Oon siis ihan rikki tässä mun tilanteessa! :( Olen elänyt miehen kanssa kohta 10 vuotta, joista useampi vuosi jo naimisissakin. Bi olen ja muuksi en muutu. Haluan naista ja pelkään elämäni menevän nykyisellään jatkuessa aivan ohi. Mulla on siis vaan niin pahaolo, vaikka periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin. Vaan kun ei ole, riiitoja tulee todella usein ja ihan olemattomista asioista. Mulla on hyvä mies ja koti jne, mutta silti kaikki puristaa :( en osaa tämän tarkemmin selittää, kärsin vaan suunnattomasti tästä tilanteesta. Haluaisin samankaltasia bi/lesbo kavereita, ettei tarvitsisi ihan yksin näitä miettiä.. Kyllä tämä on raskasta! tai sitten pitäisi vaan rohkeasti etsiä sitä naisseuraa ja alkaa elää omaa elämää!! Mutta mitäs teen tälle avioliitolle? Kokemuksia kenelläkään tälläisestä?
mitä teen?!
tuulenviemää
6684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemuksia ja vertaistukea voit ensihätään lukea lepakkolaakson sivuilta. Siellä on monen sadan viestin mittainen ketju aiheesta. Otsikko "Myöhäinen herääminen" ja orkkisketju otsikolla "Avioero, äitiys ja myöhäinen herääminen".
Eiköhän se niin ole, että kun on biseksuaaliksi syntynyt, ei voi muuta kuin
valita, kun toi moniavioisuus ei ole Suomessa sallittua.
Ehkä sä oot sellane fifity-sixty-tapaus jonka on vaikea olla koska vetoa
molempiin sukupuoliin on suurinpiirtein yhtäpaljo. Siitä se paha olo sitten
tulee kun tuntee että jää jotain paitsi.
Tää bi-palsta on täynnä näitä kaihokirjoituksia(naisten) joissa kaivataan
toista naista sulostuttamaan elämää.
Sun ei oo siinä mielessä vaikeaa löytää seuraa; laitat vaan seuranhaku-
ilmoituksen, siitä se lähtee. mutta mieti tarkkaan, kestätkö sen prässiin,
ei naiset mitään enkeleitä ole, ja voi olla että joudut ojasta allikkoon.
Ja onhan siitä vertaistuesta tutkitusti apua.
Täältä löytyy ne Lepakkolaakson jutut..
http://lepakkolaakso.net/blogi.php?nick=Tuulihaukkatar&comments=26355
Minulla on parhaillaan meneillään tai on ollut jo jonkin aikaa samansuuntainen tilanne kuin sinulla, ap! Olen naimisissa miehen kanssa ja kaikki kunnossa päällisin puolin, mutta sisältä ei kuitenkaan tunnu sellaiselta. Mikään tuuliviiri-bi en myöskään ole eikä minusta sellaista tule. Ois kyllä kiva vaihdella kanssasi ajatuksia kyseisestä asiasta ja pohdiskella tilannetta jossakin muualla kuin täällä!?
Tuulenviemää, niin tiedän tunteen ... Mulla myös takana pitkä suhde, onnellinen, josta en (ehkä?) tahdo luopua, mutta silti jokin ei ole oikein...
Laita postia [email protected], vaihdetaan ajatuksia.
Täälläkin samanlainen elämäntilanne ollut jo jonkin aikaa eli minuunkin voi ottaa yhteyttä samankaltaisia ajatuksia omaavat: [email protected]