yhteyttä nuoruudenaikaiseen ystävään? Sattumalta löysin netistä nuoruudenaikaisen ihastukseni kuvan yhteystietoineen. Oletteko ottaneet yhteyttä vuosikymmenten jälkeen vanhaan ystäväänne? Onko Teihin oltu yhteydessä vuosien jälkeen?
Onko omituista ottaa
Kylmä nenä
25142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei ole omituista ottaa, otin yhteyttä vuosia sitten lapsuudenystävääni. Hyvään sellaiseen.
Aika oli tehnyt tehtävänsä, ja muutaman sähköpostin jälkeen ei olla enää aikoihin oltu yhteydessä.
Eri asia, jos ihastuksesta on ollut ammoin kyse. Tai sitten ei.
Ota ihmeessä, tiiä vaikka vanha lempi leimahtaa
Jos on kymmeniä vuosia nuoruuden ystävyydestä, luulempa että elämä on erottanu teidät täysin toisistanne,
oman kokemukseni mukaan yhteydenpidosta ei enään tule yhtikäsmitään,
nuoruuden ystävät ovat täysin vieraita,
ei kiinosta tutustua heihin,,
Kokkeile kummiskiin, jos synkkäis ja alakas hyvin menemään ei sitä tiiä vaikka juhannuksena vihille
mun nuoruuden toinen poikaystävä
otti yhteyttä muhun facetuupissa
ihmettelin miksi mutta selvishän se
hän oli sairastunut alssiin
ja kertoi ettei oo enää montaa vuotta jäljellä
no sen loppuajan oltiin kavereita
ja juteltiin aina sillon tälllön
kunne sit luin lehdestä kuolinilmoituksen...
Sehän esim facessa on parasta kun sen kautta löytää vanhojakin ystäviä. Itse vaan olen aika varovainen ottamaan yhteyksiä kun ei aina tiedä onko toivottavaa, mutta ilahdun kovasti muiden yhteydenotoista
Ota rohkeasti yhteyttä ja katso mitä seuraa. Kukaan ei voi etukäteen tietää, miltä tuntuu ja miten yhteiset kohtaamiset tai viestintä toimii. Ovatko molemmat vapaita, odottaako jompi kumpi muuta kuin kaveruutta, sujuuko juttu vai tuntuuko vaivautuneelta, ym, ym.
Ei voi tietää, ellei toimi. Jotkut ovat kokeneet yhteyden jo tapaamisen ensi hetkestä, joku huomaa, ettei ole minkäänlaista yhteistä, ei edes keskusteltavaa. Turha pähkäillä, toimi. Sitten ei tarvitse pohdiskella turhia ja ehkä katuakin joskus vuosien päästä. Heitä pallo ja katso, miten toinen reagoi.
Olemme varmaan jokainen lukeneet tai kuulleet romanttisia tarinoita vastaavista kuviosta. Se voi olla hyvä alku tai vain kiva juttuhetki. Jos pitkään pohdiskelet, tapaamisesta voi tulla turhaan jännittävämpi kuin olisi aihetta.
Kerrothan täällä, miten tarinasi jatkuu. Luultavasti moni muukin kuin minä jää odottelemaan kiinnostuneena.
On ja on. Kaikki ovat olleet ihan positiivisia tapahtumia. On vietetty hetki yhteisiä muistoja esille kaivellen ja katseltu ehkä kuviakin. Jonkun kanssa ystävyys on jatkunut vierailuin, tapaamisin ja viestitellen. Jonkun kanssa on mietitty useamman kaverin yhteisen tapaamisen järjestämistä.
Joistain on tullut fb-kavereita, mutta voisi ihan hyvin käydä myös niin, että tuntuu hyvältä, kun pääsee jatkamaan matkaa, eikä ole enää pakko tavata. ;)
Mutta se ihastus voi ollkin suhteessa, mitäs sitten. Miksi sekoittaist hänen elämäänsä.
No kumppaninhakumielessä ei kannata vanhoihin varattuihin olla yhteyksissä. Mutta voihan muuten vaan kysäistä et mitä kuuluu ja mitä elämässä on tapahtunut.
Ei yksi yhteydenotto suhdetta kaada, tuskin vaikuttaa mitenkään. Voihan siitä seurata vaikka kutsu pariskunnan kanssa yhteiseen tapaamiseen. Kukaties puoliso tai kumppani saattaa olla vanha tuttu nuoruusvuosilta. - Jokainen aikuinen voi itse valita miten toimii ja jokainen on itse vastuussa omista tekemisistään.
PS: Ajattelepa, jos ihastus eleleekin yksinäisenä ja todella tarvitsisi edes pientä piristystä elämäänsä.
PS 2: Paras itse aikoinaan saamani elämänohje kuului: "Elä äläkä analysoi ja pähkäile".
On se vaan kummallista tuollainen pakkomielle että jos varatulta tuttavalta kysäsee kuulumisia niin heti on joku kimpussa että hän on viettelemässä sitä itselleen.
Voihan sillä kysäsejällä olla itsellään parempi kumppani jota ei varmastikaan olisi vaihtamassa toiseen, ei ainakaa toiseen varattuun.
Kyse on varmaankin kimppuunkäyjän ahtaasta maailmankatsomuksesta ja ehkä mustasukkaisuudestakin.
Joo, ota selevee oisko sillä hiippa, voip olla elämän tilanne muuttunu ja yksinnää ikävissää murjottaa.
Kuiskuttele korvaan et muistatko kun myö ennen, ei tässä iässä herkästi punastu, mut jos tyrmää nii ohan niitä muitakin
kenenkää elämää,,
EI pidä toisen avioliitossa olevan elämään sekaantua vaikka onki nuoruuden ihastus,
on törkeää sotke kenenkää elämää
jos vanha ihastuksesi on avioliitossa ÄLI OTA YHTEYTTÄ, ÄLÄ SOTKE hänen elämmänsä meneisyydellä,
varsinki miehet menee sekasi jos entiset naistuttavat ottavat yhteyttä, he käyttävät mielellään hyväkseen höppänöitä vanhoja piikoja ja leskiä,
No jo on heikoissa vetimissä jos on ihmisten viesteistä kii, joudut varmaan kyttäämään puhelinta ja ketä tervehtiikin. Hohhoijjaa
'ei saa sotkea'
Eiköhän tässä sulla ole suurempi huoli siitä että joku vie sen o m a n , heheheh.
270414 heh
oma on kuollu, ei sitä kukaan haudasta vie,
sivusta ajattelen kun nykyään ihmiset eroaa kovin herkästi , ettei pidä sotkea ja antaa aihetta kellekkää mahdollisiin sotkuihin,
Minä kans kerran törmäsin Yhteyttä etsiessäni.
Tätinsä kertoi hänen kuolleen ja ohjasi minut isolle haudalle, jossa oli
valkoinen, pieni marmori-laatta.
Arvaa vaan, kuin kauhea oli törmäys.
Sen jälkeen ei tässä asiassa ole enää lapsettanut.
H.
Voi se vähän "omituistakin" olla.
Sinun itsesi pitäisi tietää kuinka asia on, näin vähillä taustatiedoilla sivullinen ei voi antaa 'yleispätevää' neuvoa.
Yhteystietojen ja kuvan laittaminen 'nettiin' YKSITYIHENKILÖNÄ viittaisi siihen, ettei henkilö pitäisi omituisena sitä että häneen otetaan yhteyttä, noin periaatteessa.
Lapsuuden ja nuoruuden ystävä tunnisti minut keskustelupalstalle kirjoittamisieni perusteella. Hän näki jonkin verran vaivaa 'löytääkseen' minut ja otti yhteyttä. Sovimme tapaamisen niin että se osui molempien muiden menojen lomaan ja niiden takia aikaakin oli rajoitetusti.
Oikein antoisa ja miellyttävä tapaaminen, luontevasti saimme myös jatkon jätettyä sopivan epämääräiseksi ja avoimeksi; jos milloin menoseuraa olemme vailla niin otamme epäröimättä yhteyttä ja kysymme.
"bessie*"
Minä vähän luulen että aloitus on tehty tunteellisesti.
Ja vahvasti uskon että sinullakin on.
Joten sinun olisi pitänyt purskahtaa tunnetta, eikä alkaa analysoida.
Tyyliin:
Voih! minäkin kaipaan häntä!
En kestänyt että elämä näin erotti.
Miksi olin niin lihava!
Hän kun aina niitä laihoja.
Äiti pakotti pitämään lasejakin ja kuitenkaan ei edes opettaja minua arvostanut.
Ripillä isä kielsi avo-kaulaisen, vaikka minulla olisi ollut edes jotakin
annettavaa...
H.
Niinkö luulet?
En minä vaan huomannut erityisempää tunteellisuutta, ja itse nyt ainakaan en suhtautunut ollenkaan tunteellisesti, tyhjästä on paha "purskahtaa tunnetta".
Sinun tyylisi ei ole minun tyylini.
Jos vaikka kaipaisinkin, niin kaipaukseni ei ole mitään "Voih!" vaan rauhallisempaa ja onnellisempaa, erottamaton osa minua.
Kestän mitä vain.
?
?
Kukaan ei huomannut, että olisin tarvinnut laseja nähdäkseni mitä opettaja taululle kirjoitti, en edes minä itse.
Rippikoulua en ole käynyt. Isän ei tarvinnut kieltää avokaulaisia vaatteita.
En ole ollut yhteyksissä, eikä minuun ole otettu yhteyttä. En kylläkään ole julkisesti esillä esim fb:ssä.
Jostain artikkelista luin, että nuoruudenihastukset olivat löytäneet toisensa ja avioituneet.
Kummallakin oli avioerot takanaan.
Minä luin varmaan saman jutun... nuoruuden ihastus soitti ovikelloa ja....
Tunsin itseni lähinnä kiusaantuneeksi kun minuun otti yhteyttä....tuttavani vuosien takaa.... oli ihastunut (kuulemma rakastunut) minuun.....hui kauheeta
Minä sanosin että antaa niiden vanhpjen rakkauksien olla omassa rauhassaan. Olen minäkin etsinyt esiin opiskeluajan ystäviä ja koulutovereita ja pitänyt yhteyttä ja tavannutkin pari jotka olivat mun kamuja lukiossa ja vaikka olikin aivan ihanaa tavata emme ole sen jälkeen pitäneet sen enempää yhteyttä. Jos satimme törmäämään kotikylän torilla niin jutellaan ja vaihdetaan pikasesti kuulumisia, mutta ei siitä sen enempää. Elämä erottaa ja muokkaa ja ne yhteiset asiat olivat sitä aikaa.
Kun luin tän alotuksen eilen niin naputtelin kouluaikaisen ihastukseni nimen facebookin hakuun ja tulihan se sieltä esille :) ensimmäistä kertaa (olen joskus takavuosina etsinyt aikaisemminkin), mutta en aio ottaa mitään yhteyttä. Minulla oli aivan liikaa tunteita häntä kohtaan silloin ja olen nyt onnellisesti yhdessä Lutusen kanssa ja hänellä on myös elämäntoveri.