Jotenkin vaikutit hämmästyneeltä tai epäilevältä yksinäisyyteni suhteen. Miksiköhän?
Ihmiset aina kuvittelee, että mulla on paljon kavereita ja olen aina menossa.
Olen oikeasti yksinäinen. Kukaan ei halua nähdä ikinä eikä minua kutsuta yhteisiin illanviettoihin. Olen yleisöä, jolle kerrotaan miten kiva ilta oli kaveriporukalla. Tai se, jolta pyydetään apua erinäisissä asioissa.
Olen epähaluttua seuraa. Teini-iässä ja aiemmin ajattelin, että se menee ohi. Että aikuiset eivät käyttäydy niin. Paskat.
Joku vika mussa on.
Ihmiset aina kuvittelee, että mulla on paljon kavereita ja olen aina menossa.
Olen oikeasti yksinäinen. Kukaan ei halua nähdä ikinä eikä minua kutsuta yhteisiin illanviettoihin. Olen yleisöä, jolle kerrotaan miten kiva ilta oli kaveriporukalla. Tai se, jolta pyydetään apua erinäisissä asioissa.
Olen epähaluttua seuraa. Teini-iässä ja aiemmin ajattelin, että se menee ohi. Että aikuiset eivät käyttäydy niin. Paskat.
Joku vika mussa on.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vika ei ole sussa vaan ystävissäsi. Kyllä kunnon ystävät viettävät aikaa toisten kanssa, kutsuvat juhliin, illanviettoihin jne.
Älä itseäsi soimaa löydät kyllä vielä ihmisiä jotka kutsuvat sinut mukaan.
Kauniita unia sinulle :)
enemmän. Tänäänkin kieltäydyin erään kutsusta, kun ei jaksa ja tentti painaa päälle.
Minä yritän aina väliajoin ehdottaakin ihmisille näkemistä. Yleensä niillä on jotain epämääräistä eli eivät halua nähdä. Sitten hävettää, että kehtasin edes mennä ehdottamaan.
Kutsuja jonnekin tulee ehkä tuurilla 1 per vuosi. Ja en ole vielä edes kolmeakymmentä. Hajottaa ja pahasti.
Erästä epäilin, sillä näyttää löytävän aina juttuseuraa. Minun seurassa on kuitenkin arka, johtuuko se siitä että itsekin olen. Kuvittelen että hän tulee toimeen kaikkien kanssa. Itselläni ei juurikaan ole kavereita, olen erakkoluonne.