Puoliso muuttaa minun omistusasuntoon

Aina sama idioottivastaus että vuokrasta pitää maksaa veroa. Sitä ei tarvitse nimittää vuokraksi tietenkään vaikka se olisi enemmän kuin puolet asumiskuluista. Ja koska se koskee puolisoa niin jos on vähääkään luottamusta niin ei summasta mitään kuitteja kirjoitella.Eihän puoliso tai avokki ole mikään vuokralainen vaikka asumisesta maksaakin.
Minun avokkini aikoo lähiaikoina ostaa itselleen man osakkeen ja olen luvannut maksaa puolet asumiskuluista ja sen lisäksi puolet hänelle maksettavaksi tulevista koroista. Hänelle jää aika paljon velkaa ja korkoja maksettavaksi.

Ei veroa kirjoitti:

Aina sama idioottivastaus että vuokrasta pitää maksaa veroa. Sitä ei tarvitse nimittää vuokraksi tietenkään vaikka se olisi enemmän kuin puolet asumiskuluista. Ja koska se koskee puolisoa niin jos on vähääkään luottamusta niin ei summasta mitään kuitteja kirjoitella.Eihän puoliso tai avokki ole mikään vuokralainen vaikka asumisesta maksaakin.
Minun avokkini aikoo lähiaikoina ostaa itselleen man osakkeen ja olen luvannut maksaa puolet asumiskuluista ja sen lisäksi puolet hänelle maksettavaksi tulevista koroista. Hänelle jää aika paljon velkaa ja korkoja maksettavaksi.

Lue lisää

"Aina sama idioottivastaus että vuokrasta pitää maksaa veroa. "

Se ei ole idioottia koska juuri näin on.

"Sitä ei tarvitse nimittää vuokraksi tietenkään vaikka se olisi enemmän kuin puolet asumiskuluista. "

Ihan sama vaikka nimität sitä kukkien kastelu maksuksi. Jos saat taloudellista hyötyä toisen asumisesta omassa huoneistossasi niin verottajan mielestä se on vuokraa.

"Ja koska se koskee puolisoa niin jos on vähääkään luottamusta niin ei summasta mitään kuitteja kirjoitella."

Verottaja pääsee kyllä käsiksi tilitietoihisikin jos tarvetta on.

"Eihän puoliso tai avokki ole mikään vuokralainen vaikka asumisesta maksaakin."

Kyse ei ole siitä vaan siitä että taloudellinen hyöty on tuloa ja tulosta pitää maksaa veroa. Suorat asumiskulut saa jakaa mutta muu on vuokraa.
On tietysti oma asiasi jos haluat ottaa "vuokraa" pimeästi koska siitä tuskin jää kiinni mutta lain mukaista se ei ole.

NäinMeillä kirjoitti:

"Aina sama idioottivastaus että vuokrasta pitää maksaa veroa. "

Se ei ole idioottia koska juuri näin on.

"Sitä ei tarvitse nimittää vuokraksi tietenkään vaikka se olisi enemmän kuin puolet asumiskuluista. "

Ihan sama vaikka nimität sitä kukkien kastelu maksuksi. Jos saat taloudellista hyötyä toisen asumisesta omassa huoneistossasi niin verottajan mielestä se on vuokraa.

"Ja koska se koskee puolisoa niin jos on vähääkään luottamusta niin ei summasta mitään kuitteja kirjoitella."

Verottaja pääsee kyllä käsiksi tilitietoihisikin jos tarvetta on.

"Eihän puoliso tai avokki ole mikään vuokralainen vaikka asumisesta maksaakin."

Kyse ei ole siitä vaan siitä että taloudellinen hyöty on tuloa ja tulosta pitää maksaa veroa. Suorat asumiskulut saa jakaa mutta muu on vuokraa.
On tietysti oma asiasi jos haluat ottaa "vuokraa" pimeästi koska siitä tuskin jää kiinni mutta lain mukaista se ei ole.

Lue lisää

Itse asiassa puolisot saavat jakaa elämisen kulut ihan miten haluavat eikä verottajalla ole siihen mitään sanomista. Toki jos välttämättä haluaa tehdä automaattisen kuukausittaisen tilisiirron nimellä "vuokra" toisen tilille, niin sitten verottaja saattaa puuttua asiaan, mutta ei ole varmaan kummankaan etu lahjoittaa rahaa verottajalle, kun ei ole pakko. Se, että toinen esim. maksaa kokonaan vastikkeen tai ruokakulut kompensaatioksi siitä, että saa asua toisen omistusasunnossa, ei ole laitonta. Sekään ei ole laitonta, että toinen elättää toisen ihan kokonaan eikä siitä sen elätettävän tarvitse maksaa mitään veroa.

Dirlan-Dirlan-Daa kirjoitti:

Itse asiassa puolisot saavat jakaa elämisen kulut ihan miten haluavat eikä verottajalla ole siihen mitään sanomista. Toki jos välttämättä haluaa tehdä automaattisen kuukausittaisen tilisiirron nimellä "vuokra" toisen tilille, niin sitten verottaja saattaa puuttua asiaan, mutta ei ole varmaan kummankaan etu lahjoittaa rahaa verottajalle, kun ei ole pakko. Se, että toinen esim. maksaa kokonaan vastikkeen tai ruokakulut kompensaatioksi siitä, että saa asua toisen omistusasunnossa, ei ole laitonta. Sekään ei ole laitonta, että toinen elättää toisen ihan kokonaan eikä siitä sen elätettävän tarvitse maksaa mitään veroa.

Lue lisää

"Itse asiassa puolisot saavat jakaa elämisen kulut ihan miten haluavat eikä verottajalla ole siihen mitään sanomista. "

Näin on JOS puhutaan AVIOPUOLISOISTA. Mutta kun kyse on AVOPUOLISOISTA, asia ei ole ihan niin selvä. Aviopuolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus joten avioliitossa saa siirrellä rahaa ja elättää toista ihan vapaasti. Avoliitossa asia ei ole ihan niin yksiselitteinen ja joissain tapauksissa kyse voi olla myös verotettavasta etuudesta. Mutta siinä olet oikeassa että asia on helppo kiertää ja todellisuudessa siihen tuskin kukaan puuttuu.

Mutta minusta verotettavuudesta kannattaa puhua nimenomaan siinä mielessä että ihmiset tajuaisivat että toisen omistamassa asunnossa asuminen ja siitä maksaminen on oikeasti tuloa sille omistajalle joka samaan aikaan nauttii asunnon arvon noususta ja omistajan oikeudesta. Kannattaa siis ajatella ihan realistisesti, mistä maksaa jos antaa asunnon omistajalle rahaa joka ylittää oman osuuden asunnon suorista asumiskuluista (=vastike lämpö sähkö).

NäinMeillä kirjoitti:

"Itse asiassa puolisot saavat jakaa elämisen kulut ihan miten haluavat eikä verottajalla ole siihen mitään sanomista. "

Näin on JOS puhutaan AVIOPUOLISOISTA. Mutta kun kyse on AVOPUOLISOISTA, asia ei ole ihan niin selvä. Aviopuolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus joten avioliitossa saa siirrellä rahaa ja elättää toista ihan vapaasti. Avoliitossa asia ei ole ihan niin yksiselitteinen ja joissain tapauksissa kyse voi olla myös verotettavasta etuudesta. Mutta siinä olet oikeassa että asia on helppo kiertää ja todellisuudessa siihen tuskin kukaan puuttuu.

Mutta minusta verotettavuudesta kannattaa puhua nimenomaan siinä mielessä että ihmiset tajuaisivat että toisen omistamassa asunnossa asuminen ja siitä maksaminen on oikeasti tuloa sille omistajalle joka samaan aikaan nauttii asunnon arvon noususta ja omistajan oikeudesta. Kannattaa siis ajatella ihan realistisesti, mistä maksaa jos antaa asunnon omistajalle rahaa joka ylittää oman osuuden asunnon suorista asumiskuluista (=vastike lämpö sähkö).

Lue lisää

Pätee kyllä myös avoliittoon. Avopuolisot saavat ja yhteiskunta myös olettaa heidän osallistuvan toistensa elatukseen, vaikka pakkoa ei ole kuten avioliitossa. Se ei ole sille saamapuolella olevalle verotettavaa tuloa ja on ihan pariskunnan oma asia, maksaako toinen vaikka kaiken.

millainen ihminen pyytää _puolisoltaan_ vuokraa??

20+8 kirjoitti:

millainen ihminen pyytää _puolisoltaan_ vuokraa??

Järkevä ihminen. Eihän kukaan ole velvollinen toisen elättämiseen jos kerran ei olla naimisissa. Kummankin pitää pystyä elättämään itsensä eikä käyttämään toista hyväkseen taloudellisesti. Olipa kyseessä mies tai nainen.

Ei koske avoliittoa.

Avoliitossa ei toisella ole mitään oikeuksia. Jos toinen kuolee, lähtee "leski" samantien ulos kämpästä:)

leskeeenlehtiii kirjoitti:

Avoliitossa ei toisella ole mitään oikeuksia. Jos toinen kuolee, lähtee "leski" samantien ulos kämpästä:)

Testamentti muuttaa tilannetta.

testamentti kirjoitti:

Testamentti muuttaa tilannetta.

"Testamentti muuttaa tilannetta. "

Testamentti muuttaa tilannetta vaikka sen edun saaja olisi kuka tahansa eikä edes asuisi koko asunnossa koskaan. Kyse on siitä, onko jollain henkilöllä automaattisesti jotain oikeuksia asuntoon.

kokemus-k kirjoitti:

"Testamentti muuttaa tilannetta. "

Testamentti muuttaa tilannetta vaikka sen edun saaja olisi kuka tahansa eikä edes asuisi koko asunnossa koskaan. Kyse on siitä, onko jollain henkilöllä automaattisesti jotain oikeuksia asuntoon.

Lue lisää

Testamentilla ei voi ohittaa rintaperillisten (= esim lasten) perimäoikeutta(=50%) ellei ole erityisen painavaa syytä jättää testamentilla rintaperillisiä perinönttömäksi. Tämä ei ole helppoa.

Ei joudu hyysäämään. Ovet menee lukkoon heti kun kuolintodistus on kirjoitettu. (jos perilliset niin haluaa) Avopuoliso siinä voi joutua hankaluuksiin sillä hän ei saa viedä asunnosta mitään muuta kuin henkilökohtaisen omaisuuden vaatteet ym. mihin löytyy kuitit. Moni niin sanottu avoleski joutuu puille paljaille kodittomaksi siinä vaiheessa kun avopuoliso kuolee, ja perilliset ottaa heti omaisuuden haltuunsa. Useimmiten ei saa mukaan kuin vaatteensa ennen kuin pesänhoitaja valvoo mitä hän sieltä vie.
Eli paperit kuntoon elämisen aikana. Paras turva olisi tehdä suhteesta laillinen vaikka maistraatti vihkimisellä. Jos toisesta välittää niin turvaa toisen elämän myös siinä tapauksessa että itselle sattuu jotain. Varsinkin kun nyt on yleistä sekaperheet avoliitossa. On sinun ja minun lapsia ja vaikka kenen lapsia. Ei käy kateeksi sellaisen suhteen ollessa kyseessä ja toinen kuolee.

niin, puoliso säästää asumiskuluissa esim. 600 euroa, asunnon omistaja säästää juoksevissa kuluissa 200 euroa. Tosi tasapuolista?? kyllä sille puolisolle kertyy ihan jatkuvalla syötöllä omaisuutta, pankkitilille kun asumiskulut ovat olemattomat.

Reese kirjoitti:

niin, puoliso säästää asumiskuluissa esim. 600 euroa, asunnon omistaja säästää juoksevissa kuluissa 200 euroa. Tosi tasapuolista?? kyllä sille puolisolle kertyy ihan jatkuvalla syötöllä omaisuutta, pankkitilille kun asumiskulut ovat olemattomat.

Lue lisää

"niin, puoliso säästää asumiskuluissa esim. 600 euroa, asunnon omistaja säästää juoksevissa kuluissa 200 euroa. Tosi tasapuolista??"

On se koska asunnon omistajan asuntovarallisuus karttuu myös jatkuvasti. Maksamalla asuntolainaasi kerrytät käytännössä koko ajan omaa varallisuuttasi. Myös asunnon arvo nousee ajan myötä antaen tuottoa sijoitukselle.

"kyllä sille puolisolle kertyy ihan jatkuvalla syötöllä omaisuutta, pankkitilille kun asumiskulut ovat olemattomat. "

Hyvä niin koska jos ei kertyisi mitään, ainoa omaisuuttaan kerryttävä olisi se asunnon omistaja. Olisiko se sitten tasapuolista?

kokemus-k kirjoitti:

"niin, puoliso säästää asumiskuluissa esim. 600 euroa, asunnon omistaja säästää juoksevissa kuluissa 200 euroa. Tosi tasapuolista??"

On se koska asunnon omistajan asuntovarallisuus karttuu myös jatkuvasti. Maksamalla asuntolainaasi kerrytät käytännössä koko ajan omaa varallisuuttasi. Myös asunnon arvo nousee ajan myötä antaen tuottoa sijoitukselle.

"kyllä sille puolisolle kertyy ihan jatkuvalla syötöllä omaisuutta, pankkitilille kun asumiskulut ovat olemattomat. "

Hyvä niin koska jos ei kertyisi mitään, ainoa omaisuuttaan kerryttävä olisi se asunnon omistaja. Olisiko se sitten tasapuolista?

Lue lisää

Itselläni on tilanne, että saan puolisoltani 1100e kuussa. Lisäksi hän maksaa oman osansa kiinteistä asumiskustannuksista. Saman verran hän saisi maksaa vastaavanlaisesta asunnosta yleisillä markkinoilla.
Lisäksi hän on se joka meillä siivoaa ja tekee ruoat. Mielestäni meillä on hyvä sopimus ja mitään vuokraa hän ei siis maksa. Ollaan tälleen, kunnes löydän paremman miehen.

kokemus-k kirjoitti:

"niin, puoliso säästää asumiskuluissa esim. 600 euroa, asunnon omistaja säästää juoksevissa kuluissa 200 euroa. Tosi tasapuolista??"

On se koska asunnon omistajan asuntovarallisuus karttuu myös jatkuvasti. Maksamalla asuntolainaasi kerrytät käytännössä koko ajan omaa varallisuuttasi. Myös asunnon arvo nousee ajan myötä antaen tuottoa sijoitukselle.

"kyllä sille puolisolle kertyy ihan jatkuvalla syötöllä omaisuutta, pankkitilille kun asumiskulut ovat olemattomat. "

Hyvä niin koska jos ei kertyisi mitään, ainoa omaisuuttaan kerryttävä olisi se asunnon omistaja. Olisiko se sitten tasapuolista?

Lue lisää

Nimenomaan hyvä on, että molemmat kerryttävät omaisuuttaan suunnilleen siinä suhteessa, kun pistävät rahaa siihen. Ei ole oikein, että toiselta menee palkka suoraan sijoituksiin ja toiselta asuntolainan korkoihin, vastikkeisiin, asunnon korjauksiin jne, Kyllä jokaisen aikuisen kuuluu maksaa asumisestaan kohtuullinen summa rahaa. Sitä en toki edellyttäisi, että asunnon omistajan puoliso maksaisi puolia kaikesta, mutta kyllä jotain voi maksaa ottaen huomioon, miten paljon kuitenkin säästää siihen verrattuna, että asuisi itse vuokralla.

Toki ratkaisuna tähän on aina se, että asunnon omistaja pistää sen vuokralle ja pariskunta muuttaa yhteiseen vuokra-asuntoon, jossa maksetaan kaikki puoliksi. Olisi ainakin tasapuolista! Mitä siitä, että molemmat menettävät rahaa...

Omistusasunto on sijoitus, ja sellaisena ei mitenkään riskitön. Jos et ole sattunut lukemaan viime aikoina uutisia, niin tiedoksi sinulle että asuntojen hinnat voivat myös laskea. Pahimmassa tapauksessa voi käydä jopa niin, että asuntoa myytäessä sen hinnalla ei saa edes koko jäljelläolevaa lainaa maksettua. Ja velattomassakaan asunnossa asuminen ei ole ilmaista, siltikin on ylläpito- ja korjauskulut, jotka pitkässä juoksussa eivät ole mitenkään mitättömiä. Osakesalkku on omaisuutena huomattavan paljon joustavampi, koska se ei ole sidottu paikkaan eikä elämäntilanteeseen, siitä voi milloin tahansa myydä osan tai kaiken eikä siitä ole jatkuvaa huolta ja kulua.

Reese kirjoitti:

Nimenomaan hyvä on, että molemmat kerryttävät omaisuuttaan suunnilleen siinä suhteessa, kun pistävät rahaa siihen. Ei ole oikein, että toiselta menee palkka suoraan sijoituksiin ja toiselta asuntolainan korkoihin, vastikkeisiin, asunnon korjauksiin jne, Kyllä jokaisen aikuisen kuuluu maksaa asumisestaan kohtuullinen summa rahaa. Sitä en toki edellyttäisi, että asunnon omistajan puoliso maksaisi puolia kaikesta, mutta kyllä jotain voi maksaa ottaen huomioon, miten paljon kuitenkin säästää siihen verrattuna, että asuisi itse vuokralla.

Toki ratkaisuna tähän on aina se, että asunnon omistaja pistää sen vuokralle ja pariskunta muuttaa yhteiseen vuokra-asuntoon, jossa maksetaan kaikki puoliksi. Olisi ainakin tasapuolista! Mitä siitä, että molemmat menettävät rahaa...

Omistusasunto on sijoitus, ja sellaisena ei mitenkään riskitön. Jos et ole sattunut lukemaan viime aikoina uutisia, niin tiedoksi sinulle että asuntojen hinnat voivat myös laskea. Pahimmassa tapauksessa voi käydä jopa niin, että asuntoa myytäessä sen hinnalla ei saa edes koko jäljelläolevaa lainaa maksettua. Ja velattomassakaan asunnossa asuminen ei ole ilmaista, siltikin on ylläpito- ja korjauskulut, jotka pitkässä juoksussa eivät ole mitenkään mitättömiä. Osakesalkku on omaisuutena huomattavan paljon joustavampi, koska se ei ole sidottu paikkaan eikä elämäntilanteeseen, siitä voi milloin tahansa myydä osan tai kaiken eikä siitä ole jatkuvaa huolta ja kulua.

Lue lisää

"mutta kyllä jotain voi maksaa ottaen huomioon, miten paljon kuitenkin säästää siihen verrattuna, että asuisi itse vuokralla. "

Toki tämän voi ottaa huomioon jos samalla ottaa huomioon myös sen että kyllä se asunnon omistajakin hyötyy verrattuna siihen että asuisi vuokralla. Monen asunnon asuntolainan lyhennys ei ole paljon suurempi kuin vastaavan asunnon markkinavuokra joten asunnon omistaja myös hyötyy huomattavasti maksamalla omaa.

"Toki ratkaisuna tähän on aina se, että asunnon omistaja pistää sen vuokralle ja pariskunta muuttaa yhteiseen vuokra-asuntoon, jossa maksetaan kaikki puoliksi. Olisi ainakin tasapuolista! Mitä siitä, että molemmat menettävät rahaa... "

Tämän voi toki tehdä myös vain laskennallisesti jolloin todelliset hyödyt molemmille paljastuvat.

"Omistusasunto on sijoitus"

Se on yhdistelmä sijoitusta, kotia ja turvaa siitä että saa asua samassa paikassa (toisin kuin vuokralla jolloin lähtö voi tulla milloin vain).

" ja sellaisena ei mitenkään riskitön. Jos et ole sattunut lukemaan viime aikoina uutisia, niin tiedoksi sinulle että asuntojen hinnat voivat myös laskea."

Aivan kuten osakkeidenkin hinnat. Osakkeissa ei tosin voi asua toisin kuin asunto-osakkeessa. Halventunut osake on vain halventunut osake, halventunut asunto on edelleen koti.

"Pahimmassa tapauksessa voi käydä jopa niin, että asuntoa myytäessä sen hinnalla ei saa edes koko jäljelläolevaa lainaa maksettua"

Pahimmassa tapauksessa osakesijoitukset ovat menettäneet huomattavan osan arvostaan.

"Ja velattomassakaan asunnossa asuminen ei ole ilmaista, siltikin on ylläpito- ja korjauskulut, jotka pitkässä juoksussa eivät ole mitenkään mitättömiä. "

Ilmaista asumismuotoa ei liene vielä keksittykään.

"Osakesalkku on omaisuutena huomattavan paljon joustavampi, koska se ei ole sidottu paikkaan eikä elämäntilanteeseen, siitä voi milloin tahansa myydä osan tai kaiken eikä siitä ole jatkuvaa huolta ja kulua. "

Jos kaipaa käteistä niin osakesalkku on toki helposti realisoitavissa. Toisaalta jos osakkeet joutuu myymään juuri tiettynä hetkenä, myös se voi olla tuoton kannalta juuri huono hetki. Myös osakkeet ovat parhaimmillaan pitkäjänteisenä sijoituksena.

kokemus-k kirjoitti:

"mutta kyllä jotain voi maksaa ottaen huomioon, miten paljon kuitenkin säästää siihen verrattuna, että asuisi itse vuokralla. "

Toki tämän voi ottaa huomioon jos samalla ottaa huomioon myös sen että kyllä se asunnon omistajakin hyötyy verrattuna siihen että asuisi vuokralla. Monen asunnon asuntolainan lyhennys ei ole paljon suurempi kuin vastaavan asunnon markkinavuokra joten asunnon omistaja myös hyötyy huomattavasti maksamalla omaa.

"Toki ratkaisuna tähän on aina se, että asunnon omistaja pistää sen vuokralle ja pariskunta muuttaa yhteiseen vuokra-asuntoon, jossa maksetaan kaikki puoliksi. Olisi ainakin tasapuolista! Mitä siitä, että molemmat menettävät rahaa... "

Tämän voi toki tehdä myös vain laskennallisesti jolloin todelliset hyödyt molemmille paljastuvat.

"Omistusasunto on sijoitus"

Se on yhdistelmä sijoitusta, kotia ja turvaa siitä että saa asua samassa paikassa (toisin kuin vuokralla jolloin lähtö voi tulla milloin vain).

" ja sellaisena ei mitenkään riskitön. Jos et ole sattunut lukemaan viime aikoina uutisia, niin tiedoksi sinulle että asuntojen hinnat voivat myös laskea."

Aivan kuten osakkeidenkin hinnat. Osakkeissa ei tosin voi asua toisin kuin asunto-osakkeessa. Halventunut osake on vain halventunut osake, halventunut asunto on edelleen koti.

"Pahimmassa tapauksessa voi käydä jopa niin, että asuntoa myytäessä sen hinnalla ei saa edes koko jäljelläolevaa lainaa maksettua"

Pahimmassa tapauksessa osakesijoitukset ovat menettäneet huomattavan osan arvostaan.

"Ja velattomassakaan asunnossa asuminen ei ole ilmaista, siltikin on ylläpito- ja korjauskulut, jotka pitkässä juoksussa eivät ole mitenkään mitättömiä. "

Ilmaista asumismuotoa ei liene vielä keksittykään.

"Osakesalkku on omaisuutena huomattavan paljon joustavampi, koska se ei ole sidottu paikkaan eikä elämäntilanteeseen, siitä voi milloin tahansa myydä osan tai kaiken eikä siitä ole jatkuvaa huolta ja kulua. "

Jos kaipaa käteistä niin osakesalkku on toki helposti realisoitavissa. Toisaalta jos osakkeet joutuu myymään juuri tiettynä hetkenä, myös se voi olla tuoton kannalta juuri huono hetki. Myös osakkeet ovat parhaimmillaan pitkäjänteisenä sijoituksena.

Lue lisää

"Toki tämän voi ottaa huomioon jos samalla ottaa huomioon myös sen että kyllä se asunnon omistajakin hyötyy verrattuna siihen että asuisi vuokralla. Monen asunnon asuntolainan lyhennys ei ole paljon suurempi kuin vastaavan asunnon markkinavuokra joten asunnon omistaja myös hyötyy huomattavasti maksamalla omaa."

Tätä ei kuulu ottaa huomioon, koska asunnon omistaja myös kantaa taloudellisen riskin sijoituksestaan ja vastuun lainastaan. Jos ei ota riskiä, niin tuottojakaan ei kuulu tulla. Tämä ei liity parisuhteeseen mitenkään.

"Tämän voi toki tehdä myös vain laskennallisesti jolloin todelliset hyödyt molemmille paljastuvat. "

Näin kannattaisikin tehdä aina, jos näistä asioista tulee riitoja. Jostain syystä koskaan ei tunnuta tekevän. Itselleni olisi luontevaa tarkastella tilannetta analyyttisesti muutenkin, ja siipeilevään taipuvaisen ihmisen kanssa en varmaan menisi parisuhteeseen ollenkaan.

Itse asunnon omistajana olisin suostuvainen useampaan eri ratkaisuun sellaisessa avosuhteessa, jossa muutenkin kaikki kulut maksetaan puoliksi. Lapset ja avioliitto toki muuttavat sitten asiaa, samoin jos ylipäätään aletaan elää yhteistaloutta.

1. Puoliso ostaa puolet asunnosta. Ongelma ratkaistu
2. Puoliso maksaa puolet asunnon markkinavuokrasta. Tehdään vuokrasopimus ja maksan vuokrasta verot
3. Puoliso maksaa sovitun summan verottoman markkinavuokran ja kulujen (korko vastike) väliltä, kohtuullinen summa riippuu hieman tilanteesta.

Jos puoliso ei halua osallistua omistusasumiseen sisältyviin riskeihin, niin ei hänen kuulu myöskään saada siitä mitään erityistä hyötyä. Se riittää hyödyksi, että asumiskulut ovat joka tapauksessa huomattavasti alhaisemmat kuin yksin asuessa.

Mitä tulee osakkeet vs asunto -asiaan, niin jos haluaa riskitöntä sijoitusta, niin ne rahat voi pitää pankissa. Osakesijoituksia voi myös hajauttaa, asuntoa ei. Ja asunto, jossa ei voi enää asua, ei ole koti. Niissä tilanteissahan tappiomyyntejä yleensä tehdään, kun työt ovat muualla tai niitä ei ole ollenkaan, tai muusta syystä ei ole enää mahdollista asua asunnossa.

Reese kirjoitti:

"Toki tämän voi ottaa huomioon jos samalla ottaa huomioon myös sen että kyllä se asunnon omistajakin hyötyy verrattuna siihen että asuisi vuokralla. Monen asunnon asuntolainan lyhennys ei ole paljon suurempi kuin vastaavan asunnon markkinavuokra joten asunnon omistaja myös hyötyy huomattavasti maksamalla omaa."

Tätä ei kuulu ottaa huomioon, koska asunnon omistaja myös kantaa taloudellisen riskin sijoituksestaan ja vastuun lainastaan. Jos ei ota riskiä, niin tuottojakaan ei kuulu tulla. Tämä ei liity parisuhteeseen mitenkään.

"Tämän voi toki tehdä myös vain laskennallisesti jolloin todelliset hyödyt molemmille paljastuvat. "

Näin kannattaisikin tehdä aina, jos näistä asioista tulee riitoja. Jostain syystä koskaan ei tunnuta tekevän. Itselleni olisi luontevaa tarkastella tilannetta analyyttisesti muutenkin, ja siipeilevään taipuvaisen ihmisen kanssa en varmaan menisi parisuhteeseen ollenkaan.

Itse asunnon omistajana olisin suostuvainen useampaan eri ratkaisuun sellaisessa avosuhteessa, jossa muutenkin kaikki kulut maksetaan puoliksi. Lapset ja avioliitto toki muuttavat sitten asiaa, samoin jos ylipäätään aletaan elää yhteistaloutta.

1. Puoliso ostaa puolet asunnosta. Ongelma ratkaistu
2. Puoliso maksaa puolet asunnon markkinavuokrasta. Tehdään vuokrasopimus ja maksan vuokrasta verot
3. Puoliso maksaa sovitun summan verottoman markkinavuokran ja kulujen (korko vastike) väliltä, kohtuullinen summa riippuu hieman tilanteesta.

Jos puoliso ei halua osallistua omistusasumiseen sisältyviin riskeihin, niin ei hänen kuulu myöskään saada siitä mitään erityistä hyötyä. Se riittää hyödyksi, että asumiskulut ovat joka tapauksessa huomattavasti alhaisemmat kuin yksin asuessa.

Mitä tulee osakkeet vs asunto -asiaan, niin jos haluaa riskitöntä sijoitusta, niin ne rahat voi pitää pankissa. Osakesijoituksia voi myös hajauttaa, asuntoa ei. Ja asunto, jossa ei voi enää asua, ei ole koti. Niissä tilanteissahan tappiomyyntejä yleensä tehdään, kun työt ovat muualla tai niitä ei ole ollenkaan, tai muusta syystä ei ole enää mahdollista asua asunnossa.

Lue lisää

"Tätä ei kuulu ottaa huomioon, koska asunnon omistaja myös kantaa taloudellisen riskin sijoituksestaan ja vastuun lainastaan"

Kuluissa otetaan luonnollisesti kaikki kulut huomioon, koskivat ne sitten asunnon omistajaa tai sitten sinne muuttavaa ulkopuolista. Muussa kuin vuokra-asunnossa asuva säästää vastaavan vuokra-asunnon vuokran määrän joka kuukausi, lyhensi sitten asuntolainaa tai ei. Myös asunnon ostava säästää vuokrakulut ja asunnon lainan lyhennys on käytännössä sijoittamista asuntovarallisuuteen.

"Itselleni olisi luontevaa tarkastella tilannetta analyyttisesti muutenkin, ja siipeilevään taipuvaisen ihmisen kanssa en varmaan menisi parisuhteeseen ollenkaan. "

On tietysti jokaisen asia, katsooko eri lailla asiat näkevän olevan lähtökohtaisesti siipeilijä. Tässäkään tapauksessa ei ole olemassa täysin yksiselitteistä tapaa laskea sitä, kuka hyötyy ja miten paljon.

"Jos puoliso ei halua osallistua omistusasumiseen sisältyviin riskeihin, niin ei hänen kuulu myöskään saada siitä mitään erityistä hyötyä."

Eihän hän saakaan. Koska hän ei kanna riskejä, hän ei myöskään omista asunnosta yhtään neliötä eikä kerrytä asuntovarallisuuttaan lainkaan.

"Mitä tulee osakkeet vs asunto -asiaan, niin jos haluaa riskitöntä sijoitusta, niin ne rahat voi pitää pankissa. Osakesijoituksia voi myös hajauttaa, asuntoa ei. Ja asunto, jossa ei voi enää asua, ei ole koti. Niissä tilanteissahan tappiomyyntejä yleensä tehdään, kun työt ovat muualla tai niitä ei ole ollenkaan, tai muusta syystä ei ole enää mahdollista asua asunnossa. "

Eli aivan kuten osakkeissakin, myös asunnossa sijoitus kannattaa tehdä järkevästi. Ostetaan vain sellaisia asuntoja joissa arvo säilyy suurella todennäköisyydellä. Hyvällä paikalla suurehkoissa kaupungeissa tai niiden lähellä olevat pienet tai keskikokoiset asunnot eivät ole käytännössä koskaan menettäneet huomattavasti arvoaan jos puhutaan edes 5 vuoden aikajänteistä. Päinvastoin niiden arvo on noussut huomattavasti.

KokemusK kirjoitti:

"Tätä ei kuulu ottaa huomioon, koska asunnon omistaja myös kantaa taloudellisen riskin sijoituksestaan ja vastuun lainastaan"

Kuluissa otetaan luonnollisesti kaikki kulut huomioon, koskivat ne sitten asunnon omistajaa tai sitten sinne muuttavaa ulkopuolista. Muussa kuin vuokra-asunnossa asuva säästää vastaavan vuokra-asunnon vuokran määrän joka kuukausi, lyhensi sitten asuntolainaa tai ei. Myös asunnon ostava säästää vuokrakulut ja asunnon lainan lyhennys on käytännössä sijoittamista asuntovarallisuuteen.

"Itselleni olisi luontevaa tarkastella tilannetta analyyttisesti muutenkin, ja siipeilevään taipuvaisen ihmisen kanssa en varmaan menisi parisuhteeseen ollenkaan. "

On tietysti jokaisen asia, katsooko eri lailla asiat näkevän olevan lähtökohtaisesti siipeilijä. Tässäkään tapauksessa ei ole olemassa täysin yksiselitteistä tapaa laskea sitä, kuka hyötyy ja miten paljon.

"Jos puoliso ei halua osallistua omistusasumiseen sisältyviin riskeihin, niin ei hänen kuulu myöskään saada siitä mitään erityistä hyötyä."

Eihän hän saakaan. Koska hän ei kanna riskejä, hän ei myöskään omista asunnosta yhtään neliötä eikä kerrytä asuntovarallisuuttaan lainkaan.

"Mitä tulee osakkeet vs asunto -asiaan, niin jos haluaa riskitöntä sijoitusta, niin ne rahat voi pitää pankissa. Osakesijoituksia voi myös hajauttaa, asuntoa ei. Ja asunto, jossa ei voi enää asua, ei ole koti. Niissä tilanteissahan tappiomyyntejä yleensä tehdään, kun työt ovat muualla tai niitä ei ole ollenkaan, tai muusta syystä ei ole enää mahdollista asua asunnossa. "

Eli aivan kuten osakkeissakin, myös asunnossa sijoitus kannattaa tehdä järkevästi. Ostetaan vain sellaisia asuntoja joissa arvo säilyy suurella todennäköisyydellä. Hyvällä paikalla suurehkoissa kaupungeissa tai niiden lähellä olevat pienet tai keskikokoiset asunnot eivät ole käytännössä koskaan menettäneet huomattavasti arvoaan jos puhutaan edes 5 vuoden aikajänteistä. Päinvastoin niiden arvo on noussut huomattavasti.

Lue lisää

Asunto ostetaan sieltä missä asutaan ja ollaan töissä. Ei kaikilla ole haluja eikä mahdollisuutta asua kaksiossa Helsingin keskustassa. Eikä sitä aina voi ennustaa, missä asuntojen arvot romahtavat. Salolaiset omistusasujat saavat kai mielestäsi syyttää vain itseään, kun taas heidän puoli-ilmaiseksi asuneet puolisonsa porskuttavat tyytyväisinä vuosien varrella säästyneet vuokrarahat pankkitilillään?

Vaikea minun olisi pitää muuna kun siipeilijänä ihmistä, joka haluaa asua lähes ilmaiseksi sen kustannuksella, joka on halukas ottamaan riskin ja kantamaan vastuun lainasta.

Se, mitä omistusasuja säästää omistusasumalla, ei ole edelleenkään relevanttia, koska se on hänen oma, suhteesta riippumaton valintansa, johon sisältyy aina myös riski ja pitkässä juoksussa muitakin kuluja kuin vain asunnon hinta ja vastike. Sen sijaan pitäisi katsoa, mitä omistusasuja hyötyy siitä, että puoliso asuu asunnossa ja verrata tätä siihen, mitä puoliso hyötyy asumalla omistusasujan asunnossa. Tämä on yleensä helppo laskea ja molempien hyödyn pitäisi olla suunnilleen yhtä suuri.

KokemusK kirjoitti:

"Tätä ei kuulu ottaa huomioon, koska asunnon omistaja myös kantaa taloudellisen riskin sijoituksestaan ja vastuun lainastaan"

Kuluissa otetaan luonnollisesti kaikki kulut huomioon, koskivat ne sitten asunnon omistajaa tai sitten sinne muuttavaa ulkopuolista. Muussa kuin vuokra-asunnossa asuva säästää vastaavan vuokra-asunnon vuokran määrän joka kuukausi, lyhensi sitten asuntolainaa tai ei. Myös asunnon ostava säästää vuokrakulut ja asunnon lainan lyhennys on käytännössä sijoittamista asuntovarallisuuteen.

"Itselleni olisi luontevaa tarkastella tilannetta analyyttisesti muutenkin, ja siipeilevään taipuvaisen ihmisen kanssa en varmaan menisi parisuhteeseen ollenkaan. "

On tietysti jokaisen asia, katsooko eri lailla asiat näkevän olevan lähtökohtaisesti siipeilijä. Tässäkään tapauksessa ei ole olemassa täysin yksiselitteistä tapaa laskea sitä, kuka hyötyy ja miten paljon.

"Jos puoliso ei halua osallistua omistusasumiseen sisältyviin riskeihin, niin ei hänen kuulu myöskään saada siitä mitään erityistä hyötyä."

Eihän hän saakaan. Koska hän ei kanna riskejä, hän ei myöskään omista asunnosta yhtään neliötä eikä kerrytä asuntovarallisuuttaan lainkaan.

"Mitä tulee osakkeet vs asunto -asiaan, niin jos haluaa riskitöntä sijoitusta, niin ne rahat voi pitää pankissa. Osakesijoituksia voi myös hajauttaa, asuntoa ei. Ja asunto, jossa ei voi enää asua, ei ole koti. Niissä tilanteissahan tappiomyyntejä yleensä tehdään, kun työt ovat muualla tai niitä ei ole ollenkaan, tai muusta syystä ei ole enää mahdollista asua asunnossa. "

Eli aivan kuten osakkeissakin, myös asunnossa sijoitus kannattaa tehdä järkevästi. Ostetaan vain sellaisia asuntoja joissa arvo säilyy suurella todennäköisyydellä. Hyvällä paikalla suurehkoissa kaupungeissa tai niiden lähellä olevat pienet tai keskikokoiset asunnot eivät ole käytännössä koskaan menettäneet huomattavasti arvoaan jos puhutaan edes 5 vuoden aikajänteistä. Päinvastoin niiden arvo on noussut huomattavasti.

Lue lisää

"Eihän hän saakaan. Koska hän ei kanna riskejä, hän ei myöskään omista asunnosta yhtään neliötä eikä kerrytä asuntovarallisuuttaan lainkaan."

niin, ASUNTOvarallisuuttaan. Rahavarallisuutta hän kyllä kerryttää mitä suurimmassa määrin joka kuukausi säästyneillä vuokrarahoilla, joilla voi vaikka maksaa sijoitusASUNTOa tai sijoittaa ASUNTOrahastoon.

Kummallista, jos vain asuntovarallisuus lasketaan varallisuudeksi. Kyllä se puhdas raha myös on sitä.

Reese kirjoitti:

Asunto ostetaan sieltä missä asutaan ja ollaan töissä. Ei kaikilla ole haluja eikä mahdollisuutta asua kaksiossa Helsingin keskustassa. Eikä sitä aina voi ennustaa, missä asuntojen arvot romahtavat. Salolaiset omistusasujat saavat kai mielestäsi syyttää vain itseään, kun taas heidän puoli-ilmaiseksi asuneet puolisonsa porskuttavat tyytyväisinä vuosien varrella säästyneet vuokrarahat pankkitilillään?

Vaikea minun olisi pitää muuna kun siipeilijänä ihmistä, joka haluaa asua lähes ilmaiseksi sen kustannuksella, joka on halukas ottamaan riskin ja kantamaan vastuun lainasta.

Se, mitä omistusasuja säästää omistusasumalla, ei ole edelleenkään relevanttia, koska se on hänen oma, suhteesta riippumaton valintansa, johon sisältyy aina myös riski ja pitkässä juoksussa muitakin kuluja kuin vain asunnon hinta ja vastike. Sen sijaan pitäisi katsoa, mitä omistusasuja hyötyy siitä, että puoliso asuu asunnossa ja verrata tätä siihen, mitä puoliso hyötyy asumalla omistusasujan asunnossa. Tämä on yleensä helppo laskea ja molempien hyödyn pitäisi olla suunnilleen yhtä suuri.

Lue lisää

"Asunto ostetaan sieltä missä asutaan ja ollaan töissä. Ei kaikilla ole haluja eikä mahdollisuutta asua kaksiossa Helsingin keskustassa."

Luonnollisesti. Mutta halusinkin sanoa juuri sen että jos vaikka osakesäästämisen ottaa vain tuoton kannalta, myös asumista voi ja kannattaa ajatella ihan samalla tavalla sijoituksen näkökulmasta vaikka se ei aina niin hyvin onnistuisikaan. Mutta kaikissa kaupungeissa on asuntoja jotka ovat halutummilla ja helpommin myytävillä alueilla ja asuntoja jotka ovat muuten halutumpia kuin toiset. Ja tätäkin voi miettiä kun ostaa asuntoa.

"Vaikea minun olisi pitää muuna kun siipeilijänä ihmistä, joka haluaa asua lähes ilmaiseksi sen kustannuksella, joka on halukas ottamaan riskin ja kantamaan vastuun lainasta."

Toki jos haluaa maksaa toisen tekemästä riskialttiista asuntokaupasta osansa niin siitä vaan. Voi tietysti kysyä miten paljon kannattaa maksaa toisen riskistä josta ei itse saa myöskään mitään jos siitä tuleekin joskus voittoa. Maksaako omistaja silloin jotain hyvitystä "riskinkannosta"?

"Se, mitä omistusasuja säästää omistusasumalla, ei ole edelleenkään relevanttia"

Jos laskemme kummankin hyötyä ja menoja, se on aivan yhtä relevanttia kuin vuokralta muuttavan säästö.

"koska se on hänen oma, suhteesta riippumaton valintansa"

Vuokralta toisen omistamaan asuntoon muuttava taas tekee valinnan parisuhdemuodosta, eikä ole hänen päätettävissään millä tavalla se toinen on sattunut ennen suhdetta asumaan.

"johon sisältyy aina myös riski ja pitkässä juoksussa muitakin kuluja kuin vain asunnon hinta ja vastike."

Jokaiseen asiaan josta voi saada tuottoa sisältyy aina riski. Jos olisi olemassa riskitön sijoitus, jokainen valitsisi sen. Asuntoa omistamaton valitsee riskittömyyden sillä kustannuksella että tuottoja tai omistamisen antamaa turvaa ei ole.

"Sen sijaan pitäisi katsoa, mitä omistusasuja hyötyy siitä, että puoliso asuu asunnossa ja verrata tätä siihen, mitä puoliso hyötyy asumalla omistusasujan asunnossa. Tämä on yleensä helppo laskea "

Tämä nimenomaan ei ole helppo laskea koska asunosta saatava asuntovarallisuuden kasvu on hankala laskea ja se realisoituu yleensä vasta hyvin pitkän ajan kuluessa. Asuntoon kohdistuvat remonttikulut ovat myöskin arvoituksellisia ja vaihtelevat aikojen kuluessa. Ei myöskään ole mitään selkeää totuutta siitä, mikä on vuokralta muuttavan hyöty verrattuna vuokra-asumiseen. Verrataanko siihen josta hän muutti (ehkä toiselta paikkakunnalta), samanlaiseen kuin omistusasunto, vai mihin?

Reese kirjoitti:

"Eihän hän saakaan. Koska hän ei kanna riskejä, hän ei myöskään omista asunnosta yhtään neliötä eikä kerrytä asuntovarallisuuttaan lainkaan."

niin, ASUNTOvarallisuuttaan. Rahavarallisuutta hän kyllä kerryttää mitä suurimmassa määrin joka kuukausi säästyneillä vuokrarahoilla, joilla voi vaikka maksaa sijoitusASUNTOa tai sijoittaa ASUNTOrahastoon.

Kummallista, jos vain asuntovarallisuus lasketaan varallisuudeksi. Kyllä se puhdas raha myös on sitä.

Lue lisää

Ei kukaan ole väittänyt etteikö säästyneitä varoja voisi sijoittaa muuhun varallisuuteen. Kysehän onkin juuri siitä, kerryttääkö saatu säästö enemmän sen vuokralta muuttavan varallisuutta kuin sen asuntoa maksavan varallisuutta. Voi olla että kerryttää tai sitten voi olla että ei. Mutta täällä on väitetty itsestään selvyytenä että vuokralta muuttavan säästö olisi niin suuri että se kerryttäisi suuremman tuoton sijoitettuna kuin asuntoa maksavan lainan lyhennys kerryttää hän asuntovallisuuttaan.
Ja minä olen sanonut vain että VÄLTTÄMÄTTÄ näin ei ole. Se riippuu niin monista eri tekijöistä että se pitää joka kerta tarkastella erikseen.

kokemus-k kirjoitti:

"Asunto ostetaan sieltä missä asutaan ja ollaan töissä. Ei kaikilla ole haluja eikä mahdollisuutta asua kaksiossa Helsingin keskustassa."

Luonnollisesti. Mutta halusinkin sanoa juuri sen että jos vaikka osakesäästämisen ottaa vain tuoton kannalta, myös asumista voi ja kannattaa ajatella ihan samalla tavalla sijoituksen näkökulmasta vaikka se ei aina niin hyvin onnistuisikaan. Mutta kaikissa kaupungeissa on asuntoja jotka ovat halutummilla ja helpommin myytävillä alueilla ja asuntoja jotka ovat muuten halutumpia kuin toiset. Ja tätäkin voi miettiä kun ostaa asuntoa.

"Vaikea minun olisi pitää muuna kun siipeilijänä ihmistä, joka haluaa asua lähes ilmaiseksi sen kustannuksella, joka on halukas ottamaan riskin ja kantamaan vastuun lainasta."

Toki jos haluaa maksaa toisen tekemästä riskialttiista asuntokaupasta osansa niin siitä vaan. Voi tietysti kysyä miten paljon kannattaa maksaa toisen riskistä josta ei itse saa myöskään mitään jos siitä tuleekin joskus voittoa. Maksaako omistaja silloin jotain hyvitystä "riskinkannosta"?

"Se, mitä omistusasuja säästää omistusasumalla, ei ole edelleenkään relevanttia"

Jos laskemme kummankin hyötyä ja menoja, se on aivan yhtä relevanttia kuin vuokralta muuttavan säästö.

"koska se on hänen oma, suhteesta riippumaton valintansa"

Vuokralta toisen omistamaan asuntoon muuttava taas tekee valinnan parisuhdemuodosta, eikä ole hänen päätettävissään millä tavalla se toinen on sattunut ennen suhdetta asumaan.

"johon sisältyy aina myös riski ja pitkässä juoksussa muitakin kuluja kuin vain asunnon hinta ja vastike."

Jokaiseen asiaan josta voi saada tuottoa sisältyy aina riski. Jos olisi olemassa riskitön sijoitus, jokainen valitsisi sen. Asuntoa omistamaton valitsee riskittömyyden sillä kustannuksella että tuottoja tai omistamisen antamaa turvaa ei ole.

"Sen sijaan pitäisi katsoa, mitä omistusasuja hyötyy siitä, että puoliso asuu asunnossa ja verrata tätä siihen, mitä puoliso hyötyy asumalla omistusasujan asunnossa. Tämä on yleensä helppo laskea "

Tämä nimenomaan ei ole helppo laskea koska asunosta saatava asuntovarallisuuden kasvu on hankala laskea ja se realisoituu yleensä vasta hyvin pitkän ajan kuluessa. Asuntoon kohdistuvat remonttikulut ovat myöskin arvoituksellisia ja vaihtelevat aikojen kuluessa. Ei myöskään ole mitään selkeää totuutta siitä, mikä on vuokralta muuttavan hyöty verrattuna vuokra-asumiseen. Verrataanko siihen josta hän muutti (ehkä toiselta paikkakunnalta), samanlaiseen kuin omistusasunto, vai mihin?

Lue lisää

On se aika helppo laskea, jos et sekoita kahta eri asiaa toisiinsa. Omistusasujan hyöty omistusasumisesta on eri asia kuin omistusasujan hyöty avoliitosta. Omistusasuja hyötyy avopuolison muuttamisesta asuntoon tasan sen verran kuin avopuoliso osallistuu kuluihin.

Avopuoliso taas hyötyy muuttamisesta omistusasujan asuntoon sen verran, mitä säästää verrattuna siihen, että ei muuttaisi omistusasujan asuntoon. Verrokkina voidaan käyttää joko puolia niistä kuluista, mitä menisi asuessa vuokralla vastaavassa asunnossa, tai niitä asumiskuluja, joita avopuolisolla olisi tai on ollut sinkkuna. Näistä voidaan yleensä valita se edullisempi vaihtoehto,

Avopuoliso ei kanna omistusasumisen riskejä millään tavalla. Riski tarkoittaa sitä, että voi tulla tappiota. Jos asuu halvemmalla kuin mitä muuten voisi asua, niin mitään riskiä ei ole, vaan ainoastaan riskitöntä tuottoa joka kuukausi.

Myös omistusasuja saa riskitöntä tuottoa joka kuukausi, ei omistusasumisestaan, vaan siitä summasta, millä avopuoliso osallistuu kustannuksiin. Molempien riskitön taloudellinen hyöty tulee olla sama. Se hyöty, mitä omistusasuja mahdollisesti saa omistusasumisesta, voidaan laskea vasta siinä vaiheessa, kun asunto myydään, ja se kuuluu jättää näistä laskelmista kokonaan pois. Avopuoliso ei osallistu riskeihin, joten ei hänen kuulu osallistua riskin ottamisesta tuleviin mahdollisiin tuottoihin tai tappioihinkaan. Ja tietenkään hänen ei missään tilanteessa kuulu maksaa enempää kuin mitä maksaisi vuokralla. Pointti on nimenomaan, että molemmat hyötyvät SUHTEESTA yhtä paljon. Asunnon omistajan saama tuotto ottamastaan riskistä ei kuulu tähän, koska tuotto kuuluu sille joka riskinkin otti.

Sanot tuossa, että riskitöntä sijoitusta ei ole. Kuitenkin ajat tässä sellaista mallia, jossa toinen puolisoista saisi huomattavasti suurempaa riskitöntä tuottoa kuin toinen! On totta, että muuttava ei voi valita, asuuko toinen jo omistusasunnossa vai vuokralla, mutta miksi pitäisikään voida valita? Toisen omistusasunto on seikka, josta voi olla puolisolla ainoastaan taloudellista hyötyä alempien asumiskulujen muodossa, ei mitään haittaa. Enempää kuin vuokra-asumisesta vastaavassa asunnossa ei toki pidä maksaa missään tapauksessa.

Jos muuttava haluaa päästä myös osalliseksi omistusasumisen hyödyistä, niin hänellä pitää olla oikeus ostaa puolet tai osa asunnosta. Jos asunnon omistaja ei suostu tähän, niin ei voi mielestäni pyytää myöskään osallistumaan kuluihin.

kokemus-k kirjoitti:

Ei kukaan ole väittänyt etteikö säästyneitä varoja voisi sijoittaa muuhun varallisuuteen. Kysehän onkin juuri siitä, kerryttääkö saatu säästö enemmän sen vuokralta muuttavan varallisuutta kuin sen asuntoa maksavan varallisuutta. Voi olla että kerryttää tai sitten voi olla että ei. Mutta täällä on väitetty itsestään selvyytenä että vuokralta muuttavan säästö olisi niin suuri että se kerryttäisi suuremman tuoton sijoitettuna kuin asuntoa maksavan lainan lyhennys kerryttää hän asuntovallisuuttaan.
Ja minä olen sanonut vain että VÄLTTÄMÄTTÄ näin ei ole. Se riippuu niin monista eri tekijöistä että se pitää joka kerta tarkastella erikseen.

Lue lisää

Kukaan ei asu ilmaiseksi missään. Selkeä summa avokille mitä maksaa (esim puolet yleisestä vuokratasosta vesi sähkö netti yms kaikesta puolet). Mitä sitten,jos varallisuutta kasvattaa toiselle. Vuokralla ollessaan kasvattaisi vuokraisännän varallisuutta,eikös niin? Joku hyötyy aina, että joku toinen asuu ei omassa asunnossaan,koska ilmaista asumista ei ole (pl vankilat). Se on jokaisen oma asia, mihin suostuu ja mihin ei.

Reese kirjoitti:

On se aika helppo laskea, jos et sekoita kahta eri asiaa toisiinsa. Omistusasujan hyöty omistusasumisesta on eri asia kuin omistusasujan hyöty avoliitosta. Omistusasuja hyötyy avopuolison muuttamisesta asuntoon tasan sen verran kuin avopuoliso osallistuu kuluihin.

Avopuoliso taas hyötyy muuttamisesta omistusasujan asuntoon sen verran, mitä säästää verrattuna siihen, että ei muuttaisi omistusasujan asuntoon. Verrokkina voidaan käyttää joko puolia niistä kuluista, mitä menisi asuessa vuokralla vastaavassa asunnossa, tai niitä asumiskuluja, joita avopuolisolla olisi tai on ollut sinkkuna. Näistä voidaan yleensä valita se edullisempi vaihtoehto,

Avopuoliso ei kanna omistusasumisen riskejä millään tavalla. Riski tarkoittaa sitä, että voi tulla tappiota. Jos asuu halvemmalla kuin mitä muuten voisi asua, niin mitään riskiä ei ole, vaan ainoastaan riskitöntä tuottoa joka kuukausi.

Myös omistusasuja saa riskitöntä tuottoa joka kuukausi, ei omistusasumisestaan, vaan siitä summasta, millä avopuoliso osallistuu kustannuksiin. Molempien riskitön taloudellinen hyöty tulee olla sama. Se hyöty, mitä omistusasuja mahdollisesti saa omistusasumisesta, voidaan laskea vasta siinä vaiheessa, kun asunto myydään, ja se kuuluu jättää näistä laskelmista kokonaan pois. Avopuoliso ei osallistu riskeihin, joten ei hänen kuulu osallistua riskin ottamisesta tuleviin mahdollisiin tuottoihin tai tappioihinkaan. Ja tietenkään hänen ei missään tilanteessa kuulu maksaa enempää kuin mitä maksaisi vuokralla. Pointti on nimenomaan, että molemmat hyötyvät SUHTEESTA yhtä paljon. Asunnon omistajan saama tuotto ottamastaan riskistä ei kuulu tähän, koska tuotto kuuluu sille joka riskinkin otti.

Sanot tuossa, että riskitöntä sijoitusta ei ole. Kuitenkin ajat tässä sellaista mallia, jossa toinen puolisoista saisi huomattavasti suurempaa riskitöntä tuottoa kuin toinen! On totta, että muuttava ei voi valita, asuuko toinen jo omistusasunnossa vai vuokralla, mutta miksi pitäisikään voida valita? Toisen omistusasunto on seikka, josta voi olla puolisolla ainoastaan taloudellista hyötyä alempien asumiskulujen muodossa, ei mitään haittaa. Enempää kuin vuokra-asumisesta vastaavassa asunnossa ei toki pidä maksaa missään tapauksessa.

Jos muuttava haluaa päästä myös osalliseksi omistusasumisen hyödyistä, niin hänellä pitää olla oikeus ostaa puolet tai osa asunnosta. Jos asunnon omistaja ei suostu tähän, niin ei voi mielestäni pyytää myöskään osallistumaan kuluihin.

Lue lisää

"Kuitenkin ajat tässä sellaista mallia, jossa toinen puolisoista saisi huomattavasti suurempaa riskitöntä tuottoa kuin toinen! "

En ymmärrä mikä on vuokralta omistusasuntoon muuttavan riskitön tuotto? Sekö raha jonka hän säästää verrattuna vuokraa? Mutta ei se ole vielä mitään tuottoa, se on säästöön jäävää rahaa jolle joko voi saada sijoittamalla tuottoa tai sitten vaikka juoda kurkusta alas jolloin mitään todellista tuottoa ei tule.

"Toisen omistusasunto on seikka, josta voi olla puolisolla ainoastaan taloudellista hyötyä alempien asumiskulujen muodossa, ei mitään haittaa."

Se on asunto jota ei ole itse voinut valita ja jonka juokseviin kuluihin (joihin niihinkään ei ole voinut vaikuttaa) joutuu joka tapauksessa osallistumaan. Haitta siis on että se asunto on "ota tai jätä", sitä ei saa itse valita.

suostuutaieiiii kirjoitti:

Kukaan ei asu ilmaiseksi missään. Selkeä summa avokille mitä maksaa (esim puolet yleisestä vuokratasosta vesi sähkö netti yms kaikesta puolet). Mitä sitten,jos varallisuutta kasvattaa toiselle. Vuokralla ollessaan kasvattaisi vuokraisännän varallisuutta,eikös niin? Joku hyötyy aina, että joku toinen asuu ei omassa asunnossaan,koska ilmaista asumista ei ole (pl vankilat). Se on jokaisen oma asia, mihin suostuu ja mihin ei.

Lue lisää

"Mitä sitten,jos varallisuutta kasvattaa toiselle"

No miksi vain juuri sille toiselle? Eikö reilussa maailmassa varallisuutta kasvateta kaikille?

KokemusK kirjoitti:

"Kuitenkin ajat tässä sellaista mallia, jossa toinen puolisoista saisi huomattavasti suurempaa riskitöntä tuottoa kuin toinen! "

En ymmärrä mikä on vuokralta omistusasuntoon muuttavan riskitön tuotto? Sekö raha jonka hän säästää verrattuna vuokraa? Mutta ei se ole vielä mitään tuottoa, se on säästöön jäävää rahaa jolle joko voi saada sijoittamalla tuottoa tai sitten vaikka juoda kurkusta alas jolloin mitään todellista tuottoa ei tule.

"Toisen omistusasunto on seikka, josta voi olla puolisolla ainoastaan taloudellista hyötyä alempien asumiskulujen muodossa, ei mitään haittaa."

Se on asunto jota ei ole itse voinut valita ja jonka juokseviin kuluihin (joihin niihinkään ei ole voinut vaikuttaa) joutuu joka tapauksessa osallistumaan. Haitta siis on että se asunto on "ota tai jätä", sitä ei saa itse valita.

Lue lisää

Tuotto, säästö, miten vaan. Nimenomaan se raha, mitä säästää verrattuna edelliseen tilanteeseen. Rahaa kotiinpäin se on termistä riippumatta, ja sama pätee molempiin osapuoliin. Kyllä se omistusasujakin voi ryypätä ne toisen antamat rahat jos niikseen tulee, eivätkä nekään ole virallisesti mitään tuottoa.

Aika monet asunnot ovat tyyliin "ota tai jätä", ja silti niissä asumisesta maksetaan. Yleensä, kuten tässäkin tapauksessa, tämä näkyy sitten asumisen hinnassa alentavasti. Esimerkkinä tästä vaikka työsuhde- tai opiskelija-asunnot. Eikä muuten ole mitenkään sanottua, etteikö parisuhteen toinen osapuoli voisi vaikuttaa asunnon valintaan, vaikka ei siitä ostaisikaan. Väittämäsi on tyypillisesti totta vain, jos asunto on ostettu ennen suhteen alkua ja se sopii pariskunnan asunnoksi myös uudessa elämäntilanteessa.

Reese kirjoitti:

Tuotto, säästö, miten vaan. Nimenomaan se raha, mitä säästää verrattuna edelliseen tilanteeseen. Rahaa kotiinpäin se on termistä riippumatta, ja sama pätee molempiin osapuoliin. Kyllä se omistusasujakin voi ryypätä ne toisen antamat rahat jos niikseen tulee, eivätkä nekään ole virallisesti mitään tuottoa.

Aika monet asunnot ovat tyyliin "ota tai jätä", ja silti niissä asumisesta maksetaan. Yleensä, kuten tässäkin tapauksessa, tämä näkyy sitten asumisen hinnassa alentavasti. Esimerkkinä tästä vaikka työsuhde- tai opiskelija-asunnot. Eikä muuten ole mitenkään sanottua, etteikö parisuhteen toinen osapuoli voisi vaikuttaa asunnon valintaan, vaikka ei siitä ostaisikaan. Väittämäsi on tyypillisesti totta vain, jos asunto on ostettu ennen suhteen alkua ja se sopii pariskunnan asunnoksi myös uudessa elämäntilanteessa.

Lue lisää

"Kyllä se omistusasujakin voi ryypätä ne toisen antamat rahat jos niikseen tulee, eivätkä nekään ole virallisesti mitään tuottoa."

Puhe tuotosta tarkoitti asuntoon sijoitetun rahan tuottoa asuntovarallisuuden kasvun muodossa. Tuotto on jotain joka tulee sijoitetun rahan päälle. Se ei siis ole sama asia kuin säästö. Myös asunnon omistaja voi säästää verrattuna aikaisempaan vuokralla asumiseen jos ostaa asunnon edullisemmalta alueelta.

"Aika monet asunnot ovat tyyliin "ota tai jätä", ja silti niissä asumisesta maksetaan. Yleensä, kuten tässäkin tapauksessa, tämä näkyy sitten asumisen hinnassa alentavasti. Esimerkkinä tästä vaikka työsuhde- tai opiskelija-asunnot"

En ole koskaan kuullut että joko olisi pakotettu opiskelija- tai työsuhdeasuntoon asumaan jos ei ole halunnut. Tai että niissä ei olisi mitään valinnan varaa. Mutta jos ne ovat taloudellisesti riittävän houkuttelevia, niihin toki moni muuttaa.
Mutta parisuhde on yhdessäasumisessa sidottu juuri siihen tiettyyn toisen omistamaan asuntoon ja siihen ei voi vaikuttaa mitenkään, ei paikan, ei koon eikä kustannusten suhteen.

"Väittämäsi on tyypillisesti totta vain, jos asunto on ostettu ennen suhteen alkua"

No tämä oli nimenomaan tapaus tämän ketjun aloituksessa.

KokemusK kirjoitti:

"Kyllä se omistusasujakin voi ryypätä ne toisen antamat rahat jos niikseen tulee, eivätkä nekään ole virallisesti mitään tuottoa."

Puhe tuotosta tarkoitti asuntoon sijoitetun rahan tuottoa asuntovarallisuuden kasvun muodossa. Tuotto on jotain joka tulee sijoitetun rahan päälle. Se ei siis ole sama asia kuin säästö. Myös asunnon omistaja voi säästää verrattuna aikaisempaan vuokralla asumiseen jos ostaa asunnon edullisemmalta alueelta.

"Aika monet asunnot ovat tyyliin "ota tai jätä", ja silti niissä asumisesta maksetaan. Yleensä, kuten tässäkin tapauksessa, tämä näkyy sitten asumisen hinnassa alentavasti. Esimerkkinä tästä vaikka työsuhde- tai opiskelija-asunnot"

En ole koskaan kuullut että joko olisi pakotettu opiskelija- tai työsuhdeasuntoon asumaan jos ei ole halunnut. Tai että niissä ei olisi mitään valinnan varaa. Mutta jos ne ovat taloudellisesti riittävän houkuttelevia, niihin toki moni muuttaa.
Mutta parisuhde on yhdessäasumisessa sidottu juuri siihen tiettyyn toisen omistamaan asuntoon ja siihen ei voi vaikuttaa mitenkään, ei paikan, ei koon eikä kustannusten suhteen.

"Väittämäsi on tyypillisesti totta vain, jos asunto on ostettu ennen suhteen alkua"

No tämä oli nimenomaan tapaus tämän ketjun aloituksessa.

Lue lisää

Aloittaja ei kylläkään sanonut, että yhdessäasuminen olisi mitenkään sidottu tuohon asuntoon. Hän sanoi vain, että puoliso ei AIO ostaa puolia tuosta asunnosta. Puoliso voisi sen halutessaan ostaa jos haluaisi päästä käsiksi omistusasumisen mahtaviin tuottoihin, tai pariskunta voisi ostaa yhdessä jonkun toisen asunnon, tai jopa aloittaja voisi ostaa yksin jonkun asunnon, joka olisi pariskunnalle parempi. En toki tiedä, olisiko tämä aloittajalle sopinut, mutta ei hän sitä mitenkään poiskaan sulkenut. Käsittääkseni kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että asunto olisi ollut tälle muuttajalle mitenkään epämieluisa. Muuttajaa ei voida sanoa pakotettavan muuttamaan tuohon asuntoon, ellei ap ole sitä vaatinut esim. suhteen päättymisen uhalla.

Asuntoon sijoitettu raha asuntovarallisuuden MAHDOLLISEN kasvun muodossa ei edelleenkään kuulu tähän yhtälöön mitenkään. Jos tuottoa tulee, niin se johtuu omistajan itsenäisesti tekemästä sijoituspäätöksestä ja taloudellisesta riskinotosta, ei siitä, että puoliso on sattunut muuttamaan asuntoon. Jos puolison asumiskuluissa säästämistä rahoista ei voida puhua tuottona, niin ei voida asunnon omistajankaan säästämistä rahoista.

Termillä tuskin on suuremmin väliä, jos kyseessä on joka tapauksessa kummallekin taloudellinen hyöty.

kokemus-k kirjoitti:

"Mitä sitten,jos varallisuutta kasvattaa toiselle"

No miksi vain juuri sille toiselle? Eikö reilussa maailmassa varallisuutta kasvateta kaikille?

Minunkin mielestäni puolet markkinavuokrasta on liikaa, koska silloin asunnon omistaja saa huomattavasti suuremman hyödyn suhteesta.

Puolet pelkistä juoksevista kuluista (vesi, vastike, sähkö) taas on ihan liian vähän ja silloin muuttaja hyötyy valtavasti ja asunnon omistaja ei juuri ollenkaan. Varsinkin, jos edes asuntovelan korkoja ei lasketa juokseviin kuluihin.

Reilussa maailmassa parisuhde kasvattaa molempien varallisuutta, koska pienempien kulujen myötä rahaa jää enemmän joko tuhlattavaksi tai sijoitettavaksi. Se, mitä sijoitusvalintoja asianomaiset ovat tehneet, ei kuulu tähän asiaan mitenkään.. Ei toisen saamista osingoistakaan voi vaatia osaa, ja toisaalta toisen omaisuuden kuten esim. auton käytöstä pitää maksaa kohtuullinen korvaus. Asunto ei muodosta tässä mitään poikkeusta.

Reese kirjoitti:

Aloittaja ei kylläkään sanonut, että yhdessäasuminen olisi mitenkään sidottu tuohon asuntoon. Hän sanoi vain, että puoliso ei AIO ostaa puolia tuosta asunnosta. Puoliso voisi sen halutessaan ostaa jos haluaisi päästä käsiksi omistusasumisen mahtaviin tuottoihin, tai pariskunta voisi ostaa yhdessä jonkun toisen asunnon, tai jopa aloittaja voisi ostaa yksin jonkun asunnon, joka olisi pariskunnalle parempi. En toki tiedä, olisiko tämä aloittajalle sopinut, mutta ei hän sitä mitenkään poiskaan sulkenut. Käsittääkseni kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että asunto olisi ollut tälle muuttajalle mitenkään epämieluisa. Muuttajaa ei voida sanoa pakotettavan muuttamaan tuohon asuntoon, ellei ap ole sitä vaatinut esim. suhteen päättymisen uhalla.

Asuntoon sijoitettu raha asuntovarallisuuden MAHDOLLISEN kasvun muodossa ei edelleenkään kuulu tähän yhtälöön mitenkään. Jos tuottoa tulee, niin se johtuu omistajan itsenäisesti tekemästä sijoituspäätöksestä ja taloudellisesta riskinotosta, ei siitä, että puoliso on sattunut muuttamaan asuntoon. Jos puolison asumiskuluissa säästämistä rahoista ei voida puhua tuottona, niin ei voida asunnon omistajankaan säästämistä rahoista.

Termillä tuskin on suuremmin väliä, jos kyseessä on joka tapauksessa kummallekin taloudellinen hyöty.

Lue lisää

"Aloittaja ei kylläkään sanonut, että yhdessäasuminen olisi mitenkään sidottu tuohon asuntoon."

No kyllä sanoo. Hän sanoo toisen muuttavan hänen asuntoonsa eikä puhu mistään muista vaihtoehdoista.

"Asuntoon sijoitettu raha asuntovarallisuuden MAHDOLLISEN kasvun muodossa ei edelleenkään kuulu tähän yhtälöön mitenkään. "

Luonnollisestikin kuuluu. Jos asuntoon muuttava maksaa omistajalle rahaa joka ylittää asunnon juoksevat käyttökulut, hän osallistuu asunnon maksuun ja rahoittaa siis omistajan mahdollisia tuottoja saamatta niistä mitään itselleen.

"Jos tuottoa tulee, niin se johtuu omistajan itsenäisesti tekemästä sijoituspäätöksestä ja taloudellisesta riskinotosta, ei siitä, että puoliso on sattunut muuttamaan asuntoon."

Kyllä, ja juuri siksi kenenkään muun ei pitäisikään osallistua asunnon maksuun koska se päätös on ollut yksin asunnon omistajan ja hän on siihen sitoutunut.

"Jos puolison asumiskuluissa säästämistä rahoista ei voida puhua tuottona, niin ei voida asunnon omistajankaan säästämistä rahoista."

Ei niin. Kumpikaan ei ole tuottoa. Vasta jos säästyneet rahat sijoittaa tuottavasti, saadaan tuottoa. Tämä voi tapahtua asunnon omistajan kohdalla asunnon arvon noususta ja vuokralta muuttajan kohdalla säästetyn rahan sijoittamisesta tuottavasti.

Reese kirjoitti:

Minunkin mielestäni puolet markkinavuokrasta on liikaa, koska silloin asunnon omistaja saa huomattavasti suuremman hyödyn suhteesta.

Puolet pelkistä juoksevista kuluista (vesi, vastike, sähkö) taas on ihan liian vähän ja silloin muuttaja hyötyy valtavasti ja asunnon omistaja ei juuri ollenkaan. Varsinkin, jos edes asuntovelan korkoja ei lasketa juokseviin kuluihin.

Reilussa maailmassa parisuhde kasvattaa molempien varallisuutta, koska pienempien kulujen myötä rahaa jää enemmän joko tuhlattavaksi tai sijoitettavaksi. Se, mitä sijoitusvalintoja asianomaiset ovat tehneet, ei kuulu tähän asiaan mitenkään.. Ei toisen saamista osingoistakaan voi vaatia osaa, ja toisaalta toisen omaisuuden kuten esim. auton käytöstä pitää maksaa kohtuullinen korvaus. Asunto ei muodosta tässä mitään poikkeusta.

Lue lisää

"Puolet pelkistä juoksevista kuluista (vesi, vastike, sähkö) taas on ihan liian vähän ja silloin muuttaja hyötyy valtavasti ja asunnon omistaja ei juuri ollenkaan."

Kyllä tuokin on jo ihan huomattava säästö, yleensä jo satasia vähän asunnosta riippuen. Lisäksi yhteen muuttaessa säästää yleensä myös monissa muissa asioissa kuten nettiliittymissä, maksukanavissa, lehtitilauksissa jne.

"Se, mitä sijoitusvalintoja asianomaiset ovat tehneet, ei kuulu tähän asiaan mitenkään"

Juuri niin ja siksi toisen asuntosijoituksesta ei myöskään pidä maksaa.

"toisaalta toisen omaisuuden kuten esim. auton käytöstä pitää maksaa kohtuullinen korvaus"

Kyllä ja se korvaus vastaa todellisia kuluja joita esim. auton käytöstä seuraa. Näillä korvauksilla ei ole tarkoitus edesauttaa auton hankinnan maksamista.

"Asunto ei muodosta tässä mitään poikkeusta. "

Ei niin. Asunnossa asumisen kulut muodostuvat käytännössä vesimaksusta ja sähkön käytöstä sekä osasta taloyhtiön juoksevia kuluja (=yhtiövastike). En siis edelleenkään ymmärrä miksi kulut kohdistuisivat asunnon hankinnan kuluihin ja niitä pitäisi korvata asunnon omistajalle.

KokemusK kirjoitti:

"Puolet pelkistä juoksevista kuluista (vesi, vastike, sähkö) taas on ihan liian vähän ja silloin muuttaja hyötyy valtavasti ja asunnon omistaja ei juuri ollenkaan."

Kyllä tuokin on jo ihan huomattava säästö, yleensä jo satasia vähän asunnosta riippuen. Lisäksi yhteen muuttaessa säästää yleensä myös monissa muissa asioissa kuten nettiliittymissä, maksukanavissa, lehtitilauksissa jne.

"Se, mitä sijoitusvalintoja asianomaiset ovat tehneet, ei kuulu tähän asiaan mitenkään"

Juuri niin ja siksi toisen asuntosijoituksesta ei myöskään pidä maksaa.

"toisaalta toisen omaisuuden kuten esim. auton käytöstä pitää maksaa kohtuullinen korvaus"

Kyllä ja se korvaus vastaa todellisia kuluja joita esim. auton käytöstä seuraa. Näillä korvauksilla ei ole tarkoitus edesauttaa auton hankinnan maksamista.

"Asunto ei muodosta tässä mitään poikkeusta. "

Ei niin. Asunnossa asumisen kulut muodostuvat käytännössä vesimaksusta ja sähkön käytöstä sekä osasta taloyhtiön juoksevia kuluja (=yhtiövastike). En siis edelleenkään ymmärrä miksi kulut kohdistuisivat asunnon hankinnan kuluihin ja niitä pitäisi korvata asunnon omistajalle.

Lue lisää

Vettä ja sähköä kuluu pariskunnalta enemmän joten säästö ei todellakaan ole puolia. Nämä ja muutkin mainitsemasi säästöt yhtiövastiketta lukuunottamatta koskevat myös tasapuolisesti molempia osapuolia, mutta otat ne huomioon vain asunnon omistajan osuudessa. Kun molemmille osapuolille samat säästöt eliminoidaan yhtälöstä, niin asunnon omistaja säästää puolet yhtiövastikkeesta ja asuntoon muuttaja säästää sen, mitä maksaisi vuokralla miinus puolet yhtiövastikkeesta. On aika selvää, että asuntoon muuttaja hyötyy tässä ehdottamassasi kuviossa huomattavasti enemmän.

Lisäksi asunnon omistajan asumisväljyys pienenee.

Omistusasunnossa asumisen kulut muodostuvat asuntovelan korosta, yhtiövastikkeesta, sähköstä, vedestä, talon elinkaaren aikana tulevista korjauskuluista sekä itse asuntoon että yhtiöön. Eli esim. jos putkiremontti pitää tehdä noin joku 40.vuosi, niin putkiremontin kulut pitäisi jyvittää tuon 40 vuoden ajalle asumiskuluihin. Tällaisia laskelmia on vaikea tehdä etukäteen kuten myös ennustaa asunnon arvonnousua, mutta onneksi se ei ole tarpeenkaan. Kuten olen aiemminkin sanonut, se ei varsinaisesti ole relevanttia. Olennaista on katsoa, mitä kumpikin osapuoli hyötyy YHTEEN MUUTTAMISESTA, ei se, mitä he hyötyvät jostain muista seikoista kuten tekemistään sijoitusvalinnoista.

KokemusK kirjoitti:

"Aloittaja ei kylläkään sanonut, että yhdessäasuminen olisi mitenkään sidottu tuohon asuntoon."

No kyllä sanoo. Hän sanoo toisen muuttavan hänen asuntoonsa eikä puhu mistään muista vaihtoehdoista.

"Asuntoon sijoitettu raha asuntovarallisuuden MAHDOLLISEN kasvun muodossa ei edelleenkään kuulu tähän yhtälöön mitenkään. "

Luonnollisestikin kuuluu. Jos asuntoon muuttava maksaa omistajalle rahaa joka ylittää asunnon juoksevat käyttökulut, hän osallistuu asunnon maksuun ja rahoittaa siis omistajan mahdollisia tuottoja saamatta niistä mitään itselleen.

"Jos tuottoa tulee, niin se johtuu omistajan itsenäisesti tekemästä sijoituspäätöksestä ja taloudellisesta riskinotosta, ei siitä, että puoliso on sattunut muuttamaan asuntoon."

Kyllä, ja juuri siksi kenenkään muun ei pitäisikään osallistua asunnon maksuun koska se päätös on ollut yksin asunnon omistajan ja hän on siihen sitoutunut.

"Jos puolison asumiskuluissa säästämistä rahoista ei voida puhua tuottona, niin ei voida asunnon omistajankaan säästämistä rahoista."

Ei niin. Kumpikaan ei ole tuottoa. Vasta jos säästyneet rahat sijoittaa tuottavasti, saadaan tuottoa. Tämä voi tapahtua asunnon omistajan kohdalla asunnon arvon noususta ja vuokralta muuttajan kohdalla säästetyn rahan sijoittamisesta tuottavasti.

Lue lisää

"No kyllä sanoo. Hän sanoo toisen muuttavan hänen asuntoonsa eikä puhu mistään muista vaihtoehdoista."

Se, ettei muista vaihtoehdoista mainita ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut. Ilmeisesti pariskunta on YHDESSÄ tullut tähän lopputulokseen.

"Luonnollisestikin kuuluu. Jos asuntoon muuttava maksaa omistajalle rahaa joka ylittää asunnon juoksevat käyttökulut, hän osallistuu asunnon maksuun ja rahoittaa siis omistajan mahdollisia tuottoja saamatta niistä mitään itselleen."

Se, että maksaa kohtuullisen korvauksen toisen omaisuuden käytöstä ei tarkoita, että osallistuu sen rahoittamiseen. Rahoja ei ole mitenkään korvamerkitty asunnon lainan maksuun, ja laina voi olla jopa maksettu. Omistusasuminen ei siltikään ole ilmaista. Asuntoa ja taloa pitää remontoida säännöllisin väliajoin huomattavilla summilla, tai sen arvo romahtaa.

Asunnon mahdollinen arvonnousu on tuottoa asunnon omistajan ottamasta riskistä. Asuntoon muuttaja ei ota mitään riskiä, joten edelleen hänelle ei kuulu tuottokaan.

"Kyllä, ja juuri siksi kenenkään muun ei pitäisikään osallistua asunnon maksuun koska se päätös on ollut yksin asunnon omistajan ja hän on siihen sitoutunut."

Ei asuntoon muuttaja osallistu sen maksamiseen. Laina ja sen hoito on omistajan asia. Mutta koska omistajalla on lainasta kuluja ja asunto kuluu käytössä, niin on kohtuullista että asunnossa asuja maksaa kohtuullisen korvauksen asumisestaan. Puolet yhtiövastikkeesta ei ole kohtuullinen korvaus vaan aivan naurettava summa asumisesta. Minkä takia pitäisi saada asua lähes ilmaiseksi vain siksi, että puolisolla sattuu olemaan omistusasunto?

Reese kirjoitti:

"No kyllä sanoo. Hän sanoo toisen muuttavan hänen asuntoonsa eikä puhu mistään muista vaihtoehdoista."

Se, ettei muista vaihtoehdoista mainita ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut. Ilmeisesti pariskunta on YHDESSÄ tullut tähän lopputulokseen.

"Luonnollisestikin kuuluu. Jos asuntoon muuttava maksaa omistajalle rahaa joka ylittää asunnon juoksevat käyttökulut, hän osallistuu asunnon maksuun ja rahoittaa siis omistajan mahdollisia tuottoja saamatta niistä mitään itselleen."

Se, että maksaa kohtuullisen korvauksen toisen omaisuuden käytöstä ei tarkoita, että osallistuu sen rahoittamiseen. Rahoja ei ole mitenkään korvamerkitty asunnon lainan maksuun, ja laina voi olla jopa maksettu. Omistusasuminen ei siltikään ole ilmaista. Asuntoa ja taloa pitää remontoida säännöllisin väliajoin huomattavilla summilla, tai sen arvo romahtaa.

Asunnon mahdollinen arvonnousu on tuottoa asunnon omistajan ottamasta riskistä. Asuntoon muuttaja ei ota mitään riskiä, joten edelleen hänelle ei kuulu tuottokaan.

"Kyllä, ja juuri siksi kenenkään muun ei pitäisikään osallistua asunnon maksuun koska se päätös on ollut yksin asunnon omistajan ja hän on siihen sitoutunut."

Ei asuntoon muuttaja osallistu sen maksamiseen. Laina ja sen hoito on omistajan asia. Mutta koska omistajalla on lainasta kuluja ja asunto kuluu käytössä, niin on kohtuullista että asunnossa asuja maksaa kohtuullisen korvauksen asumisestaan. Puolet yhtiövastikkeesta ei ole kohtuullinen korvaus vaan aivan naurettava summa asumisesta. Minkä takia pitäisi saada asua lähes ilmaiseksi vain siksi, että puolisolla sattuu olemaan omistusasunto?

Lue lisää

"Se, ettei muista vaihtoehdoista mainita ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut. Ilmeisesti pariskunta on YHDESSÄ tullut tähän lopputulokseen. "

No tavallisesti kyse on siitä että pariskunta haluaa kokeilla yhdessä asumista mutta koska suhde on vielä aika alussa, ei halua tehdä isoja taloudellisia ratkaisuja koska ei ole tietoa onko suhde pitkäaikainen.

"Se, että maksaa kohtuullisen korvauksen toisen omaisuuden käytöstä ei tarkoita, että osallistuu sen rahoittamiseen"

Jos maksut ylittävät todelliset käytöstä aiheutuvat kustannukset niin se tarkoittaa kyllä juuri sitä. Vai mitä muuta se tarkoittaisi?

"Omistusasuminen ei siltikään ole ilmaista. Asuntoa ja taloa pitää remontoida säännöllisin väliajoin huomattavilla summilla, tai sen arvo romahtaa."

Nämä ovat todellisia asumisen kuluja ja niihin voi toki osallistua vaikka ei asuntoa omistaisikaan.

"Ei asuntoon muuttaja osallistu sen maksamiseen. Laina ja sen hoito on omistajan asia. Mutta koska omistajalla on lainasta kuluja ja asunto kuluu käytössä, niin on kohtuullista että asunnossa asuja maksaa kohtuullisen korvauksen asumisestaan."

Lainan kulut ovat myös omistajan asia. Ne johtuvat ihan hänen omasta lainastaan eivätkä riipu mitenkään siitä kuka asunnossa asuu. Asunnon kuluminen käytössä toki kuuluu kaikille asukkaille. Mikä sen todellinen kustannus sitten on, riippuu ihan tapauksesta.

"Puolet yhtiövastikkeesta ei ole kohtuullinen korvaus vaan aivan naurettava summa asumisesta"

Ei kukaan ole puhunut vain puolesta yhtiövastikkeesta vaan puolesta kaikista juoksevista kuluista. Niihin voivat kuulua vastikkeen lisäksi, vesimaksut, sähkö, lämmitys, autopaikat, nettiliittymät, kaapeli-tv, yleinen kunnossapito, kodin yhdessä tehty sisustus ja kalustus jne. Kyllä niistä kuluja tulee ihan molemmille maksettavaksi.

"Minkä takia pitäisi saada asua lähes ilmaiseksi vain siksi, että puolisolla sattuu olemaan omistusasunto? "

Koska ei satu sitä asuntoa itse omistamaan? Jos minä lainaan omaa autoani jollekin, en minä siitä pyydä vuokraa vaan vain benskulut.

Reese kirjoitti:

Vettä ja sähköä kuluu pariskunnalta enemmän joten säästö ei todellakaan ole puolia. Nämä ja muutkin mainitsemasi säästöt yhtiövastiketta lukuunottamatta koskevat myös tasapuolisesti molempia osapuolia, mutta otat ne huomioon vain asunnon omistajan osuudessa. Kun molemmille osapuolille samat säästöt eliminoidaan yhtälöstä, niin asunnon omistaja säästää puolet yhtiövastikkeesta ja asuntoon muuttaja säästää sen, mitä maksaisi vuokralla miinus puolet yhtiövastikkeesta. On aika selvää, että asuntoon muuttaja hyötyy tässä ehdottamassasi kuviossa huomattavasti enemmän.

Lisäksi asunnon omistajan asumisväljyys pienenee.

Omistusasunnossa asumisen kulut muodostuvat asuntovelan korosta, yhtiövastikkeesta, sähköstä, vedestä, talon elinkaaren aikana tulevista korjauskuluista sekä itse asuntoon että yhtiöön. Eli esim. jos putkiremontti pitää tehdä noin joku 40.vuosi, niin putkiremontin kulut pitäisi jyvittää tuon 40 vuoden ajalle asumiskuluihin. Tällaisia laskelmia on vaikea tehdä etukäteen kuten myös ennustaa asunnon arvonnousua, mutta onneksi se ei ole tarpeenkaan. Kuten olen aiemminkin sanonut, se ei varsinaisesti ole relevanttia. Olennaista on katsoa, mitä kumpikin osapuoli hyötyy YHTEEN MUUTTAMISESTA, ei se, mitä he hyötyvät jostain muista seikoista kuten tekemistään sijoitusvalinnoista.

Lue lisää

" On aika selvää, että asuntoon muuttaja hyötyy tässä ehdottamassasi kuviossa huomattavasti enemmän. "

Vain jos laskemme tässä hetkessä säästyvän käteisen rahan. Asunnon omistajalla on asunnon muodossa asuntovarallisuutta jota hän kasvattaa sijoittamalla asuntoon. Se on se hänen hyötynsä, vuokran säästö sen vuokralta muuttajan. Kumpikin siis hyötyy mutta eri tavalla ja eri muodoissa. Siinähän se pointti juuri onkin. Kaikkea hyötyä ei voi laskea vain käteisen rahan muodossa.

"Eli esim. jos putkiremontti pitää tehdä noin joku 40.vuosi, niin putkiremontin kulut pitäisi jyvittää tuon 40 vuoden ajalle asumiskuluihin."

Asunnon välttämättömät korjauskulut voidaan jyvittää ihan hyvin juuri silloin kun ne oikeasti tulevat maksuus. Yleensähän ne maksetaan rahoitusvastiikkeena jonka voi toki jakaa.

"Olennaista on katsoa, mitä kumpikin osapuoli hyötyy YHTEEN MUUTTAMISESTA, ei se, mitä he hyötyvät jostain muista seikoista kuten tekemistään sijoitusvalinnoista."

Miksi se olisi ainoa olennainen asia? Elämä ja ihmisten talous sisältää kaikki ne seikat joihin ihmisillä kuluu rahaa ja kaikki ne seikat joista he saavat tuloja ja kasvattavat omaisuuttaan. Et voi ottaa mukaan vain yhtä asiaa, eli jonkun säästämää vuokraa ja sanoa että se on ainoa olennainen asia.

Reese kirjoitti:

Vettä ja sähköä kuluu pariskunnalta enemmän joten säästö ei todellakaan ole puolia. Nämä ja muutkin mainitsemasi säästöt yhtiövastiketta lukuunottamatta koskevat myös tasapuolisesti molempia osapuolia, mutta otat ne huomioon vain asunnon omistajan osuudessa. Kun molemmille osapuolille samat säästöt eliminoidaan yhtälöstä, niin asunnon omistaja säästää puolet yhtiövastikkeesta ja asuntoon muuttaja säästää sen, mitä maksaisi vuokralla miinus puolet yhtiövastikkeesta. On aika selvää, että asuntoon muuttaja hyötyy tässä ehdottamassasi kuviossa huomattavasti enemmän.

Lisäksi asunnon omistajan asumisväljyys pienenee.

Omistusasunnossa asumisen kulut muodostuvat asuntovelan korosta, yhtiövastikkeesta, sähköstä, vedestä, talon elinkaaren aikana tulevista korjauskuluista sekä itse asuntoon että yhtiöön. Eli esim. jos putkiremontti pitää tehdä noin joku 40.vuosi, niin putkiremontin kulut pitäisi jyvittää tuon 40 vuoden ajalle asumiskuluihin. Tällaisia laskelmia on vaikea tehdä etukäteen kuten myös ennustaa asunnon arvonnousua, mutta onneksi se ei ole tarpeenkaan. Kuten olen aiemminkin sanonut, se ei varsinaisesti ole relevanttia. Olennaista on katsoa, mitä kumpikin osapuoli hyötyy YHTEEN MUUTTAMISESTA, ei se, mitä he hyötyvät jostain muista seikoista kuten tekemistään sijoitusvalinnoista.

Lue lisää

Tämä on täysin naurettava ketju! Järkevää puhetta molemmilta teiltä, en sillä. Mutta nythän on kyse P A R I S U H T E E S T A...rakkaasta, läheisestä, parhaasta ystävästä, tulevasta vaimosta/miehestä? Kun kumppiaan valitse/se osuus kohdalleen, toisella voi olla vuokra-toisella omistusasunto.Siinä vaiheessa kun muutetaan kokonaan toisenasuntoon ja sovitaan että puhutaan nyt esimerkin voimalla vain ja ainoastaan, että mies on asunnon omistaja ja nainen vuokralla:

mies haluaa, että nainen muuttaisi hänen omistus kaksioon omasta vuokra kaksiostaan. Ovat olleet vuosia yhdessä, mies toivoo, että sänky jaettaisiin säännllisesti. Nainen tätä harkitsee ja muuttaa. Jolloin tietysti: oli nyt kumpi sukupuoli kyseessä tahansa tässä esimerkissä omistaja toivoi vuokralaista samaan taloon.

Eli: se joka sinne muuttaa, miski maksaisi toiselle samaa vuokraa kunomasta asunnostaan jossa vuokralla? Miksi asunnon omistaja tätä edes ehdottaisi? Mitä tähän kuuluu se plajon omistajalla on velkaa tai onko asunto velaton? Kyse on siitä, että halutaan yhteen ja samaan asuntoon, ehkä vuokralla asuva, on hyvä tuloinen mutta ei ole halunnut vielä omistaa asuntoa syystä tai toisesta. Kohtuullista on maksaa esim yhtiä vastike ja sähkö, vesi, lämmitys, jne puoliksi. PUOLIKSI. Ei se kuulu sille avokille pätkääkään mitä muita menoja sillä on asunnonomistajalla on, plajon sillä on velkaa jne. Näin piireissäni hoidellaan jos toisen omistusasuntoon muutetaan. Lähtökohtana ei ole rakastaan pitää vuokralaisena, tai ajatella että kukaan hyötyy kenestäkään, tai että mietitään koko helvetin suhdetta ja asumista pelkkänä sijoituksena suhteessa. Ne jotak vetää tän noin pitkälle, niiden ei sitten oikeasti kannata muuttaa yhteen, ainakaan niin, että sinne OMAAN tilaan ja omistusasuntoon tuodaan se RAKAS. Silloin on parempi pysyä niissä omissa tiloissaan, kukin tyylillään, kyllä sen parisuhteen voin niinkin hoitaa, jos omantilan menetys niin huolettaa ja se jos vaikka se oma kulta nyt sitten säästää kun asuu mun asunnossa se esim 700eur vuokran verran...

Hauskaa silti lukea. Hyvät yöt kaikille!

sopiimallaaaa kirjoitti:

Itselläni on tilanne, että saan puolisoltani 1100e kuussa. Lisäksi hän maksaa oman osansa kiinteistä asumiskustannuksista. Saman verran hän saisi maksaa vastaavanlaisesta asunnosta yleisillä markkinoilla.
Lisäksi hän on se joka meillä siivoaa ja tekee ruoat. Mielestäni meillä on hyvä sopimus ja mitään vuokraa hän ei siis maksa. Ollaan tälleen, kunnes löydän paremman miehen.

Lue lisää

Tollainen ämmä ei miestä edes tarvitse ,ei saatana puolisolta rahaa nyhdetään,ammatille onkin jo ikivanha nimitys.

Noin just. Tästä näkee, että tyypit joille tuollainen mitätönkin korvaus on myönnytys ovat sellaisia, jotka pyrkivät vain hyväksikäyttämään kumppaniaan. Meillä taas ei ole sovittu mitään kirjallisesti, mutta alusta asti oli molemmille päivänselvää, että toisen siivellä ei eletä, vaan yhdessä asuminen on molempien etu. Mitään ongelmia ei ole ollut, rahasta ei riidellä koskaan ja kumpikin olemme enemmän kuin tyytyväisiä järjestelyyn. Olisin varmaan juossut, jos puolisoni ei olisi halunnut maksaa sitä hyvin kohtuullista summaa, jonka pyysin, mutta hän ilmoitti heti, että kyllä hän nyt VÄHINTÄÄN sen verran haluaa maksaa. Olisi muuten tuntenut itsensä elätiksi.

Tämä näin, jos on erilliset rahat. Jos on yhteiset rahat ja ehkä perhettäkin niin asiat toki muuttuvat.

Mietin ihan samaa! Eritoten tuo "minä menetän puolet tilastani" särähti korvaani, sillä AP:lle vaikuttaa olevan vastenmielistä jakaa tilaansa rakastamansa ihmisen kanssa (jos tuossa suhteessa rakkautta on...).

puuttuuko verottaja jos ystäväni asuu luonani ja maksaa kuukausittain tietyn summan asumisestaan tililleni vai pitäisikö hänen maksaa vuokra käteisenä minulle?

Vielä sen verran, että mä en kyllä suostuis myymään puolta asunnostani. En varsinkaan jos se olis velaton. Mitä omani ei siis ole. Sen verran on tullu nähtyä, että yhteisomistukseen en enää koskaan suostu. En siis todellakaan lähtis myöskään ostamaan puolta toisen asunnosta. Se on mulle eri tilanne jos asunto alunperinkin ostetaan yhdessä ja ehkä sellaiseen asuntoon ei kummallakaan yksinään olis varaa. Tosin en mä varmaan siihenkään enää lähtis, kun en ymmärrä mihin tarvisin sellasta lukaalia, mihin mulla ei yksinäni olis varaa. Mikäänhän ei estä kumppania ostamasta vaikka sijotusasuntoa jos asunnon omistaminen kiinnostaa. Jokainen tyylillään.