Tervehdys
Oon 30 kymppinen mies. Elämäni on todella ahdistavaa, ollut jo n 20 vuotta. En koe että eloni täällä on enää kovinkaan mielekästä puuhaa...
Ensinnäkin siis kärsin ahdistuneisuudesta, paniikista, masennuksesta, pakko oireista jne jne. Tilani on ikäänkuin monen eri asian käsittelemätön möykky, josta ei saa otetta, ei millään. Siihen päälle muutamat krooniset fyysiset rempat. Oloni on kamala, aina, 24/7, vuodesta ja vuosituhannesta toiseen. Minua "huimaa" aina, siis ihan aina. Tätä on jatkunut sen 20 vuotta. Olo on raskas ja sekava, olen kuin huumattuna tauotta. Oloa on mahdoton selittää. Mutta kamala se on.
Ja sitten on ihan tämä arkielämä, mikä tuppaa olemaan jo ihan itsestään aikas raskasta. Minähän en kykene käymään töissä, vaan hoidan lasta kotona kaupassakäynnit, siivoamiset, ruoan laiton jne. Olen siis kotiorja heh. Sekin ahdistaa, minä mikään mies ole. Rahat on aina tiukilla, ja tämä aiheuttaa minussa suunnatonta kroonista ahdistusta ja paniikkia. Elämässä ei ole mtn muuta kuin rahanpuute, se on tauotta mielessä. Yhtä helvettiä. Mikään ei riitä. Lisää velkaa velan päälle, vuodesta toiseen. Täysin ylitsepääsemätön ongelma, tekisi mieli luovuttaa, mutta kun on lapsi niin ei voi.
Minusta on tullut myös juoppo. Täydellinen luuseri. No juoppo ja juoppo, mutta pitää se 3-5 olutta saada kun muu porukka menee yöunille. Tätäkin on jatkunut jo vuosia. Toisaalta ihan vitun sama. Jos edes olut ja tupakki saa minut niin helvetin onnelliseksi, niin mikäs siinä. Ja tietysti niin että aamulla olen varmasti selvinpäin, eikä haittaa muuta pakkopullaa. Ainut että ei ihan ilmaisia harrastuksia, mutta eihän mikään ole.
Seksi ei kiinnosta tippaakaan. Eiköhän tuo vaimo kohta jostain uuen ja paremman löydä, toivottavasti. Olenhan hänenkin elämänsä pilannut jatkuvalla moniongelmaisuudellani. Vanhempieni elämän olen myös pilannut, ajat sitten. Ihme että ollaan vielä väleissä. Ei oltaisi jos tietäisi koko totuuden minusta. Tuntuu kuin eläisin jonkinlaista kaksoiselämää, kulissit on pidettävä pystyssä muiden takia. Itse haluaisin vain olla yksin hiljaisuudessa ja vaikka ryypätä itseni hengiltä. Tuskin muutakaan enää kaipaisin.
Kiitos että sain avautua :)
Oon 30 kymppinen mies. Elämäni on todella ahdistavaa, ollut jo n 20 vuotta. En koe että eloni täällä on enää kovinkaan mielekästä puuhaa...
Ensinnäkin siis kärsin ahdistuneisuudesta, paniikista, masennuksesta, pakko oireista jne jne. Tilani on ikäänkuin monen eri asian käsittelemätön möykky, josta ei saa otetta, ei millään. Siihen päälle muutamat krooniset fyysiset rempat. Oloni on kamala, aina, 24/7, vuodesta ja vuosituhannesta toiseen. Minua "huimaa" aina, siis ihan aina. Tätä on jatkunut sen 20 vuotta. Olo on raskas ja sekava, olen kuin huumattuna tauotta. Oloa on mahdoton selittää. Mutta kamala se on.
Ja sitten on ihan tämä arkielämä, mikä tuppaa olemaan jo ihan itsestään aikas raskasta. Minähän en kykene käymään töissä, vaan hoidan lasta kotona kaupassakäynnit, siivoamiset, ruoan laiton jne. Olen siis kotiorja heh. Sekin ahdistaa, minä mikään mies ole. Rahat on aina tiukilla, ja tämä aiheuttaa minussa suunnatonta kroonista ahdistusta ja paniikkia. Elämässä ei ole mtn muuta kuin rahanpuute, se on tauotta mielessä. Yhtä helvettiä. Mikään ei riitä. Lisää velkaa velan päälle, vuodesta toiseen. Täysin ylitsepääsemätön ongelma, tekisi mieli luovuttaa, mutta kun on lapsi niin ei voi.
Minusta on tullut myös juoppo. Täydellinen luuseri. No juoppo ja juoppo, mutta pitää se 3-5 olutta saada kun muu porukka menee yöunille. Tätäkin on jatkunut jo vuosia. Toisaalta ihan vitun sama. Jos edes olut ja tupakki saa minut niin helvetin onnelliseksi, niin mikäs siinä. Ja tietysti niin että aamulla olen varmasti selvinpäin, eikä haittaa muuta pakkopullaa. Ainut että ei ihan ilmaisia harrastuksia, mutta eihän mikään ole.
Seksi ei kiinnosta tippaakaan. Eiköhän tuo vaimo kohta jostain uuen ja paremman löydä, toivottavasti. Olenhan hänenkin elämänsä pilannut jatkuvalla moniongelmaisuudellani. Vanhempieni elämän olen myös pilannut, ajat sitten. Ihme että ollaan vielä väleissä. Ei oltaisi jos tietäisi koko totuuden minusta. Tuntuu kuin eläisin jonkinlaista kaksoiselämää, kulissit on pidettävä pystyssä muiden takia. Itse haluaisin vain olla yksin hiljaisuudessa ja vaikka ryypätä itseni hengiltä. Tuskin muutakaan enää kaipaisin.
Kiitos että sain avautua :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllähan mielen avaaminen vaikka kirjoittamalla helpottaa. Harmi että nuo epäterveelliset ja kalliit asiat ovat niin ahdistusta helpottavia asioiota. Varmaan auttaisi taloudellisesti jos ei niitä tarvitisi käyttää. Etkö ole saanut helpotusta lääkkeistä? Onko niitä kokeuiltu?
Kuitenkin sinulla on lapsi ja sukua elossa. Kyllä sinä ihan oikea ja kokonainen meis olet, vaikka teet työpanoksesi kotona.
Kyllähän se elämä aina välistä masentaa, varmaan usemapia meistä. Elämä jatkuu kuitenkin ja laaksovaihe väistyy.
Onhan noita lääkkeitä ollut käytössä kaikenlaisia. Ei oikein ole auttanut. Tosin en ole suostunut ottamaan lääkkeitä tarpeeksi/tarpeeksi pitkään, jotenkin en usko että mikään voisi auttaa. Jotenkin ajattelen että olen ansainnut tämän kaiken pahan olon.
Tuosta avautumisesta jäi pois se ehkä kaikkein vaikein ongelmani, eli sairauspelot. Minulla on ollut tässä vuosien varrella aikasmoinen liuta erilaisia fyysisiä oireita, huhhuh.....ja niitä olen sitten epäillyt syöväksi, ms taudiksi jnejne. Stressaavaa puuhaa!
Tarvitsisin lepoa, mutta sitä ei ole.
Ota niitä lääkkeitä,en ymmärrä miksi psyykkisiin sairauksiin ei syödä määrättyjä lääkkeitä.Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja en olisi elossa ilman lääkkeitä.Terapia on
ehdoton,mutta lääke auttaa pahimpaan huippuun ja pitää hengissä,loput on terapian asioita.
Aikamoinen liuta fyysisiä oireita,! Siis mitä, kerro lisää.
Mitä lääkkeitä käytät? Ja mihin vaivaan?
Mitä muuten harrastat .
Aloittaja harrastaa runkkausta,paskanjauhantaa,piereskelyä ja "töissä" hengailua.
Saatko iloa edes lapsestasi?
Itse mummona kun näen lapsenlastani niin sen jälkeen yleensä seuraavan/seuraavat päivän/päivät olen onnellinen. tietysti vähän eri asia kun näemme suhteellisen harvoin...
Mutta voisit yrittää iloita elämän pienistä asioista. Lapsi kuitenkin on iso asia, elämä jatkuu.
Terve
Minun taasen piti mennä äsken treeneihin mutta ajoin takaisin koska ahdistus on niin voimakkaasti päällä jotta vaikea mennä. Ahdistus taasen johtuu pakkoneuroosista, soimaan itseäni koska jätin treenit väliin mutta luultavasti pitäisi olla armollisempi itseään kohtaan. Olen lukenut jotta pakkoneurootikot ovat vaativia itseään kohtaan, myöskin minä vaadin itseltäni pajon.
Ei ollut tarkoitus tulla itkemään omia huoliani tähän,
Ensiksi, oletko hakenut apua, kelan tukemana saa esim. psykoterapiaa josta varmasti on apua sinulle.
Jos tilanne tai sinun olo on todella paha ja tuntuu jottei mikään auta niin lääkkeitä varmaankin kannattaisi koettaa.
Koeta pärjätä, meitä kärsijöitä löytyy paljonkin.
Nykyään on tapahtunut paljon kehitystä mielialalääkkeiden kehityksessä ja en eivät muuta ihmisen persoonallisuutta: mnet jopa töissä jaksavat käydä lääkkeiden avulla. Varmaan tupakka ja alkoholi ovat suurempi vaara terveydelle kuin lääkitys. Kannattaisi kokeilla se riittävän pitkä aika ja kokisi sitten, että onko hyötyä.
Et sinä ole ansainnut ja hankkinut sairauttas. Ihminen vain sairastuu yksi toiseen ja toinen taas omalla tavallaan.
Toivotaan, että opit hyväksymään itsesi ja löydät ihmisarvosi.
Mielialalääkkeet muuttavat kaikki persoonaa, itsestään selvää. Joskus muutos pysyvä tai pitkäaikainen aivojen vaurioitumisen seurauksena. Mielialalääkkeiden kehityksestä ei voi olla kuin yhtä mieltä, ne eivät ole kehittyneet oikeastaan yhtään mihinkään. Tupakka ja alkoholi voivat olla suurempi vaara terveydelle tai sitten toisin päin. Riippuu paljon yksilöstä ja käyttötottumuksista ja -tavoista.
testi......ei suostu toimimaan minulla tää suomi24.....
Tuli kirjoitettua aika pitkä vastaus teidän kommentteihin, mutta eipä sekään onnistunut. Mutta kiitän vastauksista! palaan asiaan...
Pakko kysästä vielä. Liittyykö teillä muilla ahistelijoilla oireisiin tuota jatkuvaa huimaavaa oloa? sellasta jatkuvaa keinutusta, pöhnää, väsymystä....kuin olisi nappaillut jotain sopimatonta kaksin käsin.
Itsellä on kokemusta ahdistuksesta paljonkin.
Huimaavaa tunnetta ahdistuksen aikana ei ole, saattaa ranteissa tuntua pakotusta ja muutenkin olo on,,, no erittäin ahdistunut.
Voisitko sinä vain oireilla ahdistuneena sillätavalla?
Mitä lääkäri / ammattiauttaja ovat sanoneet kun olet kertonut ahdistus oireista?
Jännä juttu tuo itsesääli, täytyy tunnustaa jotta itsekkin siihen vajoan joskus.
Kannattaa pyrkiä siitä pois jos itsesääli on kokoajan päällä.
Kun ajattelee noita sinun ongelmia ja silti olet saanut lapsen sekä vaimon ja muutenkin elät elämääsi niin ei kuulosta miltään luuserilta,, jos jollain muulla olisi samanlaisia ongelmia saattaisi hän olla aivan pohjalla.
Johtopäätös= et ole luuseri, päinvastoin.
Kiitos! Olipa kivasti sanottu :) pakko myöntää että kaipa sitä aika vahva ihminen täytyy olla että kaikkea tätä jaksaa. Mutta joo itsesääli on persiistä, vaikka se joskus helpottaakin oloa.
Itse olen kärsinyt myös hirveästä ahdistuksesta, paniikista ja ainaisesta väsymyksestä vuosia. Onneksi tajusin lopettaa kahvin juonnin pari kuukautta sitten, kaikki oireet ovat lähes kadonneet.
mulla on ahdistus päällä ollut vuosikymmeniä. alkoi joskus varhaislapsuudessa. Sain paniikkioireita jo pienenä vaikken tajunnut mitä ne oli, ajattelin olevani vain tyhmä. Stressitaso on ollut pitkään korkealla, lisäksi en koe elä´väni vaan seuraan sivusta. Haluaisin tehdä juttuja ja elää normaalisti, mutta en kykene, kun olen jatkuvasti valppeilla ja peloissani, en aina edes ymmärrä miksi en kykene rentoutumaan vaan olen jatkuvasti huolissani milloin mistäkin. aika stressaavaa tällainen. sitten tulee fyysisiä noita fyysisiä oireita kuten huimausta, katkokävelyä huimauksen seurauksena, väsymystä, päänsärkyä, niska ja selkäsärkyä, vatsavaivoja, unettomuutta etc. En usko että pelkästään kahvin lopettamalla sais helpotusta. Olen kokeillut lääkkeet ja terapiat, jotka eivät ole poistaneet oireita ja ovat olleet hetken helpotus.
Ei se kahvi ainakaan oloasi paranna, koska se juurikin nostaa stressihormonitasoja. Sen verran on itselläni vaikuttanut että beetasalpaajaa menee ehkä 1/5 entisestä, sekin lähinnä varmuuden vuoksi vanhasta tottumuksesta.
Joo kahvi kannattaa jättää. Ite vetelin sitä aikoinaan 7-8 kuppia päivässä. Nyt muutamaan vuoteen hyvin harvoin, Taannoin "jouduin" hörppäämään kupposen juhlatilaisuudessa....ei hyvä :D jumalaton vapina (tosin jännitti muutenkin) ja ihan hervoton olo vatta men sekasin.
vielä kun saisi nuo muut ihan oikeat paheet lopetettua....
Minä en ihan oikeesti enää kauan jaksa :( Tämä jatkuva huoli ja paine on jatkunut niin monta vuotta, sairauksista, rahasta ja läheisistä, että alan olla lopussa. Kunpa pääsisi pois, ihan mihin vaan, vaikka sairaalaan. Ei tää voi jatkua näin.
Kunpa sitä vaan oppis antamaan periksi ajoissa, asiat menisi paljon paremmin.
KrooninenL ja tippalinssi1 ainakin sama kirjoittaja.Siinäpähän kommentoitte vedättäjän aloitusta.KrooninenL,mene oikeisiin töihin niin turhat ahistukset vähenee!!
En ainakaan muista että olisin tippalinssissä tänne kirjoitellut. voihan se olla että 4 kaljan jälkeen sitä pää sekoaa sen verran ettei mtn hajua mistään.
minä nyt lähden tästä töihin. hyvää vappua!
Sinunhan piti olla kykenemätön tekemään töitä,kotiorjajuoppomasentunut niinkuin itse sanoit.Minä tiedän vain yhden alan mistä sinunlaisesi saisi töitä.