Tiedostan että olin helppo uhri avoimuuteni ja huonon itsetuntoni takia. Olen nainen ja minua nöyryytti jatkuvasti naispuolinen työkaverini joka oli yllättäen(?) vanhoillislestadiolaisesta perheestä. Hän teki hyvin pahan virheen aliarvioidessaan minut, mutta sellaisella äo:llä muuhun ei varmasti kykenekään. Koko kaksi (?) vuotisen "historiamme" aikana minusta tuntui, että hän ammensi kaiken "hyvän" energian minusta, jättäessään minuun väsyneen ja ahdistuneen olon.
Minä "jätin" hänet ja hän yritti kiemurrella takaisin, yrittämällä syyllistää minua (kaikki hänen pahat sanansa ja tekonsa olivat aina minun syytäni tai muiden, jos hän nyt edes myönsi tehneensä väärin). Jolloin totesin, ettei häntä ole olemassa enää minulle. Hänen reaktionsa oli itku, ei siksi että hän olisi pahoillaan, vaan siksi että hän sääli itseään. Kun narsisti itkee, on se hänen viimeisin keinonsa yrittää vaikuttaa muihin ihmisiin.
Joka päivä sai varoa mitä sanoi, ettei narsisti vaan voinut millään tavalla tarttua mihinkään tai loukkaantua, mitä hän harrasti hyvin paljon. Ja kilttinä ihmisenä tein niin. Samaa mieltä en hänen kanssaan ollut jos näin asian eri tavalla. Joskus hän jopa pahastui tervehtimisestä? Myöhästeli jatkuvasti ja kun olin itse myöhässä joskus hänestä oli aivan kohtuullista huomauttaa tästä. Pomoakin vei kun pässiä narussa. Tai siltä se ainakin vaikutti. Vetosi sairauteensa ja sen varjolla kävi ostoksilla työaikana. Tämän kertoi minulle ylpeillen.
Piti itseään jumalattarena ja haki jatkuvasti jopa säälittävillä tavoilla huomiota miehiltä. Hänen muun huonon käytöksensä esille ottaminen yleisesti johti useasti siihen, että olin vain kateellinen siitä (hänen omien sanojensa mukaisesti) kun hän saa enemmän huomiota miehiltä. Vain narsisti voi kääntää oman huonon käytöksensä (*valehtelun, manipuloinnin) johonkin noin epärelevanttiin ja epätoteen asiaan (*jota hän harrasti silloinkin kun siinä ei ollut nähdäkseni edes mitään hyödykettä hänelle). Se oli hänen helppo selityksensä minun turhautumiselleni. Hän myös nautti yrittäessään valaa epävarmuutta parisuhteeni väliin, vihjailemalla olevansa parempi vaihtoehto miehelleni. Hän ajatteli että hän kuuluu parisuhteeseemme kolmantena osapuolena.
Hulluutensa hän kätki kyllä taitavasti niinkin yksinkertaisena ihmisenä muilta ihmisiltä. Jatkuvasti haukkui muita ihmisiä (etenkin naisia, varsinkin hyvännäköisiä) Jos en ollut asioista samaa mieltä (niinkuin en ollut oikeastaan koskaan) suuttui siitä ja esitti marttyyriä ja sai minut aina vaikuttamaan roistolle muiden silmissä. Yritin kertoa asiasta muille. Kaksi naista kääntyi sen seurauksena minua vastaan. En voi olla edes kovin vihainen asiasta, narsisti oli taitava tiettyjen ihmistyyppien kanssa ja nämä naiset jokseenkin yksinkertaisia ja nauttivat siitä kun narsisti kertoi heille mitä he halusivatkin kuulla. Olisin voinut hoitaa tilanteen paremminkin. Näin myös epäuskoa muiden silmissä yrittäessäni hakea epätoivoisesti ymmärrystä tilanteeseeni. Se oli ehkä virhe. Mutta oli myös ihmisiä jotka olivat joko nähneet jo alusta asti ko.ihmisen läpi tai tajusivat sen, (tai ainakin halusivat tajuta :) ) siinä vaiheessa kun halusin purkaa heille pahaa mieltäni asiasta. Kiitos niille ihmisille. Se antoi voimia, niin toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen.
Lopullinen päätös katkaista välini tähän ihmiseen tuli, kun hän yritti manipuloida minut uskomaan terveydentilastani tiettyjä asioita. Vajaana/ ylimielisenä ihmisenä hän ei vaan tullut tarkistaneeksi faktoja ja puhui jälleen kerran puuta heinää yrittäessään alistaa minut kokonaan "valtansa" alle. Enpä tosin ajattelevana ihmisenä olisi muutenkaan tuohon langennut. Ihmiset ovat kauhistuneet kuullessaan millainen ihminen tämä Itä-Suomesta tullut iloinen, tekohymyään viljelevä teeskentelijä oli/ on. En edes ole varma tietääkö hänen "yhteisönsä" millainen hän on. Mutta joku yhtä sairas ihminen hänelle tämän esimerkin on varmasti joskus näyttänyt tai tehnyt hänelle pahaa. Sääliä en kuitenkaan voi tuntea enkä ymmärrystä. Toivon vain että hän ei voi naamionsa takana ikuisesti piileskellä ja paljastaa itsensä tulevaisuudessa jollekin, joka ei olekaan yhtä kiltti kuin minä. En usko hänen olleen mikään psykopaatti, mutta hän oli tehnyt matkaa täydelliseen narsismiin jo jonkun aikaa...
Minä "jätin" hänet ja hän yritti kiemurrella takaisin, yrittämällä syyllistää minua (kaikki hänen pahat sanansa ja tekonsa olivat aina minun syytäni tai muiden, jos hän nyt edes myönsi tehneensä väärin). Jolloin totesin, ettei häntä ole olemassa enää minulle. Hänen reaktionsa oli itku, ei siksi että hän olisi pahoillaan, vaan siksi että hän sääli itseään. Kun narsisti itkee, on se hänen viimeisin keinonsa yrittää vaikuttaa muihin ihmisiin.
Joka päivä sai varoa mitä sanoi, ettei narsisti vaan voinut millään tavalla tarttua mihinkään tai loukkaantua, mitä hän harrasti hyvin paljon. Ja kilttinä ihmisenä tein niin. Samaa mieltä en hänen kanssaan ollut jos näin asian eri tavalla. Joskus hän jopa pahastui tervehtimisestä? Myöhästeli jatkuvasti ja kun olin itse myöhässä joskus hänestä oli aivan kohtuullista huomauttaa tästä. Pomoakin vei kun pässiä narussa. Tai siltä se ainakin vaikutti. Vetosi sairauteensa ja sen varjolla kävi ostoksilla työaikana. Tämän kertoi minulle ylpeillen.
Piti itseään jumalattarena ja haki jatkuvasti jopa säälittävillä tavoilla huomiota miehiltä. Hänen muun huonon käytöksensä esille ottaminen yleisesti johti useasti siihen, että olin vain kateellinen siitä (hänen omien sanojensa mukaisesti) kun hän saa enemmän huomiota miehiltä. Vain narsisti voi kääntää oman huonon käytöksensä (*valehtelun, manipuloinnin) johonkin noin epärelevanttiin ja epätoteen asiaan (*jota hän harrasti silloinkin kun siinä ei ollut nähdäkseni edes mitään hyödykettä hänelle). Se oli hänen helppo selityksensä minun turhautumiselleni. Hän myös nautti yrittäessään valaa epävarmuutta parisuhteeni väliin, vihjailemalla olevansa parempi vaihtoehto miehelleni. Hän ajatteli että hän kuuluu parisuhteeseemme kolmantena osapuolena.
Hulluutensa hän kätki kyllä taitavasti niinkin yksinkertaisena ihmisenä muilta ihmisiltä. Jatkuvasti haukkui muita ihmisiä (etenkin naisia, varsinkin hyvännäköisiä) Jos en ollut asioista samaa mieltä (niinkuin en ollut oikeastaan koskaan) suuttui siitä ja esitti marttyyriä ja sai minut aina vaikuttamaan roistolle muiden silmissä. Yritin kertoa asiasta muille. Kaksi naista kääntyi sen seurauksena minua vastaan. En voi olla edes kovin vihainen asiasta, narsisti oli taitava tiettyjen ihmistyyppien kanssa ja nämä naiset jokseenkin yksinkertaisia ja nauttivat siitä kun narsisti kertoi heille mitä he halusivatkin kuulla. Olisin voinut hoitaa tilanteen paremminkin. Näin myös epäuskoa muiden silmissä yrittäessäni hakea epätoivoisesti ymmärrystä tilanteeseeni. Se oli ehkä virhe. Mutta oli myös ihmisiä jotka olivat joko nähneet jo alusta asti ko.ihmisen läpi tai tajusivat sen, (tai ainakin halusivat tajuta :) ) siinä vaiheessa kun halusin purkaa heille pahaa mieltäni asiasta. Kiitos niille ihmisille. Se antoi voimia, niin toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen.
Lopullinen päätös katkaista välini tähän ihmiseen tuli, kun hän yritti manipuloida minut uskomaan terveydentilastani tiettyjä asioita. Vajaana/ ylimielisenä ihmisenä hän ei vaan tullut tarkistaneeksi faktoja ja puhui jälleen kerran puuta heinää yrittäessään alistaa minut kokonaan "valtansa" alle. Enpä tosin ajattelevana ihmisenä olisi muutenkaan tuohon langennut. Ihmiset ovat kauhistuneet kuullessaan millainen ihminen tämä Itä-Suomesta tullut iloinen, tekohymyään viljelevä teeskentelijä oli/ on. En edes ole varma tietääkö hänen "yhteisönsä" millainen hän on. Mutta joku yhtä sairas ihminen hänelle tämän esimerkin on varmasti joskus näyttänyt tai tehnyt hänelle pahaa. Sääliä en kuitenkaan voi tuntea enkä ymmärrystä. Toivon vain että hän ei voi naamionsa takana ikuisesti piileskellä ja paljastaa itsensä tulevaisuudessa jollekin, joka ei olekaan yhtä kiltti kuin minä. En usko hänen olleen mikään psykopaatti, mutta hän oli tehnyt matkaa täydelliseen narsismiin jo jonkun aikaa...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.