Ujous ja työelämä

Olet ilmeisesti siis nainen? Siinä tapauksessa sanoisin että... pyh... Älä välitä ujoudestasi. Naisessa ei ujous ole ongelma, miehillä se nähdään helposti epämiehekkäänä.

On ollut omalla työpaikallanikin todella ujo nuori nainen duunissa. Ei kyllä tullut paljoa juteltua kyseisen naisen kanssa - ainakin osaltaan tuosta naisen ujoudesta johtuen.
Siitä huolimatta - tai pikemminkin juuri sen takia - pidin tuota naista todella ihastuttavana. Usko pois, kyllä ne muut ihmiset osaa lukea sinusta sen että johtuuko käytöksesi ujoudesta vai itsekkyydestä.

Pieni ujous ei naisessa haittaa, kunhan saat vaan ne työsi tehdyksi.

Tuttu tunne. Alkaa vain ahdistaa töissä käyminen. Stressaan sitä, että pitäisi puhua. Jos en puhu mitään, pelkään vaikuttavani idiootilta. En koskaan puhu mitään paitsi jos joku kysyy jotain tai pitää itse kysyä jotain työhön liittyvää. Teen pätkätöitä ja määräaikaisuuksia. Ei tee hyvää tällaiselle, joka ei ehdi siinä ajassa sopeutua kunnolla joukkoon. Aina on uusi paikka ja uudet ihmiset. Jotenkin jään aina yksinäiseksi, eikä kukaan halua tällaiseen tutustua. Monesti pari ensimmäistä päivää tuntuu vielä mukavalta, kun muut kai ovat vieraskoreita. Sitten alkaa tuntua ulkopuoliselta.

Itselläni on alan vaihto käynyt mielessä. En tiedä, oletko sinä omalla alallasi, mutta voihan se olla niin, että ala on oikea, mutta työpaikka väärä. Esim. itselläni sinällään tämä työ on ihan ok. Jos vain löytyisi ihana työyhteisö, jossa muut ottaisivat hiljaisenkin mukaan.

Luulen myös, että kukaan ei ajattele sinun olevan pinnallinen ja itsekäs. Taitaa olla enemmän niin, että me itse ajattelemme itsestämme negatiivisemmin kuin muut.

Tsemppiä kesätöihisi! Varmasti kestät sen. Yritä olla välittämättä muiden mielipiteistä ja koita vapaa-ajalla tehdä kaikkea kivaa ja olla läheistesi kanssa ja unohtaa työasiat.

Pakko näin esimies asemassa olevana kommentoida ja " lohduttaa" sinua. Anna itsellesi aikaa tutustua työpaikkaan ja työkavereihin. Vie aikaa ennenkuin pääset työpaikkaan sisälle ja opit talon tavoille.
Itse " varoitan" uusia työntekijöitä kun saattaa tulla tunne että onkohan tämä oikea paikka yms. Muistutan myös että minulle voi tulla puhumaan jos alkaa ahdistamaan. Ja työntekijäni ovat myös tulleet kertomaan minulle että heille on tullut tuo sama tunne kuin sinulle.
Muistan kun itse aloitin työpaikassani, niin meni varmaan puoli vuotta ennenkuin alkoi tuntumaan on päässyt juttuihin mukaan.
Uudessa työpaikassa aina alussa tulee niin paljon uutta infoa ja asiaa, että kaikki energia menee niiden omaksumiseen.Teet vain työsi parhaasi mukaan ja kyllä se siitä lähtee kunhan vain muistat olla itsellesi armollinen! Ja kaikkien ei vaan ole niin helppoa olla rennosti vieraiden ihmisten kanssa.

Olen ihan samanlainen. Luulen kyllä, että minua inhotaan ja pidetään nokka pystyssä kulkevana kusipäänä, vaikka luulisi kaikkien tietävän minun olevan ujo. Ahdistaa huomenna mennä jälleen kerran töihin. Olen ollut työpaikassani jo kolme vuotta ja edelleen ahdistaa, niin kuin kaikissa muissakin työpaikoissa. En vaan PYSTY olemaan oikeanlainen, eli suvereenisti jutteleva sosiaalinen perseennuolija.

Itselläkin samoja ongelmia. Työporukka on itseäni hieman nuorempaa ja ovat tekemisissä myös vapaa-aikana ja tunteneet toisensa pidemmän alkaa. Sekin pitää hyväksyä, että kaikki ei halua olla työkavereiden kanssa vapaalla, siis haluaa pitää työn ja vapaan erillään.

PASKAT SIITÄ MITÄ NE MUUT AJATTELEE /SINUSTA MIETTIIN. SINÄ OLET SINÄ JA OLET HYVÄ SELLAISENA KUIN OLET!

Joop, mullakin sama fiilis. Tää viikko on jotenkin mennyt duunissa päin peetä, johtuen siitä etten osaa olla samalla tavalla sosiaalinen, enkä vaan yksinkertaisesti osaa olla niiden ihmisten kanssa.
On se outoa miten usein eka viikko tai ensimmäiset päivät uudessa paikassa ja uusien ihmisten kanssa menee ihan hyvin, kun sulta ei vielä odotetakaan, että olisit jotenkin messissä mukana. Viihdyin nytkin noin viikon ihan hyvin tuolla, mutta sitten alkoi ahdistamaan....

Oon ehkä itekin antanut vähän tylyn kuvan itestäni, kun en tosiaan ole paljon jutustellut enkä heitellyt mitään hyvää läppää. Oon kuitenkin yrittänyt olla ihan ystävällinen sillä omalla tyylillä, mikä mulla on. Ehkä se on sit enemmän asiallisuutta, en tiiä...

Kuitenkin huomasin jo aika alussa, että mua ei ainakaan oikein tervehditä, eikä vastata jos ite sanon "moi" lähtiessä. Se tuntui tosi oudolta. Toki itelleki käy välillä niin, ettei oikein tiedä että kumpi sanoo moi jos nähdään, ja sit käy niin ettei kumpikaan, mutta en tiedä oliko tää ihan sellaista. Ja nyt on alkanut tapahtua ihan selkeästi sellaista välttelyä, että nämä ketkä ovat (ilmeisesti) olleet siellä työpaikalla kauemmin keskenään, on siirtyneet omaan "leiriinsä", niin että saavat höpötellä keskenään koko ajan, ja mä oon tekemässä juttuja yksinäni. Vaikka siis tarkoitus olis, että töitä tehdään yhdessä. Tämä tuntuu kyllä tosi ikävältä. Toki ymmärrän, että jotkut ihmiset tykkää puhua koko ajan kenen kanssa tahansa, mutta itse en oo yhtään sellainen. Jos teen töitä, niin sit teen töitä ja keskityn siihen.

En vaan pidä siitä ilmapiiristä, mikä siellä töissä nyt tällä hetkellä on, eikä yhtään huvittaisi mennä sinne. Tuntuu, ettei ne pidä musta siellä yhtään ja jotenkin ärsytän niitä. Voi toki olla että mä kuvittelen, koska oon aika hyvä paisuttelemaan ajatuksia päässäni, mutta en voi sille nyt tällä hetkellä mitään. Voi toki sanoa, että tää on mun oma vikani kun en oo yrittänyt enemmän sosialisoida siellä, mutta joo.....Eipä oo mulle kovin helppoa varsinkaan tässä ajassa, varsinkaan kun ilmapiiri on jo kätellessä hieman nihkeä. Toivon vaan, että pääsen kohta vaihtamaan paikkaa.