kiouyh

ujkiolhytg kirjoitti:

kylläpä tässä taas on jonkun asteisia masennuksen oireita havaittavissa. ex ex ex. työkaverit puukottaa jo porukalla hyökkäivät kimppuun taas muistoissani, muttq vqin muistoissani. joo, kaikille tarjotaan vakipaikka mutta mulle ei näy valoa tunnelin päässä. ei näköjään millään,,,,,,..... joo, olen niin ahdistunut tässä tilanteessa, että mua ei hyväksytty edes lähihoitajakouluun. ei mua hyväksytty. koska psyykkinen tasapainoni ei ole paras mahdollinen.s ehän täsä ottaa päähän, luulin että menen tosta vaan , mutta just nyt minusta ei ole hoitamaan muita ihmisiä. tyhmä olin ja luulin ittestäni aivan liikaa. aivan liika< luulin ittestäni. hittolainen . tuli takkiin jaa pahasti. sielläpä setä näki lävitte niistä testeistä ja oli henkisesti kypsempiä ihmisiä menemään koulutukseen.aatella. sehän tässä harmittaa niin. nuoremmatkin meni tuosta noin vaan. miksi luulen ittestäni aina liikoja. olenko tosiaan niin tyhmä ettei mua kelpuuteta juuri minnekkään niimpä. ei juuri minnekkään. lähihoitajaksi olisin niin halunnut, mutta muaapa ei kelpuutettu alalle tämmösenä. ja luultavasti ei enään koskaan eikä ollenkaan. ihan mieletön ahdistus ja tuska purkautuu .... koko elämäni ajan olenkin rakentanut elämääni väärään suuntaan. sehän tässä on niin tuskallista. hyväksyä oma riittämättömyys alalle. en riittänytkään siihen työhön, mistä niin haaveilin. olen liian tyhmä lähihoitajaksi, mutta elämän on jatkuttava. ero on päällä ja turhat luulot muutenkin poistuvat elämästäni. on tämä niin tuntuu turhalta ja epäoikeudenmukaiselta. kenkuttaa kattoa muita iloisia lastenhoitajia. kun muut , nuoremmat menevät tosta vaan alalle. ja mulle jäi taas kerran luu käteen. luu jäi käteen mulle... ahdistaa niin.....elämä kolhii taas. elämä kolhii taas

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä