Teinpä mitä tahansa vuoksesi

Muistuttamaan??

Jospa hänellekään ei ole muita sijoja kuin yksi. Jollet ole sillä sijalla, et ole myöskään varasijalla.

No sitten hän ei ole ollenkaan sinun arvoisesi. Kirpaiseehan se varmasti, mutta joku parempi on varattu sua varten.

jaksuja sulle kirjoitti:

No sitten hän ei ole ollenkaan sinun arvoisesi. Kirpaiseehan se varmasti, mutta joku parempi on varattu sua varten.

Ap. En nyt varsinaisesti halveksi (jos mua tarkoitit - vai tarkoititko jotain toista naista?), mut joku luotto moni. Jos sitä nyt olikaan, en tiedä, enää, mitään, tästä -

Mitkä on huhupuheita ja mikä totta. Mut intuitioni käskee olemaan varuillaan, kuuntelen sitä -

voi hyvin, silti! kirjoitti:

Ap. En nyt varsinaisesti halveksi (jos mua tarkoitit - vai tarkoititko jotain toista naista?), mut joku luotto moni. Jos sitä nyt olikaan, en tiedä, enää, mitään, tästä -

Mitkä on huhupuheita ja mikä totta. Mut intuitioni käskee olemaan varuillaan, kuuntelen sitä -

Ja ap, aloitukseesi, tiedät, yhtälö on mahdoton - ja nämä muut käänteet, ei -

Hän nosti ja kantoi, henkisesti ja hengellisesti yhteisössä, koko tämän rankan vuoden - puolentoista ajan. Saarnoissaan, lempeästi. Uskoi vilpittömyyteeni monessa asiassa, siinä missä joku muu pisti sieltä saarnastuolistaan harhauskossaan minusta jotain tulikivenkatkua tulemaan. Kaikesta päätellen moni oli uskonut minusta jotakin, mikä ei ollut totta. SItä pötypuhetta riitti, ja se satutti eniten.

Hän oli inhimillinen ja lempeä. Mutta ettäkö minun nyt olisi pitänyt jotenkin lunastaa tuo kaikki?
Sieltähän se ihastuksen siemen muhun aikanaan upposi, tajuan sen nyt. Se, joka kasvoi melko täyteen mittaansa, kunnes viimepäivinä olen tajunnut. Kaiken. Ja perääntynyt olen. Tosin en tyystin omin voimin, vaikkakin moni epäkohta on myös saanut itseni järkiintymään.

Uskonveljenä haluaisin vielä sinut kuitenkin kohdata, jos Luoja suo.

Itselläin on asian suhteen nyt hyvä omatunto.

pikkulintu - kirjoitti:

Hän nosti ja kantoi, henkisesti ja hengellisesti yhteisössä, koko tämän rankan vuoden - puolentoista ajan. Saarnoissaan, lempeästi. Uskoi vilpittömyyteeni monessa asiassa, siinä missä joku muu pisti sieltä saarnastuolistaan harhauskossaan minusta jotain tulikivenkatkua tulemaan. Kaikesta päätellen moni oli uskonut minusta jotakin, mikä ei ollut totta. SItä pötypuhetta riitti, ja se satutti eniten.

Hän oli inhimillinen ja lempeä. Mutta ettäkö minun nyt olisi pitänyt jotenkin lunastaa tuo kaikki?
Sieltähän se ihastuksen siemen muhun aikanaan upposi, tajuan sen nyt. Se, joka kasvoi melko täyteen mittaansa, kunnes viimepäivinä olen tajunnut. Kaiken. Ja perääntynyt olen. Tosin en tyystin omin voimin, vaikkakin moni epäkohta on myös saanut itseni järkiintymään.

Uskonveljenä haluaisin vielä sinut kuitenkin kohdata, jos Luoja suo.

Itselläin on asian suhteen nyt hyvä omatunto.

Ap, et olekaan siis SE mies, vaan hänen naisensa - siis mitä oletettavammin. AP siis huhuilee vietissään miehensä perään?

Mä törmäsin jossain toises yhteydes Miehen kysymykseen, oletettavimmin itselleni, "tässäkö kiitos siitä hyvästä, mitä olen vuoksesi" tehnyt? - ja vastasin ajatellen sitä -

selvennykseksi - kirjoitti:

Ap, et olekaan siis SE mies, vaan hänen naisensa - siis mitä oletettavammin. AP siis huhuilee vietissään miehensä perään?

Mä törmäsin jossain toises yhteydes Miehen kysymykseen, oletettavimmin itselleni, "tässäkö kiitos siitä hyvästä, mitä olen vuoksesi" tehnyt? - ja vastasin ajatellen sitä -

AP:lle, voimia!

Toivottavasti hän ymmärtää ja palaa, jos oikein kaikki olisi parhain päin, toivon ma!

Luojan voi tehdä ihmeitä niin halutessaan, mutta haluaahan ihminen!?