen hyväksi sen mukainen lakimääräisen perintöosanne ylittävä osuus on menevä?
        3. Jos ette ilmoita, kenen hyväksi perintöosanne yli menevä osuutenne menee, mihin perustatte toteamuksenne, että testamenttiin perustuva perintöosanne ylimenevä osuutenne menisi siaruksenne osuuteen? Onko testamenttia mahdollisesti tulkittava sen sanamuodon vastaisesti joiltakin osin? Esittäkää lisäselvitystä perusteistanne viimeksi mainitusta seikasta.

        Sen jälkeen verottaja ratkaisee asian. Jos kuitenkin verottajalta salataan perukirjassa testamentin olemassaolo, voidaan syyllistyä veropetokseen.

        >>Kysymys kohdassa b on lain vastaisesta menettelystä, koska siitä syntyy vahinkoa A:n rintaperillisille.

      • Perinnön luovutus
        nix_nax kirjoitti:

        >>Kysymys kohdassa b on lain vastaisesta menettelystä, koska siitä syntyy vahinkoa A:n rintaperillisille.

        >>Kun A voi täsmälleen samaan lopputulokseen päästä kahdella tapaa, joko a) luovuttamalla perintöään B:lle (minkä Pl:kään ei väittäne synnyttävän vahinkoa A:n rintaperillisille) tai b) "unohtamalla" vedota hyväkseen tehtyyn testamenttiin", ei hän lapsilleen vahinkoa aiheuta, valitsipa kumman tahansa.>>

        Tämä kohta vaatisi lisäperusteluja, koska on selvää, että vaihtoehdossa b ei päädytä samaan lopputulokseen kuin vaihtoehdossa a.

        Kohdassa a tehdään laillinen oikeustoimi: perintöosuuden luovuttaminen.

        Kohdassa b Nix_nax ei esitä vieläkään mitään laillista oikeustoimea, jolla "samaan lopputulokseen" päästäisiin. Puhuu kyllä jonkinlaisesta "unohtamisesta" tai "unohtamalla vedota" toimenpiteestä.

        Verokysymys on eri asia kuin asian siviilioikeudellinen puoli. Fiktiivisen verottajan esittämät kysymykset lisäselvityspyynnössä (ks. edellinen viestini) kuitenkin selvittäisivät asiaa. Nix_nax ei niihin kuitenkaan vastannut. Miksi?

        Vai onko kysymys banaalista lukutaidon puutteesta??

        >> Jos testamentti ei millään tavoin muuta lakimääräistä perimystä ("lapseni A ja B perivät minut puoliksi"), en pitäisi sen pois jättämistä lain rikkomisena. >>

        Alkuperäinen kirjoittaja:
        "Sukulainen menehtyi äkillisesti ja hän oli ennen menehtymistään
        tehnyt testamentin vain toisen lapsensa hyväksi."

        Ap:n esittämä testamentti muuttaa lakimääräistä perimystä. Testamentissa lukee, että lapseni A perii minut kokonaan. Sen poisjättäminen perukirjasta antaisi täysin erilaisen kuvan perittävän viimeisestä tahdosta siihen vaihtoehtoon, että noudatettaisiin lakimääräistä perimystä - jaettaisiin jäämistö lapsille A ja B tasan.

        >>Samoin aikaisempi esimerkkini perinnöttömäksi määräämistä koskevasta testamentista, kun A luopuu perinnöstä lapsensa a hyväksi ja lapsi täten saa saman perinnön kuin testamentilla olisi saanut.>>

        Eikö tämä esimerkkisi jo käsitelty. Tilanne on siinä täysin erilainen. Perinnöttömäksi tehty perillinen luopuessaan lakimääräisestä perinnöstä ei muuta lopputulosta.

        Tässä ap:n tapauksessa testamentin olemassaolon varmistaminen turvaa A:n rintaperillisten ja testamentintekijän lastenlasten aseman perinnön saajina.

        Lastenlapsilla on toissijainen oikeus testamentin mukaiseen osuuteen, mikäli edunsaajaksi merkitty A luopuu oikeudestaan testamenttiin.

      • nix_nax
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        >>Kun A voi täsmälleen samaan lopputulokseen päästä kahdella tapaa, joko a) luovuttamalla perintöään B:lle (minkä Pl:kään ei väittäne synnyttävän vahinkoa A:n rintaperillisille) tai b) "unohtamalla" vedota hyväkseen tehtyyn testamenttiin", ei hän lapsilleen vahinkoa aiheuta, valitsipa kumman tahansa.>>

        Tämä kohta vaatisi lisäperusteluja, koska on selvää, että vaihtoehdossa b ei päädytä samaan lopputulokseen kuin vaihtoehdossa a.

        Kohdassa a tehdään laillinen oikeustoimi: perintöosuuden luovuttaminen.

        Kohdassa b Nix_nax ei esitä vieläkään mitään laillista oikeustoimea, jolla "samaan lopputulokseen" päästäisiin. Puhuu kyllä jonkinlaisesta "unohtamisesta" tai "unohtamalla vedota" toimenpiteestä.

        Verokysymys on eri asia kuin asian siviilioikeudellinen puoli. Fiktiivisen verottajan esittämät kysymykset lisäselvityspyynnössä (ks. edellinen viestini) kuitenkin selvittäisivät asiaa. Nix_nax ei niihin kuitenkaan vastannut. Miksi?

        Vai onko kysymys banaalista lukutaidon puutteesta??

        >> Jos testamentti ei millään tavoin muuta lakimääräistä perimystä ("lapseni A ja B perivät minut puoliksi"), en pitäisi sen pois jättämistä lain rikkomisena. >>

        Alkuperäinen kirjoittaja:
        "Sukulainen menehtyi äkillisesti ja hän oli ennen menehtymistään
        tehnyt testamentin vain toisen lapsensa hyväksi."

        Ap:n esittämä testamentti muuttaa lakimääräistä perimystä. Testamentissa lukee, että lapseni A perii minut kokonaan. Sen poisjättäminen perukirjasta antaisi täysin erilaisen kuvan perittävän viimeisestä tahdosta siihen vaihtoehtoon, että noudatettaisiin lakimääräistä perimystä - jaettaisiin jäämistö lapsille A ja B tasan.

        >>Samoin aikaisempi esimerkkini perinnöttömäksi määräämistä koskevasta testamentista, kun A luopuu perinnöstä lapsensa a hyväksi ja lapsi täten saa saman perinnön kuin testamentilla olisi saanut.>>

        Eikö tämä esimerkkisi jo käsitelty. Tilanne on siinä täysin erilainen. Perinnöttömäksi tehty perillinen luopuessaan lakimääräisestä perinnöstä ei muuta lopputulosta.

        Tässä ap:n tapauksessa testamentin olemassaolon varmistaminen turvaa A:n rintaperillisten ja testamentintekijän lastenlasten aseman perinnön saajina.

        Lastenlapsilla on toissijainen oikeus testamentin mukaiseen osuuteen, mikäli edunsaajaksi merkitty A luopuu oikeudestaan testamenttiin.

        Kyllästyttää jo tuo saman jauhaminen!

        >>/>>Kun A voi täsmälleen samaan lopputulokseen päästä kahdella tapaa, joko a) luovuttamalla perintöään B:lle (minkä Pl:kään ei väittäne synnyttävän vahinkoa A:n rintaperillisille) tai b) "unohtamalla" vedota hyväkseen tehtyyn testamenttiin", ei hän lapsilleen vahinkoa aiheuta, valitsipa kumman tahansa.>>

        Tämä kohta vaatisi lisäperusteluja, koska on selvää, että vaihtoehdossa b ei päädytä samaan lopputulokseen kuin vaihtoehdossa a.>Ap:n esittämä testamentti muuttaa lakimääräistä perimystä. Testamentissa lukee, että lapseni A perii minut kokonaan.

      • Perinnön luovutus
        nix_nax kirjoitti:

        Kyllästyttää jo tuo saman jauhaminen!

        >>/>>Kun A voi täsmälleen samaan lopputulokseen päästä kahdella tapaa, joko a) luovuttamalla perintöään B:lle (minkä Pl:kään ei väittäne synnyttävän vahinkoa A:n rintaperillisille) tai b) "unohtamalla" vedota hyväkseen tehtyyn testamenttiin", ei hän lapsilleen vahinkoa aiheuta, valitsipa kumman tahansa.>>

        Tämä kohta vaatisi lisäperusteluja, koska on selvää, että vaihtoehdossa b ei päädytä samaan lopputulokseen kuin vaihtoehdossa a.>Ap:n esittämä testamentti muuttaa lakimääräistä perimystä. Testamentissa lukee, että lapseni A perii minut kokonaan.

        >>Tällaiseksi turhan jankkaamiseksi se menee, kun ei ymmärretä lukemaansa. Väitinkö, että tuossa oli ap:n testamentista kyse? En.>>

        Vaikea sanoa, mistä testamentista olet mainitussa kohdassa puhunut. Itse käsittelen nimenomaan alkuperäisen kirjoittajan tilannetta.

        Se on seuraava:

        Perittävä P on tehnyt testamentin lapsistaan A ja B toiselle. P on määrännyt, että kaikki kuoltuaan on menevä A:lle. A:lla on itsellään neljä lasta C, D, E ja F.

        Tässä tilanteessa Nix_nax väittää voivansa aikaansaada kahdella erilaisella oikeustoimella saman lopputuloksen, nimetään ne vaihtoehto a:ksi ja vaihtoehto b:ksi.

        Nix_nax:
        >>Lopputulos ON sama: Perittävän P omaisuus siirtyy yhtä suurin osuuksin A:lle ja B:lle, b-tapauksessa suoraan, a-tapauksessa mutkan kautta.>>

        Lopputulos EI OLE SAMA, mikä voidaan havaita vertailemalla vaihtoehtoja seuraavasti.

        Vaihtoehto a:
        A luovuttaa testamenttiin perustuvasta oikeudestaan B:lle osuuden, jolloin he molemmat saavat lakimääräisen perintöosuutensa. Tämä on täysin laillista. C, D, E tai F eivät saa mitään.

        Vaihtoehto b:
        A luopuu testamenttiin perustuvasta oikeudestaan ilman, että nimeää, kenen hyväksi luopuminen tapahtuu. Hän ei ryhdy perintöön testamentin osalta ja saa vain lakimääräisen perintöosuutensa.

        Nix_naxin mukaan vaihtoehto b:ssa B saisi lakimääräisen perintöosuutensa kokonaan. Näin lopputulos olisi sama kuin vaihtoehdossa a.

        Näin ei kuitenkaan vaihtoehdossa b perinnönjako mene. P:n lastenlapsilla C, D, E ja F on oikeus vedota testamenttiin, koska jollei testamentin tulkinnasta muuta johdu, tapauksessa sovelletaan PK 11:6 säännöstä.

        Perinnönjako menee vaihtoehdossa b niin, että B saa lakiosansa eli 1/4 osaa jäämistöstä ja loput B:n perintöosasta menee C, D, E ja F osalle. He saavat jokainen 1/16 osaa P:n jäämistöstä. A saa oman perintöosansa, joka on puolet jäämistöstä.

        >>Testaattorin "viimeisen tahdon" kunnioittaminenkin on kovin vaihtelevaa, samoin siihen suhtautuminen. Kunnioittaisiko B testaattorin tahtoa, jos vaatisi lakiosan, kun koko omaisuus oli määrätty A:lle. Tai kunnioittaisiko A sitä, jos luopuisi (tehokkaasti) testamentista. Entä miten olisi kunnioittamisen laita, jos A ottaisi testamentin vastaan ja sitten luovuttaisi puolet perinnöstä B:lle??? >>

        Kysymys ei ole pelkästään testamentintekijän viimeisen tahdon kunnioittamisesta vaan siitä, miten testamentin sisältöön voivat vedota myös testamentintekijän lapsenlapset. He saavat vaihtoehdossa b yhteensä neljäsosan jäämistöstä osalleen vetoamalla testamenttiin PK 11:6 nojalla.

        Jos sinulla, Nix_nax on jokin muu oikeustoimi tiedossa, jolla vaihtoehto b:ssä omaisuutta voidaan jakaa B:lle siten, että C, D, E ja F eivät saa mitään, olisi korkea aika kertoa siitä. Olen sitä jo monasti kysynyt, mutta et ilmeisesti osaa vastata.

      • nix_nax
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        >>Tällaiseksi turhan jankkaamiseksi se menee, kun ei ymmärretä lukemaansa. Väitinkö, että tuossa oli ap:n testamentista kyse? En.>>

        Vaikea sanoa, mistä testamentista olet mainitussa kohdassa puhunut. Itse käsittelen nimenomaan alkuperäisen kirjoittajan tilannetta.

        Se on seuraava:

        Perittävä P on tehnyt testamentin lapsistaan A ja B toiselle. P on määrännyt, että kaikki kuoltuaan on menevä A:lle. A:lla on itsellään neljä lasta C, D, E ja F.

        Tässä tilanteessa Nix_nax väittää voivansa aikaansaada kahdella erilaisella oikeustoimella saman lopputuloksen, nimetään ne vaihtoehto a:ksi ja vaihtoehto b:ksi.

        Nix_nax:
        >>Lopputulos ON sama: Perittävän P omaisuus siirtyy yhtä suurin osuuksin A:lle ja B:lle, b-tapauksessa suoraan, a-tapauksessa mutkan kautta.>>

        Lopputulos EI OLE SAMA, mikä voidaan havaita vertailemalla vaihtoehtoja seuraavasti.

        Vaihtoehto a:
        A luovuttaa testamenttiin perustuvasta oikeudestaan B:lle osuuden, jolloin he molemmat saavat lakimääräisen perintöosuutensa. Tämä on täysin laillista. C, D, E tai F eivät saa mitään.

        Vaihtoehto b:
        A luopuu testamenttiin perustuvasta oikeudestaan ilman, että nimeää, kenen hyväksi luopuminen tapahtuu. Hän ei ryhdy perintöön testamentin osalta ja saa vain lakimääräisen perintöosuutensa.

        Nix_naxin mukaan vaihtoehto b:ssa B saisi lakimääräisen perintöosuutensa kokonaan. Näin lopputulos olisi sama kuin vaihtoehdossa a.

        Näin ei kuitenkaan vaihtoehdossa b perinnönjako mene. P:n lastenlapsilla C, D, E ja F on oikeus vedota testamenttiin, koska jollei testamentin tulkinnasta muuta johdu, tapauksessa sovelletaan PK 11:6 säännöstä.

        Perinnönjako menee vaihtoehdossa b niin, että B saa lakiosansa eli 1/4 osaa jäämistöstä ja loput B:n perintöosasta menee C, D, E ja F osalle. He saavat jokainen 1/16 osaa P:n jäämistöstä. A saa oman perintöosansa, joka on puolet jäämistöstä.

        >>Testaattorin "viimeisen tahdon" kunnioittaminenkin on kovin vaihtelevaa, samoin siihen suhtautuminen. Kunnioittaisiko B testaattorin tahtoa, jos vaatisi lakiosan, kun koko omaisuus oli määrätty A:lle. Tai kunnioittaisiko A sitä, jos luopuisi (tehokkaasti) testamentista. Entä miten olisi kunnioittamisen laita, jos A ottaisi testamentin vastaan ja sitten luovuttaisi puolet perinnöstä B:lle??? >>

        Kysymys ei ole pelkästään testamentintekijän viimeisen tahdon kunnioittamisesta vaan siitä, miten testamentin sisältöön voivat vedota myös testamentintekijän lapsenlapset. He saavat vaihtoehdossa b yhteensä neljäsosan jäämistöstä osalleen vetoamalla testamenttiin PK 11:6 nojalla.

        Jos sinulla, Nix_nax on jokin muu oikeustoimi tiedossa, jolla vaihtoehto b:ssä omaisuutta voidaan jakaa B:lle siten, että C, D, E ja F eivät saa mitään, olisi korkea aika kertoa siitä. Olen sitä jo monasti kysynyt, mutta et ilmeisesti osaa vastata.

        Jankkaaja jankkaa jankkaa jankkaa ... loputtomiin.

        >>Tässä tilanteessa Nix_nax väittää voivansa aikaansaada kahdella erilaisella oikeustoimella saman lopputuloksen, nimetään ne vaihtoehto a:ksi ja vaihtoehto b:ksi.

      • Perinnön luovutus
        nix_nax kirjoitti:

        Jankkaaja jankkaa jankkaa jankkaa ... loputtomiin.

        >>Tässä tilanteessa Nix_nax väittää voivansa aikaansaada kahdella erilaisella oikeustoimella saman lopputuloksen, nimetään ne vaihtoehto a:ksi ja vaihtoehto b:ksi.

        Tulihan se vastaus sieltä. Tämän minä halusinkin vain tietää, että SELLAISTA OIKEUSTOIMEA EI OLE, jolla vaihtoehdossa b lapsenlapset syrjäytettäisiin perinnöstä.

        Kiiros vastauksesta. Olin oikeassa.

        >>Jos A ottaisi testamentin vastaan, a:lla ei olisi mitään sananvaltaa asiassa, vaikka A lahjoittaisi koko perintönsä kenelle tahansa. a ei siten menetä yhtään mitään, kun A haluaa sisartaan hyvittää, menetteleepä A kummalla tavalla tahansa. >>

        Tässä puhut asian vierestä. Vaihtoehdossa b A ei ole ottanut testamenttia vastaan.

        Minulla ei ole tähän asiaan lisättävää. Nix_nax voi toki jatkaa halutessaan ja on näemmä jo jatkanutkin asian vierestä puhumistaan.

      • Perinnön luovutus
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        Tulihan se vastaus sieltä. Tämän minä halusinkin vain tietää, että SELLAISTA OIKEUSTOIMEA EI OLE, jolla vaihtoehdossa b lapsenlapset syrjäytettäisiin perinnöstä.

        Kiiros vastauksesta. Olin oikeassa.

        >>Jos A ottaisi testamentin vastaan, a:lla ei olisi mitään sananvaltaa asiassa, vaikka A lahjoittaisi koko perintönsä kenelle tahansa. a ei siten menetä yhtään mitään, kun A haluaa sisartaan hyvittää, menetteleepä A kummalla tavalla tahansa. >>

        Tässä puhut asian vierestä. Vaihtoehdossa b A ei ole ottanut testamenttia vastaan.

        Minulla ei ole tähän asiaan lisättävää. Nix_nax voi toki jatkaa halutessaan ja on näemmä jo jatkanutkin asian vierestä puhumistaan.

        Kirjoitin jo 24.4.2014 klo 13:34:
        >>"Testamentin unohtaminen" ei ainakaan ole mikään pätevä oikeustoimi.>>

    • Sianajaja

      Testamentin hävittäminen tai "tahallinen unohtaminen" ei nix_nax:in esittämistä väitteistä huolimatta lailliseksi muutu. Testamentin saajan lapsilla joko on oikeus tai ei ole oikeutta, se ei lainvastaisiin toimiin ryhtymällä tilanteeseen vaikuta. Miksi yllytät laittomuuksiin?

      Perimyksen esteet ovat perittävän surmaaminen, testamentin hävittäminen ja salaaminen tai perinnöttömäksi tekeminen. Miksi kukaan haluaisi riskeerata perimyksensä vaikkapa tarkoituksellisesti salaamalla tai hävittämällä testamentin? Testamentin salaaminen tai hävittäminen voi siis aiheuttaa perintökaaren mukaan kuolinpesän osakkaille oikeuden menetyksen.

      Ei voi yleisellä tasolla olla ko. sisarusten päätäntävallassa tulkita edes selvää testamenttia, puhumattakaan epäselvää testamenttia. Sisarukset eivät ole siinä asemassa, että saattaisivat päättää vaikkapa testamentin toissijaisen määräyksen tulkinnasta, jos sellainen testamenttiin mahdollisesti sisältyisi.

      Repimällä, polttamalla, "unohtamalla" tai salaamalla testamentin jää kyseenlaiseksi se, miksi salaaja haluaa estää muiden tietävän testamentista. Kuten mainittua, tarvittaessa testamentti voidaan laatia riittävän monena kappaleena, vaikka sitä ei suositella, että kullekin testamentisaajalle tai perilliselle olisi oma kappaleensa. Edelleen alkuperäisestä voi olla kopiot tarvittavilta osin.

      On aivan selvää, että kadonnut testamentti voi herättää ihmetystä. On KKO:ta myöten käyty kiistaa siitä, voisiko testamentti kadota testaattorin hallusta hänen tahtomattaan vai voisiko testamentti olla peruutettu.

      http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1992/19920084

      Ko. tapauksen sisarukset eivät siis voi lainmukaisesti keskenään päättää perinnönjaosta ja siten voi vaikkapa repiä testamenttia. Testamentin saaja voi sen sijaan ryhtyä testamenttiin sekä luovuttaa ja lahjoittaa omaansa laillisesti ja vero-tehottomasti aivan oman halunsa mukaan.

      nix_nax: "Hyödystä, saati siitä, että "kukaan" ei saisi hyötyä, säännöksessä ei mainita mitään, sen on puupää itse sinne liittänyt."

      Ellei tuo ole lain henki, voit toki muutakin väittää. Henkilö siis ei halunnut kenenkään hyötyvän testamentin "unohtamisesta", vaan testamentti tahallaan salattiin koska _______________. (Keksi ihmeessä tahallinen muu syy.) "Tuomioistuimella on laaja harkintavalta siinä, julistaako se perintöoikeuden menetetyksi, vaikka se pitäisikin tekoa tahallisena." (Aarnio & Kangas)

      • nix_nax

        >>Sisarukset eivät ole siinä asemassa, että saattaisivat päättää vaikkapa testamentin toissijaisen määräyksen tulkinnasta, jos sellainen testamenttiin mahdollisesti sisältyisi.

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        >>Sisarukset eivät ole siinä asemassa, että saattaisivat päättää vaikkapa testamentin toissijaisen määräyksen tulkinnasta, jos sellainen testamenttiin mahdollisesti sisältyisi.

        Rauhoitu nyt toki ja laske kierroksia!

        >> Nyt on ollut kysymys testamentista, jonka ainoa sisältö on "poikani A saa kaiken omaisuuteni". > Diletantin ajatusrakennelman mukaisesti S. ei kykene tekemään eroa nyt po.:n ja viittaamansa testamentin katoamistapauksen välillä. >>

        Korkein oikeus on käsitellyt tuon mainitsemani tapauksen lisäksi yli 20 muuta tapausta, joissa kyseessä on testamentin peruuttaminen pitäen sisällään mm. testamentin "katoamisen". Se, että sinä yllytät rikkomaan lakia, ei tarkoita sitä, etteikö perillisen lapset voisi viedä asiaa oikeuteen, jossa se käsiteltäisiin sekä testamentti ja että lakisääteinen perimysjärjestys huomioiden. Ei ole sisarusten asia toteuttaa keskenään testamentin "repimistä", jonka jälkeen oikeus vaikkapa kopioiden pohjalta joutuu pohtimaan, onko testaattori itse peruuttanut testamentin ja mistä kopiot ovatkaan peräisin.

        Sekä testamentin saaja että sisar ottavat jutussa valtavan riskin, jos he toimivat lainvastaisesti.

        Sanot, että "jos testamentti tieten tahtoen unohdetaan, se merkitsee, että testamenttia ei ole ollutkaan, se sivuutetaan (vaikka poltetaan)". Sanot siis, että testamentti tarvittaessa vaikka poltetaan. Tässä yllytät ilmiselvästi lainvastaiseen tekoon.

        Kyllä sinulla on oikeus olla väärässä, mutta sinulla tuskin on oikeutta kannustaa tekemään lainvastaisuuksia. Kuten nim. "Perinnön luovutus" aivan oikein kertoo, myös verottaja saattaa kiinnostua asiasta. Veropetokseen voi syyllistyä antamalla viranomaiselle väärää tietoa. Myös siihenkö haluat lukijoita yllyttää?

        >>> A:n jälkeläisellä a:lla ei kannevaltaa olisi, kun häntä ei toissijaiseksi perilliseksi ollut mainittu. >>>

        Hah! Jos tuntisit lakia sillä tasolla kuin luulet, sanoisit muuta.

        Jos testamentin saaja yksin, sisarensa yllyttämänä tai he kaksi yksissä tuumin tahallaan ja lainvastaisesti hävittävät tai "unohtavat" testamentin, testamentin saajan rintaperilliset kärsivät taloudellista vahinkoa. Ellei poliisi ja syyttäjä ole kiinnostuneita lasten asiasta rikosjuttuasiana, asianomistajat eli lapset voivat myös itse halutessaan ajaa asiaansa eteenpäin haastehakemuksella. Ja viime kädessä asianomistajat voivat aina käynnistää riita-asian.

        Miksi suosittelet testamentin lainvastaiseen "unohtamiseen" (= lue salaaminen, hävittäminen), vaikka testamentin saaja voisi laillisesti ryhtyä testamenttiin sekä luovuttaa ja lahjoittaa omaansa vapaasti siskolleen?

      • nix_nax
        Sianajaja kirjoitti:

        Rauhoitu nyt toki ja laske kierroksia!

        >> Nyt on ollut kysymys testamentista, jonka ainoa sisältö on "poikani A saa kaiken omaisuuteni". > Diletantin ajatusrakennelman mukaisesti S. ei kykene tekemään eroa nyt po.:n ja viittaamansa testamentin katoamistapauksen välillä. >>

        Korkein oikeus on käsitellyt tuon mainitsemani tapauksen lisäksi yli 20 muuta tapausta, joissa kyseessä on testamentin peruuttaminen pitäen sisällään mm. testamentin "katoamisen". Se, että sinä yllytät rikkomaan lakia, ei tarkoita sitä, etteikö perillisen lapset voisi viedä asiaa oikeuteen, jossa se käsiteltäisiin sekä testamentti ja että lakisääteinen perimysjärjestys huomioiden. Ei ole sisarusten asia toteuttaa keskenään testamentin "repimistä", jonka jälkeen oikeus vaikkapa kopioiden pohjalta joutuu pohtimaan, onko testaattori itse peruuttanut testamentin ja mistä kopiot ovatkaan peräisin.

        Sekä testamentin saaja että sisar ottavat jutussa valtavan riskin, jos he toimivat lainvastaisesti.

        Sanot, että "jos testamentti tieten tahtoen unohdetaan, se merkitsee, että testamenttia ei ole ollutkaan, se sivuutetaan (vaikka poltetaan)". Sanot siis, että testamentti tarvittaessa vaikka poltetaan. Tässä yllytät ilmiselvästi lainvastaiseen tekoon.

        Kyllä sinulla on oikeus olla väärässä, mutta sinulla tuskin on oikeutta kannustaa tekemään lainvastaisuuksia. Kuten nim. "Perinnön luovutus" aivan oikein kertoo, myös verottaja saattaa kiinnostua asiasta. Veropetokseen voi syyllistyä antamalla viranomaiselle väärää tietoa. Myös siihenkö haluat lukijoita yllyttää?

        >>> A:n jälkeläisellä a:lla ei kannevaltaa olisi, kun häntä ei toissijaiseksi perilliseksi ollut mainittu. >>>

        Hah! Jos tuntisit lakia sillä tasolla kuin luulet, sanoisit muuta.

        Jos testamentin saaja yksin, sisarensa yllyttämänä tai he kaksi yksissä tuumin tahallaan ja lainvastaisesti hävittävät tai "unohtavat" testamentin, testamentin saajan rintaperilliset kärsivät taloudellista vahinkoa. Ellei poliisi ja syyttäjä ole kiinnostuneita lasten asiasta rikosjuttuasiana, asianomistajat eli lapset voivat myös itse halutessaan ajaa asiaansa eteenpäin haastehakemuksella. Ja viime kädessä asianomistajat voivat aina käynnistää riita-asian.

        Miksi suosittelet testamentin lainvastaiseen "unohtamiseen" (= lue salaaminen, hävittäminen), vaikka testamentin saaja voisi laillisesti ryhtyä testamenttiin sekä luovuttaa ja lahjoittaa omaansa vapaasti siskolleen?

        Kuten jo aiemmin totesin, Sianajaja on asiassa niin ulalla, että hänen kaltaisensa kanssa ei ole mieltä jatkaa.

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        Kuten jo aiemmin totesin, Sianajaja on asiassa niin ulalla, että hänen kaltaisensa kanssa ei ole mieltä jatkaa.

        > Kuten jo aiemmin totesin, Sianajaja on asiassa niin ulalla, että hänen kaltaisensa kanssa ei ole mieltä jatkaa.

        Aina olet kuitenkin jatkanut. Jos minä olisinkin asiassa ulalla mutta oikeassa, jokainen voi vain arvailla, missä ihmeessä Nix_nax onkaan ollessaan nyt väärässä! Heh...

        Earth calling Nix_nax!

    • Perinnön luovutus

      >>Miksi suosittelet testamentin lainvastaiseen "unohtamiseen" (= lue salaaminen, hävittäminen), vaikka testamentin saaja voisi laillisesti ryhtyä testamenttiin sekä luovuttaa ja lahjoittaa omaansa vapaasti siskolleen? >>

      Esitit hyvän kysmyksen Nix_naxille.

      On ilmeistä, että hän ei ole missään vaiheessa oivaltanut, että lastenlapsilla on toissijainen oikeus testamentin mukaiseen osuuteen, mikäli edunsaajaksi merkitty A luopuu oikeudestaan testamenttiin tai jää testamentin suhteen passiiviseksi.

      A:n lapset C, D, E ja F voivat saattaa oikeutensa itsenäisesti voimaan vetomalla testamenttiin ja PK 11:6 oikeusohjeeseen.

      Tukea tulkinnalle tulee korkeimmalta oikeudelta uunituoreesta ennakkopäätöksestä KKO:2014:18.
      "Aviopuolisot olivat määränneet osan omaisuudestaan testamentilla yhdelle rintaperilliselleen H:lle, joka oli perittävien kuoltua ilmoittanut luopuvansa oikeudestaan testamenttiin. Kysymys siitä, oliko H:n jälkeläisten katsottava tulevan perintökaaren 11 luvun 6 §:n nojalla H:n sijaan testamentin saajina vai oliko perintö jaettava perillisten kesken, niin kuin testamenttia ei olisi ollut."

      • Sianajaja

        >> On ilmeistä, että nix_nax ei ole missään vaiheessa oivaltanut, että lastenlapsilla on toissijainen oikeus testamentin mukaiseen osuuteen, mikäli edunsaajaksi merkitty A luopuu oikeudestaan testamenttiin tai jää testamentin suhteen passiiviseksi.

      • nix_nax

        >>/>>Miksi suosittelet testamentin lainvastaiseen "unohtamiseen" (= lue salaaminen, hävittäminen), vaikka testamentin saaja voisi laillisesti ryhtyä testamenttiin sekä luovuttaa ja lahjoittaa omaansa vapaasti siskolleen? >>

        Esitit hyvän kysmyksen Nix_naxille.>A:n lapset C, D, E ja F voivat saattaa oikeutensa itsenäisesti voimaan vetomalla testamenttiin ja PK 11:6 oikeusohjeeseen.

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        >>/>>Miksi suosittelet testamentin lainvastaiseen "unohtamiseen" (= lue salaaminen, hävittäminen), vaikka testamentin saaja voisi laillisesti ryhtyä testamenttiin sekä luovuttaa ja lahjoittaa omaansa vapaasti siskolleen? >>

        Esitit hyvän kysmyksen Nix_naxille.>A:n lapset C, D, E ja F voivat saattaa oikeutensa itsenäisesti voimaan vetomalla testamenttiin ja PK 11:6 oikeusohjeeseen.

        Kovasti haukut muita kirjoittajia... Tähän astinen kompetenssisi on ollut hermojen menetys ja kova huuto, ei muuta. Varmuudella voidaan sanoa, että jos sinulla on ollut lain kanssa aikaisemmin jotakin tekemistä, niin vahvasti toisen avustamana. Koeta nyt rauhoittua, kuten toive on jo esitetty.

        >> EN ole "suositellut" yhtään mitään. Olen esittänyt kaksi vaihtoehtoa.

        Olet siis esittänyt kaksi vaihtoehtoa ja montako niistä onkaan lainmukaisia?

        >> Toisaalla jo tänään olen osoittanut, että tällainen ei ole mahdollista.

        Höpsis - sinä et ole osoittanut yhtään mitään muuta kuin mielipiteesi asiasta. Mielipiteesi ei käy nyt faktasta.

        >> Ensiksikään heillä A:n eläessä ei olisi sananvaltaa puuttua A:n hyväksi tehtyyn testamenttiin.

        Jos A luopuu hänen hyväkseen tehdystä testamentista - eikä tietenkään salaa tai hävitä testamenttia - A:n rintaperilliset astuvat mukaan sijaantulijoina. Mikä sinun on tässä asiassa niin vaikeaa ymmärtää?

        >> Toiseksi, jos heillä tällainen oikeus olisi, he eivät vastoin A:n kiistämistä voisi menestyksellisesti väittää, että A olisi luopunut testamentista. A kertoisi ottaneensa testamentin vastaan ja luovuttaneensa osan perinnöstään B:lle - ja sillä selvä.

        Joko A on luopunut testamentista tai ei ole. Jos A on ryhtynyt testamenttiin, A:n lapset samalla menettävät oikeutensa siihen. MIksi jankkaat itsestään selvää asiaa?

        --

        Sinun kannattaisi viimeistään nyt tustustua tässäkin yhteydessä ennettuun KKO:n ennakkoratkaisuun. Korkeimman oikeuden johtopäätös (KKO:2014:18) kuuluu seuraavasti:

        Aviopuolisot olivat määränneet osan omaisuudestaan testamentilla yhdelle rintaperilliselleen H:lle, joka oli perittävien kuoltua ilmoittanut luopuvansa oikeudestaan testamenttiin. Kysymys siitä, oliko H:n jälkeläisten katsottava tulevan perintökaaren 11 luvun 6 §:n nojalla H:n sijaan testamentin saajina vai oliko perintö jaettava perillisten kesken, niin kuin testamenttia ei olisi ollut.

        12. Korkein oikeus katsoo, että perintökaaren 11 luvun 6 §:ää tulee soveltaa siinä mainitun perillisasemaa koskevan edellytyksen täyttyessä myös tilanteissa, joissa testamentin saaja on luopunut testamenttiin perustuvasta oikeudestaan eikä testamentin tekijän tahdosta sen tilanteen varalta voida saada selvyyttä. H:n lapset ovat myös testamentin tekijöiden perillisiä. Sen vuoksi säännöstä on sovellettava A:n ja B:n perinnönjaossa.

        13. Korkein oikeus tulkitsee sen vuoksi A:n ja B:n testamenttia niin, että testamentissa mainitut tilat on H:n luopumisen vuoksi jaettava hänen lapsilleen.

        Nim. "Perinnön luovutus" onkin tämän mallin mukaisen jaon jo esittänyt muualla tässä avauksessa.

    • nix_nax

      Diletantti inttää jä inttää ymmärtämättä edes mitä inttää. Jäi häneltä ymmärtämättä lain säännöskin, jonka lainasin (PK 17:2a): "Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. =>Luopuminen on tehtävä kirjallisesti

      • Sianajaja

        Olet väärässä asiassasi - taas - mutta et voi sitä kehtaa tunnustaa.

        Jos A luopuu hänen hyväkseen tehdystä testamentista - eikä tietenkään salaa tai hävitä testamenttia - A:n rintaperilliset astuvat mukaan sijaantulijoina. Jos A on ryhtynyt testamenttiin, A:n lapset samalla menettävät oikeutensa siihen. Mikä sinun on tässä asiassa niin vaikeaa ymmärtää?

        Nix_nax: "Jos A:n lapsi a väittää, että A on luopunut testamentista, hän on väitteestään näyttövelvollinen. Kun A kieltää luopuneensa ja sanoo, että näytäpä luopumispaperi, kun sellaista väität - niin siihen kuivuu a:n juttu."

        Niin? Kerro jotakin uutta.

        Avauksessa lähtökohta oli tämä: "Perijä jolla on itsellään vaimo ja neljä lasta on pohtinut luopuvansa testamentista." Meistähän kukaan ei voi tietää, onko A luopunut testamentista vai ei ole. Mennään siis avauksen ehdoilla, ei sinun tois'arvoisilla irtoheitoillasi.

        Nix_nax: "Kuinka vaikeaa voikaan jollekulle olla sen ymmärtäminen, että jos testamentin ainoa edunsaaja "unohtaa" testamentin tai jopa sen repii (mikä moralistille on ahdistava ajatus), ainoa oikeuden menettäjä (eli uhri) on hän itse. Kun hän ei itseensä rangaistus- tai muuta vaadetta kohdista, ei sitä voi tehdä kukaan muukaan."

        Kysehän on nyt siitä, että sinä kehotat "unohtamaan" (tai polttamaan tai repimään) testamentin ja väität samaan hengenvetoon, etteivät A:n lapset tässä lainvastaisessa menettelyssä kärsi taloudellisia vahinkoja. Edelleen väität, ettei A:n lapsilla ole edes kanneoikeutta, jos testamenttia ei noudateta (siis salataan).

        Kaikissa kolmessa väiteessäsi sinulle on muuta osoitettu. Silti pidät jääräpäisesti kiinni kannastasi, joka ei perustu Suomen lakiin.

        Nix_nax: "Mutta jääköön minun puolestani."

        Pysy poissa tästä avauksesta, elleivät hermosi kestä - käyt taas kuumana kuin Harvian kiuas lauantai-iltana.

      • nix_nax
        Sianajaja kirjoitti:

        Olet väärässä asiassasi - taas - mutta et voi sitä kehtaa tunnustaa.

        Jos A luopuu hänen hyväkseen tehdystä testamentista - eikä tietenkään salaa tai hävitä testamenttia - A:n rintaperilliset astuvat mukaan sijaantulijoina. Jos A on ryhtynyt testamenttiin, A:n lapset samalla menettävät oikeutensa siihen. Mikä sinun on tässä asiassa niin vaikeaa ymmärtää?

        Nix_nax: "Jos A:n lapsi a väittää, että A on luopunut testamentista, hän on väitteestään näyttövelvollinen. Kun A kieltää luopuneensa ja sanoo, että näytäpä luopumispaperi, kun sellaista väität - niin siihen kuivuu a:n juttu."

        Niin? Kerro jotakin uutta.

        Avauksessa lähtökohta oli tämä: "Perijä jolla on itsellään vaimo ja neljä lasta on pohtinut luopuvansa testamentista." Meistähän kukaan ei voi tietää, onko A luopunut testamentista vai ei ole. Mennään siis avauksen ehdoilla, ei sinun tois'arvoisilla irtoheitoillasi.

        Nix_nax: "Kuinka vaikeaa voikaan jollekulle olla sen ymmärtäminen, että jos testamentin ainoa edunsaaja "unohtaa" testamentin tai jopa sen repii (mikä moralistille on ahdistava ajatus), ainoa oikeuden menettäjä (eli uhri) on hän itse. Kun hän ei itseensä rangaistus- tai muuta vaadetta kohdista, ei sitä voi tehdä kukaan muukaan."

        Kysehän on nyt siitä, että sinä kehotat "unohtamaan" (tai polttamaan tai repimään) testamentin ja väität samaan hengenvetoon, etteivät A:n lapset tässä lainvastaisessa menettelyssä kärsi taloudellisia vahinkoja. Edelleen väität, ettei A:n lapsilla ole edes kanneoikeutta, jos testamenttia ei noudateta (siis salataan).

        Kaikissa kolmessa väiteessäsi sinulle on muuta osoitettu. Silti pidät jääräpäisesti kiinni kannastasi, joka ei perustu Suomen lakiin.

        Nix_nax: "Mutta jääköön minun puolestani."

        Pysy poissa tästä avauksesta, elleivät hermosi kestä - käyt taas kuumana kuin Harvian kiuas lauantai-iltana.

        Jankkaaja ei näköjään koskaan ymmärrä sitä, että testamentista luopuminen on ihan todellinen oikeustoimi, joka jopa edellyttää kirjallista muotoa. Kun A "unohtaa" testamentin pöytälaatikkoonsa, hän ei tuolla "unohtamisella" ole toteuttanut luopumista; "unohtaminen" tai salaaminen EI ole oikeustoimi, kuten dille seuraajansa tavoin näkyy luulevan. Kun testamentti on salattu, perintö jaetaan niin kuin testamenttia ei olisi eli A:n ja B:n kesken tasan.

        Saman lopputuloksen A saa aikaan ottamalla testamentin vastaan (ryhtymällä perintöön) ja luovuttamalla sitten puolet perinnöstä B:lle. Kun A voi laillisella tavalla aikeensa toteuttaa, A:n jälkeläinen ei mitään menetä, toteuttaapa A sisarensa suosimisen kummalla tavalla tahansa.

        Tämä, että noissa molemmissa tapauksissa lopputulema on sama, ½ A - ½ B, ei näy uppoavan kumpaisenkaan kalloon.

        Toistan vielä, että vastoin dillepojun/typykän väitettä, minä en ole suositellut kumpaistakaan. Koko pohdintahan on ollut teoreettisluontoista eikä mihinkään konkreettiseen tapaukseen liittyvää.

        Se, mitä ap alussa on testamentissaan kertonut, ei keskustelua rajaa. Olen itse sitä laajentanut varhaisessa vaiheessa siihen mahdollisuuteen, että testamentinsaaja A haluaakin, että sisar B saa yhtäläisen perinnön, ja mitä mahdollisuuksia tähän on. Keskustelut usein laajenevat aloituksesta, ja se on vain hyvä - ainakin minusta. Tällä tavoin tulee pohdittavaksi asiaa sellaisiltakin kanteilta, jotka eivät ap:tä kosketa, mutta jotka - ainakin teoriassa - voivat jotakuta toista koskettaa.

      • Sinut on nähty
        nix_nax kirjoitti:

        Jankkaaja ei näköjään koskaan ymmärrä sitä, että testamentista luopuminen on ihan todellinen oikeustoimi, joka jopa edellyttää kirjallista muotoa. Kun A "unohtaa" testamentin pöytälaatikkoonsa, hän ei tuolla "unohtamisella" ole toteuttanut luopumista; "unohtaminen" tai salaaminen EI ole oikeustoimi, kuten dille seuraajansa tavoin näkyy luulevan. Kun testamentti on salattu, perintö jaetaan niin kuin testamenttia ei olisi eli A:n ja B:n kesken tasan.

        Saman lopputuloksen A saa aikaan ottamalla testamentin vastaan (ryhtymällä perintöön) ja luovuttamalla sitten puolet perinnöstä B:lle. Kun A voi laillisella tavalla aikeensa toteuttaa, A:n jälkeläinen ei mitään menetä, toteuttaapa A sisarensa suosimisen kummalla tavalla tahansa.

        Tämä, että noissa molemmissa tapauksissa lopputulema on sama, ½ A - ½ B, ei näy uppoavan kumpaisenkaan kalloon.

        Toistan vielä, että vastoin dillepojun/typykän väitettä, minä en ole suositellut kumpaistakaan. Koko pohdintahan on ollut teoreettisluontoista eikä mihinkään konkreettiseen tapaukseen liittyvää.

        Se, mitä ap alussa on testamentissaan kertonut, ei keskustelua rajaa. Olen itse sitä laajentanut varhaisessa vaiheessa siihen mahdollisuuteen, että testamentinsaaja A haluaakin, että sisar B saa yhtäläisen perinnön, ja mitä mahdollisuuksia tähän on. Keskustelut usein laajenevat aloituksesta, ja se on vain hyvä - ainakin minusta. Tällä tavoin tulee pohdittavaksi asiaa sellaisiltakin kanteilta, jotka eivät ap:tä kosketa, mutta jotka - ainakin teoriassa - voivat jotakuta toista koskettaa.

        Yritätkö näillä höpinöilläsi ja taas muiden haukkumisella jotenkin pimittää omaa osaamattomuuttasi? Argumenttien puutteessa käyt nykyisin aina henkilökohtaiseen solvaukseen.

        Nix-naxin totaalisen virheelliset neuvot johtavat harhaan osaa lukijoista ja se onkin vaarallinen reitti. Tämä "wanna be lawyer" -tyyppi on syyntakeeton!

        Lista mokaamisistasihan alkaa olla loputon ja mitään et opi ajan kanssa. Vaikka jo vuosi sitten sinulle opetettiin muun muassa sitä, että testamentista luopuessa sijaan tulevat omat lapset, olet vieläkin asiassa sekaisin.

        Väitit myös virheellisesti että

        - maistraatista saa testamenttiin todistajat (ei tosiasiassa saa koska lain mukaan testamenttien todistaminen ei ole julkisten notaareiden tehtäväkenttää);
        - nimet testamentissa ovat vain pelkät nimet (todistajat merkitsevät tosiasiassa todistusklausuuliin testamentin pätevyyden kannalta merkittävät asiat);
        - näyttövelvollisuus riita-asiassa on AINA kantajalla (tosiasiassa väite on puuta ja heinää)

        Lopeta nyt elvistely ja ota nöyrästi viisaammiltasi vastaan se oppi mitä tarjotaan. Muille kirjoittajille tiedoksi, että nimimerkki on narsisti jolla on myös mielenterveysongelmia. Virheen myöntämistä on siis turha odottaa henkilöltä joka on vuosikausia terrosisoinut foorumia.

      • nix_nax
        Sinut on nähty kirjoitti:

        Yritätkö näillä höpinöilläsi ja taas muiden haukkumisella jotenkin pimittää omaa osaamattomuuttasi? Argumenttien puutteessa käyt nykyisin aina henkilökohtaiseen solvaukseen.

        Nix-naxin totaalisen virheelliset neuvot johtavat harhaan osaa lukijoista ja se onkin vaarallinen reitti. Tämä "wanna be lawyer" -tyyppi on syyntakeeton!

        Lista mokaamisistasihan alkaa olla loputon ja mitään et opi ajan kanssa. Vaikka jo vuosi sitten sinulle opetettiin muun muassa sitä, että testamentista luopuessa sijaan tulevat omat lapset, olet vieläkin asiassa sekaisin.

        Väitit myös virheellisesti että

        - maistraatista saa testamenttiin todistajat (ei tosiasiassa saa koska lain mukaan testamenttien todistaminen ei ole julkisten notaareiden tehtäväkenttää);
        - nimet testamentissa ovat vain pelkät nimet (todistajat merkitsevät tosiasiassa todistusklausuuliin testamentin pätevyyden kannalta merkittävät asiat);
        - näyttövelvollisuus riita-asiassa on AINA kantajalla (tosiasiassa väite on puuta ja heinää)

        Lopeta nyt elvistely ja ota nöyrästi viisaammiltasi vastaan se oppi mitä tarjotaan. Muille kirjoittajille tiedoksi, että nimimerkki on narsisti jolla on myös mielenterveysongelmia. Virheen myöntämistä on siis turha odottaa henkilöltä joka on vuosikausia terrosisoinut foorumia.

        Vanha ihailijanikin vuosien takaa näkyy heränneen pitkästä "talviunestaan". No, yksi hörhö ei tee kesää eikä talvea, kyllä tänne aina yksi ihailijoita lisää mahtuu!

        Tässä pikku tyylinäyte 6,5 vuoden takaa. Vastaavia purkauksia löytyy noilta vuosilta kymmenittäin. Sianajaja on vielä oppipojan oppipoika tuohon ihailijaani verrattuna. http://keskustelu.suomi24.fi/node/4926885#comment-26174331

        Tässä malliksi keskustelu samalta vuodelta 2007, johon tuo ihailijanikin änkesi mukaan. Onpa joukossa toinenkin ihailijani. http://keskustelu.suomi24.fi/node/5138824

        Ihailu meni lopulta niin pitkälle, että ihailijani koki itsensä minun kaksoisolennokseni ja ryhtyi esittämään aatoksiaan minuna, nimimerkilläni nix nax. Niitä peruja on nikkini (nix_nax) rekisteröinti nykyiseksi, sillä en vallan ihastunut ollut siihen, että ihailijani noin täysin halusi minuun samastua.

        Esimerkit osoittavat, että Sianajajalla on vielä paljon opittavaa, jos yhtä hyväksi ihailijakseni haluaa päästä. Toinen asia on, että vaikka ihailu ei pahitteeksi ole, niin jos ihailu näkyy ja kuuluu tyhjien tynnyreiden kolinana, niin vähempikin minulle riittäisi.

      • No voi sun
        Sinut on nähty kirjoitti:

        Yritätkö näillä höpinöilläsi ja taas muiden haukkumisella jotenkin pimittää omaa osaamattomuuttasi? Argumenttien puutteessa käyt nykyisin aina henkilökohtaiseen solvaukseen.

        Nix-naxin totaalisen virheelliset neuvot johtavat harhaan osaa lukijoista ja se onkin vaarallinen reitti. Tämä "wanna be lawyer" -tyyppi on syyntakeeton!

        Lista mokaamisistasihan alkaa olla loputon ja mitään et opi ajan kanssa. Vaikka jo vuosi sitten sinulle opetettiin muun muassa sitä, että testamentista luopuessa sijaan tulevat omat lapset, olet vieläkin asiassa sekaisin.

        Väitit myös virheellisesti että

        - maistraatista saa testamenttiin todistajat (ei tosiasiassa saa koska lain mukaan testamenttien todistaminen ei ole julkisten notaareiden tehtäväkenttää);
        - nimet testamentissa ovat vain pelkät nimet (todistajat merkitsevät tosiasiassa todistusklausuuliin testamentin pätevyyden kannalta merkittävät asiat);
        - näyttövelvollisuus riita-asiassa on AINA kantajalla (tosiasiassa väite on puuta ja heinää)

        Lopeta nyt elvistely ja ota nöyrästi viisaammiltasi vastaan se oppi mitä tarjotaan. Muille kirjoittajille tiedoksi, että nimimerkki on narsisti jolla on myös mielenterveysongelmia. Virheen myöntämistä on siis turha odottaa henkilöltä joka on vuosikausia terrosisoinut foorumia.

        Onko nix_nax todella väittänyt että näyttövelvollisuus riita-asiassa on AINA kantajalla?

      • Kyllä on totta
        No voi sun kirjoitti:

        Onko nix_nax todella väittänyt että näyttövelvollisuus riita-asiassa on AINA kantajalla?

        Nix_nax on väittänyt näin, vaikka väite on naurettava.!!!

        "Näyttövelvollisuus kyllä on siviilijutuissa - sellaisestahan nyt on ollut kysymys - aina kantajalla, jollei poikkeus johdu lain säännöksestä."

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/11147228#comment-59158092-view

      • joku vaan
        Kyllä on totta kirjoitti:

        Nix_nax on väittänyt näin, vaikka väite on naurettava.!!!

        "Näyttövelvollisuus kyllä on siviilijutuissa - sellaisestahan nyt on ollut kysymys - aina kantajalla, jollei poikkeus johdu lain säännöksestä."

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/11147228#comment-59158092-view

        Voisit vahvistaa luetun ymmärrystäsi.

        "jollei poikkeus johdu lain säännöksestä."

        Em. siis tarkoittaa, että kantajalla on AINA näyttövelvollisuus siviilijutussa.

        Anonyymin palstan heikkous on siinä että kaikki hörhöt voivat kuvitella tuntevansa suomen lain ja esittää perustelunsa omien luulojensa suhteen. Pelottavaa koska tällä palstalla on niitäkin, jotka todella etsivät neuvoa ongelmaansa.

        Ainakin itse luottaisin enemmän Nix_Naxin näkemykseen kuin anonyymin hörhön tietoon, sillä hänen viesteistään saa sen kuvan, että Nix_Nax näyttäisi olevan perintöasioihin perehtynyt juristi.

        Jos tämä pitää paikkansa niin olisi kiva nähdä tilanne, jossa Sianajaja, Perinnön luovutus ja Sinut on nähty ottaisivat ihan tosissan erää häntä vastaan käräjillä.

        Voisi palstan apinoilla käydä hätäisesti kylmät.

      • Joku toinen
        joku vaan kirjoitti:

        Voisit vahvistaa luetun ymmärrystäsi.

        "jollei poikkeus johdu lain säännöksestä."

        Em. siis tarkoittaa, että kantajalla on AINA näyttövelvollisuus siviilijutussa.

        Anonyymin palstan heikkous on siinä että kaikki hörhöt voivat kuvitella tuntevansa suomen lain ja esittää perustelunsa omien luulojensa suhteen. Pelottavaa koska tällä palstalla on niitäkin, jotka todella etsivät neuvoa ongelmaansa.

        Ainakin itse luottaisin enemmän Nix_Naxin näkemykseen kuin anonyymin hörhön tietoon, sillä hänen viesteistään saa sen kuvan, että Nix_Nax näyttäisi olevan perintöasioihin perehtynyt juristi.

        Jos tämä pitää paikkansa niin olisi kiva nähdä tilanne, jossa Sianajaja, Perinnön luovutus ja Sinut on nähty ottaisivat ihan tosissan erää häntä vastaan käräjillä.

        Voisi palstan apinoilla käydä hätäisesti kylmät.

        Näyttövelvollisuus ei ole AINA kantajalla, jollei poikkeus johdu LAIN SÄÄNNÖKSESTÄ.

        Esim. velkoja vaatii kanteella suoritusta maksamattomasta laskusta.

        Velkojan ei tarvitse näyttää toteen laskun maksamattomuutta, vaan kantajan pelkkä väite siitä riittää suoritustuomioon velkojan hyväksi. Mitään lakia laskun maksun tai maksamattomuuden näyttämisestä ei ole olemassa.

        Vastaajan olevan velallisen väite laskun maksamisesta ei riitä siihen, että kanne hylätään, vaan velallisen on näytettävä vastaajan maksusuoritus

      • joku vaan
        Sinut on nähty kirjoitti:

        Yritätkö näillä höpinöilläsi ja taas muiden haukkumisella jotenkin pimittää omaa osaamattomuuttasi? Argumenttien puutteessa käyt nykyisin aina henkilökohtaiseen solvaukseen.

        Nix-naxin totaalisen virheelliset neuvot johtavat harhaan osaa lukijoista ja se onkin vaarallinen reitti. Tämä "wanna be lawyer" -tyyppi on syyntakeeton!

        Lista mokaamisistasihan alkaa olla loputon ja mitään et opi ajan kanssa. Vaikka jo vuosi sitten sinulle opetettiin muun muassa sitä, että testamentista luopuessa sijaan tulevat omat lapset, olet vieläkin asiassa sekaisin.

        Väitit myös virheellisesti että

        - maistraatista saa testamenttiin todistajat (ei tosiasiassa saa koska lain mukaan testamenttien todistaminen ei ole julkisten notaareiden tehtäväkenttää);
        - nimet testamentissa ovat vain pelkät nimet (todistajat merkitsevät tosiasiassa todistusklausuuliin testamentin pätevyyden kannalta merkittävät asiat);
        - näyttövelvollisuus riita-asiassa on AINA kantajalla (tosiasiassa väite on puuta ja heinää)

        Lopeta nyt elvistely ja ota nöyrästi viisaammiltasi vastaan se oppi mitä tarjotaan. Muille kirjoittajille tiedoksi, että nimimerkki on narsisti jolla on myös mielenterveysongelmia. Virheen myöntämistä on siis turha odottaa henkilöltä joka on vuosikausia terrosisoinut foorumia.

        näyttövelvollisuus riita-asiassa on AINA kantajalla (tosiasiassa väite on puuta ja heinää)

        Todista väitteesi tai ole hiljaa.

        Mitä oppia olet viisaampana antamassa? Paskaa olet kyllä suustasi oksentanut mutta mitään perustetta et väitteellesi ole antanut.

        Viisaalle (= sinulle) seuraava on itsestään selvää, mutta jos nyt kuitenkin.

        Arkijärjella jo mietittynä pitäisi olla selvää, että jos viet riita-asian käräjille niin jotain näyttöä kanteen puolesta tulisi olla. Vai meinaatko että siellä luukulla lappu sisään ja heti perään että "pankaas Reiska maksaa mulle pari milliä."

        Saattavat muuten kysyä, että kuka on Reiska ja mistä syystä. Turha Reiskaa on yksilöidä ja syyksi voit sanoa Aurinko paistaa ja leivoset lentää.

        Kuinkahan nopeasti kantees lentää roskiin ja sinä niska perse otteella ulos.

    • Sianajaja

      Avaus: "Perijä jolla on itsellään vaimo ja neljä lasta on pohtinut luopuvansa testamentista."

      Emme siis tiedä, onko perijä luopunut testamentista vai ei ole. Keskustelua on käyty siinä mielessä, että jos luopuminen tapahtuisi, se tapahtuisi oikeassa muodossa ja olisi siten pätevä. Perinnöstä luopumisesta pitää ilmoittaa kirjallisesti verottajalle sekä kuolinpesän muille osakkaille tai pesän asioita hoitavalle.

      Jos luopuminen on tapahtunut tai tapahtuu pätevästi - kuten voimme olettaa -, Korkeimman oikeuden antama ratkaisu (KKO:2014:18) istuu avaukseen kuin naula silmään: Jos A luopuu hänen hyväkseen tehdystä testamentista - eikä tietenkään salaa tai hävitä testamenttia - A:n rintaperilliset astuvat mukaan sijaantulijoina. Koska tois'sijaisuusmääräystä ei ole, testaattorin ei voida katsoneen muuta määränneen. Testaattori on halunnut määrätä ainoastaan, että tytär saa vain lakiosansa, jos sitäkään.

      Jos testamentista ei ole luovuttu, sen määräyksiä noudetetaan. Ryhtymisen jälkeen perijä voi luovuttaa tai lahjoittaa omaansa, vaikka se ei olisikaan verotuksellisesti tehokasta. Jos A ryhtyy testamenttiin, hänellä on määräämisoikeudet omaisuuteensa, ja samalla lasten oikeus vedota testamenttiin lakkaa olemasta.

      Luopumisen motiivia emme voi tietää, mutta tiedämme sen, että testamentin "unohtaminen" eli salaaminen on laissa kielletty, samoin kuin on testamentin repiminen tai muu hävittäminen. Näin ollen avauksen kaverin antama vihje tulee lainvastaisena unohtaa - sen siis ensisijaisesti unohdamme.

      Jos perijä kuitenkin kaiken järjen vastaisesti syyllistyisi lainvastaisesti salaamaan tai tuhoamaan testamentin, testamentin saajan rintaperilliset kärsisivät jutussa taloudellista vahinkoa, samoin mahdollisesti verottaja. Ellei poliisi ja syyttäjä ole kiinnostuneita lasten tai verottajan asiasta rikosjuttuasiana, asianomistajat eli lapset voivat myös itse halutessaan ajaa asiaansa eteenpäin haastehakemuksella. Ja viime kädessä asianomistajat voivat aina käynnistää riita-asian.

      Väite siitä, etteivät A:n lapset kärsisi testamentin salaamisesta tai hävittämisestä, ei pidä tietenkään paikkaansa. Perinnöstä tai testamentista luopuminen on hyvä verosuunnittelukeino, mutta testamentin lainvastainen salaaminen ei ole verosuunnittelua.

      1. A:n ryhtyessä testamenttiin A:n lapset menettävät oikeutensa testamenttiin. Sisar B vaatii lakiosansa 1/4, A ottaa vastaan 3/4 ko. osuudesta. A joko luovuttaa tai lahjoittaa sen jälkeen omaansa vapaasti. Vaihtoehto 1 on täysin lainmukainen.

      2. A yksin tai yhdessä sisarensa kanssa lainvastaisesti hävittää tai salaa testamentin eli toimitaan kuten testamenttia ei olisikaan. A ja B jakavat perinnön 1/2 1/2. Vaihtoehto 2 on lainvastainen.

      Vaihtoehdot 1 ja 2 tuottavat täysin erilaiset veroseuraamukset, ja on siten mahdollista, että myös verottaja kiinnostuu tehdystä lainvastaisuudesta.

      3. A:n luopuessa testamentista - oletuksen mukaan tehokkaasti - hänen sijaansa astuvat rintaperilliset. A:n neljästä lapsesta kukin perii lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan 1/16-osaa. Vaihtoehto 2 on täysin lainmukainen.

      Lainvastainen testamentin hävittäminen aiheuttaa A:n lapsille taloudellista vahinkoa.

      Nix_ nax: "Jos ainoa testamentinsaaja luopuu testamentista, testaattorin perintö lankeaa siten kuin testamenttia ei olisi ollutkaan - jollei testamentista muuta johdu."

      Väärä vastaus, kuten yllä on kerrottu.

      • nix_nax

        Kun ei mene perille, niin ei. Saman jauhamista......... Jauha minun puolestani vaikka loputtomiin. En jaksanut tuota soopaa alkua pitemmälle kahlata. Kukahan jaksaisi?

      • Sianajaja
        nix_nax kirjoitti:

        Kun ei mene perille, niin ei. Saman jauhamista......... Jauha minun puolestani vaikka loputtomiin. En jaksanut tuota soopaa alkua pitemmälle kahlata. Kukahan jaksaisi?

        > En jaksanut tuota soopaa alkua pitemmälle kahlata

        Syytön minä sinun osaamattomuutesi tai vaihtoehtoisiin potenssiongelmiisi olen.

        > Sianajajalla on vielä paljon opittavaa, jos yhtä hyväksi ihailijakseni haluaa päästä.

        Ihailijaksi?

        Varmaan sinun aluksi pitäisi osoittaa kompetenssisi. Tähän mennessä vain suu on käynyt, mutta asiapuoli on jäänyt varsin vähäiseksi.

      • Perinnön luovutus

        Tähän kommentoin vielä, koska Sianajaja on kuvaillut täsmällisesti KOLMEA vaihtoehtoa, joiden avulla tilannetta voidaan valaista.

        Nix_naxille taas on tyypillistä, että hän ei kuvaile täsmällisesti, mitä tilannetta hän milloinkin tarkoittaa ja yrittää sitten jälkeenpäin esittää, että eipä hän puhunutkaan siitä asiasta ja jatkaa vänkäämistä sitten asian vierestä.

        >>1. A:n ryhtyessä testamenttiin A:n lapset menettävät oikeutensa testamenttiin. Sisar B vaatii lakiosansa 1/4, A ottaa vastaan 3/4 ko. osuudesta. A joko luovuttaa tai lahjoittaa sen jälkeen omaansa vapaasti. Vaihtoehto 1 on täysin lainmukainen.

        2. A yksin tai yhdessä sisarensa kanssa lainvastaisesti hävittää tai salaa testamentin eli toimitaan kuten testamenttia ei olisikaan. A ja B jakavat perinnön 1/2 1/2. Vaihtoehto 2 on lainvastainen.

        3. A:n luopuessa testamentista - oletuksen mukaan tehokkaasti - hänen sijaansa astuvat rintaperilliset. A:n neljästä lapsesta kukin perii lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan 1/16-osaa. Vaihtoehto 2 on täysin lainmukainen.>>

        Vaihtoehdossa 1 on kuvailtu tilanne, jossa tapahtuu perintöosuuden luovuttaminen B:lle tai jollekulle muulle taholle. Tämän mukainen laillinen perinnönjako voitaisiin tehdä tilanteessa. A ja B voisivat halutessaan jakaa jäämistön keskenään puoliksi (A.n tekemän perintöosuuden luovuttamisen nojalla).

        Vaihtoehdossa 3 tapahtuukin sitten testamentista luopuminen A:n osalta. A saa tällöin lakimääräisen perintösansa mukaisen osuuden jäämistöstä (=puolet jäämistöstä). PK 11:6 nojalla loput testamentin mukaisesta osuudesta menee sijaisperillisinä A.n rintaperillisille tasaosuuksin (1/16 jäämistöstä).

        B saa vaihtoehdossa 3 lakiosansa, mikäli sitä vaatii.

        Vaihtoehdossa 2 on suoritettu laiton perinnönjako. Perinnönjaon perustana ei ole esittää mitään laillista oikeustoimea, johon ko. perinnönjako perustuisi. A ja B ryhtyvät perintöön laittomasti teeskennellen, että perinnönjako olisi suoritettava laillisen perimysjärjestyksen nojalla, vaikka tosiasiassa on olemassa testamentti, jonka mukaan laillinen perinnönjako AINOASTAAN voidaan suorittaa. Tässä kohden Nix_nax ryhtyy puhumaan "testamentin unohtamisesta" aivan kuin tämä tapahtuma voisi olla laillisen perinnönjaon perusta. Mutta kun se ei ole mikään oikeustoimi ensinkään.

        Mitä sitten A:n rintaperilliset voisivat tehdä, mikäli he saisivat tietää testamentin olemassaolosta ja saisivat eteensä A:n ja B:n laittomasti aikaansaadun perinnönjakokirjan. A:n rintaperilliset eivät tässä tilanteessa olisi perittävän kuolinpesän osakkaita, koska mitään perinnöstä luopumista A ei ole tehnyt. (Tätä Nix_nax jankutti aiemmin puhuessaan ohi minun kanssani.)

        A:n rintaperilliset eivät voine siis vaatia laillista perinnönjakoa suoritettavaksi. Nix_naxin mukaan sitä paitsi, A voisi jälkikäteen tehdä perintöosuuden luovuttamisen B:n hyväksi ja sanoakin ÄHÄKUTTI. A voisi vaatia suoritettavaksi perintöosuuden luovuttamisen nojalla uutta perinnönjakoa, jonka lopputulos olisi SAMA kuin jo suoritettu laiton perinnönjako. Niinpä A:n rintaperilliset jäisivät joka tapauksessa nuolemaan näppejään, koska laiton perinnönjako muuttuisikin (uudeksi) lailliseksi perinnönjaoksi.

        Heh, heh. Nix_naxin kyhäelmä ei onnistuisi. Laiton perinnönjako olisi jo olemassa. Se ei mihinkään katoa, jolloin A voisikin vaatia laillista samanlaista jakoa (tekemällä perintösouuden luovuttamisen jälkikäteen).

        A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista, verrattavan korvauksen (1/16 jäämistöstä kukin) sekä mahdollisesti lisäksi osuuden sen seurauksena, että A ja/tai B tuomittaisiin menettämään perintönsä osaksi tai kokonaan.

      • Perinnön luovutus
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        Tähän kommentoin vielä, koska Sianajaja on kuvaillut täsmällisesti KOLMEA vaihtoehtoa, joiden avulla tilannetta voidaan valaista.

        Nix_naxille taas on tyypillistä, että hän ei kuvaile täsmällisesti, mitä tilannetta hän milloinkin tarkoittaa ja yrittää sitten jälkeenpäin esittää, että eipä hän puhunutkaan siitä asiasta ja jatkaa vänkäämistä sitten asian vierestä.

        >>1. A:n ryhtyessä testamenttiin A:n lapset menettävät oikeutensa testamenttiin. Sisar B vaatii lakiosansa 1/4, A ottaa vastaan 3/4 ko. osuudesta. A joko luovuttaa tai lahjoittaa sen jälkeen omaansa vapaasti. Vaihtoehto 1 on täysin lainmukainen.

        2. A yksin tai yhdessä sisarensa kanssa lainvastaisesti hävittää tai salaa testamentin eli toimitaan kuten testamenttia ei olisikaan. A ja B jakavat perinnön 1/2 1/2. Vaihtoehto 2 on lainvastainen.

        3. A:n luopuessa testamentista - oletuksen mukaan tehokkaasti - hänen sijaansa astuvat rintaperilliset. A:n neljästä lapsesta kukin perii lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan 1/16-osaa. Vaihtoehto 2 on täysin lainmukainen.>>

        Vaihtoehdossa 1 on kuvailtu tilanne, jossa tapahtuu perintöosuuden luovuttaminen B:lle tai jollekulle muulle taholle. Tämän mukainen laillinen perinnönjako voitaisiin tehdä tilanteessa. A ja B voisivat halutessaan jakaa jäämistön keskenään puoliksi (A.n tekemän perintöosuuden luovuttamisen nojalla).

        Vaihtoehdossa 3 tapahtuukin sitten testamentista luopuminen A:n osalta. A saa tällöin lakimääräisen perintösansa mukaisen osuuden jäämistöstä (=puolet jäämistöstä). PK 11:6 nojalla loput testamentin mukaisesta osuudesta menee sijaisperillisinä A.n rintaperillisille tasaosuuksin (1/16 jäämistöstä).

        B saa vaihtoehdossa 3 lakiosansa, mikäli sitä vaatii.

        Vaihtoehdossa 2 on suoritettu laiton perinnönjako. Perinnönjaon perustana ei ole esittää mitään laillista oikeustoimea, johon ko. perinnönjako perustuisi. A ja B ryhtyvät perintöön laittomasti teeskennellen, että perinnönjako olisi suoritettava laillisen perimysjärjestyksen nojalla, vaikka tosiasiassa on olemassa testamentti, jonka mukaan laillinen perinnönjako AINOASTAAN voidaan suorittaa. Tässä kohden Nix_nax ryhtyy puhumaan "testamentin unohtamisesta" aivan kuin tämä tapahtuma voisi olla laillisen perinnönjaon perusta. Mutta kun se ei ole mikään oikeustoimi ensinkään.

        Mitä sitten A:n rintaperilliset voisivat tehdä, mikäli he saisivat tietää testamentin olemassaolosta ja saisivat eteensä A:n ja B:n laittomasti aikaansaadun perinnönjakokirjan. A:n rintaperilliset eivät tässä tilanteessa olisi perittävän kuolinpesän osakkaita, koska mitään perinnöstä luopumista A ei ole tehnyt. (Tätä Nix_nax jankutti aiemmin puhuessaan ohi minun kanssani.)

        A:n rintaperilliset eivät voine siis vaatia laillista perinnönjakoa suoritettavaksi. Nix_naxin mukaan sitä paitsi, A voisi jälkikäteen tehdä perintöosuuden luovuttamisen B:n hyväksi ja sanoakin ÄHÄKUTTI. A voisi vaatia suoritettavaksi perintöosuuden luovuttamisen nojalla uutta perinnönjakoa, jonka lopputulos olisi SAMA kuin jo suoritettu laiton perinnönjako. Niinpä A:n rintaperilliset jäisivät joka tapauksessa nuolemaan näppejään, koska laiton perinnönjako muuttuisikin (uudeksi) lailliseksi perinnönjaoksi.

        Heh, heh. Nix_naxin kyhäelmä ei onnistuisi. Laiton perinnönjako olisi jo olemassa. Se ei mihinkään katoa, jolloin A voisikin vaatia laillista samanlaista jakoa (tekemällä perintösouuden luovuttamisen jälkikäteen).

        A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista, verrattavan korvauksen (1/16 jäämistöstä kukin) sekä mahdollisesti lisäksi osuuden sen seurauksena, että A ja/tai B tuomittaisiin menettämään perintönsä osaksi tai kokonaan.

        Tähän yllä olevaan kirjoitukseen Nix_nax ei ole vieläkään uskaltanut vastata.

        Ei mikään ihme, mahdotonta se olisikin lain mukaisesti vastausta löytää siihen, miten vaihtoehdon 2 laiton jako muuttuisi yhtäkkiä lailliseksi.

        Ja miksi PK 11:6 ei soveltuisi?

        Kas siinäpä Nix_naxille pähkinä yöpuruleluksi.

      • Perinnön luovutus
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        Tähän yllä olevaan kirjoitukseen Nix_nax ei ole vieläkään uskaltanut vastata.

        Ei mikään ihme, mahdotonta se olisikin lain mukaisesti vastausta löytää siihen, miten vaihtoehdon 2 laiton jako muuttuisi yhtäkkiä lailliseksi.

        Ja miksi PK 11:6 ei soveltuisi?

        Kas siinäpä Nix_naxille pähkinä yöpuruleluksi.

        Rohkeutta ei ole vieläkään Nix-nax:ilta löytynyt vastauksen antamiseen PK 11:6 soveltamiseen.

        Pähkinä on varmaankin liian kova purtavaksi??

    • Vero Karhu

      Kaverisi, joka on kehottanut repimään testamentin, on puhunut todellisena maallikkona, vastoin parempaa tietoaan ja ehdottomasti vastoin lakia. Unohda nopeasti hänen ohjeensa.

      Perintökaaren mukaan testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Mikäli vainaja oli laatinut testamentin, on tämä käytävä ilmi perukirjasta, ja testamentinsaajat on yksilöitävä perukirjaan.

      Testamentista on otettava jäljennös perukirjan liitteeksi. Lainvoimaisuuden edellytyksenä on testamentin antaminen tiedoksi kuolinpesän osakkaille. Testamentti saa lainvoiman kun testamentti on hyväksytty tai kuuden kuukauden moiteaika on kulunut umpeen eikä testamenttia ole moitittu.

      Perukirja on annettava yhtenä kappaleena verotoimistoon kuukauden kuluessa perunkirjoitustilaisuudesta. Mikäli testamentti revitään, perukirja laaditaan väärin tiedoin ja jos asia tehdään samalla perukirjan laatijan tieten, myös laatija syyllistyy verottajalle annettavan asiakirjan väärentämiseen. Väärentämisestä tuomitaan sakkoa tai vankeutta.

    • nix_nax

      Kolmas diletantti tuli mukaan. Siitä vaan.

      • Sianajaja

        Olet täällä nimimerkilläsi kertonut kaikenlaisia satuja, mutta sinulla on jäänyt joskain kumman syystä paljastamatta, että osa esittämistäsi vaihtoehdoista on lainvastaisia.

        Lukijoille tiedoksi, että:

        1. Testamenttia ei saa lain mukaan salata tai hävittää.

        2. Testamentti pitää antaa tiedoksi kuolinpesän osakkaille ja liittää kopiona mukaan perukirjaan, joka on toimitettava verotoimistoon.

        3. Jos testamentin saaja luopuu testamentistaan, hänen sijaantulijansa ovat perilliset, jos näillä olisi oikeus periä myös testaattori.

        4. Jos testamentti salataan tai tuhotaan, sekä testamentin saajan lapset että verottaja saattavat olla jutussa vahingonkärsijöinä.

        5. Jos testamentin saajan lapset katsovat kärsineensä asianosaisina vahinkoa tehdyistä lainvastaisuuksista, heillä on jutussa kanneoikeus. Jos verottaja katsoo kärsineensä asiassa vahinkoa, se ei varmuudella myöskään jää toimettomaksi.

      • Sianajaja
      • Perinnön luovutus
        Sianajaja kirjoitti:

        >>> Nix_nax on väittänyt näin, vaikka väite on naurettava.!!!

        "Näyttövelvollisuus kyllä on siviilijutuissa - sellaisestahan nyt on ollut kysymys - aina kantajalla, jollei poikkeus johdu lain säännöksestä."

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/11147228#comment-59158092-view

        Oletpa sä jaksanut vääntää Nix_Naxin kanssa tästä asiasta.

        Huvittavin hänen minulle osoittamansa vänkäys on tässä alla:
        "Sanon nyt vihoviimeisen kerran, että testamentin "unohtaminen" eli salaaminen EI ole testamentista luopumista (jota taas tuo KKO:n päätös koskee). Luopuminen on ihan oikea oikeustoimi, mitä testamentin "unohtaminen" ei ole (toisin kuin toisaalla luulit). Luopuminen on jopa määrämuotoinen, kun sen, ollakseen pätevä, tulee lain mukaan olla kirjallinen (PK 17:2a), mitä testamentin "unohtaminen" tuskin on."

        Ihna kuin en tietäisi, että "testamentin unohtaminen" ei ole oikeustoimi. Olen kuitenkin sitä asiaa juuri häneltä kysynyt lukuisissa viesteissäni. Mikä olisi se oikeustoimi, jolla A "unohtaa" testamentin jonnekin piirongin laatikkoon? Mutta vastauksena NIx_naxilta tuleekin sitten, että SELLAISTA OIKEUSTOIMEA EI OLE.

        Voi, älyn väläys. Koska A:lla ei ole käytettävissään mitään muuta sellaista oikeustoimea, jolla hän voisi omat lapsensa ja testamentintekijän lastenlapset perinnöstä syrjäyttää kuin luovuttamalla perintöosuutensa B:lle, kaikki puheet jostakin "testamenttiin vetoamattomuudesta" tai "testamentin unohtamisesta" voi jättää omaan arvoonsa. Nix_nax ei ole ymmärtänyt lainkaan, mistä asiassa on ollut juridisesti kysymys. Mikään yllätys se tosin ei ole.

    • nix_nax

      Kun kaksi vanhaa diletanttia löytävät toisensa ja yhtyvät, mikä on tulos? Voidaanko se ilmaista kaavalla 1 1 = 2. Ei. Tapahtuu jotain paljon suurempaa. Kaavalla ilmaisuna: (1 1) potenssiin kaksi. Tuloksena on diletantismi, joka vastaa neljää yksittäistä diletanttia. Hurraa! Diletantismi on pelastettu!

      • Perinnön luovutus

        Yritä nyt edes. Diletantteja täällä ei ole kuin yksi, ja se olet sinä.

    • nix_nax

      Olen jo kauan sitten todennut, että myöskään "Perinnön luovutus" -nimimerkille on aivan turha y r i t t ä ä mitään järkevää esittää, aivan samoin käy kuin vedelle hanhen selässä. E siis enää yritä.

      Sen sijaan osoitan, että mainittu puuhastelija puhuu palturia; joko hän syöttää lukijoille tahallisesti pajunköyttä eli valehtelee tai sitten hänellä muisti pätkii pahemman kerran.

      Perinnön luovutus:
      >>Ihna kuin en tietäisi, että "testamentin unohtaminen" ei ole oikeustoimi.

      • Sianajaja

        Nix_nax (irtonikillä): "Ainakin itse luottaisin enemmän Nix_Naxin näkemykseen kuin anonyymin hörhön tietoon, sillä hänen viesteistään saa sen kuvan, että Nix_Nax näyttäisi olevan perintöasioihin perehtynyt juristi."

        Olipa kummallinen lause - siis anonyymin hörhön viesteistä saa kuvan, että Nix_nax olisi juristi ?!

        Onko joku joskus nähnyt niin typerää juristia, että tämä kirjoittaisi kymmenen vuoden aikana yli 6000 viestiä foorumeille KORVAUKSETTA? Jos Nix_nax on juristi, minä olen avaruudessa käynyt kiinalainen apina.

        Nim. Perinnön luovutus: "Nix_nax ei ole ymmärtänyt lainkaan, mistä asiassa on ollut juridisesti kysymys. Mikään yllätys se tosin ei ole.... Nix_nax voi toki jatkaa halutessaan ja on näemmä jo jatkanutkin asian vierestä puhumistaan."

        Osuit naulan kantaan, ei ole ymmärtänyt ei. Nix_nax on haka johdattelemaan keskustelun täysin sivuraiteille.

        Nix_nax: "Enempää ruutia en noihin kahteen samanmieliseen veitikkaan tuhlaa."

        Lupaat vaan - saman lupauksen annoit jo viikko sitten, mutta palaat keskusteluun kuin mehiläinen hunajapurkille.

      • Perinnön luovutus

        Siinä sitten alkaa taas Nix_naxin hyökkäykset valehtelijaksi haukkumalla, kun hän itse ei osaa lukea kirjoittamaani tekstiä. Onko tässä nyt laitaa, että ryhdytään nimittelemään, vaikka oma lukutaito ei jälleen riitä tekstin sisällön ymmärtämiseen??????

        Kirjoitin siis, kuten Nix_nax siteeraa:
        >>Perinnön luovutus 24.4. 21:59:
        Perittävä P on tehnyt testamentin lapsistaan A ja B toiselle. P on määrännyt, että kaikki kuoltuaan on menevä A:lle. A:lla on itsellään neljä lasta C, D, E ja F.

        Tässä tilanteessa NIX_NAX VÄITTÄÄ voivansa aikaansaada kahdella erilaisella OIKEUSTOIMELLA saman lopputuloksen, nimetään ne vaihtoehto a:ksi ja vaihtoehto b:ksi. >> (korostus allekirjoittaneen).

        Siis kerron NIx_naxin väittävän jotakin. En ota itse silloin kantaa, mikä on hänen väittämänsä "oikeustoimen" luonne. Voiko todella luetun ymmärtäminen olla jollakin näin apukoulutasolla, vai mistä on kysymys?

        Sen jälkeen teen vielä varmentavan kysymyksen NIx_naxille saman viestini lopussa:

        >>Jos sinulla, Nix_nax on jokin muu oikeustoimi tiedossa, jolla vaihtoehto b:ssä omaisuutta voidaan jakaa B:lle siten, että C, D, E ja F eivät saa mitään, olisi korkea aika kertoa siitä. Olen sitä jo monasti kysynyt, mutta et ilmeisesti osaa vastata.>>

        Näin kysyin, kun minulla ei ole tiedossa, MIKÄ OIKEUSTOIMI VOISI OLLA PERUSTEENA JÄÄMISTÖOMAISUUDEN JAOLLE siten, että mainitussa vaihtoehto b:ssä perittävän lapsenlapset, jotka A:n luovuttua perinnöstä tulisivat syrjäytetyksi perinnöstä LAILLISESTI.

        Mutta kysymys ei aiheuttanut Nix_naxin päässä muuta kuin jankkaamisen, mitä tarkoittaa oikeustoimi. Kertakaikkiaan uskomatonta!

        Vastaus on tietenkin: EI MIKÄÄN. Mutta tätä vastausta Nix_naxin päästä ei löytynyt.

        Tämä viimeinen viesti osoittaa, että vieläkään siellä ei ole herännyt sitä oivallusta, mitä hain. Minä sen sijaan olen muuttunut valehtelijaksi tai ties miksi??????

        >>Minä en ollut missään vaiheessa puhunut vaihtoehdoista a ja b "kahtena erilaisena oikeustoimena", ilmaisu on aivan dillen omista älynystyröistä peräisin.>>

        No, minäpä olen. Kanssasi keskustelu ei muuten etene mihinkään, jollei käytä rautalankaa asioiden postuloimiseksi väitteiksi. Jos olisit oivaltanut, että mitään muuta laillista oikeustoimea kuin perinnön luovuttaminen ei voi olla olemassa, jolla lapsenlapset syrjäytyvät perinnöstä, oltaisiin kenties edetty keskustelussa.

        Tällaista tämä vänkääminen Nix_naxin kanssa on. Vieläkään et sitten ottanut itse asiaan kantaa. Laiton perinnönjakokyhäelmäsi on edelleen laiton. "Testamentin unohtamisesi" ei johda lailliseen lopputulokseen eikä syrjäytä tietenkään laillisia toissijaisia testamentinsaajia perinnöstä.

      • Sianajaja

        Nix_nax:in todellinen anti tälle keskustelulle oli varsin vähäinen. Sen sijaan Nix_nax kykeni tähän:

        - Typerys!

        - Kuinka vaikeaa voikaan jollekulle olla sen ymmärtäminen.

        - Sianajaja on sen laatuinen vihoviimeinen jankkaaja, että kun jo kerran lopetin hänen oikomisensa, niin en sitä uudelleen aloita.

        - Sianajaja vängätköön muiden kanssa, jos joku vänkäämisestä tämän entuudestaan muilla palstoilla vänkääjänä tunnetuksi tulleen henkilön kanssa kinaamisesta on kiinnostunut.

        - Jaarittelija-Sianajajan kanssa en jatka.

        - ... muille lukijoille jankuttaja-Sianajajan virheellistä uskomusta siitä, että "testamentin unohtaminen tai repiminen on lainvastaista, johtaa aina perinnön menettämiseen jne. jne.

        - Vänkääjä-Sianajajan mukaan tämä ei käy.

        - Näinhän juttu ei mene, minkä jokainen lukija vänkääjää lukuun ottamatta ymmärtänee.

        - Edellä oleva osoittanee Sianajajaa lukuun ottamatta niille lukijoille, jotka tänne asti ovat jaksaneet vänkäilyä seurata, että kaikki ei ole sitä, miltä se asiaan perehtymättömän silmissä voi näyttää.

        - Jaarittelijan kysymykset ovat typeriä, irrelevantteja, eivät muussa mielessä "vaikeita".

        - Sianajaja pitäköön käsityksensä. Mutta yo. nimimerkille, niin Sianajajan myötäilijältä kuin vaikuttaakin, kommentoin paria kohtaa.

        - Sitäkin olen koettanut täällä opettaa, että oikeustoimesta käytetty nimitys (sana) ei ole ratkaiseva, vaan toimen tosiasiallinen sisältö.

        - Siitä huolimatta joidenkuiden päät sitä tulkitessa sekoavat.

        - Tämän vääristelyn nyt vielä oion, vaikken muuten ko. nimimerkin pelkkään huuhaa-tasoiseen kynäilyyn viitsikään puuttua.

        - Se, että hän asianlaidan tuntien koettaa vippaskonstein saattaa asiantuntemukseni kyseenalaiseksi, vain vahvistaa hänestä saamaani kuvaa: diletantti mikä diletantti.

        - Diletantti tyypillisimmillään!

        - Selitetään nyt muille lukijoille, diletanttihan on toivoton tapaus (mitä edellä oleva lainauskin osoittaa).

        - Kun on vähällä siunattu, ei voi paljoa vaatia - sinulta nimittäin (sama vielä paremmin pätee Sianajaja-jankkaajaan).

        - Tyypillisen diletantin tapaan et ymmärrä, että tuo KKO:n päätös ei kerro mitään nyt käsiteltävään asiaan vaikuttavaa.

        - Loogisen ajattelukyvyn puutetta vaikea pelkällä innokkuudella korvata.

        - Sianajaja-diletantti jankkaa jankkaamasta päästyäänkin omassa päässään kehittämäänsä "perintökaarta":

        - Johan nyt on kumma, ettei selvä asia mene perille Pl:llekään (Sianajaja on toki oma lukunsa).

        - Kyllästyttää jo tuo saman jauhaminen!

        - Tällaiseksi turhan jankkaamiseksi se menee, kun ei ymmärretä lukemaansa.

        - Jankkaaja jankkaa jankkaa jankkaa ... loputtomiin.

        - Jankkaaminen "oikeustoimesta" osoittaa, että termi on sinulle täysin vieras.

        - Sianajaja ei osaa pysyä asiassa.

        - Sianajaja on asiassa niin ulalla, että hänen kaltaisensa kanssa ei ole mieltä jatkaa.

        - Sianajaja puhuu omiaan, ja Pl väärään todistukseen innolla tarttuu! Sillä lailla! Antaa hyvän kuvan teistä molemmista.

        - Jos pysyttäisiin asiassa ja faktoissa, keskustelusta jotain voisi syntyäkin. Nyt se on teikäläisen taholta mennyt - osin käsitteiden ymmärtämättömyyden vuoksi - pelkäksi inttämiseksi ja saman jankkaamiseksi.

        - Mutta tällainen jankkaaminen täydellisten amatöörien kanssa alkaa jo tympäännyttää niin, että tuskin viitsin sinunkaan (teistä kahdesta fiksumman) kanssa enää kinata

        - Diletantti inttää jä inttää ymmärtämättä edes mitä inttää.

        - Tällaista se on, jos diletanttien kanssa yrittää keskustella. Lillukanvarret saavat pääosan ja asian ydin jää dilleltä hämäräksi.

        - Jankkaaja ei näköjään koskaan ymmärrä sitä, että testamentista luopuminen on ihan todellinen oikeustoimi, joka jopa edellyttää kirjallista muotoa.

        - Toistan vielä, että vastoin dillepojun/typykän väitettä, minä en ole suositellut kumpaistakaan.

        - No, yksi hörhö ei tee kesää eikä talvea, kyllä tänne aina yksi ihailijoita lisää mahtuu!

        - Kun ei mene perille, niin ei. Saman jauhamista......... Jauha minun puolestani vaikka loputtomiin.

        - Kolmas diletantti tuli mukaan.

        - Kun kaksi vanhaa diletanttia löytävät toisensa ja yhtyvät, mikä on tulos?

        - Olen jo kauan sitten todennut, että myöskään "Perinnön luovutus" -nimimerkille on aivan turha y r i t t ä ä mitään järkevää esittää, aivan samoin käy kuin vedelle hanhen selässä

        - Sen sijaan osoitan, että mainittu puuhastelija puhuu palturia; joko hän syöttää lukijoille tahallisesti pajunköyttä eli valehtelee tai sitten hänellä muisti pätkii pahemman kerran.

        - ilmaisu on aivan dillen omista älynystyröistä peräisin.

        - Joten kun dille nyt kirkasotsaisena puhdistautuu

        - Enempää ruutia en noihin kahteen samanmieliseen veitikkaan tuhlaa.

        Nix_nax:in taktiikka on puhtaasti siirtää keskustelu asiasta henkilökohtaiseen solvaamiseen. Hyvä tietää jatkossa.

      • Perinnön luovutus
        Sianajaja kirjoitti:

        Nix_nax:in todellinen anti tälle keskustelulle oli varsin vähäinen. Sen sijaan Nix_nax kykeni tähän:

        - Typerys!

        - Kuinka vaikeaa voikaan jollekulle olla sen ymmärtäminen.

        - Sianajaja on sen laatuinen vihoviimeinen jankkaaja, että kun jo kerran lopetin hänen oikomisensa, niin en sitä uudelleen aloita.

        - Sianajaja vängätköön muiden kanssa, jos joku vänkäämisestä tämän entuudestaan muilla palstoilla vänkääjänä tunnetuksi tulleen henkilön kanssa kinaamisesta on kiinnostunut.

        - Jaarittelija-Sianajajan kanssa en jatka.

        - ... muille lukijoille jankuttaja-Sianajajan virheellistä uskomusta siitä, että "testamentin unohtaminen tai repiminen on lainvastaista, johtaa aina perinnön menettämiseen jne. jne.

        - Vänkääjä-Sianajajan mukaan tämä ei käy.

        - Näinhän juttu ei mene, minkä jokainen lukija vänkääjää lukuun ottamatta ymmärtänee.

        - Edellä oleva osoittanee Sianajajaa lukuun ottamatta niille lukijoille, jotka tänne asti ovat jaksaneet vänkäilyä seurata, että kaikki ei ole sitä, miltä se asiaan perehtymättömän silmissä voi näyttää.

        - Jaarittelijan kysymykset ovat typeriä, irrelevantteja, eivät muussa mielessä "vaikeita".

        - Sianajaja pitäköön käsityksensä. Mutta yo. nimimerkille, niin Sianajajan myötäilijältä kuin vaikuttaakin, kommentoin paria kohtaa.

        - Sitäkin olen koettanut täällä opettaa, että oikeustoimesta käytetty nimitys (sana) ei ole ratkaiseva, vaan toimen tosiasiallinen sisältö.

        - Siitä huolimatta joidenkuiden päät sitä tulkitessa sekoavat.

        - Tämän vääristelyn nyt vielä oion, vaikken muuten ko. nimimerkin pelkkään huuhaa-tasoiseen kynäilyyn viitsikään puuttua.

        - Se, että hän asianlaidan tuntien koettaa vippaskonstein saattaa asiantuntemukseni kyseenalaiseksi, vain vahvistaa hänestä saamaani kuvaa: diletantti mikä diletantti.

        - Diletantti tyypillisimmillään!

        - Selitetään nyt muille lukijoille, diletanttihan on toivoton tapaus (mitä edellä oleva lainauskin osoittaa).

        - Kun on vähällä siunattu, ei voi paljoa vaatia - sinulta nimittäin (sama vielä paremmin pätee Sianajaja-jankkaajaan).

        - Tyypillisen diletantin tapaan et ymmärrä, että tuo KKO:n päätös ei kerro mitään nyt käsiteltävään asiaan vaikuttavaa.

        - Loogisen ajattelukyvyn puutetta vaikea pelkällä innokkuudella korvata.

        - Sianajaja-diletantti jankkaa jankkaamasta päästyäänkin omassa päässään kehittämäänsä "perintökaarta":

        - Johan nyt on kumma, ettei selvä asia mene perille Pl:llekään (Sianajaja on toki oma lukunsa).

        - Kyllästyttää jo tuo saman jauhaminen!

        - Tällaiseksi turhan jankkaamiseksi se menee, kun ei ymmärretä lukemaansa.

        - Jankkaaja jankkaa jankkaa jankkaa ... loputtomiin.

        - Jankkaaminen "oikeustoimesta" osoittaa, että termi on sinulle täysin vieras.

        - Sianajaja ei osaa pysyä asiassa.

        - Sianajaja on asiassa niin ulalla, että hänen kaltaisensa kanssa ei ole mieltä jatkaa.

        - Sianajaja puhuu omiaan, ja Pl väärään todistukseen innolla tarttuu! Sillä lailla! Antaa hyvän kuvan teistä molemmista.

        - Jos pysyttäisiin asiassa ja faktoissa, keskustelusta jotain voisi syntyäkin. Nyt se on teikäläisen taholta mennyt - osin käsitteiden ymmärtämättömyyden vuoksi - pelkäksi inttämiseksi ja saman jankkaamiseksi.

        - Mutta tällainen jankkaaminen täydellisten amatöörien kanssa alkaa jo tympäännyttää niin, että tuskin viitsin sinunkaan (teistä kahdesta fiksumman) kanssa enää kinata

        - Diletantti inttää jä inttää ymmärtämättä edes mitä inttää.

        - Tällaista se on, jos diletanttien kanssa yrittää keskustella. Lillukanvarret saavat pääosan ja asian ydin jää dilleltä hämäräksi.

        - Jankkaaja ei näköjään koskaan ymmärrä sitä, että testamentista luopuminen on ihan todellinen oikeustoimi, joka jopa edellyttää kirjallista muotoa.

        - Toistan vielä, että vastoin dillepojun/typykän väitettä, minä en ole suositellut kumpaistakaan.

        - No, yksi hörhö ei tee kesää eikä talvea, kyllä tänne aina yksi ihailijoita lisää mahtuu!

        - Kun ei mene perille, niin ei. Saman jauhamista......... Jauha minun puolestani vaikka loputtomiin.

        - Kolmas diletantti tuli mukaan.

        - Kun kaksi vanhaa diletanttia löytävät toisensa ja yhtyvät, mikä on tulos?

        - Olen jo kauan sitten todennut, että myöskään "Perinnön luovutus" -nimimerkille on aivan turha y r i t t ä ä mitään järkevää esittää, aivan samoin käy kuin vedelle hanhen selässä

        - Sen sijaan osoitan, että mainittu puuhastelija puhuu palturia; joko hän syöttää lukijoille tahallisesti pajunköyttä eli valehtelee tai sitten hänellä muisti pätkii pahemman kerran.

        - ilmaisu on aivan dillen omista älynystyröistä peräisin.

        - Joten kun dille nyt kirkasotsaisena puhdistautuu

        - Enempää ruutia en noihin kahteen samanmieliseen veitikkaan tuhlaa.

        Nix_nax:in taktiikka on puhtaasti siirtää keskustelu asiasta henkilökohtaiseen solvaamiseen. Hyvä tietää jatkossa.

        >>Nix_nax:in taktiikka on puhtaasti siirtää keskustelu asiasta henkilökohtaiseen solvaamiseen. >>

        MInulle tulee mieleen, että rikollisen mieli on sellainen. Onhan Nix_nax koko ajan puolustanut laitonta menettelytapaa testamentin salaamiseksi toissijaisilta perillisiltä näiden vahingoksi. Onko siis ihme, että hän myös solvaa toisia kirjoittajia?

    • Kysymys nixnaxille

      Vosiko nix_nax perustella väitteensä että "Näyttövelvollisuus kyllä on siviilijutuissa - sellaisestahan nyt on ollut kysymys - aina kantajalla, jollei poikkeus johdu lain säännöksestä."

      Mitähän tuo lause tarkoittaa suomeksi? Kantaja ja vastaajahan ovat vain eri mieltä asiasta, jossa ei ole tapahtunut rikosta.

      Kantaja esittää haastehakemuksessaan vaateensa perusteineen ja todisteineen. Kantajan haastehakemus muodostaa vain ne rajat, joiden puitteissa juttua käydään ja nämä myös muodostavat kanteenmuutoskiellon. Kantajan ainoa velvollisuus on esittää asiansa, mutta todellisesta näytöstä voi vastata vain tuomioistuin.

      Osapuolten intressit ja näkemyksethän ovat vain erilaiset mutta riitahan onkin syntynyt juuri siitä. Kantaja voi halutessaan lähteä oikeuteen hyvinkin heppoisin eväin. Tuomari ehdottaa jutussa aluksi sovintoa, jos se on sallittua, mutta osapuolten ei tarvitse esitystä hyväksyä.

      Perusperiaate on se, että kantaja esittää näyttönsä ja vastaaja vastanäyttönsä. Velvollisuutta näyttää toteen mitään ei ole kummallakaan osapuolella, vaan vallitsevasta tosiseikastosta päättää tuomari. Tuomioistuimen tehtävänä on arvioida se, onko esitetty näyttö riittävä halutun oikeusseuraamuksen toteuttamiseksi.

      Velvollisuutta näyttää toteen mitään ei ole kummallakaan osapuolella, vaan juttu päätetään esitetyn näytön perusteella.

      • Kysymys...

        Ei kuulu Nix_naxin vastausta. Taisi mennä jauhot suuhun.

      • lini
        Kysymys... kirjoitti:

        Ei kuulu Nix_naxin vastausta. Taisi mennä jauhot suuhun.

        Ainoa järkevä oli nix nax joka tajusi lopettaa tämän jo liian pitkälle menneen jankkaamisen. Minä luotan nix nax näkemyksiin ja olen saanut paljon selvyyttä epäselviin asioihin hänen avullaan. Mikä oli äärimmäisen hauska kommentti tässä ketjussa oli miten kahdesta yksittäisestä palikasta ei tule kahta vaan neljä kun osaa tarkastella asiaa oikeasta näkökulmasta. Nix nax ei ole mikään kuiva tyyppi ollenkaan vaikka niin olen välistä erehtynyt luulemaan.

    • Kysymys Iinille

      "Minä luotan nix nax näkemyksiin ja olen saanut paljon selvyyttä epäselviin asioihin hänen avullaan."

      On hyvinkin mahdollista että Niksu on 95 % kerroista kirjoituksissaan oikeassa, mutta se kerta ei osunut juuri nyt kohdalle. Jos luotat Niksuun niin siitä vaan rikkomaan lakia ja salaamaan tai repimään testamenttia. Minä luottaisin ihan oikean juristin sanaan.

      Mitä mieltä sinä muuten olet Niksun väitteestä että "Näyttövelvollisuus kyllä on siviilijutuissa - sellaisestahan nyt on ollut kysymys - aina kantajalla, jollei poikkeus johdu lain säännöksestä."

      Eikö olekin naurettava väite, jos ymmärrät mistä väitteessä on kyse?

      • lini

        Jos olisin ap. tietäisin miten menetellä. Kaikki vastaukset olen saanut nix naxin perustelluista kommenteista, Tuon hyvin paljon erimielisyyttä herättäneen testamentin repimisen tai unohtamisen ymmärsin missä tilanteissa sitä voidaan käyttää laillisuuden nimissä. Moni ei kyllä ymmärtänyt vaikka asia oli niin hyvin selvennetty suorastaan rautalangasta väännetty, monessa kohtaa.

        Asiantuntijuuteen vaaditaan kokonaisuuksien ymmärtäminen - ymmärrys myös siitä että pienistä asioista muodostuu suuria ja voi olla myös poikkeusta poikkeuksen päälle. Laki ei todellakaan ole mikään täysin yksiselitteinen tiede - niin kuin ei muutkaan tieteet. Teoria ja käytäntö voivat myös olla toisinaan kaksi eri asiaa.

        Minä olen jäänyt koukkuun tähän laki palstaan. Ei sen takia että tietäisin niin paljon lain kiemuroista. Ennen minkin ymmärrän miten vähän tiedän ja pystyn tietomäärääni yleissivistyksen nimissä lisäämään nix naxin avulla.

      • Sianajaja
        lini kirjoitti:

        Jos olisin ap. tietäisin miten menetellä. Kaikki vastaukset olen saanut nix naxin perustelluista kommenteista, Tuon hyvin paljon erimielisyyttä herättäneen testamentin repimisen tai unohtamisen ymmärsin missä tilanteissa sitä voidaan käyttää laillisuuden nimissä. Moni ei kyllä ymmärtänyt vaikka asia oli niin hyvin selvennetty suorastaan rautalangasta väännetty, monessa kohtaa.

        Asiantuntijuuteen vaaditaan kokonaisuuksien ymmärtäminen - ymmärrys myös siitä että pienistä asioista muodostuu suuria ja voi olla myös poikkeusta poikkeuksen päälle. Laki ei todellakaan ole mikään täysin yksiselitteinen tiede - niin kuin ei muutkaan tieteet. Teoria ja käytäntö voivat myös olla toisinaan kaksi eri asiaa.

        Minä olen jäänyt koukkuun tähän laki palstaan. Ei sen takia että tietäisin niin paljon lain kiemuroista. Ennen minkin ymmärrän miten vähän tiedän ja pystyn tietomäärääni yleissivistyksen nimissä lisäämään nix naxin avulla.

        >> Kaikki vastaukset olen saanut nix naxin perustelluista kommenteista... Asiantuntijuuteen vaaditaan kokonaisuuksien ymmärtäminen.> Ennen minkin ymmärrän miten vähän tiedän ja pystyn tietomäärääni yleissivistyksen nimissä lisäämään nix naxin avulla.

    • lini

      Jankata voi maailman tappiin asti. Niin hyvä tämä palsta on nix naxin ansiosta että minun oli pakko tulla taas piipahtamaan. Tämäkin viestiketju lisäsi aika lailla tietämystäni tilanteesta jossa testamentti on tehty ja mitkä ovat vaihtoedot miten toimitaan. Vaatii kyllä kriittistä asioiden tarkastelukykyä ja erottaa olennainen epäolennaisesta näinkin rönsyilevässä viestiketjussa.

      Lini on arvonsa tunteva ja lopettaa keskustelun / jankkaamisen tähän omalta osaltaan. Vieläkin kyllä naurattaa miten kahdesta palikasta tulee neljä...

    • Yes yes

      --Vieläkin kyllä naurattaa miten kahdesta palikasta tulee neljä...--

      Ja yhdestä puhdas nolla :)

    • Perinnön luovutus

      Siinä se nyt nähdään. Nix_naxin neuvot ovat antaneet linille "oikeuden" toimia laittomasti ja saattavat ihmiset vaaraan saada rangaistus testamentin hävittämisestä.

    • Lotvonen.

      No, voiko sen testamentin repiä?

      • Vahinkoja sattuu

        Ei, mutta jos täysin vahingossa menee keräyspaperin mukana roskiin, niin minkäs sille mahtaa. Häviäähän niitä lottokuponkejakin.

    • Perinnön luovutus

      On hyvämuistutttaa, että Nix-nax ei ole vieläkään antanut vastausta tähän kaikkia askarruttaneeseen tilanteeseen:

      >>1. A:n ryhtyessä testamenttiin A:n lapset menettävät oikeutensa testamenttiin. Sisar B vaatii lakiosansa 1/4, A ottaa vastaan 3/4 ko. osuudesta. A joko luovuttaa tai lahjoittaa sen jälkeen omaansa vapaasti. Vaihtoehto 1 on täysin lainmukainen.

      2. A yksin tai yhdessä sisarensa kanssa lainvastaisesti hävittää tai salaa testamentin eli toimitaan kuten testamenttia ei olisikaan. A ja B jakavat perinnön 1/2 1/2. Vaihtoehto 2 on lainvastainen.

      3. A:n luopuessa testamentista - oletuksen mukaan tehokkaasti - hänen sijaansa astuvat rintaperilliset. A:n neljästä lapsesta kukin perii lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan 1/16-osaa. Vaihtoehto 2 on täysin lainmukainen.>>

      Vaihtoehdossa 1 on kuvailtu tilanne, jossa tapahtuu perintöosuuden luovuttaminen B:lle tai jollekulle muulle taholle. Tämän mukainen laillinen perinnönjako voitaisiin tehdä tilanteessa. A ja B voisivat halutessaan jakaa jäämistön keskenään puoliksi (A.n tekemän perintöosuuden luovuttamisen nojalla).

      Vaihtoehdossa 3 tapahtuukin sitten testamentista luopuminen A:n osalta. A saa tällöin lakimääräisen perintösansa mukaisen osuuden jäämistöstä (=puolet jäämistöstä). PK 11:6 nojalla loput testamentin mukaisesta osuudesta menee sijaisperillisinä A.n rintaperillisille tasaosuuksin (1/16 jäämistöstä).

      B saa vaihtoehdossa 3 lakiosansa, mikäli sitä vaatii.

      Vaihtoehdossa 2 on suoritettu laiton perinnönjako. Perinnönjaon perustana ei ole esittää mitään laillista oikeustoimea, johon ko. perinnönjako perustuisi. A ja B ryhtyvät perintöön laittomasti teeskennellen, että perinnönjako olisi suoritettava laillisen perimysjärjestyksen nojalla, vaikka tosiasiassa on olemassa testamentti, jonka mukaan laillinen perinnönjako AINOASTAAN voidaan suorittaa. Tässä kohden Nix_nax ryhtyy puhumaan "testamentin unohtamisesta" aivan kuin tämä tapahtuma voisi olla laillisen perinnönjaon perusta. Mutta kun se ei ole mikään oikeustoimi ensinkään.

      Mitä sitten A:n rintaperilliset voisivat tehdä, mikäli he saisivat tietää testamentin olemassaolosta ja saisivat eteensä A:n ja B:n laittomasti aikaansaadun perinnönjakokirjan. A:n rintaperilliset eivät tässä tilanteessa olisi perittävän kuolinpesän osakkaita, koska mitään perinnöstä luopumista A ei ole tehnyt. (Tätä Nix_nax jankutti aiemmin puhuessaan ohi minun kanssani.)

      A:n rintaperilliset eivät voine siis vaatia laillista perinnönjakoa suoritettavaksi. Nix_naxin mukaan sitä paitsi, A voisi jälkikäteen tehdä perintöosuuden luovuttamisen B:n hyväksi ja sanoakin ÄHÄKUTTI. A voisi vaatia suoritettavaksi perintöosuuden luovuttamisen nojalla uutta perinnönjakoa, jonka lopputulos olisi SAMA kuin jo suoritettu laiton perinnönjako. Niinpä A:n rintaperilliset jäisivät joka tapauksessa nuolemaan näppejään, koska laiton perinnönjako muuttuisikin (uudeksi) lailliseksi perinnönjaoksi.

      Heh, heh. Nix_naxin kyhäelmä ei onnistuisi. Laiton perinnönjako olisi jo olemassa. Se ei mihinkään katoa, jolloin A voisikin vaatia laillista samanlaista jakoa (tekemällä perintösouuden luovuttamisen jälkikäteen).

      A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista, verrattavan korvauksen (1/16 jäämistöstä kukin) sekä mahdollisesti lisäksi osuuden sen seurauksena, että A ja/tai B tuomittaisiin menettämään perintönsä osaksi tai kokonaan.

    • Perinnön luovutus

      On hyvämuistutttaa, että Nix-nax ei ole vieläkään antanut vastausta tähän kaikkia askarruttaneeseen tilanteeseen:

      >>1. A:n ryhtyessä testamenttiin A:n lapset menettävät oikeutensa testamenttiin. Sisar B vaatii lakiosansa 1/4, A ottaa vastaan 3/4 ko. osuudesta. A joko luovuttaa tai lahjoittaa sen jälkeen omaansa vapaasti. Vaihtoehto 1 on täysin lainmukainen.

      2. A yksin tai yhdessä sisarensa kanssa lainvastaisesti hävittää tai salaa testamentin eli toimitaan kuten testamenttia ei olisikaan. A ja B jakavat perinnön 1/2 1/2. Vaihtoehto 2 on lainvastainen.

      3. A:n luopuessa testamentista - oletuksen mukaan tehokkaasti - hänen sijaansa astuvat rintaperilliset. A:n neljästä lapsesta kukin perii lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan 1/16-osaa. Vaihtoehto 2 on täysin lainmukainen.>>

      Vaihtoehdossa 1 on kuvailtu tilanne, jossa tapahtuu perintöosuuden luovuttaminen B:lle tai jollekulle muulle taholle. Tämän mukainen laillinen perinnönjako voitaisiin tehdä tilanteessa. A ja B voisivat halutessaan jakaa jäämistön keskenään puoliksi (A.n tekemän perintöosuuden luovuttamisen nojalla).

      Vaihtoehdossa 3 tapahtuukin sitten testamentista luopuminen A:n osalta. A saa tällöin lakimääräisen perintösansa mukaisen osuuden jäämistöstä (=puolet jäämistöstä). PK 11:6 nojalla loput testamentin mukaisesta osuudesta menee sijaisperillisinä A.n rintaperillisille tasaosuuksin (1/16 jäämistöstä).

      B saa vaihtoehdossa 3 lakiosansa, mikäli sitä vaatii.

      Vaihtoehdossa 2 on suoritettu laiton perinnönjako. Perinnönjaon perustana ei ole esittää mitään laillista oikeustoimea, johon ko. perinnönjako perustuisi. A ja B ryhtyvät perintöön laittomasti teeskennellen, että perinnönjako olisi suoritettava laillisen perimysjärjestyksen nojalla, vaikka tosiasiassa on olemassa testamentti, jonka mukaan laillinen perinnönjako AINOASTAAN voidaan suorittaa. Tässä kohden Nix_nax ryhtyy puhumaan "testamentin unohtamisesta" aivan kuin tämä tapahtuma voisi olla laillisen perinnönjaon perusta. Mutta kun se ei ole mikään oikeustoimi ensinkään.

      Mitä sitten A:n rintaperilliset voisivat tehdä, mikäli he saisivat tietää testamentin olemassaolosta ja saisivat eteensä A:n ja B:n laittomasti aikaansaadun perinnönjakokirjan. A:n rintaperilliset eivät tässä tilanteessa olisi perittävän kuolinpesän osakkaita, koska mitään perinnöstä luopumista A ei ole tehnyt. (Tätä Nix_nax jankutti aiemmin puhuessaan ohi minun kanssani.)

      A:n rintaperilliset eivät voine siis vaatia laillista perinnönjakoa suoritettavaksi. Nix_naxin mukaan sitä paitsi, A voisi jälkikäteen tehdä perintöosuuden luovuttamisen B:n hyväksi ja sanoakin ÄHÄKUTTI. A voisi vaatia suoritettavaksi perintöosuuden luovuttamisen nojalla uutta perinnönjakoa, jonka lopputulos olisi SAMA kuin jo suoritettu laiton perinnönjako. Niinpä A:n rintaperilliset jäisivät joka tapauksessa nuolemaan näppejään, koska laiton perinnönjako muuttuisikin (uudeksi) lailliseksi perinnönjaoksi.

      Heh, heh. Nix_naxin kyhäelmä ei onnistuisi. Laiton perinnönjako olisi jo olemassa. Se ei mihinkään katoa, jolloin A voisikin vaatia laillista samanlaista jakoa (tekemällä perintösouuden luovuttamisen jälkikäteen).

      A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista, verrattavan korvauksen (1/16 jäämistöstä kukin) sekä mahdollisesti lisäksi osuuden sen seurauksena, että A ja/tai B tuomittaisiin menettämään perintönsä osaksi tai kokonaan.

    • Käräjätuomari

      "2. A yksin tai yhdessä sisarensa kanssa lainvastaisesti hävittää tai salaa testamentin eli toimitaan kuten testamenttia ei olisikaan. A ja B jakavat perinnön 1/2 1/2. Vaihtoehto 2 on lainvastainen."

      Vaikka testamentti olisi kyseessä ja tässä testamentissa edunsaajina olisi A tai B niin he yhdessä voivat päättää että testamenttia ei noudateta.Näin ollen perintö menee puoliksi kummallekkin.Tämä pätee jos edunsaajina ei ole ketään muuta.

      Testamenttiin ei ole pakko vedota ja käytännössä se on ihan sama jos A ja B löytävät testamentin ja päättävät sen repiä silpuksi.
      Näin ollen se repiminen ei loukkaa ketään jos testamentin saajat ovat ainoastaan A ja B...mikäli testamentin saajana olisi myöskin herra C niin silloin ei kannata repiä yhtään mitään saati salata ellei tee sitä sitten niin että kiinnijääminen on täysin mahdotonta.

      Ja miksi vitussa pitäisi repiä sitä,riittää että siihen ei vedota niin testamentilta putoaa pohja.

    • Käräjätuomari

      KKO:2014:18 kuka saa ja mitä..häh.

      "Vaihtoehdossa 2 on suoritettu laiton perinnönjako. Perinnönjaon perustana ei ole esittää mitään laillista oikeustoimea, johon ko. perinnönjako perustuisi. A ja B ryhtyvät perintöön laittomasti teeskennellen, että perinnönjako olisi suoritettava laillisen perimysjärjestyksen nojalla, vaikka tosiasiassa on olemassa testamentti, jonka mukaan laillinen perinnönjako AINOASTAAN voidaan suorittaa. Tässä kohden Nix_nax ryhtyy puhumaan "testamentin unohtamisesta" aivan kuin tämä tapahtuma voisi olla laillisen perinnönjaon perusta. Mutta kun se ei ole mikään oikeustoimi ensinkään."

      Ei ole laiton.
      Testamenttia ei tarvitse noudattaa jos herra A on ainut edunsaaja,hän yksin päättää että noudatetaanko sitä vai ei ja tämähän käytännössä tarkoittaa myöskin sitä että hän voi sen hävittää jos sille päälle sattuu.(ennen perunkirjotuksia)

      Testamentin unohtaminen on ihan ok,sitä tapahtuu jatkuvasti.

      • käräjätuomari

        "A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista, verrattavan korvauksen (1/16 jäämistöstä kukin) sekä mahdollisesti lisäksi osuuden sen seurauksena, että A ja/tai B tuomittaisiin menettämään perintönsä osaksi tai kokonaan."

        Kissanvitut...nyt on mennyt pullat ja jauhot sekaisin.
        Herra A salaa/repii testamentin,kakaroilla ei kanneoikeutta.A ja B saavat yht.paljon.
        Herra A ei vetoa testamenttiin,herra A ja B saavat yhtäpaljon.Kakaroilla ei kanneoikeutta.
        Herra A vetoaa testamenttiin,saa 75 pinnaa ja B saa 25pinnaa mikäli vaatii lakiosuutta.Jos ei vaadi niin A saa 100pinnaa.kakaroilla ei kanneoikeutta.
        Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta...
        Yleisesti ottaen tekisi sitten mitä tahansa niin kakaroilla ei ole kanneoikeutta.
        kakarat kun eivät ole asianomaisia eikä pesän osakkaita sillä hetkellä kun ja jos testamentti revitään tai salataan. Tässä kohtaan tuleekin se että kuka saa ajaa kannetta ja kuka ei. pesän osakkaat ja testamentin saajat.
        Jos luovutaan testamentista niin eiköhän se tarkoita sitä että sitä ei ole salattu tai revitty jne..""A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista"......ja siis mitähäh?....A:n rintaperilliset nostavat kanteen A ja Btä vastaan..just..joo...jos sitä ennen on luovuttu testamentista niin onko mitään järkeä..ei ole.

      • Perinnön luovutus
        käräjätuomari kirjoitti:

        "A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista, verrattavan korvauksen (1/16 jäämistöstä kukin) sekä mahdollisesti lisäksi osuuden sen seurauksena, että A ja/tai B tuomittaisiin menettämään perintönsä osaksi tai kokonaan."

        Kissanvitut...nyt on mennyt pullat ja jauhot sekaisin.
        Herra A salaa/repii testamentin,kakaroilla ei kanneoikeutta.A ja B saavat yht.paljon.
        Herra A ei vetoa testamenttiin,herra A ja B saavat yhtäpaljon.Kakaroilla ei kanneoikeutta.
        Herra A vetoaa testamenttiin,saa 75 pinnaa ja B saa 25pinnaa mikäli vaatii lakiosuutta.Jos ei vaadi niin A saa 100pinnaa.kakaroilla ei kanneoikeutta.
        Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta...
        Yleisesti ottaen tekisi sitten mitä tahansa niin kakaroilla ei ole kanneoikeutta.
        kakarat kun eivät ole asianomaisia eikä pesän osakkaita sillä hetkellä kun ja jos testamentti revitään tai salataan. Tässä kohtaan tuleekin se että kuka saa ajaa kannetta ja kuka ei. pesän osakkaat ja testamentin saajat.
        Jos luovutaan testamentista niin eiköhän se tarkoita sitä että sitä ei ole salattu tai revitty jne..""A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista"......ja siis mitähäh?....A:n rintaperilliset nostavat kanteen A ja Btä vastaan..just..joo...jos sitä ennen on luovuttu testamentista niin onko mitään järkeä..ei ole.

        "Kissanvitut...nyt on mennyt pullat ja jauhot sekaisin. Herra A salaa/repii testamentin,kakaroilla ei kanneoikeutta.A ja B saavat yht.paljon.
        Herra A ei vetoa testamenttiin,herra A ja B saavat yhtäpaljon.Kakaroilla ei kanneoikeutta."

        Rintaperillisillä on kanneoikeus tässä tapauksessa, koska heille on aiheutettu vahinkoa lain vastaisella perinnönjaolla. Et oivalla, että edunsaajina eivät ole ainoastaan testamentinsaajat A ja B. Myös A:n perillisillä on oikeus sijaisperillisinä saada osuutensa, jos testamentista on luovuttu.

        Edellä esitety vaihtoehdot 1 ja 2 poikkeavat toisistaan. Vaihtoehto 1 on laillinen perinnönjako, jossa A on ottanut testamentin vastaan saaden 3/4 osaa jäämistöstä ja sen jälkeen hän luovuttaa testamenttiin perustuvan oikeutensa B:lle. Jäämistö menee puoliksi molemmille.

        Vaihtoehdossa 2 osapuolet sivuuttavat lainvastaisesti A:n perillisten oikeuden. A:n perillisillä on oikeus tulla A sijaan, jos A ei ota testamenttia vastaan.

        "Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta..."

        Tällaista vaihtoehto ei ole olemassa. Jos A luopuu testamentista, eivät hänen perillisensä tule tietenkään sijaan testamenttiin, koska A on siitä jo luopunut. Jäämistö jaetaan silloin ilman testamentin vaikutusta lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti. B saa puolet ja A:n sijaantulijat jakavat toisen puolen keskenään.

        Tietysti, jos B luopuu perinnöstä tässä tilanteessa, saavat A:n perilliset kaiken. Lakiosaa B:n ei kuitenkaan tarvitse vaatia, koska A on jo luopunut vetoamasta testamenttiin.

        "Jos luovutaan testamentista niin eiköhän se tarkoita sitä että sitä ei ole salattu tai revitty"

        Toki A:lla on oikeus luopua testamentista. Silloin hänen perillisensä tulevat hänen sijaansa saadakseen osuuden perittävän jäämistöstä. Tämä on edellä vaihtoehto 3 mukainen laillinen perinnönjako.

      • Perinnön luovutus
        käräjätuomari kirjoitti:

        "A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista, verrattavan korvauksen (1/16 jäämistöstä kukin) sekä mahdollisesti lisäksi osuuden sen seurauksena, että A ja/tai B tuomittaisiin menettämään perintönsä osaksi tai kokonaan."

        Kissanvitut...nyt on mennyt pullat ja jauhot sekaisin.
        Herra A salaa/repii testamentin,kakaroilla ei kanneoikeutta.A ja B saavat yht.paljon.
        Herra A ei vetoa testamenttiin,herra A ja B saavat yhtäpaljon.Kakaroilla ei kanneoikeutta.
        Herra A vetoaa testamenttiin,saa 75 pinnaa ja B saa 25pinnaa mikäli vaatii lakiosuutta.Jos ei vaadi niin A saa 100pinnaa.kakaroilla ei kanneoikeutta.
        Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta...
        Yleisesti ottaen tekisi sitten mitä tahansa niin kakaroilla ei ole kanneoikeutta.
        kakarat kun eivät ole asianomaisia eikä pesän osakkaita sillä hetkellä kun ja jos testamentti revitään tai salataan. Tässä kohtaan tuleekin se että kuka saa ajaa kannetta ja kuka ei. pesän osakkaat ja testamentin saajat.
        Jos luovutaan testamentista niin eiköhän se tarkoita sitä että sitä ei ole salattu tai revitty jne..""A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista"......ja siis mitähäh?....A:n rintaperilliset nostavat kanteen A ja Btä vastaan..just..joo...jos sitä ennen on luovuttu testamentista niin onko mitään järkeä..ei ole.

        "Kissanvitut...nyt on mennyt pullat ja jauhot sekaisin. Herra A salaa/repii testamentin,kakaroilla ei kanneoikeutta.A ja B saavat yht.paljon.
        Herra A ei vetoa testamenttiin,herra A ja B saavat yhtäpaljon.Kakaroilla ei kanneoikeutta."

        Rintaperillisillä on kanneoikeus tässä tapauksessa, koska heille on aiheutettu vahinkoa lain vastaisella perinnönjaolla. Et oivalla, että edunsaajina eivät ole ainoastaan testamentinsaajat A ja B. Myös A:n perillisillä on oikeus sijaisperillisinä saada osuutensa, jos testamentista on luovuttu.

        Edellä esitety vaihtoehdot 1 ja 2 poikkeavat toisistaan. Vaihtoehto 1 on laillinen perinnönjako, jossa A on ottanut testamentin vastaan saaden 3/4 osaa jäämistöstä ja sen jälkeen hän luovuttaa testamenttiin perustuvan oikeutensa B:lle. Jäämistö menee puoliksi molemmille.

        Vaihtoehdossa 2 osapuolet sivuuttavat lainvastaisesti A:n perillisten oikeuden. A:n perillisillä on oikeus tulla A sijaan, jos A ei ota testamenttia vastaan.

        "Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta..."

        Tällaista vaihtoehto ei ole olemassa. Jos A luopuu testamentista, eivät hänen perillisensä tule tietenkään sijaan testamenttiin, koska A on siitä jo luopunut. Jäämistö jaetaan silloin ilman testamentin vaikutusta lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti. B saa puolet ja A:n sijaantulijat jakavat toisen puolen keskenään.

        Tietysti, jos B luopuu perinnöstä tässä tilanteessa, saavat A:n perilliset kaiken. Lakiosaa B:n ei kuitenkaan tarvitse vaatia, koska A on jo luopunut vetoamasta testamenttiin.

        "Jos luovutaan testamentista niin eiköhän se tarkoita sitä että sitä ei ole salattu tai revitty"

        Toki A:lla on oikeus luopua testamentista. Silloin hänen perillisensä tulevat hänen sijaansa saadakseen osuuden perittävän jäämistöstä. Tämä on edellä vaihtoehto 3 mukainen laillinen perinnönjako.

      • käräjätuomari
        Perinnön luovutus kirjoitti:

        "Kissanvitut...nyt on mennyt pullat ja jauhot sekaisin. Herra A salaa/repii testamentin,kakaroilla ei kanneoikeutta.A ja B saavat yht.paljon.
        Herra A ei vetoa testamenttiin,herra A ja B saavat yhtäpaljon.Kakaroilla ei kanneoikeutta."

        Rintaperillisillä on kanneoikeus tässä tapauksessa, koska heille on aiheutettu vahinkoa lain vastaisella perinnönjaolla. Et oivalla, että edunsaajina eivät ole ainoastaan testamentinsaajat A ja B. Myös A:n perillisillä on oikeus sijaisperillisinä saada osuutensa, jos testamentista on luovuttu.

        Edellä esitety vaihtoehdot 1 ja 2 poikkeavat toisistaan. Vaihtoehto 1 on laillinen perinnönjako, jossa A on ottanut testamentin vastaan saaden 3/4 osaa jäämistöstä ja sen jälkeen hän luovuttaa testamenttiin perustuvan oikeutensa B:lle. Jäämistö menee puoliksi molemmille.

        Vaihtoehdossa 2 osapuolet sivuuttavat lainvastaisesti A:n perillisten oikeuden. A:n perillisillä on oikeus tulla A sijaan, jos A ei ota testamenttia vastaan.

        "Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta..."

        Tällaista vaihtoehto ei ole olemassa. Jos A luopuu testamentista, eivät hänen perillisensä tule tietenkään sijaan testamenttiin, koska A on siitä jo luopunut. Jäämistö jaetaan silloin ilman testamentin vaikutusta lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti. B saa puolet ja A:n sijaantulijat jakavat toisen puolen keskenään.

        Tietysti, jos B luopuu perinnöstä tässä tilanteessa, saavat A:n perilliset kaiken. Lakiosaa B:n ei kuitenkaan tarvitse vaatia, koska A on jo luopunut vetoamasta testamenttiin.

        "Jos luovutaan testamentista niin eiköhän se tarkoita sitä että sitä ei ole salattu tai revitty"

        Toki A:lla on oikeus luopua testamentista. Silloin hänen perillisensä tulevat hänen sijaansa saadakseen osuuden perittävän jäämistöstä. Tämä on edellä vaihtoehto 3 mukainen laillinen perinnönjako.

        "Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta..."

        Tällaista vaihtoehto ei ole olemassa. Jos A luopuu testamentista, eivät hänen perillisensä tule tietenkään sijaan testamenttiin, koska A on siitä jo luopunut. Jäämistö jaetaan silloin ilman testamentin vaikutusta lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti. B saa puolet ja A:n sijaantulijat jakavat toisen puolen keskenään."

        Lues nyt se korkeimman päätös äläkä itke siellä.
        KKO:2014:18
        Jos luopuu testamentista niin lapset tulevat sijaan mikäli heillä olisi oikeus periä testamentin tekijä.Ja jos B ei vaadi lakiosuutta niin kyllä se kaikki omaisuus menee näille kakaroille.

        Testamentilla saatu omaisuus on myös perintöä siinä missä normaali "perintökin" on ilman testamenttia.
        Tähän voisin mainita että mummoni teki joskus testamentin,isäni kuoli ennen mummoani ja kun mummo lähti niin minä luovuin yksinkertaisesti perinnöstä.
        Näin ollen lapseni tulivat kuolinpesän osakkaiksi ja he saivat isäni osuuden joka oli määritelty siinä testamentissa.

        Sulla on nämä perusasiat hieman hukassa,puhut laittomasta perinnönjaosta..laittomaksi se tulee vasta ja jos tuomioistuin niin päättää.
        Jos yhdelle henkilölle on määrätty testamentilla koko omaisuus ja toiselle ei mitään niin se riittää että tämä yksi ei vetoa testamenttiin ja näin ollen perintö jaetaan 50/50 eikä A:n perillisillä ole mitään kanneoikeutta.A:n perilliset eivät ole millään muotoa kuolinpesän osakkaita.

      • Perinnön luovutus
        käräjätuomari kirjoitti:

        "Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta..."

        Tällaista vaihtoehto ei ole olemassa. Jos A luopuu testamentista, eivät hänen perillisensä tule tietenkään sijaan testamenttiin, koska A on siitä jo luopunut. Jäämistö jaetaan silloin ilman testamentin vaikutusta lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti. B saa puolet ja A:n sijaantulijat jakavat toisen puolen keskenään."

        Lues nyt se korkeimman päätös äläkä itke siellä.
        KKO:2014:18
        Jos luopuu testamentista niin lapset tulevat sijaan mikäli heillä olisi oikeus periä testamentin tekijä.Ja jos B ei vaadi lakiosuutta niin kyllä se kaikki omaisuus menee näille kakaroille.

        Testamentilla saatu omaisuus on myös perintöä siinä missä normaali "perintökin" on ilman testamenttia.
        Tähän voisin mainita että mummoni teki joskus testamentin,isäni kuoli ennen mummoani ja kun mummo lähti niin minä luovuin yksinkertaisesti perinnöstä.
        Näin ollen lapseni tulivat kuolinpesän osakkaiksi ja he saivat isäni osuuden joka oli määritelty siinä testamentissa.

        Sulla on nämä perusasiat hieman hukassa,puhut laittomasta perinnönjaosta..laittomaksi se tulee vasta ja jos tuomioistuin niin päättää.
        Jos yhdelle henkilölle on määrätty testamentilla koko omaisuus ja toiselle ei mitään niin se riittää että tämä yksi ei vetoa testamenttiin ja näin ollen perintö jaetaan 50/50 eikä A:n perillisillä ole mitään kanneoikeutta.A:n perilliset eivät ole millään muotoa kuolinpesän osakkaita.

        "KKO:2014:18
        Jos luopuu testamentista niin lapset tulevat sijaan mikäli heillä olisi oikeus periä testamentin tekijä.Ja jos B ei vaadi lakiosuutta niin kyllä se kaikki omaisuus menee näille kakaroille."

        Olisit heti kertonut, että mainittu KKO 2014:18 koskee tuota tilannetta. PK 11:6 mukaan jäämistö menee A:n lapsille sijaisperillisinä, ellei testamentin tulkinnasta muuta johdu. B:n on siis vaadittava lakiosaa saadakseen edes 1/4 osansa jäämistöstä.

        En mä "itke". Kysymys on laintulkinnasta ja korkein oikeus on PK 11:6 antanut ennakkopäätöksensä. Tulkinnanvaraa asiassa on selvästi ollut ja toiseen ratkaisuun KKO olisi voinut päätyä testamenttia toisin tulkitessaan. PK 11:6 on tulkintaohje, jollei testamentista muuta ilmene.

        "tämä yksi ei vetoa testamenttiin ja näin ollen perintö jaetaan 50/50 eikä A:n perillisillä ole mitään kanneoikeutta.A:n perilliset eivät ole millään muotoa kuolinpesän osakkaita."

        Tässä olen erimieltä. A:n perilliset tulevat pesän osakkaiksi, kun A luopuu testamenttiin perustuvasta saannostaan. Sen vuoksi heillä on kanneoikeus, jollei toimita niin kuin vaihtoehdossa 1 on kerrottu.

        Toisin sanoen testamentti A:n tulee ensin ottaa vastaan, jonka jälkeen hänen on niin halutessaan mahdollista luovuttaa perintöosuuttaan B:lle. Täten toimien ei A:n perillisille tule osakkuutta eikä mitään kanneoikeuttakaan asiassa.

        Kysymys on laintulkinnasta. Ihmettelen, miten joillekin voi olla vaikeaa ymmärtää, että laintulkinnasta voidaan olla erimielisiä. Korkeimmassa oikeudessakin äänestetään usein ja äänestystulos voi olla jopa 3-2. Onko siis niin, että vähemmistöön jääneillä on aina perusasiat hukassa?

      • Perinnön luovutus
        käräjätuomari kirjoitti:

        "Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta..."

        Tällaista vaihtoehto ei ole olemassa. Jos A luopuu testamentista, eivät hänen perillisensä tule tietenkään sijaan testamenttiin, koska A on siitä jo luopunut. Jäämistö jaetaan silloin ilman testamentin vaikutusta lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti. B saa puolet ja A:n sijaantulijat jakavat toisen puolen keskenään."

        Lues nyt se korkeimman päätös äläkä itke siellä.
        KKO:2014:18
        Jos luopuu testamentista niin lapset tulevat sijaan mikäli heillä olisi oikeus periä testamentin tekijä.Ja jos B ei vaadi lakiosuutta niin kyllä se kaikki omaisuus menee näille kakaroille.

        Testamentilla saatu omaisuus on myös perintöä siinä missä normaali "perintökin" on ilman testamenttia.
        Tähän voisin mainita että mummoni teki joskus testamentin,isäni kuoli ennen mummoani ja kun mummo lähti niin minä luovuin yksinkertaisesti perinnöstä.
        Näin ollen lapseni tulivat kuolinpesän osakkaiksi ja he saivat isäni osuuden joka oli määritelty siinä testamentissa.

        Sulla on nämä perusasiat hieman hukassa,puhut laittomasta perinnönjaosta..laittomaksi se tulee vasta ja jos tuomioistuin niin päättää.
        Jos yhdelle henkilölle on määrätty testamentilla koko omaisuus ja toiselle ei mitään niin se riittää että tämä yksi ei vetoa testamenttiin ja näin ollen perintö jaetaan 50/50 eikä A:n perillisillä ole mitään kanneoikeutta.A:n perilliset eivät ole millään muotoa kuolinpesän osakkaita.

        Ja heh. Enpä ollut muistanut näin pitkän ajan jälkeen, että olen jo ottanut KKO 2014:18 huomioon aiemmassa kirjoituksessani. Se oli vain päässyt unohtumaan!

        >>>Vaihtoehdossa 3 tapahtuukin sitten testamentista luopuminen A:n osalta. A saa tällöin lakimääräisen perintösansa mukaisen osuuden jäämistöstä (=puolet jäämistöstä). PK 11:6 nojalla loput testamentin mukaisesta osuudesta menee sijaisperillisinä A.n rintaperillisille tasaosuuksin (1/16 jäämistöstä).>>>

        Pahoittelen unohdustani. Hyvä, että "käräjätuomari" palautti asian muistiini. Sama pää kesät talvet, niin näitä sattuu :)

      • Perinnön luovutus
        käräjätuomari kirjoitti:

        "Herra A luopuu perinnöstä/testamentista A:n lapset tulevat sijaan ja perivät kaiken mikäli B ei vaadi lakiosuutta..."

        Tällaista vaihtoehto ei ole olemassa. Jos A luopuu testamentista, eivät hänen perillisensä tule tietenkään sijaan testamenttiin, koska A on siitä jo luopunut. Jäämistö jaetaan silloin ilman testamentin vaikutusta lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti. B saa puolet ja A:n sijaantulijat jakavat toisen puolen keskenään."

        Lues nyt se korkeimman päätös äläkä itke siellä.
        KKO:2014:18
        Jos luopuu testamentista niin lapset tulevat sijaan mikäli heillä olisi oikeus periä testamentin tekijä.Ja jos B ei vaadi lakiosuutta niin kyllä se kaikki omaisuus menee näille kakaroille.

        Testamentilla saatu omaisuus on myös perintöä siinä missä normaali "perintökin" on ilman testamenttia.
        Tähän voisin mainita että mummoni teki joskus testamentin,isäni kuoli ennen mummoani ja kun mummo lähti niin minä luovuin yksinkertaisesti perinnöstä.
        Näin ollen lapseni tulivat kuolinpesän osakkaiksi ja he saivat isäni osuuden joka oli määritelty siinä testamentissa.

        Sulla on nämä perusasiat hieman hukassa,puhut laittomasta perinnönjaosta..laittomaksi se tulee vasta ja jos tuomioistuin niin päättää.
        Jos yhdelle henkilölle on määrätty testamentilla koko omaisuus ja toiselle ei mitään niin se riittää että tämä yksi ei vetoa testamenttiin ja näin ollen perintö jaetaan 50/50 eikä A:n perillisillä ole mitään kanneoikeutta.A:n perilliset eivät ole millään muotoa kuolinpesän osakkaita.

        Niin ja vielä tästä KKO 2014:18.

        Ajatus A:n sijaisperillisten kanneoikeudestahan perustuu nimenomaan tähän ennakkopäätökseen KKO 2014:18. Juuri tämän ennakkopäätöksen merkityksestä tapauksen kannaltahan tässä keskustelussa on ollut kysymys koko ajan.

        Pitäisikö siis "käräjätuomarin" lukea itse viittaamansa ennakkopäätös ajatuksella ja selvittää itselleen se asia, että jos A luopuu vetoamasta testamenttiin, jolla hän on saamassa kaiken jäämistöstä ja B vaatii lakiosaansa 1/4 osaa, silloin A:n perilliset PK 11:6 nojalla tulevat väistämättä sijaisperillisinä osakkaiksii perittävän kuolinpesään.

    • Perinnön luovutus

      Jostakin syystä tulee kahteen kertaan. Tekninen vika?

      Korjaan:
      "Vaihtoehto 1 on laillinen perinnönjako, jossa A on ottanut testamentin vastaan saaden 3/4 osaa jäämistöstä ja sen jälkeen hän luovuttaa testamenttiin perustuvan oikeutensa B:lle. Jäämistö menee puoliksi molemmille."

      Pitää olla: ...sen jälkeen A luovuttaa testamenttiin perustuvasta oikeudestaan osan B:lle, jolloin molemmat saavat puolet jäämistöstä. Tapahtuu siis perintöosuuden luovutus siltä osin kuin A sai 3/4 osaa.

    • käräjätuomari

      "tämä yksi ei vetoa testamenttiin ja näin ollen perintö jaetaan 50/50 eikä A:n perillisillä ole mitään kanneoikeutta.A:n perilliset eivät ole millään muotoa kuolinpesän osakkaita."

      Tässä olen erimieltä. A:n perilliset tulevat pesän osakkaiksi, kun A luopuu testamenttiin perustuvasta saannostaan. Sen vuoksi heillä on kanneoikeus, jollei toimita niin kuin vaihtoehdossa 1 on kerrottu."

      Oletko ottanut huomioon sen että "ei vetoa testamenttiin" on täysin eri asia kuin perinnöstä luopuminen tai testamentista luopuminen.

      Jos ei vetoa testamenttiin niin tuleva perintö jaetaan normaalisti perintökaaren määräämällä tavalla eli tässä tapauksessa A ja B saisivat 50/50.
      Toisinsanoen toimitaan niinkuin testamenttia ei olisi olemassakaan.

      Jos luovutaan testamentista niin se on täysin eri oikeustoimi ja yllämainitussa tapauksessa A:n perillisillä ei ole kanneoikeutta koska heistä ei tule kuolinpesän osakkaita mikäli testamentin saaja ei vetoa testamenttiin.Herra A perii ilman testamenttiakin puolet ja toinen puolisko menee Blle."ei vetoa testamenttiin" tarkoittaa sitä että testamentti menettää merkityksensä mikäli kukaan ei halua siihen vedota ja näin ollen perintö jaetaan perintökaaren nojalla kaikille osakkaille yhtäpaljon.

      Jos on testamentti missä yhdelle määrätään lakiosuus ja 2 muulle kaikki muu omaisuus ja sitten kun perunkirjotukset pidetään niin nämä 3 osakasta voivat sivuuttaa testamentin täysin,he eivät vain vetoa siihen.näin ollen jokainen osakas saa 1/3 perinnöstä.Yllämainitussa keississä Herra A:n vain tarvitsee olla vetoamatta testamenttiin niin A ja B saavat fiftyfifty-

      • Perinnön luovutus

        Jos pesänjakaja kysyy A:lta: "Luovutteko testamenttiin perustuvasta oikeudesta?"

        A vastaa: "En luovu, mutta en vetoa testamenttiin hyväkseni."

        Johtopäätös pesänjakajalla on, että testamentista on luovuttu. Vetoamatta jättäminen on yksi tapa luopua testamenttiin perustuvasta oikeudestaan.

      • Perinnön luovutus

        Nix-nax vetosi siihen, että testamnetin voi "unohtaa".

        Tällainen teko ei ole kuitenkaan oikeustoimi ensinkään. Laillinen perinnönjako ei voi siis perustua "testamentin unohtamiseen".

        Laillinen perinnönjako ei voi myöskään perustua mihinkään testamentin salaamiseen tai repimiseen yms. laittomiin toimenpiteisiin.

    • käräjätuomari

      Testamentin unohtaminen..Jos herra A on joskus vuonna miekka ja kivi nähnyt testamentin ja samalla hän päättää lukea sen..mikäli siinä on määrätty kaikki omaisuus A:lle niin "unohtaminen" ei sinänsä haittaa ketään jos tämä testamentti jääkin sinne kaapin pohjalle,se että menettää perintöoikeutensa testamentin salaamisen tai hävittämisen johdosta vaatii sen että siitä on koitunut joko testamentin saajalle tai muille perillisille haittaa ja tässä tapauksessa ainoastaan herra A itse on haitan kärsijä.Katsoisin näillä tiedoilla että hän ei tulisi menettämään omaa perintöoikeuttansa sen johdosta että on aiheuttanut itselleen haittaa.
      Laillinen perinnönjako voi perustua myös unohtamiseen,riittää että "oikeasti" unohtaa testamentin..tähän voi vaikuttaa esimerkiksi alzhaimerintauti.
      Perinnönjako on aina laillinen ellei joku saata sitä tuomioistuimen tutkittavaksi.
      Testamentin voi hävittää,hukata ja unohtaa..niinkauan kun kukaan ei tee asialle mitään niin kaikki on ok. Ymmärrätkö?
      Se että joku on unohtanut testamentin ei tee perinnönjaosta laitonta,silloin vaan pesä jaetaan normaalien säännösten mukaan.

      Unohtaminen ja jos ei vetoa testamenttiin ovat käytännössä sama asia,osakkaat voivat sanoa että "unohdetaan nyt tuo testamentti ja jaetaan pesä silleen että kaikki saavat yhtäpaljon".

      • Perinnön luovutus

        "mikäli siinä on määrätty kaikki omaisuus A:lle niin "unohtaminen" ei sinänsä haittaa ketään jos tämä testamentti jääkin sinne kaapin pohjalle"

        Testamentin mukaan toimittaessa ja PK 11:6 mukaisesti sijaisperimystä tulkittaessa jäämistöön on oikeus myös A:n perillisillä, joille tulee vahinkoa sellaisesta perinnönjaosta, jolla ei heidän laillista oikeutta jäämistöön toteuteta.

        A ei siten ole testamentin unohtamisen ainut kärsijä. KKO 2014:18 osoittaa, että vahingonkärsijöinä on tilanteessa A:n perilliset, joilla on kanneoikeus asiassa.

        "Laillinen perinnönjako voi perustua myös unohtamiseen,riittää että "oikeasti" unohtaa testamentin..tähän voi vaikuttaa esimerkiksi alzhaimerintauti."

        Mutta tällaisesta todellisesta unohtamisesta (ei siis teeskennellystä) on kuitenkin oikeusseuraamuksia. Lailliset sijaantulijat voivat vaatia pesänjakajan määräämistä pesään ja laillisen perinnönjaon toimittamista. Tällöin virheellisesti tehty perinnönjako suoritetaan uudestaan ja tällä kerralla laillisesti. En kutsuisi virheellistä perinnönjakoa "lailliseksi".

        Tilanne on siis erilainen. Erimielisyys keskutelussa on koskenut tietoista testamentin "unohtamista" tai vetoamatta jättämistä. Se ei voi perustaa laillista perinnönjakoa.

        "Testamentin voi hävittää,hukata ja unohtaa..niinkauan kun kukaan ei tee asialle mitään niin kaikki on ok. Ymmärrätkö?"

        En ymmärrä. Sinulla on merkillinen käsitys laillisuudesta. Osapuolethan voivat löytää jälkeenpäin piironginlaatikkoon unohtuneen testamentin ja kenties vuosien jälkeen todeta jo tehty perinnönjako lain vastaisesti tehdyksi, koska osa perillisistä on jäänyt toimituksessa ottamatta huomioon.

        Menettelysäännös asiasta löytyy PK 23:11
        Jos kolmas henkilö kanteella vaatii itselleen jollekin osakkaalle perintönä jaettua omaisuutta, ilmoittakoon osakas siitä muille osakkaille. Siitä, mitä osakas menettää kantajalle, saa hän vaatia tasoitusta muilta osakkailta. Jos osakas menettää kaiken jaossa saamansa omaisuuden tai pääosan siitä, on perintö jaettava uudestaan. Milloin joku on kuitenkin suurin kustannuksin osaansa parantanut taikka se on laillisesti tullut toisen omaksi, saa hän puolestaan antaa vastikkeen sen sijaan.

        "Unohtaminen ja jos ei vetoa testamenttiin ovat käytännössä sama asia,osakkaat voivat sanoa että "unohdetaan nyt tuo testamentti ja jaetaan pesä silleen että kaikki saavat yhtäpaljon". "

        Nämä eivät ole ollenkaan samoja asioita. Perillisasemassa olevat saavat toki jakaa perinnön perittävän kuoltua haluamallaan tavalla, mutta siinä sopimusjaossa ei saa kenenkään oikeutta loukata. Tässä tapauksessa testamentin sivuuttamiseen tarvitaan siis myös A:n perillisten suostumus.

    • käräjätuomari

      "Tässä tapauksessa testamentin sivuuttamiseen tarvitaan siis myös A:n perillisten suostumus" tämän topicin keississä ei tarvita.
      Jos herra A ei vetoa testamenttiin tarkoittaa sitä että noudatetaan normaalia perimysjärjestystä eli herra A ei luovu perinnöstä eikä testamentista vaan testamentilta putoaa vain pohja ja perintö jaetaan perintökaaren mukaan.
      Missään vaiheessa herra A:n perilliset eivät tule mukaan kuvioihin.
      Pesän osakkaina on edelleenkin vain herra A ja neiti B.
      Tässä tapauksessa neiti B:n ei tarvitse vaatia lakiosuutta kun herra A ei vetoa testamenttiin.Toimitaan kuin testamenttia ei olisikaan ja perintö jaetaan perintökaaren mukaan.A:n perillisten suostumusta ei tarvita kun he eivät ole pesän osakkaita(heistä ei tule osakkaita pelkästään sillä perusteella että herra A ei vetoa testamenttiin.)Jos herra A luopuu perinnöstä tai testamentista niin silloin kakarat tulevat mukaan kuviohin mutta ei ennen sitä.Testamentista voi luopua myös osittain mutta se on taas sitten eri asia että miten sitä tulkitaan.

      "En ymmärrä. Sinulla on merkillinen käsitys laillisuudesta. Osapuolethan voivat löytää jälkeenpäin piironginlaatikkoon unohtuneen testamentin ja kenties vuosien jälkeen todeta jo tehty perinnönjako lain vastaisesti tehdyksi, koska osa perillisistä on jäänyt toimituksessa ottamatta huomioon."

      Niin et ymmärrä,ymmärrä nyt tämä..asia vaatii konkreettisia toimenpiteitä että "perinnönjako" saadaan kumottua.Laiton se on vasta kun oikeus niin päättää ja jos päättää.

      Testamentti itsessäänkin voi olla pätemätön ja jos kukaan ei sitä moiti niin siitä tulee pätevä..muotovirheitä jne..
      Virhe kun sattuu olemaan korjautuvaa laatua.

      Toisinsanoen testamentti tehty hutiloiden,joku osakas riitauttaa sen ja voittaa vuorenvarmasti..tai sitten ei riitauta ja testamentti saa lainvoiman vaikka olikin tehty hutiloiden.

      JA mitäs jos keskitytään tähän topicciin eikä sekoiteta siihen muita asioita.
      Perillisiä on vain A ja B
      Testamentista luopuminen/perinnöstä luopuminen on eri asia kuin "testamenttiin vetoaminen tai ei vetoaminen"

    • Perinnön luovutus

      Jankuttamiseksi menee, mutta tähän vielä kommentoin.

      "Jos herra A ei vetoa testamenttiin tarkoittaa sitä että noudatetaan normaalia perimysjärjestystä eli herra A ei luovu perinnöstä eikä testamentista vaan testamentilta putoaa vain pohja ja perintö jaetaan perintökaaren mukaan."

      A on silloin luopunut testamentista ja saa vain perintökaaren mukaisesti jäämistö jaettaessa perintöosansa eli puolet jäämistöstä. B saa lakiosaa vaatiessaan 1/4 osaa ja se loput 1/4 osaa menee sijaisperillisille testamentin mukaan, elleivät hekin luovu osastaan.

      "Missään vaiheessa herra A:n perilliset eivät tule mukaan kuvioihin."

      A:n perilliset tulee perillisasemaan KKO 2014:18 ennakkopäätöksen mukaisesti PK 11:6 nojalla koskien sitä osuutta, jolta osin A on luopunut.

      "Niin et ymmärrä,ymmärrä nyt tämä..asia vaatii konkreettisia toimenpiteitä että "perinnönjako" saadaan kumottua.Laiton se on vasta kun oikeus niin päättää ja jos päättää."

      Tottakai. Tämä on itsestään selvää.

      "Testamentista luopuminen/perinnöstä luopuminen on eri asia kuin "testamenttiin vetoaminen tai ei vetoaminen"

      Tällaista eroa ei ole olemassa.

    • käräjätuomari

      "Jos herra A ei vetoa testamenttiin tarkoittaa sitä että noudatetaan normaalia perimysjärjestystä eli herra A ei luovu perinnöstä eikä testamentista vaan testamentilta putoaa vain pohja ja perintö jaetaan perintökaaren mukaan."

      A on silloin luopunut testamentista ja saa vain perintökaaren mukaisesti jäämistö jaettaessa perintöosansa eli puolet jäämistöstä. B saa lakiosaa vaatiessaan 1/4 osaa ja se loput 1/4 osaa menee sijaisperillisille testamentin mukaan, elleivät hekin luovu osastaan.

      Olen eri mieltä asiasta,kun herra A ei vetoa testamenttiin saa hän 50pinnaa ja loppu 50 pinnaa menee neiti b:lle. A:n lapset eivät saa mitään.
      Lakiosaa neiti B:n ei tarvitse vaatia kun ei ole testamenttia joka sitä loukkaa koska herra B ei saata testamenttioikeuttaan voimaan.Testamentista luopuminen on täysin eri asia kuin se että testamentin saaja ei vetoa testamenttiin.Kun luovutaan testamentista niin samalla luovutaan koko perinnöstä.

      "Testamentin saajan tulee saattaa testamenttiin perustuva oikeutensa voimaan erityisessä selvitysmenettelyssä. Hänen tulee antaa testamentti tiedoksi jokaiselle perilliselle. Tämä tapahtuu siten, että jokaiselle perilliselle erikseen annetaan todisteellisesti tiedoksi oikeaksi todistettu jäljennös testamentista.Jos tätä toimenpidettä ei tehdä niin testamentin saaja ei vetoa testamenttiin ja perintö jaetaan perillisten kesken niinkuin perintökaari määrää.
      Ja perintökaaren mukaan pesän osakkaita ovat ainoastaan A ja B.

      Testamentin saajana on ainoastaan A ja jos hän ei saata testamenttia voimaan niin perintö jaetaan niinkuin testamenttia ei olisi.

      "Testamenttia ei ole pakko ottaa vastaan. Testamentin saaja voi pysytellä passiivisena ja jättää tiedoksiannot suorittamatta tai nimenomaisesti kuolinpesälle tai perillistaholle näin ilmoittaa. Testamentin voi ottaa vastaan halutessaan myös osittain."

    • 3+3

      Nix nax a.k.a. käräjätuomari ei ymmärrä avauksen asiasta tuon taivaallista. Hänen antamiinsa ohjeisiin ei kannata tässä asiassa luottaa palaneen puupennin vertaa.

      Testamenttia ei saa polttaa, hävittää, unohtaa tai muutoin jättää huomiotta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta

      Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?
      Perussuomalaiset
      220
      1883

    2. Miksi tunnet vetoa..

      Miksi tunnet vetoa juuri häntä kohtaan? Mikä sen saa aikaan?
      Ikävä
      67
      1699

    3. Mitä te palstan ihanat naiset

      Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21
      Sinkut
      68
      1485

    4. Tapaus Vornanen

      Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o
      Maailman menoa
      105
      1179

    5. Nainen, kohtelin sua kuin paskaa

      Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun
      Ikävä
      63
      1100

    6. Nainen, seuraan sun uutta elämää

      Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme
      Ikävä
      53
      1065

    7. Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan

      Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht
      Suhteet
      19
      1056

    8. Voi hitto Rinsessa säikähdin

      Että olitkin silloin joku huijari. Huh, sano ettet ole.
      Ikävä
      4
      988

    9. Ilona Siekkinen

      Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m
      Yhteiskunta
      1
      940

    10. AVARN Security ja julkisen toimeksiannon laiton henkilörekisteri

      Kyseessä ei ole VR:än ylläpitämä, vaan Avarnin laiton henkilörekisteri. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000482739.htm
      Turvallisuuspalvelut
      13
      871
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt