1000 kaadon metsä mies

Buaahaa spede se taas jaksaa buaahaa

Anonyymi kirjoitti:

Buaahaa spede se taas jaksaa buaahaa

Ai se olikin sun aloitus.Ei mikään yllätys spedeilijältä.Buhaa buhaa.Saisit edes kerran spede reppana.

Kaikkea paskaa sulle

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkea paskaa sulle

Sori lähetän ne sulle hönö.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkea paskaa sulle

Uskomaton surkeus olet kun roikut typerien kommettiesi kanssa näillä sivuilla.
Sun hintelä pippelisi taitaa viehättää vain sinua itseäsi. Oletko saanut naista ikinä??

Se halusi esittää minulle kaupunkia. Varsinkin kaupungin paheita mitä maalla ei näe. Eka kerralla se oli selvästi hermostunut. Yksi kesäinen viikonloppu kun sen vaimo ja lapset oli maalla. En olisi uskonut mutta oppaani, tuo rehvakas mies, tarvitsi rohkaisua. Tajusin heti olla varovainen ja jätin juomatta juomia mitä hän tarjosi minulle. Jotain oli tulossa mutta mitä. Siitä minulla ei ollut hajuakaan. Toivoin vaan sen olevan todella erikoista jotain perverssiä kaupunkilaisjuttua. Kun lähdettiin kävelemään ja suunta oli luontoa alue. Ei mikään keskusta ravintola. Oli pettynyt. Nyt tiedän kyseessä olleen Laakson kalliot.
Paikalla oli varmaan 5-10 miestä. Suurin osa oli sivustalla kahden tai kolmen ryhmissä. Keskellä vai ne rohkeimmat. Ne jotka ei muiden ajatuksista välittäneet. Työkaveri oli hämillään. Aloite oli selvästi siirtynyt näille rohkeille. Koko kehoani kihelmöi. Ilmassa oli jotain samaa jännitystä kuin kotona maalla tanssilavalle mennessä. Se esitteli mut yhdelle aika komean näköiselle miehelle. Mulle tuli mieleen orkesterin kapellimestari.
Kapelimestari kyseli minusta. Itse keksin tuon "Kapelimesteri" nimen. Jotenkin tuntui että hän johti koko ryhmää. Näitä kaikkia miehiä jotka oli paikalla. Työkaveri ei oikein saanut sanaa suustaan. Sanoi tuntevansa minut. Ei kertonut mistä. Itse olin kuulema halunnut tänne. Hän ei, oli vain oppaana. Olin oikeasti vaatinut. Miehet halailivat minua. Eka kerran oli miesten halattavana.
Kapelimestari suuteli minua. Sellainen kiihkeästi. Kieli syvälle suuhuni. Olin kyllä suudellut ennenkin mutta varovasti tyttöjen kanssa. Tämä oli uutta.
Se oli oli myös testi. Työkaveri oli humalassa. Minä en maistunut viinalta, ehkä hiukan. Ensimmäisen halauksen jälkeen tuli muut. Myös ne hiljaiset piileksijät puiden takaa. Tunsin niiden jäykkyydet kehoani vasten. Sekosin laskuissa. Osa halasi edestäpäin. Jäykät kalumme painuivat yhteen. Ujot halasi takaa päin. Niiden erektiot tunsin pakaroitteni välissä. Kaikki kuitenkin työnsivät kätensä housuihini ja puristivat kaluani. Se todella haluaa, ne hoki. Miehiä oli lopulta varmasti noin 20.   
Tiesin mitä tulisi. Minun käyttö ei olisi mitään humalaisen kähmimistä. Jokainen näki ja tunsi myös minun halukkuuteni. Se kiihoitti heitä kovasti. Tunsin kyllä jokaisen jäykistyneen peniksen kehoani vasten. Ne oli isoja sekä kovia. Vaikka olo oli kuin räjähdystä vaille oli siinä jotain levollistakin. Olin varma että räjähdys tulee se ei voisi enää peruuntua. Olin siirtynyt äkistä työkaverilta näille jäykkä kaluisille miehille. 
Ei minua minnekkään piiloon talutettu. Pikemminkin areenan paraatipaikalle. Sain tukea paikalle raahatusta puiston penkistä. Useat kädet tutkivat housujeni nappia, vetoketjua ja vyön solkea. Heille se oli kuin yhteistä esileikkiä. 
Annoin housujen valua nilkkoihini. Yritin riisua niitä pois. Se ei ollut kuulema hyvä juttu. Pitäisin vain ne paikallaan ja nilkat yhdessä. Olisin tiukempi silloin.
Kapelimestari oli ensimmäinen, sen luottokaverit sitten. Loput tuli rynnäten. En aina tiennyt ottiko kaveri välillä pois vai vaihtoiko ne lennosta. 
Kyllä työkaverikin pani. Se oli pettymys. Olisin jotenkin odotanut suurilla puheilla suurta kalua.
Se jatkui kauan. Lopulta kuitenkin oli kotiin lähdön aika. Työkaveri oli hävinnyt jonnekkin. Joku tuntematon opasti pois. Olisi tarjonnut illan sanoin että ensi kerran sitten. Siis tulet uudestaan. Mahtavaa se innostui. Harva tulee uudestaan. Mutta jotkut kuulema.