Meillä tilanne on se, että miehelläni on lapsia. Minulla ei. Lapset ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla pidempiä aikoja. Minulle on selvää, että asumiseen liittyvät kulut jaetaan tasan, mutta miten on ruokakulujen laita? Kuinka te muut ajatte kyseiset kulut?
Kulujen jakaminen uusioperheessä.
Hadi
9287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ette ole uusioperhe, kun lapset eivät asu siellä.
Eikö se ole tullut jo selväksi, ettei uudella kumppanilla ole mitään velvoitetta toisen lapsia kohtaan, ellei ne asu siellä, eikä silloinkaan, mutta yleensä se on itsestään selvää, että lapsista huolehditaan yhdessä.
On ihan sinun päätettävissä, miten käytät rahaa toisen lapsiin, pakko se ei ole. Kaikki on miehen vastuulla.
Ota lapseton mies, ei tarvi näitä asioita miettiä, eikä riidellä rahasta ja ruuasta.
Huoh, ja vielä kerran huoh...
edellinen vastas jo aika hyvin mikä sun osuus on toisen lapsiin rahallisesti,tietysti jos haluat niin voit käyttää aina sillon tällön esim viikonloppuretkiin,yhteisiin elokuviin yms. mut tosiaan kun isä on se etävanhempi niin se ei ole mitään uusioperhe arkea kouluineen/päiväkotineen ja harrastuksineen yms. mitä siellä elätte mut oman harkinnan mukaan..
minä kun muutin lasten äidin kans yhteen niin lapset silloin ( 4v ja 6v) asuivat äitinsä kanssa ja tehtiin paljon kaikenlaista yhdessä,minä maksoin sitä ja äiti tota..
ei niitä niin tarkkaan laskettu,mut kaikki taaplaa tyylillään..
Mies maksaa omat ja lastensa ruoat, sinä omasi. Tässä huomioidaan myös, että keskimäärin miehet syövät reilusti enemmän kuin naiset. Lasten iästä riippuen myös huomioidaan, että esim. murrosikäiset pojat syövät kuin hevoset, ja sen tulee näkyä asianmukaisesti miehen osuudessa ruokaostoksista.
Asuminen menee samalla tavalla. Mies maksaa lastensa käytössä olevista tiloista. Jos lapsia ei olisi, teillä ei tarvitsisi olla niin suurta asuntoa.
Miehelläni on 2 lasta, jotka käyvät sen jokatoinen vklppu ja lomat meillä.. En osallistu lasten kuluihin, koska näin sovimme jo ihan suhteen alussa. Kun lapset tulee tänne, mies käy kaupassa ja ostaa viikonlopun tarpeet lapsille ja meille, minä sitten maksan alkuviikosta ruokaostoksia. Lomilla maksan tarpeen mukaan, jos lapset vaikka viikon täällä, maksan noin joka kolmannen ostosreissun.
Meillä tosin muutenkin ehkä vähän erilainen tilanne, kun sovimme heti alkusuhteessa, että minusta ei äitipuolta tule, ihan jo siitä syystä, etten osaa sellaista roolia lapsettomana ottaa. Olen isän uusi vaimo, yksi lisäaikuinen välittämässä ja kasvattamassa, mutten mikään elättäjä. Kun lapset tulee tänne, en änkeä leikkeihin ja peleihin ja ulkoiluihin mukaan, isäänsähän he tulevat katsomaan, ei minua. Vaikka asumme yhdessä, on tärkeää, että lapset saavat myös sitä isä-aikaa, kun niin harvoin isäänsä näkevät. Minä taidan kuitenkin olla ulkopuolinen, joten tämä sopii.. Siksi on myös luontevaa, etten rahallisesti osallistu lapsiin. Jokaisen pitää pystyä huolehtimaan rahallisesti omista jälkeläisistään, myös sen lähivanhemman, eli sielläkään uuden kumppanin ei pitäisi olla velvollinen maksamaan mitään.
Minä pidän kuria, siivoon, pesen pyykkiä ja olen lapsille äiti, mutta velvollisuuksia mulla ei ole maksella heidän kulujaan, enkä maksakkaan. Mies ruokkii osaltaan minutkin kun yhdessä asutaan. Minun velvollisuus rajoittuu komentamiseen ja kasvattamiseen ym mutta ei rahalliseen.
Pidän kuria jottei touhu mene älyttömyyksiin,. Puutun kun tilanne vaatii, mutta rahaa en näihin penskoihin laittaisi yhtään.
Olii epäoikeudenmukaista minun maksaa niiden ruokalakuja, kun heillä on kitsas äitikin,m aksakoot itse. Mulle riittä komentaminen, ja siinä olen hyvä.
Jotkut huutaa että jos et maksa et myöksäänk omenna, mutta sehän on eri asia, jos äiti ei pidä kuria on minun pidettävä, mutta itse saa kakaransa maksella.
Voi kyynel...Olisit miettinyt asioita ennenkuin kun rupesit moiseen.
Meillä miehen lapset käy ja menee, minä en osallistu mitenkään niiden ruokkimiseen enkä hoitoon. Mun lapset asuu täällä ja luonnollisestimies hoitaa ja ruokkii heidät.
On vähän toispuolista, mutta eri asia kun mun lapset asuu täällä ja minä olen työtön.
Mutta on sekin eri asia, että minä en heitä omia lapsia isänsä kontolle, mutta uuden mieheni exä hiettää omat lapsensa miehen kontolle, kummallinen akka, vois hoitaa itse lapsensa, niin minäkin teen. Ei tulisi mieleen jättää muiden kasvatettavaksi, minä sentään pidän huolta omistani, vois miehen exä ottaa musta oppia. Haukkuu kyllä minua mutta ei kiitosta tule, minä taas en sitä akkaa ole koskaan ääneen haukkunu. Yhä on katkera mulle siitä, että heidän ero johtui minusta, mutta rakkaudelle ei mitään voi.
Siis suhteen alussa ja viimeistään ennen yhteenmuuttoa (käsittämätön asia sinänsä) on tehtävä ihan selvä laskelma siitä, kuka maksaa ja mitä. Jos ei tästä pääse sopimukseen, on aivan turha edes yrittää yhteisen talouden/ruokakunnan pyöritystä. Toki tuntuu aika tylyltä, jos ei voi ikinä ostaa edes jäätelöä lapsille, koska joku muu on heidät synnyttänyt/siittänyt. Eli joku tolkku ja inhimillisyys asioihin, mutta kaikki isommat maksu sovittava ennalta prosenttiosuuden tarkkuudella. Esim. kun syömässä on isä, äitipuoli ja isän 3 lasta, isä maksaa ruokalaskusta 4/5-osaa.
Meillä lasketaan tarkkaan. Meil on vihko johon merkkaamme, mitä miehen lapset kuluttaa, syö ja sillai.
Sitten katotaan mitä mies joutuu minulle maksamaan jos olen maksanut hänen lastensa ruokaa.
Meillä lasketaan sentilleen, eihän ole oikein et mie maksan hänen lasten kulut.
Myös veloitan 5 e joka tunnista, jos joudun yksin olemaan heidän kanssaan. Ilmaista hoito ei ole missään.