Tuntuu kuin olisin paloina jotka hajoaa, joskus ne kai loppuu ja minua ei enää ole. Väsyttää, ahdistaa, sattuu. .. Haluaisin vaan nukkua. Revin itseni ylös ja elän kuin unessa tai elokuvassa. En koskaan voisi itselleni tehdä mitään se on liikaa toisille, tiedän omasta kokemuksesta ettei se syyllisyys ja suru lopu koskaan. Jospa palat loppuisi pian..
Palapeli
Rikki
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä pitäisi vain seurata niitä paloja? Niin pitkälle kuin vievätkin...?