Tänään vietetään kansainvälistä vanhusten päivvä ja viikko on omistettu tälle teemalle.
http://www.vanhustyonkeskusliitto.fi/
Vanhustyön keskusliiton tutkimuksen mukaan lähes puolet vanhuksista kokee yksinäisyyttä. Terveydenhoitomme on kohtalaisesti kunnossa, mutta sosiaaliset suhteet ovat usein katkennee.
Useimmiten me solmimme ystävyyssuhteemme nuorina ja monet seikat vaikuttavat siihen, että ne hiipuvat ja uusien suhteiden luominen käy vaikeaksi varsinkin kaupungistuvassa yhteiskunnassa.
Asiat muokkautuvat virallisiksi. Vanha perhe-, suku- ja kyläyhteisön talkooperinne eivät tunnu enää toimivan kuin ennen.
Poikkeuksiakin on.
Tulin juuri eräältä rakennustyömaalta, jossa oli puuhaamassa runsas sata uutteraa talkoolaista,jotka ovat olleet "kökkimässä muutaman viikonvaihteena. Sitä oli ilo seurata.
Itsellä on tässä luvun alla kaksi Paul Tournierin kirjaa aiheesta:
- Yksinäinen ihminen
- Kaikkihan me vanhenemme
Niitä tuskin on enää myynnissä, mutta kirjastoista löytynee..
Miten me voisimme olla täällä palstakeskusteluissa toisillemme
edes hieman lievittämässä yksinäisyyden tuskaa ja ahdistusta ?
Yksinäinen vanhuus
35
2047
Vastaukset
- Maalaismies
Huomaan vaimoni kanssa viettäväni hyvin yksinäistä elämää. Puuhailemme isossa talossamme kaikessa hiljaisuudessa, sovussa ja vähäpuheisina päivät pitkät. Lapset ovat lähteneet, lastenlapset kasvaneet. Hyvä näin, ajattelen.
Kylällä vaihdan jonkin sanan tuttujen kanssa: "kuinka hän voi, olipa harmi, sattuiko pahasti, mahtaako parantua enää jne.", kysellään.
Ei tee mieli lähteä bussimatkalle eläkeläisten kanssa jonnekin, haluaa olla yksin. Onko ihan pakko olla seurallinen? Lapset soittavat, kyselevät kuinka voimme. Kiitos hyvin. Me voimme hyvin.
Olemme yksinäisiä, mutta onnellisia.- Tukiryhmä
Suhtaudumme kovin eri tavoin erilaisiin sairauksiinkin. Mielenterveysongelmat ovat tällaisia, joihin sairastuneita kartetaan ja sairastuneen ja läheisten yksinäisyys lisää paineita.
Jossain onnettomuudessa loukkaantunutta hoivataan ja käydään katsomassa sairaalassakin, mutta kun mieli järkkyy niin ystävät kaikkoavat vaikka heille, jos kelle olisi läheisten ymmärtäväinen tuki tarpeen ja paikallaan. - Maalaismies
Tukiryhmä kirjoitti:
Suhtaudumme kovin eri tavoin erilaisiin sairauksiinkin. Mielenterveysongelmat ovat tällaisia, joihin sairastuneita kartetaan ja sairastuneen ja läheisten yksinäisyys lisää paineita.
Jossain onnettomuudessa loukkaantunutta hoivataan ja käydään katsomassa sairaalassakin, mutta kun mieli järkkyy niin ystävät kaikkoavat vaikka heille, jos kelle olisi läheisten ymmärtäväinen tuki tarpeen ja paikallaan.Elämä on kova pala purtavaksi kelle hyvänsä. Vaikka olisin syntynyt kultalusikka suussa, niin missä hyvänsä elämäni vaiheessa voin itse tuhota terveyteni. Tulla itsensä kanssa juttuun työllistää yhden ihmisen täysin.
Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, jos yksilö kykenee elättämään työllään itsensä ja perheensä. Päättelen, että lienee myös arvokasta, jos yksilö pyrkii mahdollisimman pitkälle vastaamaan itse itsensä ja läheistensä terveydestä.
Käsittääkseni Tukiryhmäkin tarkoittaa samaa. Mitä yksinäisyyteen muuten tulee, luulen ihmisten kärsivän enemmän melusta ja hälinästä kuin hiljaisuudesta. Yksinäisyydessä on usein läsnä hiljaisuus. Jotkut pitävät siitä.
Luulen myös etten pystyisi millään tavoin auttamaan mielenterveysongelmaista ihmistä, vaikka hääräisin hänen ympärillään kaiken aikaa. Ainoa, mitä voin, on lähipiirissä yrittää luoda ilmapiiriä, joka ennakkoon estää tarpeettomien ristiriitojen syntymistä. - hajupoika
Tukiryhmä kirjoitti:
Suhtaudumme kovin eri tavoin erilaisiin sairauksiinkin. Mielenterveysongelmat ovat tällaisia, joihin sairastuneita kartetaan ja sairastuneen ja läheisten yksinäisyys lisää paineita.
Jossain onnettomuudessa loukkaantunutta hoivataan ja käydään katsomassa sairaalassakin, mutta kun mieli järkkyy niin ystävät kaikkoavat vaikka heille, jos kelle olisi läheisten ymmärtäväinen tuki tarpeen ja paikallaan.Toivon, että me jokainen palstalainen päätämme käydä tällä viikolla tapaamassa ainakin yhtä ystäväämme, johon yhteys on päässyt hiipumaan.
Otammehan jo tänään yhteyttä vaikkapa soittaen ja kysyen kuulumisia ja vointia. - Reetta
hajupoika kirjoitti:
Toivon, että me jokainen palstalainen päätämme käydä tällä viikolla tapaamassa ainakin yhtä ystäväämme, johon yhteys on päässyt hiipumaan.
Otammehan jo tänään yhteyttä vaikkapa soittaen ja kysyen kuulumisia ja vointia.OLen ollut huomaavinani että Kai de Puu alias Hajupoika on todella laajakatseinen herrasmies,avatessaan monia läheltä liippaavia keskusteluja ajankohtaisista aiheista. tämä on minun näkökulmani.
Niin yksiolo ja yksinäisyys on kaksi eri asiaa, niinkuin tälläkin palstalla on tullut esille.
Kyllähän sitä saa ystäviä vähän väliä nostaa ylös ulos syömään tai kahville. Tekosyytkin on tuttuja, ehdotuksiini. Ilo on aina molemminpuolinen kun saa haastella niitä näitä ystävien kanssa, ihan tuntuu piristävältä.
Alamaissa olo ja masennuksetkin näyttävät olevan tuttua tavaraa ikäihmisille. Suuret elämän muutokset jotka väistämättä tällä ikäkaudella tulevat eteen, tuppaavat ottamaan yliotteen ihmisestä ja tällöin mitataan ystävyys.
Tällaiset palstat ovat merkityksellisä ikkunoita
elämään,ailahtelut sinne ja tänne tuovat sopivasti
pirteyttä ja virikettä palstoille. - hajupoika
Reetta kirjoitti:
OLen ollut huomaavinani että Kai de Puu alias Hajupoika on todella laajakatseinen herrasmies,avatessaan monia läheltä liippaavia keskusteluja ajankohtaisista aiheista. tämä on minun näkökulmani.
Niin yksiolo ja yksinäisyys on kaksi eri asiaa, niinkuin tälläkin palstalla on tullut esille.
Kyllähän sitä saa ystäviä vähän väliä nostaa ylös ulos syömään tai kahville. Tekosyytkin on tuttuja, ehdotuksiini. Ilo on aina molemminpuolinen kun saa haastella niitä näitä ystävien kanssa, ihan tuntuu piristävältä.
Alamaissa olo ja masennuksetkin näyttävät olevan tuttua tavaraa ikäihmisille. Suuret elämän muutokset jotka väistämättä tällä ikäkaudella tulevat eteen, tuppaavat ottamaan yliotteen ihmisestä ja tällöin mitataan ystävyys.
Tällaiset palstat ovat merkityksellisä ikkunoita
elämään,ailahtelut sinne ja tänne tuovat sopivasti
pirteyttä ja virikettä palstoille.Meidän yhteiskuntamme sivistystason osoittaa se tapa, jolla se kohtelee avuttomimmista jäsenistään.
Me tuskailemme usein kuin eräässä Lasse Mårtenssonin laulusssa:
- Herra, heillä ei ole aikaa..!
- Auttaisin mielelläni, mutta kun...
Uskomme ja toivomme, että yhteiskunta ja kirkko pitää heistä huolta, mutta minun oma laiminlyöntini kalvaa omaatuntoani
Sanoihan Suuri Opettaja aikanaan:
- Parasta jumalanpalvelusta on käydä katsomassa leskiä ja orpoja....
Ei niin, että minun pitää vaan
- m i n ä s a a n ! - Tuomas
hajupoika kirjoitti:
Meidän yhteiskuntamme sivistystason osoittaa se tapa, jolla se kohtelee avuttomimmista jäsenistään.
Me tuskailemme usein kuin eräässä Lasse Mårtenssonin laulusssa:
- Herra, heillä ei ole aikaa..!
- Auttaisin mielelläni, mutta kun...
Uskomme ja toivomme, että yhteiskunta ja kirkko pitää heistä huolta, mutta minun oma laiminlyöntini kalvaa omaatuntoani
Sanoihan Suuri Opettaja aikanaan:
- Parasta jumalanpalvelusta on käydä katsomassa leskiä ja orpoja....
Ei niin, että minun pitää vaan
- m i n ä s a a n !Tuomas on saanut meillä yleistyneeseen messuun nimensä. Jostain syystä on helppo rukoilla toisten puolesta ja käydä vaikka "sielunmessussa" kuin tehdä jotain lähimmäisen hyväksi.
Tuo Jeesuksen Laupiaan Samarialaisen kertomus
on hyvin koskettava, mutta miksi meilläkään kirkkokansa ei ota sitä todesta vaan mieluummin kulkee ohi kiiruhtaen messuun ylistämään Jumalaa... - aiaa
Tuomas kirjoitti:
Tuomas on saanut meillä yleistyneeseen messuun nimensä. Jostain syystä on helppo rukoilla toisten puolesta ja käydä vaikka "sielunmessussa" kuin tehdä jotain lähimmäisen hyväksi.
Tuo Jeesuksen Laupiaan Samarialaisen kertomus
on hyvin koskettava, mutta miksi meilläkään kirkkokansa ei ota sitä todesta vaan mieluummin kulkee ohi kiiruhtaen messuun ylistämään Jumalaa...Ystävissäni olen huomannut erilaisia ja toisilleen vastakkaisiakin suhtautumistapoja:
Toiset eivät rohkene pyytää apua, toiset eivät missään nimessä halua vastaanottaa apua. Vaikea silloin on konkreettisesti kohdistaa apuaan akuuttiin tarpeeseen. Siksi monet antavat apunsa "persoonattomille" kohteille kolehtien, uhrilahjojen ja kymmenyksien muodossa. - ymmärtämätön
aiaa kirjoitti:
Ystävissäni olen huomannut erilaisia ja toisilleen vastakkaisiakin suhtautumistapoja:
Toiset eivät rohkene pyytää apua, toiset eivät missään nimessä halua vastaanottaa apua. Vaikea silloin on konkreettisesti kohdistaa apuaan akuuttiin tarpeeseen. Siksi monet antavat apunsa "persoonattomille" kohteille kolehtien, uhrilahjojen ja kymmenyksien muodossa.Sinusta siis annetaan kolehteja ja uhrilahjoja.
Höpsistä jälleen. Meidän maassammekin huomaamme, että Yhteisvastuukeräykseen osallistutaan kaikkein anteliaimmin ja runsaimmin kaikkein käyhimmillä paikkakunnilla.
Uhrauksemme ei milloinkaan ole todellista uhrausta eli jostain luopumista. Julkinen kehitysapummekin on ainakin pohjoismaista kaikkein pienin.
Todellinen välittäminen on häviämässä kulttuuristamme. Järkyttävää on seurata nyt käytävää paviaanikeskustelua, joista asiantuntijat sanovat niitten rappeutuneen geneettisesti. Paraikaa metsässä liikkuu kymmeniätuhansia punatakkeja jahtaamassa hirviä, joita saaliiksi joutuu lähes satatuhatta.
Luontoomme kuuluvia susia, karhuja ja monia muita eläimiä myös saalistetaan.
Itämeren harmaahylkeet taas saavat aivan vapaasti syödä tuoretta lohta kun kalastajille asetetaan kalastuskiintiöitä.
Meidän lemmikkiemme ruoalla saattaisi pelastua miljoona ihmistä nälkäkuolemalta. Tuulivoiman puolesta puhujien olisi hyvä käydä joskus tuulimyllyn lähettyvillä katsomassa tuhansien
lintujen kuoleen suhiseviin siipiin.
- caprioleN
se paras konsti ole kirjoittaa mukavia, leppoisia, myös asiallisia viestejä toisillemme.
Siinä saavat iloa yksinäiset ja "parilliset",
aiheita olisi syytä kehitellä enemmän ihmisläheisiksi, uskoisin silloin monen yksinäisenkin uskaltautuvan palstalle, niin kuin minäkin nyt. En tunne olevani yksin, vaikka olenkin yksin, onhan minulla täällä uusia kavereita, vai miten on, vastaisitko tällaiselle yksinäiselle?- Helena04
Tässähän minä, vastaamassa. Käsi poskella aikani tuumailin, josko. Nimittäin pieni alavire vaivaa edelleen, näistä muutoksistako johtunee vai mistä. Itsestänipä tietenkin. No, on tässä ollut muitakin menemisiä ja tulemisia.
Yksikseni muuten jäin aivan vast´ikään, railakas "pesueeni" oli luonani aamupäivästä lähtien, niin että vilskettä on piisannut.
Niinpä nautinkin tästä rauhasta, etten edes radiota kuuntele - ja tänne koneelle "kapusin"
katsastamaan tuttuja ja tuntemattomia. Ei ole teitä kovin montaa näkynyt!
Mitään asiallista keskustelunaihetta en keksi, mutta toteaisin, vähän kuten Sinä, että ei yksin ole yhtään hassumpi olla ja elellä tyytyväisellä mielellä. - Kirjoitellaan! - KaidePuu
Tuosta vanhusten päivän teemasta oli TV-uutisissakin juttua. Taannoin otin asiaan kantaa palstan keskustelussa todeten Hesassakin olevan 157.000 yksinasuvaa.Kun tuon tehdyn tutkimuksenkin mukaan lähes puolet tuntee yksinäisyyttä ja se monenlaista tuskaa, kärsimystä on syynä syrjäytymiseen ja moniin sairauksiinkin.
Tiedän tuttavapiirissänikin asian vakavuuden. Täällä palsta- ja chat-keskusteluissa kuten muuallakin se on käsin kosketeltavaa.
Tuossa uutisten dokumenttissa otettiin esimerkki Tanskasta
- tilanne on meillä samankaltainen nykyään myös maaseudellakin, ei ainostaan kaupungeissa.
Sotaveteraaneilla on asia mielestäni hoidettu aika hyvin - liekö sota-ajan peruja:
- K A V E R I A E I J Ä T E T Ä !
Heillä on monenlaisia kerhoja, tapaamisia kuntoryhmissä, uimahallissa ja muualla. He kyselevät toistensa vointia ja kun joku on porukasta poissa niin välittömästi joku ottaa yhteyttä - näin olen kokenut.
Mielelläni keskustelen ja henkilökohtaiset asiat luottamuksellisesti profiilissani olevalla osoitteella. - puuttuvat
KaidePuu kirjoitti:
Tuosta vanhusten päivän teemasta oli TV-uutisissakin juttua. Taannoin otin asiaan kantaa palstan keskustelussa todeten Hesassakin olevan 157.000 yksinasuvaa.Kun tuon tehdyn tutkimuksenkin mukaan lähes puolet tuntee yksinäisyyttä ja se monenlaista tuskaa, kärsimystä on syynä syrjäytymiseen ja moniin sairauksiinkin.
Tiedän tuttavapiirissänikin asian vakavuuden. Täällä palsta- ja chat-keskusteluissa kuten muuallakin se on käsin kosketeltavaa.
Tuossa uutisten dokumenttissa otettiin esimerkki Tanskasta
- tilanne on meillä samankaltainen nykyään myös maaseudellakin, ei ainostaan kaupungeissa.
Sotaveteraaneilla on asia mielestäni hoidettu aika hyvin - liekö sota-ajan peruja:
- K A V E R I A E I J Ä T E T Ä !
Heillä on monenlaisia kerhoja, tapaamisia kuntoryhmissä, uimahallissa ja muualla. He kyselevät toistensa vointia ja kun joku on porukasta poissa niin välittömästi joku ottaa yhteyttä - näin olen kokenut.
Mielelläni keskustelen ja henkilökohtaiset asiat luottamuksellisesti profiilissani olevalla osoitteella.Olen jo nuorena menettänyt molemmat vanhempani, mutta muiden ikäihmisten kanssa tulen juttuun.
Muistan, kun itse vakavasti sairaana (kohtalaisen nuorena) katselin vanhuksia ajatellen, hekin ovat saaneet elää tuohon ikään, mutta itse joudun ehkä lähtemään piankin. Olin jopa katkera.
Hassuinta oli, että siihen mennessä en ollut oikein arvostanut elämää, mutta nyt riipuin kiinni kaikilla voimillani.
Hyvin siinä kävi, mutta taas ne 'vanhat' ajatukset hiljalleen etsiytyvät sielun sopukoihin. Saisivat pysyä poissa! - assiivi
Helena04 kirjoitti:
Tässähän minä, vastaamassa. Käsi poskella aikani tuumailin, josko. Nimittäin pieni alavire vaivaa edelleen, näistä muutoksistako johtunee vai mistä. Itsestänipä tietenkin. No, on tässä ollut muitakin menemisiä ja tulemisia.
Yksikseni muuten jäin aivan vast´ikään, railakas "pesueeni" oli luonani aamupäivästä lähtien, niin että vilskettä on piisannut.
Niinpä nautinkin tästä rauhasta, etten edes radiota kuuntele - ja tänne koneelle "kapusin"
katsastamaan tuttuja ja tuntemattomia. Ei ole teitä kovin montaa näkynyt!
Mitään asiallista keskustelunaihetta en keksi, mutta toteaisin, vähän kuten Sinä, että ei yksin ole yhtään hassumpi olla ja elellä tyytyväisellä mielellä. - Kirjoitellaan!Eikö olekin ihanaa: ei tarvitse olla nuori, kaunis eikä tehokas! Nautin joka aamu, kun herään, iloitsen monista asioista: hiljaisuudesta ja rauhasta ja aamulehdestä aamukahvin ääressä, sateen ropinasta ja päivänpaisteesta...
Minulla on ollut iso perhe ja se on varmaankin eräs syy, minkä vuoksi nautin erityisesti yksin asumisesta. Saan olla aivan oma itseni ilman toisten asettamia odotuksia ja paineita.
Telkkarin muistan avata vasta iltamyöhällä. Nauhoitan mielenkiintoiset ohjelmat ja katselen "joskus" - jos muistuu mieleen...
Suuri suruni on toisen silmän tarkan näön menettäminen, joten se ilo, jonka nuorempana kuvittelin eläkkeellä saavani eli kirjallisuusnautintoihin sukeltaminen ei enää kunnolla onnistu. Silmät väsyvät muutaman sivun lukemisen jälkeen liikaa. Tämä tietokoneen ääressä istuminen sopii silmilleni paremmin. Ollaan onnellisia ja kiitetään jokaisesta päivästä. Sairauksia on meillä tämänikäisillä varmaan useimmilla. Niille ei aina voi mitään, mutta niin kauan on hyvä, kun järki juoksee, eikös vaan! - Helena
assiivi kirjoitti:
Eikö olekin ihanaa: ei tarvitse olla nuori, kaunis eikä tehokas! Nautin joka aamu, kun herään, iloitsen monista asioista: hiljaisuudesta ja rauhasta ja aamulehdestä aamukahvin ääressä, sateen ropinasta ja päivänpaisteesta...
Minulla on ollut iso perhe ja se on varmaankin eräs syy, minkä vuoksi nautin erityisesti yksin asumisesta. Saan olla aivan oma itseni ilman toisten asettamia odotuksia ja paineita.
Telkkarin muistan avata vasta iltamyöhällä. Nauhoitan mielenkiintoiset ohjelmat ja katselen "joskus" - jos muistuu mieleen...
Suuri suruni on toisen silmän tarkan näön menettäminen, joten se ilo, jonka nuorempana kuvittelin eläkkeellä saavani eli kirjallisuusnautintoihin sukeltaminen ei enää kunnolla onnistu. Silmät väsyvät muutaman sivun lukemisen jälkeen liikaa. Tämä tietokoneen ääressä istuminen sopii silmilleni paremmin. Ollaan onnellisia ja kiitetään jokaisesta päivästä. Sairauksia on meillä tämänikäisillä varmaan useimmilla. Niille ei aina voi mitään, mutta niin kauan on hyvä, kun järki juoksee, eikös vaan!varsinkin tuo viimeinen lauseesi!
- Helena04
puuttuvat kirjoitti:
Olen jo nuorena menettänyt molemmat vanhempani, mutta muiden ikäihmisten kanssa tulen juttuun.
Muistan, kun itse vakavasti sairaana (kohtalaisen nuorena) katselin vanhuksia ajatellen, hekin ovat saaneet elää tuohon ikään, mutta itse joudun ehkä lähtemään piankin. Olin jopa katkera.
Hassuinta oli, että siihen mennessä en ollut oikein arvostanut elämää, mutta nyt riipuin kiinni kaikilla voimillani.
Hyvin siinä kävi, mutta taas ne 'vanhat' ajatukset hiljalleen etsiytyvät sielun sopukoihin. Saisivat pysyä poissa!Heitä murheet mielestäsi - ajattele positiivisesti! Ajattele sitä kaikkea hyvää, mitä sinulla on!
Näinhän on helppo toiselle sanoa. Auttaako se, se onkin jo toinen asia. Itsestähän tuo kaikki on kuitenkin kiinni.
Kuitenkin toisen kannanotto on mielestäni kuin pieni olotilaa helpottava halaus. Tässä minun halaukseni! - Helikeiju
Helena04 kirjoitti:
Heitä murheet mielestäsi - ajattele positiivisesti! Ajattele sitä kaikkea hyvää, mitä sinulla on!
Näinhän on helppo toiselle sanoa. Auttaako se, se onkin jo toinen asia. Itsestähän tuo kaikki on kuitenkin kiinni.
Kuitenkin toisen kannanotto on mielestäni kuin pieni olotilaa helpottava halaus. Tässä minun halaukseni!Mikähän olisi se piste, josta ns.vanhuus alkaa? Entä yksinäisyys?
Itse muistelen jo 18 v. ajatelleeni olevani vanha. Sittemmin monta kertaa suorastaan lapsellisen lapsi.
Yksinäiseksi voin tuntea oloni suuressakin seurassa ja päinvastoin. Mitä tuolla sisällä sitten tapahtuneekin, jos terveyttä suodaan, niin olen mielelläni vanhanakin lapsellinen.
Kiitos ,Helena, kivoista jutuistasi! - Helena
Helikeiju kirjoitti:
Mikähän olisi se piste, josta ns.vanhuus alkaa? Entä yksinäisyys?
Itse muistelen jo 18 v. ajatelleeni olevani vanha. Sittemmin monta kertaa suorastaan lapsellisen lapsi.
Yksinäiseksi voin tuntea oloni suuressakin seurassa ja päinvastoin. Mitä tuolla sisällä sitten tapahtuneekin, jos terveyttä suodaan, niin olen mielelläni vanhanakin lapsellinen.
Kiitos ,Helena, kivoista jutuistasi!Kiitoksia vain kiittämisistäsi!
Sanon vain, että "sama täällä, samma här!".
Ollaankohan me samanmoisia? Ollaan vaan!
Paitsi: Heräsin ajattelemaan todellista ikääni vasta 70 täytettyäni, että olenko nyt siis vanha. - Anu.
Helena kirjoitti:
Kiitoksia vain kiittämisistäsi!
Sanon vain, että "sama täällä, samma här!".
Ollaankohan me samanmoisia? Ollaan vaan!
Paitsi: Heräsin ajattelemaan todellista ikääni vasta 70 täytettyäni, että olenko nyt siis vanha.Kuka puhuu vanhuudesta, ihminen on justiinsa niin
vanha kuin haluaa olla.
Sydämeltään ei kukaan tunne itseään vanhaksi, jos ei halua.
Monet sairaudet tietenkin rasittaa hirveästi,
mutt siitäkin täytyy vain yli mennä.
Synnyin vanhana, ja nuorennun joka päivä,
Tällä hetkellä olen vähän yli kuusikymmentä
vuotta nuori. - Reetta
Helena kirjoitti:
Kiitoksia vain kiittämisistäsi!
Sanon vain, että "sama täällä, samma här!".
Ollaankohan me samanmoisia? Ollaan vaan!
Paitsi: Heräsin ajattelemaan todellista ikääni vasta 70 täytettyäni, että olenko nyt siis vanha.Olin tässä päivänä muutamana vierailemassa entisellä työpaikallani, ihmettelin miten kaikki vanhat kaverit olivat harmaantuneet ja vanhentuneet.
Itse tunnen olevani niin nuorekasta, vanhentumisesta puhumattakaan.
Näin sitä ei huomaa omia muutoksiaan. Itsetuntoko on niin korkealla ettei pysty huomaamaan asian todellista laitaa vai mistä johtunee? - Helena
Anu. kirjoitti:
Kuka puhuu vanhuudesta, ihminen on justiinsa niin
vanha kuin haluaa olla.
Sydämeltään ei kukaan tunne itseään vanhaksi, jos ei halua.
Monet sairaudet tietenkin rasittaa hirveästi,
mutt siitäkin täytyy vain yli mennä.
Synnyin vanhana, ja nuorennun joka päivä,
Tällä hetkellä olen vähän yli kuusikymmentä
vuotta nuori.Oikean asenteen omaat.
Mutta odotas, kun tulet "meille" s.o. meikäläisen ikään. Kyllä se vähän panee miettimään, siis huom. v ä h ä n! - - Helena
Reetta kirjoitti:
Olin tässä päivänä muutamana vierailemassa entisellä työpaikallani, ihmettelin miten kaikki vanhat kaverit olivat harmaantuneet ja vanhentuneet.
Itse tunnen olevani niin nuorekasta, vanhentumisesta puhumattakaan.
Näin sitä ei huomaa omia muutoksiaan. Itsetuntoko on niin korkealla ettei pysty huomaamaan asian todellista laitaa vai mistä johtunee?Tuttuja havaintoja itsestään ja muista, kunnes - ja taas tämä vanha laulu määrätyn kymmenyksen lisääntymisestä - peili rupeaa kertomaan totuuden ulkonäöstä. Iloisesta mielestä, hyvästä ryhdistä ja terveydestä on kuitenkin hyötynsä, sanotaan.
Sisäinen minä on ja pysynee kuitenkin samanlaisena, luonteenlaadustamme riippuen.
Tiedä häntä... - MUMMELI1
Helena kirjoitti:
Tuttuja havaintoja itsestään ja muista, kunnes - ja taas tämä vanha laulu määrätyn kymmenyksen lisääntymisestä - peili rupeaa kertomaan totuuden ulkonäöstä. Iloisesta mielestä, hyvästä ryhdistä ja terveydestä on kuitenkin hyötynsä, sanotaan.
Sisäinen minä on ja pysynee kuitenkin samanlaisena, luonteenlaadustamme riippuen.
Tiedä häntä...Eikös se ole niin ,että tietää olevansa vanha kun poika(tyttö)ystävät tulevat kesät talvet potkukelkalla vastaan?
- Helena
MUMMELI1 kirjoitti:
Eikös se ole niin ,että tietää olevansa vanha kun poika(tyttö)ystävät tulevat kesät talvet potkukelkalla vastaan?
sen sanoit!:)
Mutta sellaisen pyörillä varustetun kauppakassin jo sain synttärilahjaksi lapseltani, kädet kun ovat kehnohkot. Tosin en ole vielä sitä käyttänyt. Mutta on varmaan kätevä suurempia määriä ostaessa, siis kun varustelee suurempia syöminkejä kuin itselleen. - Anu.
Helena kirjoitti:
Oikean asenteen omaat.
Mutta odotas, kun tulet "meille" s.o. meikäläisen ikään. Kyllä se vähän panee miettimään, siis huom. v ä h ä n! -Sitähän minäkin että en ole paljon ainakaan
sinua jäljessä.
Terveydellisistä syistä johtuen ehkä olen
jo sinut saavuttanutkin.
Tunnen toisinaan itseni sata vuotiaaksi,
mutta sitten otan itseäni niskasta kiinni.
Sitten sanon itselleni, missäs nyt huumorini viipyy, ja tuleehan se sieltä sitten.
Että sellaista toiveajattelua tämä vanhuus
sitten teettää;-))
Pysykäämme vain ikinuorina aina. - Helikeiju
Helena kirjoitti:
Kiitoksia vain kiittämisistäsi!
Sanon vain, että "sama täällä, samma här!".
Ollaankohan me samanmoisia? Ollaan vaan!
Paitsi: Heräsin ajattelemaan todellista ikääni vasta 70 täytettyäni, että olenko nyt siis vanha.Nyt vasta pistäydyin täällä, jossakin muualla tuli väillä huuhailtua.
Ikäkysymys? Henkisen ikäni puolesta voisin kuulua mihin tahansa näistä ryhmistä. Oikeasti en oikein tännekään. Ei piitata noista vuosista, mennään vaan mukana!
Tämä viesti on nyt pakko tipauttaa "väliin", vaikka en siitä tavasta pidäkään. Seikkailemisesta kärsii! - Saskia
Helikeiju kirjoitti:
Nyt vasta pistäydyin täällä, jossakin muualla tuli väillä huuhailtua.
Ikäkysymys? Henkisen ikäni puolesta voisin kuulua mihin tahansa näistä ryhmistä. Oikeasti en oikein tännekään. Ei piitata noista vuosista, mennään vaan mukana!
Tämä viesti on nyt pakko tipauttaa "väliin", vaikka en siitä tavasta pidäkään. Seikkailemisesta kärsii!Ystävä ja tuttavapiirissäni en ole koskaan tarpeeksi vanha. Kun sanon ikäni, että olen jo NIIN vanha, minulle aina vastataan: voi voi, et sä ole ollenkaan vanha. Täällä(hoivakodissa) on niin ja niin vanhoja ja on niin pirteä että....
Vertaavat yhdeksänkymppisiin. Voi ei...
Kun seitsemänkymppisenä sanoin lääkärille olevani jo vanha hän tokaisi: vanhuus alkaa 75vuotiaana.
Olen siis ikinuori... - Helena04
Saskia kirjoitti:
Ystävä ja tuttavapiirissäni en ole koskaan tarpeeksi vanha. Kun sanon ikäni, että olen jo NIIN vanha, minulle aina vastataan: voi voi, et sä ole ollenkaan vanha. Täällä(hoivakodissa) on niin ja niin vanhoja ja on niin pirteä että....
Vertaavat yhdeksänkymppisiin. Voi ei...
Kun seitsemänkymppisenä sanoin lääkärille olevani jo vanha hän tokaisi: vanhuus alkaa 75vuotiaana.
Olen siis ikinuori...mieleltään! Niin soisi olevansa - ja taidetaan ollakin, kun sillä päällä ollaan. Iästämme riippumatta. Jos olemuksemmekin vielä säilyy nuorekkaana, niin hyvä niin.
Mutta ei minusta ikäihminen-sanontakaan hassumpi ole 70:n jälkeen sanottuna.
Vanhus-käsite sopisi mielestäni 90:siin, jos Luoja armollisesti sen iän vielä soisi ja joltisenkin edes voimia omaisi. Näin itsekohtaisesti miettien.
- Reetta
Pienehkön operaation jälkeen tarvitsin ulkopuolista apua. Vain kaksi kysyi, tarvitsenko apua. Vastasin myöntävästi, vaajaa pari viikkoa ehkä. Apu oli tarpeen. Mitä tekivätkään muut, nyt kun en apua tarvitse puheluita tulee tiuhaan tahtiin. Selitellään miten oli kiirettä, en ehtinyt, oli sitä sun tätä.
Arvatkaa, osaanko nyt arvostaa ystävyyttä uudella tavalla? Varsinkin kun olen useita soittajista auttanut monissa, monissa ongelmissa, etenkin silloin kun heillä mieliala on ollut matalikossa.- amore
Mistä tunnet sä ystävän...
lauloimme äskettäin.
Ystävä, joka jakaa surusi ei ole niin hyvä ystävä kuin se, joka ottaa vilpittömästi osaa sinun onneesi! - Saskia
on vaikeaa. Olen sitä sorttia ihmistä joka yritän tulla toimeen omin voimin mahdollisimman pitkään.
Nyt kun on pakko sillointällöin pyytää apua vaikka vain omilta lapsilta se tuntuu vaikealta. Kuitenkaan he eivät koskaan, eikä missään vaiheessa ole apuaan kieltäneet vaan päinvastoin.
Onkohan tämä jäännettä äitisyndroomasta - äiti hoitaa kaiken. - KaidePuu
Saskia kirjoitti:
on vaikeaa. Olen sitä sorttia ihmistä joka yritän tulla toimeen omin voimin mahdollisimman pitkään.
Nyt kun on pakko sillointällöin pyytää apua vaikka vain omilta lapsilta se tuntuu vaikealta. Kuitenkaan he eivät koskaan, eikä missään vaiheessa ole apuaan kieltäneet vaan päinvastoin.
Onkohan tämä jäännettä äitisyndroomasta - äiti hoitaa kaiken.Tuli mieleeni tuossa apuasiassa ohjelma Ruotsissa asuvista suomalaisista.
Kun kaksi islantilaista tapaa niin he oitis perustavat kuoron.
Kaksi suomalaista perustaa kumpikin oman yhdistyksen.
Tänäänkin on useita keskusteluja tullut käydyksi juuri näiden yksinäisyysongelmien kanssa painivien
kertovan sisäistä tuskaansa.
Meidän kulttuurimme on muuttunut valtavasti näiden runsaan kuuden vuosikymmenen aikan, jotka itslleni on suotu elettäväksi.
Maalaiskylissäkin on elämä privatisoitunut saati sitten kaupungeissa. Elän vuosi sitten valmistuneessa taloyhteisössä aivan keskustassa.
Vaihtuvuus on suuri, joskus tietysti työn perässäkin on juostava, mutta jonkunlainen juurettomuuskin on tarttunut.
Juuri tänään jouduin pahkuloimaan sitä, että itsekin voisin olla avuksi monelle, jotka sitä tarvitsevat. Tarjouksetkin toki tulee antaa hienovaraisesti. Omat lapset ovat aikuisia omissa oloissaan ja kovin etäällä niin joskus tuntuu, että voisi olla "hoitosetänä" jonkun äkillisen tilanteen vuoksi, on vanhuksia joiden seurana voisi olla kun monet tuskailevat kun ei voi jättää hetkeksikään yksin.
Ei ole kysymys edes mistään taloudellisista korvauksista vaan halu saada olla avuksi lähimmäiselle.
Vanhusten hoito ja muut asioiden hoito ovat sellaisia, joissa tuki on usein tarpeen. - Saskia
KaidePuu kirjoitti:
Tuli mieleeni tuossa apuasiassa ohjelma Ruotsissa asuvista suomalaisista.
Kun kaksi islantilaista tapaa niin he oitis perustavat kuoron.
Kaksi suomalaista perustaa kumpikin oman yhdistyksen.
Tänäänkin on useita keskusteluja tullut käydyksi juuri näiden yksinäisyysongelmien kanssa painivien
kertovan sisäistä tuskaansa.
Meidän kulttuurimme on muuttunut valtavasti näiden runsaan kuuden vuosikymmenen aikan, jotka itslleni on suotu elettäväksi.
Maalaiskylissäkin on elämä privatisoitunut saati sitten kaupungeissa. Elän vuosi sitten valmistuneessa taloyhteisössä aivan keskustassa.
Vaihtuvuus on suuri, joskus tietysti työn perässäkin on juostava, mutta jonkunlainen juurettomuuskin on tarttunut.
Juuri tänään jouduin pahkuloimaan sitä, että itsekin voisin olla avuksi monelle, jotka sitä tarvitsevat. Tarjouksetkin toki tulee antaa hienovaraisesti. Omat lapset ovat aikuisia omissa oloissaan ja kovin etäällä niin joskus tuntuu, että voisi olla "hoitosetänä" jonkun äkillisen tilanteen vuoksi, on vanhuksia joiden seurana voisi olla kun monet tuskailevat kun ei voi jättää hetkeksikään yksin.
Ei ole kysymys edes mistään taloudellisista korvauksista vaan halu saada olla avuksi lähimmäiselle.
Vanhusten hoito ja muut asioiden hoito ovat sellaisia, joissa tuki on usein tarpeen.Kiinnitin huomioni sanaan "hoitoapu". Mikä olisikaan monelle yksin elävälle vanhukselle mukavaa jos olisi joku jolta pyytää apua n.s. miesten töihin johon omat avut eivät oikein riitä.
Sellaisia pikkupuuhia joka taloudessa aina silloin tällöin tulee vastaan.
Ne joilla on pojat lähellä auttavat, mutta kaikilla ei näin ole.
Vastavuoroisesti avun saaja auttaisi jossain naisellisemmassa puuhassa.
Tässä on yksi ikävä ilmiö. Vaikka kuinka ystävällisissä ja ystävän merkeissä tällaiseen
yhteistyö- ja avunantosopimukseen ryhtyisi, näkevät kanssasisaret (kateelliset) siinä aina jotain muuta. Supsutellaan poikaystävästä ja sen sellaisesta.
Vaikka mistään sellaisesta ei olisikaan kysymys niin arvellutta kuitenkin edes tarjota apuaan.
Mitä mieltä ovat muut? Ottaisitteko tai tarjoaisitteko apuanne juoruista huolimatta. - Reetta
Saskia kirjoitti:
Kiinnitin huomioni sanaan "hoitoapu". Mikä olisikaan monelle yksin elävälle vanhukselle mukavaa jos olisi joku jolta pyytää apua n.s. miesten töihin johon omat avut eivät oikein riitä.
Sellaisia pikkupuuhia joka taloudessa aina silloin tällöin tulee vastaan.
Ne joilla on pojat lähellä auttavat, mutta kaikilla ei näin ole.
Vastavuoroisesti avun saaja auttaisi jossain naisellisemmassa puuhassa.
Tässä on yksi ikävä ilmiö. Vaikka kuinka ystävällisissä ja ystävän merkeissä tällaiseen
yhteistyö- ja avunantosopimukseen ryhtyisi, näkevät kanssasisaret (kateelliset) siinä aina jotain muuta. Supsutellaan poikaystävästä ja sen sellaisesta.
Vaikka mistään sellaisesta ei olisikaan kysymys niin arvellutta kuitenkin edes tarjota apuaan.
Mitä mieltä ovat muut? Ottaisitteko tai tarjoaisitteko apuanne juoruista huolimatta.Kuinka tässä olisin pärjännyt pari viikkoa ilman
ystävän apua. Hän vain totesi auttavansa mielellään, koska oli aikaisemmin tarvinnut apua, ja minä olin silloin auttava osapuoli.
Kyllä niitä juoruja näyttää liikenteessä olevan, parasta jättää ne omaan arvoonsa. Sitä Saskian mainitsemaa kateutta riittää. - KaidePuu
Saskia kirjoitti:
Kiinnitin huomioni sanaan "hoitoapu". Mikä olisikaan monelle yksin elävälle vanhukselle mukavaa jos olisi joku jolta pyytää apua n.s. miesten töihin johon omat avut eivät oikein riitä.
Sellaisia pikkupuuhia joka taloudessa aina silloin tällöin tulee vastaan.
Ne joilla on pojat lähellä auttavat, mutta kaikilla ei näin ole.
Vastavuoroisesti avun saaja auttaisi jossain naisellisemmassa puuhassa.
Tässä on yksi ikävä ilmiö. Vaikka kuinka ystävällisissä ja ystävän merkeissä tällaiseen
yhteistyö- ja avunantosopimukseen ryhtyisi, näkevät kanssasisaret (kateelliset) siinä aina jotain muuta. Supsutellaan poikaystävästä ja sen sellaisesta.
Vaikka mistään sellaisesta ei olisikaan kysymys niin arvellutta kuitenkin edes tarjota apuaan.
Mitä mieltä ovat muut? Ottaisitteko tai tarjoaisitteko apuanne juoruista huolimatta.Tarjoan mielelläni, mutta saman panen merkille eli ne epäluulot.
Elämäni varrella on paljon naisia, joille olen tarjonnut ystävän apua. Huomaan kuitenkin useitten aviossa olevien pelokkuuden eikä aiheetta. Ei ole yksi eikä kaksi tapausta kun "Shemeikka" on käyntinsä jälkeen huomannut miehen käyttäneen kättään muuhunkin kuin halaamiseen. Seuraavana päivänä on rouvalla saattanut sinisiä silmiä ympäröimässä "musta silmä".
Miehenä muistan, että ei ollut soveliasta vastata kaikkien vastaan tulevien naisten tervehdykseen ollessaan oman Daamin kanssa kulkeilla.
Täällä palstoillakin kokee eräät suurta mustasukkaisuutta toisistaan, joten ainakin itse olen monesti toivonut ettette kovin innokkaasi kertoisi mahdollisesta ystävyydestämme palstalla.
Pyrin itsekin välttämään helliä tunteita, joita minullakin saattaa olla ?
Profiilissani kerroin "henkisestä tuesta" ja monwet tuntevat saaneensa KaidePuulta vain haukkua ja parjausta.
Kukahan sanoi jo aikoinaan:
- Sitä hän kurittaa, jota rakastaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6427882Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4362157Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2272065- 1431648
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511220Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251192Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule951063Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65827Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6709Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54696