Niinkun otsikko jo varmasti kertoi oon rikki, loppuun palanut teinikäinen tyttö. En vaan jaksa enään nousta aamulla sängystä ylös, en jaksa syödä, en jaksa huolehtia itsestäni enään. Teen itselleni lupauksia, mutta en henkisesti jaksa mitään toteuttaa.
Haluan VAIN JA AINOASTAAN kipua, ja verta, kipu on ainut tunne jota haluan enään tuntea.
Rakastan kipua ja kun saan itseni valuttamaan verta. Se tunne kun nään viillon josta tulee verta on ihana, se antaa mulle tunteen, että olen elossa.
Oon monta kertaa ajatellut itsemurhaa, oon kerran yrittänyt (lääkkeiden yliannostus), hrttämällä, liian monta kertaa mä haaveilen siitä, että joku vaan tulisi ja ampuis mut tai pistäis puukon rintaan. Ei tarviis enään kärsiä.
EN JAKSA ENÄÄN ELÄÄ
Haluan VAIN JA AINOASTAAN kipua, ja verta, kipu on ainut tunne jota haluan enään tuntea.
Rakastan kipua ja kun saan itseni valuttamaan verta. Se tunne kun nään viillon josta tulee verta on ihana, se antaa mulle tunteen, että olen elossa.
Oon monta kertaa ajatellut itsemurhaa, oon kerran yrittänyt (lääkkeiden yliannostus), hrttämällä, liian monta kertaa mä haaveilen siitä, että joku vaan tulisi ja ampuis mut tai pistäis puukon rintaan. Ei tarviis enään kärsiä.
EN JAKSA ENÄÄN ELÄÄ
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla vähän samanlainen tilanne, lääkemössöjä vaan menee ja psykiatriajat vaan jatkuu ja mitään ei tapahdu.
Ihme pitäisi tapahtua että voisin olla normaal ihminen, valitettavasti en usko ihmeisiin
Hakekaa apua, ja yrittäkää selvitä niistä teinihelveteistä läpi. Kyllä ne tilanteet muuttuu, ja aikaakin on, jos elämä ei lopu. Suurin vaara voi olla, että itse sen lopetatte tosiaan.
Ja sori kun tämä on näin ymmärtämätön kommentti, tämä nyt vain on ulkopuolinen, mutta kuitenkin vanhemmin elämää nähnyt - eli aikuinen, johon ei voi luottaa...
Ehkä sydämetön kommentti tässä mutta minä vaan mietin että tuleeko vielä hirveämpi olo jos yrittää itsaria ja ei edes onnistu siinäkään? Että kannattaako yrittääkään, jos ei ole täysin varma onnistumisestaan? Itse ajattelen itsaria melko usein, nuorena lähes jatkuvasti, mutta en ikinä edes kunnolla yrittänyt. Onnekkaasti kun saamaton p.. siinäkin olen.. En ole siis edes yrittänyt kun olisi liian kamalaa jäädä kitumaan jos ei edes onnistu ja entisestään masentaisi. Viiltelyä olen harrastanut itsekin, mutta en kovin syvälle. En ole sitten kai hirveän itsetuhoinen ihminen, vaikka kamalan masentunut olen ja usein. Pahinta itsetuhoa on melkein jäädä elämään, elämä kun on on pelkkää kipua. Tämäkin on näitä perverssejä käänteispäätelmiäni elämästä.
MInun kohdallani onkin kyse enemmän siitä että elämä on liian kivuliasta, enkä siksi halua elää, vaan paeta sitä. Viiltely on sitä, että vien kivun tunteen pois päästäni käsivarsiin kun kipu on liian kova. Harvoin olen masentunut siten, että en tuntisi mitään ja haluaisin epätoivoisesti tuntea satuttamalla itseäni. Haluan vain ulos tuskasta, joka on läsnä miltei päivittäin koko ikäni ajan.
Luin kuin melkein itteeni, kun olin nuori, mulla on pstd, voi olla sullakin en tiedä mut ota selvää ainakin, niih, itellä oli yli 10 oiretta ei ehkä normaalista ole tuossa pstd:ssä en tiedä. Halusin joka päivä kuolla , mulla ei ollut koskaan hyvää päivää.. olin vaan joku hullu erakko noille ihmisille, ketkä talloivat minun päältäni, en halunnu elää oikeesti.. ja vielä kaikkien nykimis oireiden kanssa, ei ollut kaveria tai kukaan kuka ymmärtäisi, paitsi viinapullo.. mut se ei auttanu kun hetkeks, Kaikki halveksi ja kiusas nuorempana.. koulussa ja kotona, tunsin olevani sieluton, haamu vaan ihmisten kanssa, kun on pohjalla, sillon on myös tuntuu siltä sisältä. Tunsin jokapäivä et mun avunhuudot jäi neljän seinän väliin ja mun itkemiset, ketään ei kiinnostanut, kaikki vaan haistatti paskat mulle, olin kaukana omasta itsestäni, Mutta kun päästin mun lapsuuden traumat ulos musta ja sen vihan niistä menneistä tapahtumista, vapauduin tosta 11v kestävästä helvetistä, tajusin et se viha teki musta ihan eläimen, mä en todellakaan ollut se eläin, jotkut ihmiset teki musta hirviön ei muuta.. Anteeksi antaminen vaati paljon ja aikaa, kirjoittaja sun kipu on vihaa mikä on sun sisälläs ja pakenet sitä jonkun addiktion kautta tai mm. viiltelyn, kun on pohjalla, Jumala auttaa, sekä se ettei anna periksi vaikka kuinka tekisi mieli kuolla, sanot vaan itelles Kirjoittaja ettet luovuta tälle ***** elämälle. Kyl sä voitat tän, niinkun mä tein.