Istuimme parvekkeella
aurinkon laskiessa länteen
punkkupullo puolillaan
puhumatta
kuuntelimme musiikkia
bluesia ja
oli hieman surullinen olo
tätä hetkeä muistelen usein
kun rakastuimme rakkauteen
sitäkö se vain olikin
rakkauden kaipuuta
kun etsimme itsestämme
jotain
joka olisi liittäneet tiemme yhteen
aurinkon laskiessa länteen
punkkupullo puolillaan
puhumatta
kuuntelimme musiikkia
bluesia ja
oli hieman surullinen olo
tätä hetkeä muistelen usein
kun rakastuimme rakkauteen
sitäkö se vain olikin
rakkauden kaipuuta
kun etsimme itsestämme
jotain
joka olisi liittäneet tiemme yhteen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hieno runo. Ja hyvin oivallettu tuo rakkauspuoli. Yritin joskus kirjoittaa aiheesta runon, voiko rakkaus olla sitä että on rakastunut tunteeseen, tai siihenkin jopa että joku rakastaa minua. Siitä tuli kuitenkin niin seko että päätin olla julkaisematta :))) Ei pidä miettiä liikaakaan, kai :)
Olen itsekin leikkinyt ajatuksella kirjoittaa runo
siitä tunteesta. Nyt yritin saada aikaan jonkinlaisen. Joskus arveluttaa julkistaa sitä mikä mieleen tulee vaikka oikeastaan parempi laittaa menemään liikaa miettimättä. Toisinaan onnistuu ,toisinaan ei.
Kiitos vastauksesta!
Elämä usein leikittelee kanssamme antamalla timantin ja vaikka sitä kuinka hioo ja hioo, tilaisuus tekee siitä hiilen tai oljenkorren, josta kuvastuukin epätoivo, vaikka sieltä piti kurkistaa rikkaus. Sydämien kyky löytää toisensa.
Niinpä, eikä se syty vaikka kuinka hioisi jos
ei ole tarkoitus kahden ihmisen kuuluvan yhteen.
Kiitos varteen otettavasta vastauksestasi!
On todella mukavaa nähdä jälleen runojasi täällä.
Arvelin jo sinun löytäneen runoillesi toisen ilmaisukanavan, kun niitä ei pitkään aikaan täällä näkynyt.
Tauko luovuudessa on usein hyväksi ja antaa ilmaisuun uutta näkökantaa ja uusia sävyjä.
Näin näyttäisi sinunkin runoosi puhkeavan uudenlaista filosofista ilmettä.
Runo löytää rakkauteen ajatuksellisen kohdentuman: "Rakastua rakkauteen?"
Upeasti esiin tuotu oivallus rakkauden olemukselliseen ilmentymään. " Sitäkö se vain olikin?"
Huomio herättää ajatuksellisen mielikuvapolun runon sisälle ja samalla myös lukijan ajatuksiin.
Runon sisällöllinen haikeus sopii erinomaisesti sen hieman surumieliseen rakenteelliseen henkeen, jota sisällön ajatuksellinen ja filosofinen luovuus täydentää.
Haikeus ja hienoinen surumielisyys ei tee kuitenkaan runosta raskasta, vaan sen sisällössä onnistut säilyttämään runoissasi niin monesti esiintyvän ilmavan kepeyden.
Tämä pieni runo ei sisällä mitään erinomaisia korurakenteita, mutta omalla puhuttelevalla tavallaan se herättää lukijassaan mielenkiintoa ja ajatuksia.
Ja se on juuri runon antia parhaimmillaan. Tässä runossa on sisällölinen sielukkuus, joka ei kätkeydy monimutkaisiin korulauseisiia, vaan asuu runon sisällä ryhdikkäänä ja rohkeana.
Kaunista runokerrontaa.
Kiitos Liona
Talvi meni muiden harrastuksien parissa ja täytyy myöntää että inspiraatio on ollut kateissa. Eikä se vieläkään ole oikein tullut takaisin, sanat ovat juuttuneet jonnekkin mielen sopukoihin. Olet oikeassa niiden korulauseiden suhteen mutta omasta mielestäni olen aina yrittänyt välttää niitä ( ainakin useimmiten).
Kiitos Ceero vastauksestasi jolle annan suurenn arvon!