♫f!!f

Neito kun jälleen yöhön heräsi,
puki ylleen puvun Jumalaa pilkkaavan.
Myös mies peräänsä kavahti,
nyt ratkeaa arvoitus, sudenmorsian.

Ja niin näki neidon tanssivan
kaltaistensa kanssa kuuta ulvovan.
Ei ollutkaan neito Jumalan,
vaan olikin, tuo kavala, sudenmorsian.

Miestä syvältä riipaisi niin,
hän ei saanutkaan liittoa Jumalan.
Mutta tiesipä ansan, joka viritettiin,
nyt tapettaisiin sudenmorsian.

Rankan illan jälkeen neito kylpi,
niskaansa kaatoi pyhää vettä Jumalan.
Vaan saunaan hänet vangittiin - tuli poltti -
niin kuoli sudenmorsian.

Mies näki pellolla valkean suden,
tuo olento, joka pilkkaa Jumalan,
oli neito yhtä puhtoinen,
vaikka olikin sudenmorsian.

Hopeasormuksensa uhrasi,
pyhällä vedellä hopealuotinsa puhdisti.
Ampui armahtaakseen suden valkean.
Viimein lepäsi rauhassa sudenmorsian.