Kuinka saada mies syömään lääkkeitä?

Ihan oma järki sen sanoo, että lääkkeet pitää ottaa. Toisena tulee kokemus. Lääkittynä elämä on mielekkäämpää. Kolmantena yhteisöllisyys. Se miten voi kuormittaa ympäristöään ja lähipiiriään mahdollisimman vähän. Kaikki ei näitä itsekkään perusluonteensa takia hyväksy. Silloin on turha tuhlata aikaansa. Antaa sairaan olla ja kärsiä kun kerran apu ei kelpaa.

Miten miehesi sairaus näyttäytyy? Mitä tarkoitat, että ei selviä omillaan? Jos et ole onnellinen hänen kanssaan ja pariterapiastakaan tai muusta ei ole apua niin täytyythän sitä tehdä päätöksiä elämässä.

Minulla lääkityksen tarve, siis sen myöntäminen, on tullut 15 vuoden sekoilujen jälkeen. :( Vasta nyt siis, kun alan jo olla keski-iässä. Kukaan toinen ei voi "saada" ihmistä lääkkeille.. voi toki rohkaista ja puhua siitä, miltä tuntuu elää lääkitsemättömän, mielenterveyden ongelmista kärsivän kanssa. Mutta tässäkin pitää olla varovainen ja toimia maltilla, ettei toinen mene puolustuskannalle.

Elin itse monet vuodet, koko nuoren aikuisuuteni, todella tuhoisaan elämäntyyliin. Uskottelin, ettei minussa ole "mitään vikaa". Oli aikamoinen oivallus, kun tajusin, että kyseessä oikeasti on SAIRAUS. Sairaus, johon voi hakea apua, eli kyse ei ole vain siitä, että olisin p***a ihminen, luonteen puolesta kelvoton. Yritä sinäkin tästä näkökulmasta, eli korosta sitä sairauspuolta mieluummin kuin sitä luonnekysymystä. Mielen sairaudet ovat pohjimmiltaan ihan samanlaisia kuin vaikka se, että olisi polvi kipeä. Ei siinä ole mitään noloa, ja se on ehdottomasti jotain, mihin voi ja pitää pyytää apua.

Miehelläsi on vielä varmaankin edessä se oivalluksen heti, kun tajuaa, että elämä menee entistä rataa ihan solmuun, jos jotain ei tee.

Uhkavaatimukset ovat aina risky business, mutta tiedän omasta tuttavapiiristäni tilanteen, jossa sellainenkin on auttanut. Pahaa masennusta sairastava mies ei mennyt lääkäriin, vaikka oli ihan jumissa elämänsä kanssa. Avovaimo sanoi, että joko lääkäriin, tai sitten suhde loppuu. Mies meni lääkäriin, sai lääkkeet, ja on sittemmin tervehtynyt tilastaan. Nyt heillä on 2 lasta ja elämä mallillaan. Mies itse sanoo, ettei ennen avovaimon vaatimusta ollut itse tajunnut kuinka pahassa suossa oli.

Juuri samaa ehdotan kuin edellinen. Kiristysotetta vaan kehiin : jos ei suostu lääkkeille ja hoitoon uhkaat lähteä JA myöskin toteutat sen. Turhaan sinä elämääsi tuhlaat, jos toinen tekee siitä vain helvetin. Vastuu se on sairaallakin toisen hyvinvoinnista, ainakin siinä suhteessa ettei aiheuta toiselle suhteetonta taakkaa kieltäytymällä hoidosta.

Jos miehesi on oikeasti mies, niin hän toivottavasti jättää sinut sen vuoksi, että uhkailet häntä elämää tuhoavilla lääkkeillä. Niin ainakin itse tekisin, jos olisi tuollainen tilanne, jossa akka uhkailee sairailla neurolepteilla. Muija ulos, ei siinä ole muuta tehtävissä. Tärkeämpää on kuitenkin oma terveys kuin tyhmän muijan kanssa "eläminen".