Mielestäni olen ok näköinen mies, en ainakaan pahimmasta päästä. Silti en ole koskaan yhdenkään ~5 v nuorempien - ikäisteni - ~5 v vanhempien naisten kuulleen sanoneeni minua hyvän näköiseksi. Koulussa haukuttiin rumaksi. ~40-50 v perheelliset naiset kehuvat komeaksi, samoin vanhukset, mutta onko näillä jo näössä vikaa vai sanovatko vaan, ettei minun tarvitsisi itseäni ihan surkeaksi kokea?
En ole myöskään kokenut kenenkään koskaan ihastuneen minuun. Itse kyllä olen ja kurjaa, kun en uskalla kertoa tunteistani, kun pelkään että vastakaiku on tyyliin "no ei tod, painu vittuun!"
Onko käsitykseni kauneudesta aivan jotain muuta?
En ole myöskään kokenut kenenkään koskaan ihastuneen minuun. Itse kyllä olen ja kurjaa, kun en uskalla kertoa tunteistani, kun pelkään että vastakaiku on tyyliin "no ei tod, painu vittuun!"
Onko käsitykseni kauneudesta aivan jotain muuta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No missä ne kyseiset naiset kehuis tai edes haukkuis sua? Mietippä itse kehutko automaattisesti kaunista nuorta naista? Tuskin.
Entistä miss suomea, Suvi Miinalaakin haukuttiin koulussa rumaksi.
Ei kannata liikaa miettiä ulkonäköä.
Olet.
Hei, ihmisen olemus muuttuu mielialan mukaan. Vihainen on ruma, iloinen aina kaunista. Siksi psykopaattisarjamurhaajanarsistit aina hymyilee, etkö ole huomannut? :)
Liikutteko kenties väärissä piireissä, jossa ihmiset on erilaisia kun sä? Eli missä piireissä liikut? :)
Koulussa ne haukkujat pönkittivät omaa surkeaa itsetuntoaan tekemällä sun olon paskaksi. Niillä oli syystä tai toisesta paha olla, eivätkä raukat osaneet muutakaan tehdä kuin jakaa paskaa oloaan eteenpäin eli tässä tapauksessa sulle. Joten jos joku koulussa on sanonut rumaksi, se ei todellakaan päde.
Niin kliseistä kuin se onkin, niin kauneus(tai komeus)lähtee sisältäpäin. Eli kun opit rakastamaan itseäsi ja pitämään itsestäsi sellaisena kuin olet, se näkyy susta ulospäin. Myös hymyily tekee ihmeitä, suomalaiset vaan pelkää että jos hymyilee tuntemattomille voi joutua vaikka vaihtamaan pari sanaa. Mieluummin mennään kaupungilla katse maassa tai taivaissa, eikä katsota vastaantulijoiden päälle. Suomalainen kulttuuri ylipäätään on sellainen ettei täälä kehuja kovin helposti heru, harvemmin tulee tuntemattomilta kuultua kehuja ulkonäöstä. Mutta, käytkö sä paikoissa jossa voisit saada kehuja? Kotiin kun kukaan ei tule kehumaan.
Eikä tarvitse kuin selata täälä Ihastuminen ja Ikävä -palstoja niin näkee, kuinka moni ei uskalla kertoa ihastumisestaan. Sitten pähkitään että "miks se toinen ei voi maagisesti lukea mun ajatuksia ja nähdä musta päältä päin et kuinka mä tykkään siitä?".
Ehkä tälläkin hetkellä jossain on joku, joka on ihastunut suhun muttei uskalla sanoa sitä. Kun on kypsä, aikuinen ihminen( tai nuori), niin osaa olla hienotunteinen vaikka ei pitäisikään ihailijastaan. Valitettavasti se saako vastakaikua, ei ikinä selviä jos sitä ei itse selvitä. Mikä sitten onkin itselle paras väylä, kasvotusten, puhelimitse vai netissä. Vastauksen ollessa kielteinen, ei siihen kuole (onneksi!) ja mitä useamman kerran uskaltaa astua ulos omalta mukaavuusalueeltaan, sen helpommaksi se tulee. Kuvittele jos se vastaus onkin myönteinen!
Katselepa huviksesi seuraavan kerran pariskuntia kun menet kaupungille tai kauppaan. Huomaat kuinka erilaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen, mielestäni sanonta "Kauneus on katsojan silmässä" pitää hyvin paikkansa. Jokaista kun kiinnostaa ja miellyttää erilaiset asiat. Joten turhaan murehdit ulkonäköäsi, panosta siihen että itselläsi on hyvä olla omissa nahoissasi. Hyvän olon kun ei pitäisi olla riippuvainen pelkästään ulkopuolisilta tulevista kommenteista.
Iloinen ja positiivinen ihminen vetää puoleensa enemmäin kuin totinen ja synkkä :) Tsemppiä!