saksanpaimenkoira minulle

Itselläni sakunarttu ja ihan oikeesti, kun monet hakee kaveria koiralle niin miks harkita just sakua? mulla ollut myös kaks labbista kerrallaan, nekin parempi kaverivaihtoehto toisilleen. En suosittele sakua toisen koiran kaveriks, toki poikkeuksiakin on mutta turhan risaltis rotu hommata koirakaveriks. ja mun mielestä ei oo ketään venhenevaa koiraa kohtaan oikein ottaa pentua sen jalkoihin pyörimään ja korvia näykkimään. antakaa labbikselle koti ja ottakaa myöhemmin sit saku, tuutte huomaamaan että saku ei oo ihan tavallinen koira vaan vaatii oikeanlaisen koulutuksen ja tosi paljon pitkäjänteisyyttä. vaikka meillä ollut koiria koko elämäni ajan ja naapurin sakuja lenkitin nuorena niin yllätyin kuinka kova työ tuossa sakutytössäni on ollut. Meillä mennään kaksvuotiaan kanssa jääkausikoulutuksella ja se on tulosta alkanut tuottaa ja remmirähjästä, joka muuten tolle rodulle useimmiten murkkuiässä iskee, ollaan pääsemässä jo hyviin tuloksiin mutta vuoden kovan koulutuksen sekin on ottanut. Kovaa työtä! ainoaksi koiraksi jos ensimmäinen on ja varaudutte että hommaa tossa rodussa riittää, jälkeenpäin kun huomaa että koiralla voi olla sitä luonnetta vaikka muille jakaa niin ei ole oikein koiraa antaa pois sitten. jos valmiita olette sitoutumaan ja niin hyvät kuin huonotkin hetket sakun kans kestämään niin hyvän koiran siittä saatte kouluttamalla. tuo metsä ja koirapuisto kuulostaa hyvälle, koira täytyy sosiaalistaa pentuiässä vaikka se murkkuikäkin sieltä tulee mut eipä niistä pentuajan tutuista ainakaan haittaa tulevaisuudelle oo =) tsemppiä! toivottavasti teette fiksun ratkaisun =)