Mitä pitäisi tehdä, kun vuosia jatkunut ammattiapu ei vaikuta mitenkään? Haluaisin tietää, mistä ongelmani oikein johtuvat ja onko minulla jokin sellainen vika, jolle voisi löytää nimen.
Tehoton hoito
Mistä vastauksia?
9133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuuletko ääniä?
Ei ihme ettei tehoa, koska psykiatria on todellisuudessa sosiaalista kontrollointia varten, eikä ihmisten auttamista varten.
En ymmärrä ihmisiä, jotka haluu jonkun humpuuki"diagnoosin," joka on oikeesti tuulesta temmattu eikä selitä mitään.
Miksi sinä sellaisen haluat?
En minä humpuukidiagnoosia halua, mutta haluaisin ratkaista ongelmani jollakin keinolla, että en joutuisi kärsimään koko loppuelämääni. Jos tietäisin syyt ongelmiin, osaisin ehkä tehdä niille jotakin.
Moi. Otappas tästä mukava urakka. Laitat radio-ohjelman pyörimään ja käyt sohvalle kuuntelemaan. Mukana mm. skitsofreniaksi kutsutun mielentilan hoidosta sekä kaikista mielenterveysasioihin liittyvistä aiheista hyviä haastatteluja ja apuja.
Madness Radio w/ Will Hall
www.madnessradio.net
Oikeaa apua on, mutta sitä et todennäköisesti löydä ihan helpolla. Terveyskeskukset ovat täynnä biopsykiatriaa harrastavia ääliöitä. He eivät yrittäkään auttaa sinua elämäsi kanssa vaan ainoastaan pyrkivät vain hävittämään oireesi ja itseilmaisusi hermostoa lamaavilla psykoaktiivilla aineilla, esim. neuroleptein. Ei se ole mitään ihmisen auttamista vaan turruttamista.
Tutustuthan myös henkilöön nimeltä Peter Breggin, jos haluat empaattista ja välittävää apua ja näkemystä elämän asioihin. Hänet löydät sekä YouTubesta että nettisivustoltaan www.breggin.com. Sitä kautta voit lähteä etsimään itsellesi välittävää terapeuttia. Voi olla kiven takana, mutta pikku hiljaa. Myös Jaakko Seikkula saattaisi osata ehkä auttaa, riippuu missä päin Suomea asut. Seikkula on yksi maailman tehokkainta skitsofrenian hoito-ohjelmaa mukana kehittämässä olleista henkilöistä nimeltään Avoin dialogi (googleta).
Lääkkeistä en tiedä, en ole käyttänyt niitä eikä sellaista ole ehdotettukaan.
Jospa syy on vain aivokemiassa. Eikö lääkkeitä kannattais kokeilla.
Ei kannata. Aivokemiateoria on todistettu vääräksi.
Oireiden kanssa on vain elettävä, siinä se. Diagnooseista viis, mitä niistä on hyötyä?
Kannattaa keskittää huomio mielekkääseen tekemiseen. mitä voi itse tehdä itselleen ja elämälleen.
Eivät kaikki parannu. Mistä moinen harhakäsitys, että ammattiapu auttaa aina? Eiväthän kaikki parannu somaattisista sairauksistakaan.
Minuakin ärsyttää, kun etenkin itsemurhan tehneistä sanotaan, että miksei se hakenut apua. Mitä ihmeen apua? Uskon että useimmat siihen kuntoon päässeet eivät tokene koskaan. Onko tämä sanoja sitten valmis olemaan se olkapää ja tukihenkilö, joka jaksaa tätä ihmistä koko lopun elämän? Ei varmasti ole, mistä syystä ihminen tuollaiseen lopulliseen ratkaisuun juuri päätyykin. Kukaan ei vain yksinkertaisesti pysty auttamaan.
Toiseksi inhoan sanontaa "tutkituttaisi päänsä". Monilla ihmisillä on naiivi käsitys, että mieleltään häiriintynyt menee johonkin, "tutkituttaa päänsä", saa troppia ja palaa kotiin tasapainoisena.
Toisaalta itsellekin on vuosikausien tuloksettomien hoitojen jälkeen jäänyt salainen haave, että pääsisi jollekulle kokeneelle, äärimmäisen tarkkanäköiselle ja manipuloinnille immuunille asiantuntijalle, joka aikansa minua kuunneltuaan ja kuulusteltuaan latelisi keskeiset ongelmani minulle kaartelematta. Olen tullut siihen lopputulokseen, että minä en tule hymistelystä ja päänsilittelystä miksikään. Lisäksi vien helposti vietävissä olevaa terapeuttia kuin litran mittaa. Mutta tuo jäänee haaveeksi, koska asiat eivät ole koskaan niin yksinkertaisia.