Miksi lapsia ei kielletä osottelemasta sormella?

Mulla on samankaltaisia ongelmia, lapset juoksevat vanhempiensa kainaloihin ja kysyvät mikä tuo on, minä olen kans oppinut kantapään kautta tuon sormella ei saa osoittee jutun.

Kauneus on kasojan silmissä tavataan sanoa. - Miksi siten pukeudutte provosoivasti kun ette kestä lasten kommentteja.
Kyllä varmasti lapsia monessa perheessä neuvotaan hyville käytöstavoille. Miten lie teidän kohdallanne jotka ette osaa pukeutua "kohteliaasti".

Kirjoitin "lasten suusta" palstalle taannoin seuraavan jutun joka sattui takavuosina.

Liki 20 vuotta sitten tyttärenni oli n.2-3 vuotias kun menimme rautatieaseman metron portaissa monen muun kannssa alaspäin. Olin ottanut hänet syliini. Siinä sylissäni hän näki myös paremmin ympärilleen. Aivan alhaalta viereisiin rullaportaisiin astui nuori teinityttö yksin. Tyttö oli pukeutununut voimakasvärisiin kerroksittain oleviin eripituisiin vaateisiin ja tupeeranut pitkät liilanväriset hiuksensa takkuisen näköiseksi, meikkikin oli voimakas.
Tyttäreni kasvot alkoivat loistaa ja hymy tuli hänen kasvoille. Juuri kun olimme melkein kohdakkain tyttäreni kohotti sormensa ja osoitti teinityttöä ja kiljahti kuuluvalla kirkkaalla äänellä: ÄITI KATO PEIKKKO! "Peikko vastasi kauniilla ystävällisellä hymyllä. Terveisiä "peikkotytölle".

Eli osatiinko 80 luvulla ottaa lapset lapsina.
kerroin kyllä tyttärelleni että peikkoja on vain saduissa ja kysymyksessä oli teinityttö. En nyt muista puhuinko juuri silloin sormella osoittelusta. Tyttö oli kuitenkin käsivarrellani ja toinen käteni piteli rattaita.

Miten on, onkohan Teille hyvät nuoret, opetettu hyviä käytöstapoja?

Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä ja kasatukseenikin se kuuluu että siellä erikoisten vaattteiden ja hiusten alla on useinkin tosi hyvä tyyppi.

Sitten vielä. Muistakaa että olette itse "osasyyllisiä" koska haluatte tieten tahtoen erottua joukosta. Ajatelkaa niitä ihmisiä joita lasten lisäksi AIKUISETKIN osoielevat ja töllöttävät, siis niitä jotka ovat syntymästään erinäköisiä tai vammautuneet matkan varrella.
Usein on niin että aikuinenkaan ei siinä tilanteessa osaa selvittää lapselle hämmennykseltään yhtään mitään. Näitä tarinoita varmasti löytyy paljon.

Ollaan rohkeasti mutta tyylillä erilaisia.

Lapsia ihmetyttää ja kummastuttaa monet asiat.. luulisi että enemmän hymyilyttäisi kun vihastuttaisi osoitteleminen...

Ja varmasti tiedät olevasi lasten silmissä "omituisen" näköinen keesisi kanssa kuten varmaan muunkin ikäisten ihmisten.

Toki osoitteleminen on epäkohteliasta ja olen samaa mieltä että kyllä lapset täytyy opettaa siihen, että osoitella ei saa.. Mutta lapset ovat lapsia:)
Hymyile takaisin vaan niin lapset oppivat että sinunlaisissa tai muuten poikkeavissa ihmisissä ei ole mitään kovin kummoista tai pelottavaa.

Erilaisuus on rikkaus jota kolmivuotias ei välttämättä vielä vaan ymmärrä.

Meillä oli myös kotona osoittelu ehdottomasti kielletty. Mieheni lapsuudessa asiasta ei olla ilmeisesti puhuttu, koska hän osoittelee (neljääkymmentä lähentelee...) spontaanisti ihmisiä vieläkin, ja huomaan kuulostavani NIIN äidiltäni kun suhisen vihaisesti, että "älä osoittele!!"

Minä en ainakaan keksi tuollaiselle niittitakille muuta syytä, kuin sen että haluaa erättää huomiota. Vai onko se kivan tuntuinen päällä? Jos saa haluamaansa huomiota, niin miksi siitä pitää olla pahoillaan. Lapset on sponttaaneja ja vaikka vanhemmat opettavat että sormella ei saa osoitella, niin usein tämäkin opetus tulee vasta sen ensimmäisen osoittelukerran jälkeen ja unohtuuhan tuo välillä vaikka tietää ettei niin saisi tehdä.

Olen aina kuvitellut, että jos pukeutuu, kampaa tms todella erikoisesti, niin haluaa erottua massasta. Nyt kun sitten on nähnyt paljon vaivaa erottuakseen, niin ei kukaan saisikaan katsoa. mielestäni ristiriitaista. Uskon monien ajattelevan näin. Samat vanhemmat kyllä kieltävät lapsiaan osoittelemasta vammaista tai muuten ihmistä, joka ei ole omasta tahdostaan erilaisen näköinen. Haluaisin myös tietää, oletko aivan varma että se osoittelu on negatiivista ilkkumista vai niinkuin itse ajattelen joskus nähdessäni tosi vaivalla laitetun irokeesin ja siihen sopivat tyylikkäät kuteet, että VAU. Itse olet päättänyt erottautua, joten ota vastaan se.

... olikin siitä, eikö lapsia ollenkaan kielletä? Jos näin "kummalliselta" näyttävän ihmisen lapsena vaikkapa kaupassa, mainitsin asiasta vanhemmilleni vasta autossa "näitkö isi sen punkkaripojan?". Muistan kuinka lapsena tuli aina ihailtua kaikkia kummajaisia, mutta ikinä en muistaakseni ainakaan avannut suutani tai osoitellut sormella.

Tiedän, että esimerkiksi minä herätän lapsissa paljon kummastusta. Olen päättänyt kertoa aatemaalmastani ulkonäköni kautta. Se, että pukeudun niin kuin pukeudun, ei johdu huonosta kotikasvatuksesta, niin kuin joku väitti. Äitini on ainaollut hyvin pikkutarkka ja vanhoollinen pukeutumisen ja ulkonäön suhteen, ja jaksaa vielä vuosien jälkeenkin huomauttaa, että miksi jaksan kammata tukan pystyyn ja että hänen mielestään se on nätimpi ponnarilla. kyse ei siis ole siitä, ettei kotona ole välitetty miltä näytän.


Ja vielä osoittelusta. En väitä, etä vain lapset osoittelevat, onhan niitä todella aikuisiakin. Tuntuu, että aikuiset ovat vielä toisinaan lapsia epäkohteliaampia. Jotkut eivät tunnu tajuavan, että minullakin on korvat, joilla kuulen kaiken, mitä minusta sanotaan, sekä silmät, joilla näen myös aikuisten kauhistuneet ilmeet ja osoittelevat sormet. Ymmärrän, että jotkin asiat ovat täysin tiedostomattomia, esimerkiksi juuri osoittelu. Minullakin on monta kaveria, jotka osoittelevat ihmisiä, ja ajoittain se hävettää minuakin. Mutta usein se on vain pieni vahnko, ja ymmärrän sen aivan hyvin myös kaikkien muiden osalta.

Mutta toivon kuitenkin että tavallisuudesta poikeavat ihmiset otetaan vastaan ihmisinä, samanlaisina kuin muutkin. Ja opetetaan sama vaikka siellä kotona.

voin olla varma että sitten kun saan omia lapsia, he pelästyvät nähdessään "tavallisia" ihmisiä, koska kihlattuni on punkkari ja kaveripiirimme koostuvat lähes kokonaan punkkareista :)

Koska pukeudut huomiota herättävästi, sinulla on kai tarkoitus, että sinut nähdään. Kuka saa sitten katsoa niittitakkiasi ja kampaustasi? Vain aikuisetko?

Minusta tuntuu, että olet kuitenkin epävarma siellä kovan ulkokuoren alla, koska reagoit jonkun lapsen sormenosoitteluihin. Muodithan nyt ovat ohimeneviä. Kohta kuljet kadulla ihan tavallisissa kuteissa, eikä sinua enää lapset sormella osoittele.