Kysyisin teiltä yksinhuoltajat (ja yhteishuoltajat) kauanko on mennyt että olette ottaneet uuden kumppanin rinnallenne (ottanut on ehkä väärä sana, mutta löytänytkään ei sovi, koska tekstissä ei ole kyse siitä) Tämä kysymys on siis tarkoitettu niin isille kuin äideille mutta kuitenkin heille jotka ovat lähivanhempia.
Jotkut ottavat uuden kumppanin hyvinkin nopeasti ja suuntaavat kohti tulevaa, eikä siinä varmasti ole mitään pahaa. Itse koen tällähetkellä lähinnä niin että haluan olla vain kaksin lapsen kanssa. En koe mitään tarvetta saada uutta kumppania, en siis koe edes halua uuteen suhteeseen. Tiedän kyllä ihmisiä jotka haluaisivat uuden suhteen, mutta eivät sitä jostain syystä saa (oli lapsia tai ei) mutta minulla ei ole nyt kyse siitä.
Olen siis tosiaan yksinhuoltaja. Lapsen isä ei halua lasta tavata, syitä en sen enempää viitsi tähän ladella koska ei se oli olennainen asia. Vakituinen työpaikka ja asuntolaina löytyy, lainasta huolimatta talous on kunnossa (pakko selittää, kun täälläkin monilla on kanta että yhärit kaipaa elättäjää) Aina välillä tuntuu kurjalta olla yksin lapsen kanssa, mutta kuitenkin heti kun mies osoittaa kiinnostusta niin peräännyn, en halua mitään vakavaa, toisaalta tuntuu etten halua yhtään mitään.
Olen nuoresta asti ollut pitkissä suhteissa ja tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta kun olen yksin. Kuitenkin minua hieman huolettaa että miksi en halua päästää ketään lähelleni ja miksi en koe mitään tarvetta olla kenenkään kanssa. Onko muut kokeneet tälläistä? Tuntuu ainakin että sukulaiset eivät tälläistä yksinoloa ymmärrä kun kovasti käsketään joku mies rinnalle ottamaan. Sitten katsotaan kieroon kun sanon että miehet eivät nyt kiinnosta minua. Haluan panostaa kaiken mahdollisen ajan lapseeni, välillä kyllä tiedostan myös sen että minunkin pitäisi ehkäpä elää myös omaakin elämää.
Haluaisin vielä yhden lapsen, yksin en sitä tietenkään tee, mutta eipä se mies tuohon rinnalle ilmesty jos kaikki mahdolliset aina ajan pois.
Eikai tässä aloituksessa ollut oikeasti mitään järkeä, mutta olis kiva kuulla jos joku tunnistaa itsensä tästä kirjoituksesta :) Olisi hieno nähdä onko sellaisia ihmisiä paljonkin jotka eivät halua suhdetta. Enkä halua nyt loukata ketään, mutta tarkoitan tosiaan tekstissä heitä jotka eivät halua, en niitä jotka haluaisivat mutta eivät ole sellaista löytäneet.
Jotkut ottavat uuden kumppanin hyvinkin nopeasti ja suuntaavat kohti tulevaa, eikä siinä varmasti ole mitään pahaa. Itse koen tällähetkellä lähinnä niin että haluan olla vain kaksin lapsen kanssa. En koe mitään tarvetta saada uutta kumppania, en siis koe edes halua uuteen suhteeseen. Tiedän kyllä ihmisiä jotka haluaisivat uuden suhteen, mutta eivät sitä jostain syystä saa (oli lapsia tai ei) mutta minulla ei ole nyt kyse siitä.
Olen siis tosiaan yksinhuoltaja. Lapsen isä ei halua lasta tavata, syitä en sen enempää viitsi tähän ladella koska ei se oli olennainen asia. Vakituinen työpaikka ja asuntolaina löytyy, lainasta huolimatta talous on kunnossa (pakko selittää, kun täälläkin monilla on kanta että yhärit kaipaa elättäjää) Aina välillä tuntuu kurjalta olla yksin lapsen kanssa, mutta kuitenkin heti kun mies osoittaa kiinnostusta niin peräännyn, en halua mitään vakavaa, toisaalta tuntuu etten halua yhtään mitään.
Olen nuoresta asti ollut pitkissä suhteissa ja tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta kun olen yksin. Kuitenkin minua hieman huolettaa että miksi en halua päästää ketään lähelleni ja miksi en koe mitään tarvetta olla kenenkään kanssa. Onko muut kokeneet tälläistä? Tuntuu ainakin että sukulaiset eivät tälläistä yksinoloa ymmärrä kun kovasti käsketään joku mies rinnalle ottamaan. Sitten katsotaan kieroon kun sanon että miehet eivät nyt kiinnosta minua. Haluan panostaa kaiken mahdollisen ajan lapseeni, välillä kyllä tiedostan myös sen että minunkin pitäisi ehkäpä elää myös omaakin elämää.
Haluaisin vielä yhden lapsen, yksin en sitä tietenkään tee, mutta eipä se mies tuohon rinnalle ilmesty jos kaikki mahdolliset aina ajan pois.
Eikai tässä aloituksessa ollut oikeasti mitään järkeä, mutta olis kiva kuulla jos joku tunnistaa itsensä tästä kirjoituksesta :) Olisi hieno nähdä onko sellaisia ihmisiä paljonkin jotka eivät halua suhdetta. Enkä halua nyt loukata ketään, mutta tarkoitan tosiaan tekstissä heitä jotka eivät halua, en niitä jotka haluaisivat mutta eivät ole sellaista löytäneet.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Erosta on aikaa kohta kaksi vuotta, joten ylitsepääsemättömyydellä ei ole nyt mitään tekemistä asian kanssa. Myöskin ne miehet jotka ovat olleet halukkaita jakaa arjen kanssani ovat olleet kunnon miehiä (muutaman tuntenut jo entuudestaan) joten siitäkään ei kiikasta. En vain koe kiinnostusta kehenkään enkä koe että haluaisin jakaa elämäni saatika antaa jonkun vieraan ihmisen tulla lapseni elämään.
En ymmärrä, miksi pitäisi koko ajan edes etsiä uutta suhdetta elämäänsä. Minulla oli suhteellisen vaikea ero ja lasten kanssa oli tosi vaikeaakin ajoittain sopeutua elämään ja oikaista kurssia exän muuton jälkeen.
Nyt erosta on kolme vuotta ja lastenkin kanssa elämä sujuu. Totuus on, etten halua tähän ketään sotkemaan meidän arkea. Toki kaipaan välillä aikuisen seuraa ja miehen olkapääkin olisi paikallaan, mutta arkeeni ja ruokapöytääni en kaipaa ketään. Olisi toki mukava käydä jossain ja viettää aikaakin yhdessä, mutta tämä tuntuu olevan miehille kauhistus, etten todellakaan halua häntä samoihin kuvioihin asumaan. En kaipaa maksajaa, enkä lapsille keinoisää. Kaipaisin itselleni ystävää ja seuraakin ajoittain.
Mutta ei kiireellä, katellaan ja annetaan ajan kulua eihän sitä vielä tiedä, vaikka sellainen riippumaton ihminen vielä löytyisi.
Hei täällä ollaan aivan samassa tilanteessa ja kohta lähtee viides vuosi yksin oleskelua käyntiin :)
Minulta myös sukulaiset kyselee että mistä johtuu olin kuitenkin 25vuotias kun erosin lasteni isästä.
Välillä on sellainen olo että olisi kiva jakaa arkea jonkun kanssa mutta aina kaadan kaiken nurin, koska en halua että lapset tapaavat miestä jota en itsekkään tunne. Eli emme voi nähdä kuin kahdesti kuukaudessa kun lapset ovat isällään, eikä siinä kovinkaan hyvin pysty tutustumaan.
Lisäksi miehet jotka yrittävät tällä hetkellä minua lähestyä ovat yksi sinkku joka on täysin sellainen joka ei minua kiinnosta ja haluaa lisäksi omia lapsia. Ei minulla on lapsiluku täynnä.
Toinen on seurusteleva joka etsii yhteistä asuntoa avokkinsakanssa, ja kolmas.... Naimisissa ja kahden pienen lapsen isä...
Toisin sanoen en heistä edes kelpuuta yhtäkään.
Mites se seksi? Olen eronnut etäisä ja haluan seksiä jatkuvasti,tietty hellyyttä,suutelua ja suuseksiä.
En välitä myöskään seurustelusta mutta seksiä on saatava.on hyvin vaikea olla ilman seksiä kokonaista viikkoa.
Tietty vähintään joka toinen päivä pitää masturboida jos ei ole naista.Miten te yh naiset,tarviitteko seksiä joka viikko ja masturboitteko usein?
Ite eron jälkeen koitin seurustelua,mutta peton usein seksihimon takia.Siis lopetin vakavat suhteet etten loukkais ketään ja pidänkin nyt useita vakipanoja ja etsin uusia naisia.
Kukaan tuntemistani naisista ei ole todella kaunis tai sitten ei osaa esim. niellä suihinotossa... en vois kuvitella sitoutuvani naisen kaa joka ei osaa oraaliseksiä kunnolla eikä halua opetella sitä.Siksi etsin uusia ja haluan vain hyvän seksielämän.Se ei ole paljoa vaadittu??
Myös monta yh mammaa oon käyny tuikkasee ja nuolee orkut.
no,elmä on...
Kaalimato hoitelee seksin tarpeet paremmin kuin yksikään mies. Kestävä on, ja paikalla kun tarvitaan.
En enää anna yhdellekään miehelle seksiä. Seurustella voin muuten. Nyt elämä on onnellista ja tasapainoista.
Tänäänkin on mökilleni tulossa reipas mies haravoimaan, grillaamaan, ja saunomaan. Ihan ilman seksiä. Tää on kivaa, kun sen oikein oivaltaa. Ennenkuin lähden sinne, tyydytän itseni valmiiksi, ettei tee mieli. Vetäköön jätkä kans vaan käteensä. Ei kuulu sen ongelmat mulle. Kun kerta ei olla suhteessa.
Kyllä useat miehet ON yksinkertaisia ja tyhmiä. Kerrankin yksi karju ilmoitti ottaneensa viagraa tupala satsin, ja että nyt pitäis sitten saada. Sanoin että et ainakaan multa mitään saa, tuikka ihan minne tykkäät - vaikka oven väliin saranapuolle.
Olipa hauskaa katsoa kun sälli keräs kimpsunsa ja pakeni ......Kyllä nauru maittoi.
Pakko nyt kyllä kommentoida tätä seksikeskustelua, vaikka tämä alkoikin ihan kummasta kirjoituksesta...
Olin sinkkuna yh-äitinä reilun vuoden ja nyt seurustelusuhteessa kolmisen kuukautta. Olen harrastanut itsetyydytystä 1-3 kertaa viikossa, ja teen sitä yhä. Seurustelukumppanin kanssa saadaan mahdollisuus seksiin ehkä 1-2 kertaa viikossa.
Siis kaalimato tms, ei ikinä koskaan milloinkaan ainakaan minulle saa aikaan sellaista nautintoa, kuin kiihottava mies. Siis toki yksinään sen orgasmin voi saada melko vauhdilla vaikka parissa minuutissa, mutta yksin (vaikka ajankin kanssa) hankittu orgasmi (muusta kokemuksesta puhumattakaan!) on aina huomattavasti laimeampi kuin miehen kanssa saatu.
Siis yksin tuntuu siltä että "uuh... kivaa.. Ja meni jo. Öh." Ihanan miehen kanssa tuntuu siltä että "Voi taivas varjele kun tuntuu hyvältä enkä voi olla hiljaa, aivan mahtavaa ja jatkuu, jatkuu... ihanaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!" Ja sitten tekee mieli nauraa päälle.:)
Kyllä siis kaipaan mieheltä seuran lisäksi muutakin kuin jutustelua. Mutta toki ilman seksiä pärjää aikansa, sekään ei ole iso ongelma. Mälsää vain.
Ja aiemmin kirjoittaneelle miehelle: minä en koskaan saa, jos minua nuollaan. Ihan sama miten hyvin nuolee, niin se ei ole mahdollista mun kohdalla. Täytyy ihan osata muutakin.:)
Vai käskevät sukulaiset ottamaan miehen rinnalle?? Yleensähän yksinäisiä äitejä vahditaan kuin haukat, ettei vain haureuteen langeta aviotta. No keksipä jokin hyvä fraasi vastaan. Tähän hätään en keksi muuta kuin "parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa." Ehkä joku perheestäsi katsoo statuksesi nousevan vasta kun pikaisesti avioidut jonkun "kenenhyvänsä" kanssa, ja pääset kammotusta yh-asemasta "eteenpäin elämässä".
Mutta olet tosi fiksu minusta, ja varmasti hyvä äiti. Itse luulen, että psyykkinen kypsymis- ja toipumisprosessisi on nyt siinä tilanteessa, että ymmärrät olla yksin/lapsen kanssa kaksin. Ehdit vielä 5-10 v. päästäkin miehelään uudestaan. Sitten kun joku vastustamaton osuu elämäsi polulle : )
Kiitos kaikille vastauksista :) Ja sinulle "älä mokaa" en olekkaan tullut ajatelleeksi että sukulaisethan voi ajatella tämän yh-aseman olevan häpeä, mutta saatat kyllä olla oikeassa.
Ehkä joskus joku oikeasti hyvä mies pääsee tähän rinnalle täydentämään meidän onneamme. Ja minenomaan täydentämään, ei sitä tuomaan.
Hyvää kesän odotusta kaikille.
Ri kannata ottaa uutta kumppania, jos haluaa lapselle turvallisen ja hyvän lapsuuden. Väistämättä suhde erottaa sinut omasta lapsesta tai tekee siitä todella hankalaa ja lapsi kärsii.
Onhan se täällä nähty miten lapsi kärsii, ja on tiellä kun se etä vanhempi on löytänyt uuden suhteen. Lpasi on täysin ongelmajätettä isän luona, ei isälle se toivottu rakas vierailija, vaan pelkkä räsynukke. Sen ne uudet kumppanit saavat aikaan.
Erosin melkein kymmenen vuotta sitten enkä ole ottanut uutta.
Mitä ne sukulaiset sillä sun miehellä tekisi?
Sukulaiset häpee yh naista. Yksinäinen yh nainen on kummajainen.
Ota joku kulissimies sukua varten, joka tulee aina kavaljeeriksi sukujuhliin ja esittää miestäsi. Muuten mies olisi ulkomailla töissä mukamas. Sehän olisi hienoa kun voisi vaikka postimyynnistä tilata miehen aina silloin tällöin sukujuhlia varten esimerkiksi.