Turvallisuusalan sivarit?

Onhan Turussa yksi sivari poliisinakin...

Miksi ei olisi? Ei itseltäni ainakaan ole koskaan työhaastattelussa vartijan/järjestyksenvalvojan hommiin kyseinen asia tullut esiin, saatika että se vielä olisi jotenkin estänyt alalle pääsyn. Eli siis, olen itse siviilipalveluksen käynyt ja toimin vartijana, plus välillä järkkärin hommia ovella ja tapahtumissa.

En oikein ymmärrä että mihin sitä armeijan käymistä vartijan työssä erityisesti tarvitaan sen puoleen kuin järjestyksenvalvojankaan. Toki joku sotilaspoliisikoulutus voi antaa valmiuksia voimankäytön osalta ammattiin, mutta ei se voimankäytön opettelukaan siitä armeijassa käymisestä riipu.

Olen ymmärtänyt että alalla on aika paljon vanhempia esimiehiä joille näyttää etenkin miespuolisten työntekijöiden rekrytoinnissa olevan henki ja elämä tuo armeijan käyminen tai käymättömyys. Tosiaan voi olla että vaikka se on tosiasiassa aika vähäpätöinen asia tämän ammatin seikkojen osaamisen kannalta, niin silti moni vanhan polven toimihenkilö vartiointiliikkeissä pitää sitä jonkinlaisena miehen mittana. Itselläni on oikeastaan samanlaisia kokemuksia, sillä aikanaan itseltäni kyllä kovasti kyseltiin mm. sotilaspassia ja keskusteltiin varusmiespalveluksesta.

Itselläni on ollut muutama kollega jotka eivät ole käyneet armeijaa ollenkaan. Eivät he ole mitenkään sen takia erottuneet joukosta, mutta vahvasti tuntuu elävän tämä armeijan käyminen vielä jotenkin tärkeänä alalla työskenneltäessä.

Kyllä se nyt jotain henkilöstä kertoo jos armeijan keskeyttää. Tarkoitan tällä siis sitä että kunto/psyyke ei riitä. Eri asia jos on joku uskonnollinen vakaumus tms.

Aikoinaan työhaastattelussa minulta kysyttiin kaikki mahdollinen armeijasta ja palvelustodistus näytteli suurta roolia siinä vaiheessa. Muutama kaveri ei ollut vielä käynyt inttiä ja heiltä tiedusteltiin, että meinaavatko mennä. Tätä perusteltiin sillä, että tiedetään kauanko voidaan olettaa henkilön tekevän työvuoroja ko. firmassa.

Jos meidän yksikössä olisi sivari niin en usko, että asiasta puhuttaisi. Jokaisella on mahdollisuus tehdä valintoja. Toisaalta sen ei pitäisi myöskään haitata sivaria käynyttä, että yksikössämme on suhteellisen vahva reserviläishenki (kertaajia, rauhanturvaajia,maakuntajoukot).

Tähän menessä loistava keskustelu, mikä on harvinaista täällä!

Minut on vapautettu asepalveluksesta vakaumuksen perusteella. 5 vuotta turvallisuusalalla takana ja hyvin pärjätty. Työporukalle ja pomoille asia on ihan yksi lysti, kunhan hommat hoituu ja asiakas tykkää. Välillä tietysti tulee kysymyksiä mutta eipä niihin kannata työaikaa hukata sen kummemmin.

Olen kyllä sitä mieltä osalle porukasta asepalveluksesta on alalle varmasti hyötyä. Mutta asiaan sen kummemmin perehtymättömää totean että nämä hommat opitaan tekemällä.

tuollaset sotahullut sankarivartijat on niitä ensimmäisiä joilla pää hajoaa näissä hommissa. kaikenlaisia pullistelijoita varustevyöt kilisten on tullut vastaan eikä ne ole vuotta kauempaa jaksaneet.

Nyky-yhteiskunnassa kertoo ihmisestä aika paljon, että menee sivariin - ja sen jälkeen voi pää pystyssä ja ylpeänä kertoa asian oikean laidan ja kohdata epäluuloisen maailman ympärillään. Sivarit ovat henkisesti vahvoja ja siten sopivat mainiosti turvallisuusalan eri tehtäviin !
Omassa työporukassani oli useita vuosia vartijana sivari - oli parhaita vartijoita siinä porukassa.
Aseellisen palvelun ei todellakaan voi sanoa kertovan yksilön kyvystä toimia vartiointialalla mitään. Ei yhtään mitään, niin surkeita intin käyneitä nuoria miehiä on urallani tullut vastaan... :(

Jos ei edes vajaata puolta vuotta kestä armeijaa vaan pitää vaihtaa sivariin, miten voi kestää vartijan työssä vastaan tulevia paineita?

Muutama aatteen vuoksi aktiivinen vasemmisto-kommari sivari on tullut vastaan, loput on ollut näitä vässyköitä joille armeijan kuri on ollut ongelma. EI saa vapaasti tulla ja mennä.

Jos vakaumus estää aseisiin tarttumisen niin osa voimankäyttövälineistä on luokiteltu aseiksi, mites tällaisissa tapauksissa toimitaan? Toki jos työskentelee koko ajan yksin niin ei tarvitse kantaa mitään ryjiä mukana, mutta jos liikkuu parin kanssa niin ne tavarat täytyy olla mukana. Sinun tehtäväsi on myös pitää huolta työparista, vaikka et omaa henkeäsi haluaisi puolustaa "asein".

Armeijan käymisellä ja turvallisuusalalla on liityntäpintoja, mutta se, että armeijaa ei ole käytynä, ei estä hakeutumasta turvallisuusalalle. Ei edes se, että on kieltäytynyt nimenomaan aseellisesta palveluksesta. Turvallisuusalalta löytyy todella paljon sellaisia tehtäviä, joissa ei tarvita mitään muuta kuin terävää päätä ja nopeata ajatuksen juoksua ja siihen liittyvää päätöksentekoa.

Aloittajan kirjoituksesta voisi päätellä, että turvallisuusala = vartijan työ. Meistä suurimmasta osasta ei ole vartijan työhön ja melko monen vartijana nyt työskentelevän ei pitäisi siinä työssä olla.

Vaikka puhuttaisiin vain vartijan / järjestyksenvalvojan työstä, ei siihenkään mitään armeijan käymistä tarvita. Myönnän, että monelle siitä on apua, mutta se ei ole mikään välttämättömyys.

Suuri meriitti turvallisuusalalle hakeutumiseen on sisäsyntyinen, turvallisuuslähtöinen ajattelu.

Huomatkaa ero: Turvallisuusala vs vartijan / järjestyksenvalvojan työ.