itselläni on kaksi löytöeläinkodista hankittua kisua, elvis n.2v (huostaanotettu jostakin) ja remu n.5kk (jätetty vain eläinkodin pihalle). elvis on ollut kokoajan oikein kiltti kisu, remu taas vähän villimpi...johtuen ehkä iästä. kummatkin kuitenkin hyväluonteisia. haluaisinkin kuulla kokemuksia muilta löytökisujen omistajilta!
esim. mistä hankit kisusi, minkä ikäisenä ja kuntoisena. kauanko hän on asustanut teillä, onko ollut jotain ongelmia...ja miten niistä on selvitty...ym.
esim. mistä hankit kisusi, minkä ikäisenä ja kuntoisena. kauanko hän on asustanut teillä, onko ollut jotain ongelmia...ja miten niistä on selvitty...ym.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hankimme kissan Lahden kodittomilta kissoilta noin kaksi vuotta sitten. Alunperin kissoja tuli kaksi, mutta toinen piti palauttaa sillä tämä toinen löylytti sen aina pahasti (vaikka piti olla ylimmät ystävykset). Valtavan seurallinen, ihana kissa tuo on. Nirso kuin mikä, nyt on oikea kissanhiekka hakusessa. Komentelee kahta muuta kissaamme (tulleet myöhemmin muualta) miten tahtoo ja on ehdoton pomo. Ihana on, pois en antaisi!
...joo, nirsoilu on tuttua. aluksi elvis söi vain kahta purkkiruokaa, yksi ainoa kuivamuonamerkki kelpasi... tosin nykyisin menee mikä vaan, sillä kaverin myötä on saanut enemmän äksöniä! hiekan suhteen saa olla myös tarkkana... jos joku ei herraa miellytä, on heti läjä vessan matolla:)
Meille tuli Esko -poika noin neljä vuotta sitten eläinsuojasta.
Mentiin vaan katsomaan, mutta se sitten vaan lähti mukaan, ei puhettakaan muusta!
Nyt se on vissiin jotain 5-vuotias.
Oli hyvinhoidettu ja ihmisrakas jo tullessaan.
Ikikuunapäivänä ei ole ongelmia ollut.
On oikea sylivauva, pahojaan ei ole koskaan tehnyt, tulee toimeen muiden elukoiden kanssa jne..
..molemmilla kerroilla menimme vain katsomaan kisuja, ja jotenkin vain kotiin lähtiessä mukana oli myös karvainen kaveri...:)
Minulle tuli Päijäthämeen esyn kautta n. 5kk ikäinen uroskissa. Tapaamishetkellä kissa oli hieman huonokuntoinen mutta parantumaan päin. Antibiooteilla hoidettiin kuntoon sekä kastroitiin ja siitä tuli oitis kelpo lemmikki. :)
Kissa täytti kesällä 3-vuotta ja se on täydellinen persoona. Arvokas kuin koru ja elämäni eläin, uskon näin. :)
Kissa on erittäin kekseliäs ja utelias sekä aktiivinen persoona. Hankaluuksia on olleet karkailut ulos ulko-oven avaamalla sekä kesällä tullut merkkausongelma joka sekin tuntuu jo väistyvän. Kissa on ihana luonteeltaan mutta hyvin herkkä! Vaikka on tullut minulle nuorena, on heitteillejättö tehnyt jälkensä sen sisään. Alkuaikoina se tuppasi hyökkäämään ohi nousevaan jalkaan mutta lopetti sen äkkiä. Ainoa mitä tämä yksilö vaatii ihminen joka sitä kuuntelee ja tulkitsee sekä antaa aikaansa, myös kissakaveri on tarpeen. =)Minä olen se ihminen ja uskon että kaikki paranee kun muutetaan toiseen paikkaan jossa on vähemmän ihmisiä ja vilskettä. Silti mikään arka, omassa seurassaan kyhjöttäjä tämä ei ole!
tämä tyttökissa tuli. Menimme etsimään kissaa mutta kissa valitsi meidät. Menimme silittelemään "häkkeihin" eikä tämä tyttönen päästänyt muita lähellekään vaan antoi kiukkuiset lähdöt! No, mitäs siinä mukisemaan vastaan kun siihen ihastuimme. Pari viikkoa siinä meni ennen kuin kissa meille saatiin mutta kannatti odottaa, ihana mikä ihana.
minä otin HESY.stä viime joulun tienoilla kaksi sisarus kissaa ikää jo 7v. meillä vielä koirakin josta tiesin että ei tule hankaluuksia, mut miten kissat jotka on jo iäkkäämpiä....
paremmin ei olis voinut mennä, ei mitään ongelmia, olivat varmaankin tottuneet koiraan ja oikein mukavia persoonia, hyvin ovat sopeutuneet. olivat kylläkin olleet vaín yhdellä omistajalla koko ikänsä, iäkkäämmällä naisella, joten tasapainoisia kissoja. 3kk otin sitten 6v kissan joka oli kesän ollut perheessä mutta alunperin myös HESY.stä. tuli allergia perheesseen ja tartti uuden kodin, no minähän ajattelin että meille mahtuu vielä yksi kissa. alku hankalaa tietty, kun siinä puolin ja toisin sähistiin, mutta nyt siedetään jo toisia hyvin, joten ei ole suurempia ongelmia ollut senkään puoleen.ja uusi kissakin tykkäs koirasta, ei paljon noteerannut.
joten ei valittamista meillä.
hauskaa syksyn jatkoa kaikille eläinystäville.
Tuliko Pennalasta vai Jokimaalta? Itse kävin kummassakin paikassa, mutta yksikään kissa ei minua valinnut silloin. Tämän jälkeen minulle kerrottiin nuoresta ja nätistä uroskissasta Metsäpellossa (siellä kolmas kissatalo) ja lähdettiin sitten kissaa katsomaan. Se oli hurmaava tapaus, tunki itseään syliimme ja oli selvästi aktiivisempi mitä kukaan toinen. Ja juuri sitähän me tultiinkin katsomaan, hyvin erottui joukosta. ;)
Molemmissa käytiin mutta ei käytännössä jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tämä, se vei sydämemme heti ja välittömästi. =D Minkäs kissan sitä yleensä ottaa? Sen joka siihen jalkoihin tulee kiehnäämään ja kehräämään, ei sitä joka sähisee nurkasta. Surullisen paljon kodittomia kissoja mutta parempi niiden on siellä olla kuin kadulla heitteillä.
Olen ennen ajatellut että onneksi on noita paikkoja, joihin löytökissat voi sijoittaa mutta mielipiteeni on pikkuhiljaa muuttunut. Ensinnäkin valtaosa niistä kissoista on todella arkoja. Niin arkoja että tarvitsisivat ymmärtäväiset ja kärsivälliset kodit. Ensimmäiseksi kissaksi sellainen ei uudelle kissanomistajalle mielestäni sovi! Jossain kohtaa olisi armeliaampaa lopettaa niitä kuin ahtaa pieneen häkkiin monen kissan kanssa - kissahan ei ole laumaeläin - se tressaantuu! Nuorille ja reippaille, ihmisystävällisille kissoille tulisi ilman muuta etsiä uusi koti mutta siellä on monia sellaisia kissoja jotka ovat jo ikääntyneitä ja asustaneet häkissä todella pitkään, ovat arkoja ja vaikea saada heistä kunnon lemmikkiä. Tätä mieltä olen minä!
Hämeenlinnan kissakoti Kattilasta 6-vuotiaan pojan 3-vuotiaan neitimme kaveriksi. Yllättävää kyllä, mitään ongelmia ei ole ollut (vaikka olimme varautuneet pahimpaan:). Pari päivää tyttö vähän sähisi uudelle tulokkaalle, mutta alkukankeus meni nopeasti ohi ja nyt kisut ovat mitä parhaimmat kaverukset.
Pojan menneisyydestä meillä ei ole kovin paljon tietoa, mutta ilmeisesti se oli pitkään ollut kulkukissana. Silti sen ei ole ollut vaikea sopeutua kaupunkilaiseksi sisäkissaksi - ulkoilma ei nimittäin enää kiinnosta yhtään. Onnellinen, erittäin leikkisä ja tyytyväinen katti tuntuu olevan!