Elämäni on tähän asti ollut pelkkiä turhia lupauksia ja alamäkeä. Nyt olen nuorisopsykiatrian osastolla, mutta olen kotilomalla. Äitini erosi hetki sitten uudesta mies ystävästään, ja syytän siitä itseäni. Minun piti ajaa mopokortti, ja olen jo käynyt teoria tunneilla, mutta nyt en saisikaan mopoa itselleni. Tuntuu etten jaksa enää edes yrittää elää, kun meillä on muutto uuteen kotiinkin edessä, niin olisiko minun jo aika poistua kuvioista pysyvästi? Tiedän jo että osa teistä vastaa, että minun on kestettävä, mutta entä kun ei vain jaksa. En saa nuorisopsykiatrialta mitään apua, koska olen niin sulkeutunut omaan tunnetilaani.
Taas mut petettiin :(
Heikko
392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi! Tiiän että tää saattaa kuulostaa laimeelta ja ympäripyöreeltä, ja oot varmaan kuullu tän aiemminkin, mutta et ainakaan tee mitään kamalaa ittelles! Sussa ei oo mitään vikaa, oot rakastettu ja elämän arvoinen!
Jos haluut jutella jollekki anonyymisti ilman että tietäis kuka oot, nii sano vaan nii annan sulle jonku minkä kautta voit jutella mulle, vaikka spostin tai jonku. En varmasti voi luvata että osaisin auttaa mutta lupaisin ainaki kuunnella. Minkä ikänen muuten oot?
Kiitos tarjouksesta, mutta koitan kestää vielä jonkin aikaa. Olen 15 vuotias.
(: koita kestää! Oot vahva ihminen kyllä sää pärjäät! Jos silti jossain vaiheessa haluut, nii sano vaan, löydän kyllä tän ketjun