Yksi narsismin määritelmistä: "kaikkialle läpitunkeva suureellisuus (mielikuvissa tai käytöksessä), ihailun ja imartelun tarve ja empatian puute, tavallisesti varhaisesta aikuisuudesta alkaen."
Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää. että vähintään viisi niistä toteutuu.
Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia);
Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo;
On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein, tai ovat hänen seuransa arvoisia;
Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde);
Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua;
"Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen;
Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin;
On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista, koska uskoo, että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla;
Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina.
Useimmat narsistit (75%) ovat miehiä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPH) kuuluu samaan ryhmään kuin rajatilahäiriö ja epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.
NPH:n diagnoosiin liittyy usein muita persoonallisuushäiriöitä, aineiden väärinkäyttöä tai impulsiivista ja yltiöpäistä käyttäytymistä.
NPH on verraten uusi luokka (1980).
Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Mutta se mikä on, on osoittanut, että NPH ei liity mitenkään yksilön rodulliseen, sosiaaliseen, kulttuurilliseen, taloudelliseen, perinnölliseen tai ammatilliseen taustaan.
On arvioitu että 0.7-1% ihmisistä kärsii patologisesta (piintyneestä, pysyvästä) NPH:sta. NPH tuntuu olevan yleistymässä.
Narsismi syntyy varhaislapsuudessa, lapsuudessa ja varhaisessa nuoruudessa. Se liittyy yleensä lapsuudessa olleeseen väärinkäyttöön tai traumaan, joka on vanhempien, auktoriteettien tai ikätoverien aikaansaama.
Narsistisia reaktioita on laaja kirjo - alkaen lievästä, reaktiivisesta ja ohimenevästä pysyvään NPH:n asti.
Narsistin Lähde on ulkopuolinen huomio - tavallisesti positiivinen (ihailu, vakuuttelu, kuuluisuus, julkisuus) - jota narsisti käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.
Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").
Narsistit ovat joko "klassisia" - määritelmä myöhemmin - "kompensoivia" tai "käänteisiä" - määritelmä myöhemmin.
Klassinen narsisti on itseensä luottava, kompensoiva narsisti peittää ylimielisellä käyttäytymisellään syvällä olevan oman arvonsa puuttumisen, ja käänteisnarsisti on läheisriippuva, joka pitää huolta klassisen narsistin emotionaalisista tarpeista.
NPH hoidetaan puheterapialla. Aikuisen narsistin paranemisennuste on huono, vaikka hänen sopeutumisensa elämään ja muihin ihmisiin voi parantua hoidolla. Lääkitystä käytetään sivuilmiöiden ja käyttäytymisen hoitoon (kuten mielialojen vaihteluun ja pakkomielteisyyteen) - tavallisesti se onnistuu jonkin verran.
Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää. että vähintään viisi niistä toteutuu.
Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia);
Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo;
On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein, tai ovat hänen seuransa arvoisia;
Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde);
Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua;
"Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen;
Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin;
On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista, koska uskoo, että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla;
Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina.
Useimmat narsistit (75%) ovat miehiä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPH) kuuluu samaan ryhmään kuin rajatilahäiriö ja epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.
NPH:n diagnoosiin liittyy usein muita persoonallisuushäiriöitä, aineiden väärinkäyttöä tai impulsiivista ja yltiöpäistä käyttäytymistä.
NPH on verraten uusi luokka (1980).
Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Mutta se mikä on, on osoittanut, että NPH ei liity mitenkään yksilön rodulliseen, sosiaaliseen, kulttuurilliseen, taloudelliseen, perinnölliseen tai ammatilliseen taustaan.
On arvioitu että 0.7-1% ihmisistä kärsii patologisesta (piintyneestä, pysyvästä) NPH:sta. NPH tuntuu olevan yleistymässä.
Narsismi syntyy varhaislapsuudessa, lapsuudessa ja varhaisessa nuoruudessa. Se liittyy yleensä lapsuudessa olleeseen väärinkäyttöön tai traumaan, joka on vanhempien, auktoriteettien tai ikätoverien aikaansaama.
Narsistisia reaktioita on laaja kirjo - alkaen lievästä, reaktiivisesta ja ohimenevästä pysyvään NPH:n asti.
Narsistin Lähde on ulkopuolinen huomio - tavallisesti positiivinen (ihailu, vakuuttelu, kuuluisuus, julkisuus) - jota narsisti käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.
Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").
Narsistit ovat joko "klassisia" - määritelmä myöhemmin - "kompensoivia" tai "käänteisiä" - määritelmä myöhemmin.
Klassinen narsisti on itseensä luottava, kompensoiva narsisti peittää ylimielisellä käyttäytymisellään syvällä olevan oman arvonsa puuttumisen, ja käänteisnarsisti on läheisriippuva, joka pitää huolta klassisen narsistin emotionaalisista tarpeista.
NPH hoidetaan puheterapialla. Aikuisen narsistin paranemisennuste on huono, vaikka hänen sopeutumisensa elämään ja muihin ihmisiin voi parantua hoidolla. Lääkitystä käytetään sivuilmiöiden ja käyttäytymisen hoitoon (kuten mielialojen vaihteluun ja pakkomielteisyyteen) - tavallisesti se onnistuu jonkin verran.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikähän on diagnoosi ihmisellä,joka haluaa että kaikki inhoavat häntä?
Kamalaa tunnistan itsessäni narsistin piirteitä. Ainakin huomionkipeys ja paranoidisuus. Käänteisnarsismi ja läheisriippuvuus osuu kyllä kohdalle. Ehkä siksi terapiasta ei ole minulle ollut juuri apua.