Minulla on noin vuosi aikaa valmistautua mahdolliseen raskauteen. Jos nyt miettisitte omaa raskauttanne ja tietäisitte teillä olevan vuoden verran aikaa, mitä tekisitte ja kuinka valmistautuisitte? Onko antaa hyviä neuvoja?
Minä koitan saada hieman paremmalle tolalle ja säännölliseksi tuon ruokailun, pudottaa hieman painoa, urheilla ja koittaa saada vatsa-ja selkälihakseni vahvemmiksi. Valmistaudun myös ravintolisin raskauteen ja henkisestikin.
Minä koitan saada hieman paremmalle tolalle ja säännölliseksi tuon ruokailun, pudottaa hieman painoa, urheilla ja koittaa saada vatsa-ja selkälihakseni vahvemmiksi. Valmistaudun myös ravintolisin raskauteen ja henkisestikin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pakko kysyy että miks deadline? :P
Ajankohdan siis tiedän koska silloin olemme sopineet aloitettavan IVF-hoidon yksityisellä. Olen siis 25 vuotias silloin ja minulla ei ole todettu mitään estettä tulla raskaaksi, tietysti ei silti mitään takeita ole että tulen raskaaksi, mutta olisihan se varsin erikoista jos en muutamalla yrityksellä tulisi.. Tämänhetkinen ajankohta on sellainen että tahdon ensin suorittaa opintoni loppuun, jos nyt laittaisimme lapsen alulle, jäisi kouluni viimeinen vuosi suorittamatta, jäisi kiini parista kuukaudesta.. ;/
Ja olen siis normaalipainoinen, mutta tahdon muutaman kilon hoikistua, jaksan sitten varmaankin paremmin kuntoillakin. Aloin vain ihan ajattelemaan että tässähän on nyt aikaa tehdä paljonkin oman raskaudenaikaisen vointinsa eteen.. ;)
Mutta en siitä nyt mitään stressiä ota..
Hei, pakko nyt kommentoida, eikä tämä ole millään pahalla...On hienoa, että Sinulla on positiivinen asenne hoitojen onnistumiseen, mutta nuoruus ja terveyskään ei aina takaa sitä...On pariskuntia, joissa kummassakaan ei ole todettu mitään vikaa, ja silti hoidoissa voi mennä aikaa/ne voivat epäonnistua. Eli toivotaan parasta, mutta hoitoja ei kannata ajatella operaationa, joka vaan suoritetaan tiettynä aikana. Jos hoitoihin jostain syystä joutuu turvautumaan, on oltava kiitollinen mihin aikaan tahansa ja kumpaa sukupuolta tahansa olevasta lapsesta.
Jos olet yli 35v, sitten turhaa.
Juurikin tuohon liikunta- ja lihaskuntopuoleen kiinnittäisin huomiota. Olin suht hyvässä kunnossa ennen raskautta, vaikka ylipainoa oli n. 8 kiloa, mutta yhdeksän kuukauden jatkuva pahoinvointi ja loppuraskauden liitoskivut estivät tehokkaan liikunnan lähes koko raskauden ajan. Päälle sektio ja n. 2-3 kk:n rankan liikunnan kielto, niin nyt on lihakset kipeinä ja pitää aloittaa lihaskunnon rakentaminen lihashuolto alusta, ja sekös harmittaa, kun ennen raskautta tilanne oli suhteellisen hyvä. Muutenkin raskauden ja vauva-arjen jaksaa paremmin, jos on hyvässä kunnossa. Olen jo sanonut miehelle, että seuraavaa lasta ei yritetä ennen kuin olen raskautta edeltävässä tai jopa paremmassa kunnossa.
Miten tiedät noin tarkkaan valmistautumis ajan? :o
Mutta siis miten valmistautuisin jos se olisi ollut mahdollista, no ainakin huolehtisin että olisin lopettanut tupakoinin jo ennen raskautumista. Tupakanlopettaminen ei ollut henkisesti helppoa minulle mutta en tietenkään halunnut vahingoittaa vauvaa millään tavoin.
Sen lisäksi olisin kuntoillut vähän enemmän. Olin normaalipainoinen ja lenkkeilin säännöllisesti ja kävin salilla mutta notkoselkäisenä selkävaivat tuli jo alkuraskaudesta ja tosi pahoina.
Tarkastuttaisin ruokavalioni etukäteen ja opiskelisin syömään 5kertaapäivässä pieniä annoksia. Huolehtisin että ruokavaliossa on tarpeeksi kasviksia ja vähentäisin höttöhiilareita (jostain syystä itsellä oli kauheat himot mm vaaleaan leipään ja pastaan ja olen kuullut että sitä ei välttis olis tullu jos olisin jo ennen raskautta lopettanut moisten syömisen), opettelisin säännöllisen syömisen valmiiksi ja kasvattaisin sen itsekurin ettei joka himoon vastaa syömällä.
Henkisellä tasolla olisin valmistautunut (miettinyt erilaisia vaihtoehtoja ja miten niissä toimisin) kaikkeen mahdolliseen vaikeasta raskaudesta, koliikkilapsen hoitoon jnejne. Eli olisin luonut mielikuvia mitren hoidan perus asiat ja tarpeet jos esim tulee vuodelepokäsky tai laspi sairastaa pahan koliikin yms..
Miksi menette IVF -hoitoon jos saa kysyä? Ei tietysti tarvi vastata, jos liian tungettelevaa. Kannattaa lähteä siitä liikkeelle, että et ala elämään liikaa sille tulevalle raskaudelle, koska ikinä ei voi tietää, hoidoista huolimatta. Eli kun valmistaudut raskauteen, niin tee sellaisia muutoksia joita haluaisit muutenkin tehdä. Jos liikaa nyt vain elät sille tulevalle raskaudelle, niin mahdollinen pettymys on sata kertaa karvaampi, jos kaikki ei menekään niin kuin pitää. Kuntoilu ja terve ruokavaliohan ovat hyväksi myös sinulle, joten ne ehdottomasti kannattaa tehdä. Minä itse tekisin myös sellaisia asioita nyt vuoden aikana, mitä ei ole mahdollista lapsen kanssa tehdä/ei ole sama juttu enää lapsen kanssa. Esim yhteinen ulkomaanmatka, jos mahdollista, kannattaa tehdä nyt ihan kahestaan jne :) Mitä vaan keksitte! Alkoholia ei toki kannata suurkuluttaa hedelmällisyyden vuoksi, mutta kyllä itse kävisin myös kesätesarilla ystävien kanssa välillä, vielä kun ei ole samanlaista pakkoa krapulassa hoitaa asioita jne. Nauti siis elämästä, ja tee myös suunnitelmia joihin lapsi ei millään tavalla sisälly!
Moi! Hakeudumme hoitoihin koska miehelläni ei ole lainkaan siittiöitä. On otettu jopa biopsiakin kiveksistä. Itselleni on tehty myös kaikki mahdolliset tutkimukset, kilpirauhanen, verikokeet, hormonikokeet, papakoe, aukiolotutkimus, ultrattu kaikki munasarjat-,johtimet- ja kohtu. Ovulaation on todettu kypsyttävä n munasolun ja olevan kaikkinensa normaalia. Ei ole todettu tulehduksia, endometrioosia, polyyppeja taikka myoomia. Kuukautiset ovat tulleet säännöllisesti 12-vuoden iästä lähtien. Lisäksi en ole koskaan käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, alkoholia, tupakkaa, huumeita ja elän terveellisesti ilman karkkeja, suklaata, kaikkia herkkuja ja minun on todettu olevan kaikinpuolin terve. Sukupuolitautejakana ei ole koskana ollut.
MUTTA ymmärrän että silti kaikki eivät terveenäkään raskaudu, hedelmöitysklinikan mukaan se on kuitenkin äärimmäisen harvinaista ja heille ei ole sellaista tapausta tullut vastaan jossa täysin terve nainen ei raskautuisi..
Ja IVF juuri siksi että siinä on paras mahdollisuus tulla raskaaksi, saadaan todennäköisimmin nopeammin tuloksia kuin inseminaatiossa.
Ymmärrän sen että vaikka suunnittelee, kaikki tai mikään ei mene suunnitelmien mukaan, mutta toiveikas olen luonteeltani ;) Jos en raskaudu niin sitten sille ei voi mitään, en adoptoidakaan tahtoisi.
Miehellänihän tässä on enemmän henkistä taakkaa kuin minulla, koska hänellä ei ole lapsia, ei suvun jatkajaa, ei siittiöitä. Kaikki on hänellä vaakakupissa. Hän oli jo pitkän aikaa arvellut että jää tahattomasti lapsettomaksi. Aiemmat suhteet kariutuneet pettäjäkumppanien vuoksi, paljon yksin vietettyjä vuosia ja oli jo luopunut toivosta omaan lapseen, koska ei löytänyt sopivaa kumppania ennen minua. Että kyllä molempien, mutta etenkin hänen puolestaan toivon että saamme lapsen
Siittiöiden puuttuminen todettiin jo ennen hänen syöpähoitojaan.
Sinuna miettisin kyllä aika tarkkaan tuota IVF-asiaa, kun ette kerran joka tapauksessa voi saada miehesi kanssa biologista lasta. IVF on kova rasitus elimistölle jo sinänsä, ja sisältää lisäksi esim. hyperstimulaation riskin. Munasolujen kasvatteluaika on inhottavaa, kun joudut viikon pari välttämään rajua liikuntaa ja isoja kiertoliikkeitä ym. Nuorena ja terveenä mahdollisuutesi raskautua inseminaatiosta laadukkaalla spermalla ovat kuitenkin ihan hyvät, kun näitä asioita ei voi tosiaan suunnitella kuukauden päälle.
Olen ollut lapsuudesta alkaen kova liikkumaan, ruokavalioni on ollut aina terveellinen, en tupakoi, en käytä alkoholia, paino normaali tai hieman alarajalla, lihakset suht kunnossa - etenkin vatsalihakset erinomaiset, mutta ylävartalon lihaksia olisi pitänyt treenata enemmän.
Olen myös hoitanut lapsia 12-vuotiaasta asti, joten minä elin niinkuin ennenkin. Lapsiemme syntymät sijoittuivat elämäni parhaimpiin ts. hedelmällisimpiin vuosiin (28-34v).
Raskausaikana lepäsin töiden jälkeen, mitä en normaalisti tee ja jätin pois sokerin kokonaan.
Niin tärkeetä kuin esim. rasvaisen kalan, kasvisten ja marjojen jne syönti onkin niin ei saa unohtaa tärkeintä; D-VITAMIINIA! Sitä kannattaa siis alkaa nauttimaan riittävästi jo nyt.
Joo, tähän puoleen aion myös panostaa. En tiedä olenko yltiökiinnostunut terveydestä mutta päätin teettää hivenaineanalyysin, jotta tiedän mitä raskasmetalleja ja hivenaineita minulla on kehossani ja kuinka saisin niitä vähennettyä/lisättyä. Olen nyt tämän vuoden aikana käyttänyt aika paljon terveyteeni rahaa. Kävin yksityisellä lääkärillä ja hammaslääkärillä, olen käynyt useammin verikokeessa, hierojalla, nyt sitten tuo hivenaineanalyysi ja kaikki vitamiinit siihen päälle, Ostin sykemittarinkin ja ravitsemusaiheisia kirjoja. Ja lisäksi tietysti nuo hedelmöityshoitojen tutkimukset..
Hammastarkastuksessa käydään noin yleisesti ottaenkin kerran vuodessa ja itse käyn esim. verikokeissa myös kerran tai kaksi vuodessa ja samalla tehdään terveystarkastus.
Hierojalla käyn, jos selkä jumittuu, noin puolen vuoden ajan kuurina. Selkä pysyy kyllä kunnossa, jos muistaa venytellä liikunnan ohessa. Sykemittarini lojuu ikävä kyllä käyttämättömänä kaapissa. Ravitsemusaiheisia kirjoja olen hankkinut aikojen saatossa noin metrin hyllyrivillisen. Olen myös lukenut ko. kirjat. ;)
Onneksi mieskin oli noudattanut terveellisiä elämäntapoja, eikä esim. ole koskaan tupakoinut. Hedelmöityshoidoista ei ole kokemusta, suku on turhankin hedelmällistä. :P